Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Ihmettelen tätä tarvetta yrittää mopolla tähtiin ja että kaikki pitää saada ilmaiseksi. Jos lähtee parin satasen hintaan hakemaan ammattimaista äänikorttia, voi tulla pitkä etsiminen. Olen tässä ehkä nukkunut parhaan aikani ohi tai sitten ammattimainen termi on tullut hyvin alas. Mikä tämä on kun joka jalmari ostaa jotain 10 sisään ja 10 ulos laatikoita? Keltaiset sivut esiin ja menkää studioon nauhoittamaan minkä tarvitsette, ja sieltä raidat taskussa kotiin ja loput päälle sitten raita kerrallaan.
 
Pientä pohdintaa sanan ammattimainen tarkennukseksi.
Ammattimaisessa ympäristössä on laitteet lähtökohtaisilta ominaisuuksiltaan ja laadultaan sellaisia, että ne palvelevat ammattimaista toimintaa (lue:ansiotoimintaa). Ammattimaiselta laitteelta ja tuotannolta vaaditaan ominaisuuksien lisäksi myös uskottavuutta. Tälläisessä ketjussa ei kummittele behringerin 50€ mikit ja mikserit, jonkun epämääräisen täyteen waretetun kotitietokoneen perässä.
 
Sitten kun olemme kaupassa ja ostamme 10/10-äänikorttia, voisi esittää muutamia kysymyksiä välillä oman halun/ajatuksen ja todellisen tarpeen.
 
Onko minulla yli 8 mikkiä, nyt tai koskaan?
 
Jos nauhoitan 2 kertaa vuodessa yli 2-raitaa kerrallaan, tarvitsenko 20-raitaa kerralla nauhoittavan äänikortin, jossa ei ole edes omaa dsp:tä, pelkkien rumpujen takia oltava?
 
Kun työstän nauhoituksia teenkö sen koti-pc:llä ja näppis/hiiri-pohjalta?
 
Meinaanko oikeasti yrittää saada julkaisukelpoista materiaalia tällä silmissä olevalla ja rakentuvalla systeemillä?
 
Tiedänkö oikeasti mitä olen ostamassa?
 
Lopuksi paatosta:
Se on sitten muuten aivan saatanan sama siellä humisevalla treenikämpällä onko se näytetaajuus 48 vai 192 ja saako ne rummut nauhoitettua osa-alue kerrallaan vai behringerin läpi stereopakettina. Kun saa budjettiluokan äänityksen kuulostamaan hyvältä voi olla toiveita, että se isompikin produktio saattaisi onnistua.
 
Enemmän luovuutta ja hulluutta, vähemmän johtojen pituuksien ja reikien määrän vertailua.
 
Tästä ei kannata loukkaantua tai kommentoida, ehkä jonkun ajatuksen antaa tämä kärjistys.

No ainakin se käsitys jäi, että sulla tuntuu olevan hivenen ennakkoluuloinen käsitys edullisempaa laitteistoa kohtaan.
 
Useampi kotimainen (ihan oikea) ammattijätkä tekee hommia käyttäen parinsadan äänikortteja ja behringerin kamppeita. Ammattijätkän kun tunnistaa yleensä hiukan muustakin kuin laitteista.
 
Ei kai se sulta ole pois, kun porukka ostaa semmoista kamaa mitä haluaa?

Hiukan olen ennakkoluuloinen, sillä yhtään iloisesti yllättävää behringerin tuotetta en ole tainnut tavata, aina jotain pihinää, puhinaa tai ominaisuutta puuttuu esim s/pdif. Kompura taisi olla ihan kelpo, joskus vuonna 1999.
 
Kuten varmaan arvasit ei ollut kirjoitukseni tarkoitettu ammattilaisille, vaan niille jotka jotka puuhastelevat treenikämpän perillä. Etteivät nuo rakkaat lapset laittaisi rahojaan turhaan pölyttymään sinne takanurkkaan, mitä rahoillaan tekevät on loppujen lopuksi aivan sama minulle.
 
Ehkä ammattilaiset saavat aikaiseksi Ulin tuotteilla kelpoa materiaalia aikaiseksi, eli kun osaa nin tekee mitä vaan. Ammattimainen toiminta ei ole yksiselitteinen kun otetaan tuo uskottavuus asia tarkasteluun. Kyllä uskon että nämä "halpalaitteita" käyttävät ihmiset vaihtaisivat tuotantovälineet kalliimpiin, jos heillä olisi halu nostaa tuotantopajan uskottavuutta.Suomen tasolla on aika vähän studioita (ei kotipajoja) joissa t.bone-putkimikeillä tehdään mikitykset.
Toisaalta katseltuna, jos transmix menisi sibelius-taloon tekemään nauhoitusta behringer mikeillä ja phonic-mikserillä ja jollain perus-pc:llä, jossa terratec-äänikortti. Varmasti tulisi hiukan uskottavuusongelmaa.

Allekirjoitan kyllä mannen kommentit. Itselläni on saundblaasteri, Sonar 1 ja sempron-kannettava, ja saan kyllä sellaista jälkeä aikaan, että se riittää kotona tehdyksi. Jos haluan julkaista jotain, soitan vaikka JJ-studiolle.
 
Kai näissä koneissa muuten riittäisi ominaisuudet mutta kenellä on kotistudiossaan HYVÄ TILA, HYVIÄ MIKKEJÄ tai HYVÄ MONITOROINTI? Tai HYVÄ TAITO ja TIETÄMYS ammattimaisesta äänityksestä?
 
Onhan harrastaminen tietysti kivaa, ja nykyisillä laitteilla saa pienelläkin budjetilla aivan erilaista jälkeä aikaan kuin reilu kymmenen vuotta sitten neliraitureilla (Oma Yamaha-neliraiturini maksoi aikanaan muistaakseni n. 3500 mk) - mutta itse ainakin haluan jättää ammattilaisten hommat ammattilaisille.

mannen kirjoituksessa on kyllä asiaa, mutta onhan se mukava leikkiä ja samalla opetella äänityksestä jotain. Myönnän kyllä itse hankkivani mahdollisimman halvalla laitteistoa ja olen viehtynyt kokeilemaan kuinka rupuilla laitteilla saa omaa korvaa miellyttäviä nauhoituksia aikaan. Esimerkiksi Behringerit ovat kyllä halpaa ja mulle tarpeeksi hyvää tavaraa. Ei ehkä heti uskoisi, että velipojan nimi löytyy tästä listasta:
http://www.apple.com/software/pro/training/certifieds.php
 
Enivei, mulle tärkeintä ovat aina itse biisit, eikä huolestuta juuri mitä porukka sanoo soundeista vaan enemmänkin se, mitä biiseistä.
 
http://www.emvg.net/esa/meatmarket.mp3
Tämän kappaleen (tehty 2001) speksit (kuunnelkaa alun lo-fi -soundeja pidemmälle):
 
166 MHZ Pentium, 64 mb muistia
Soundblaster 16
Aodix - trackersofta, muistaakseni myös Goldwave ja/tai Cool Edit
sampleja
rujo ilmaiseksi saatu Eko telecaster -sähkis, joka ei pysynyt kunnolla vireessä (alun ja lopun kitarat soitettu lainassa olleilla Jazzmasterilla + Small Stonella)
Charvelin basso, joka näyttää lätkämailalta
Peavey Mark III Centurion -nuppi, jonka kautta kitarat ja bassot. Säröt väännetty suoraan nupista, ei efektejä välissä.
Sekä kaiken huippuna tällainen mikki lauluun, ei välttämättä merkki täsmää:
http://www.newark.com/product-detai … /catalog/Images/Web1/16F1551-30.jpg
 
Hauskinta ehkä kaikessa on että biisi on masteroitu OIKEILLA ammattilaitteilla, ei meikäläisen toimesta kuitenkaan. Onneksi.

Kyllä uskon että nämä "halpalaitteita" käyttävät ihmiset vaihtaisivat tuotantovälineet kalliimpiin, jos heillä olisi halu nostaa tuotantopajan uskottavuutta.Suomen tasolla on aika vähän studioita (ei kotipajoja) joissa t.bone-putkimikeillä tehdään mikitykset.
 
Eräissä sessioissa yllätyksekseni törmäsin t-bonen mikkeihin, nauhamikkeihin tosin, aikalailla hyvätasoisessa studiossa. Kuulostivat todella asiallisilta.

Mieluummin me ainakin satsataan ne rahat, jotka menisivät studioon, omiin studiokamoihin. Äänittäminen on yksinkertaisesti hauskaa puuhaa ja kun se tapahtuu treeniksellä omilla kamoilla, ei tarvitse tuijotella kelloa ja meininki on muutenkin vapautunut. Siinä samalla sitten oppii lisää soittamisesta ja varsinkin saa hyvää palautetta itselle, kun kerrankin kuulee kunnolla oman soittonsa muiden joukossa.

Ex-bändimme kanssa käytiin tekemässä yksi demo studiotason laitteilla, mutta näin jälkeenpäin en kyllä ole yhtään tyytyväinen siihen mitä aikaan saimme. En syytä studion omistajaa vaan sitä ettei bändillä yksinkertaisesti ollut pientäkän hiventä osaamisesta siihen hommaan vaan "oli vaan mageeta saaha jotain nauhalle", tuossa demossa kusee siis mielestäni paitsi soitto myös soundit. Sitten, olisiko ollut vuosi myöhemmin äänitimme treenikämpässä vanhalla PC:lläni (äänikortti Soundblaster 16 ISA) kahdella mikillä rummut ja sitten jälkeenpäin kitarat ja muut. Pieni miettiminen ja säätäminen projektin parissa ja voin sanoa olevani huomattavasti tyytyväisempi sen nauhotteen tasoon vaikka budjetti oli nolla, eli pieni paneutuminen/treenaus äänityshomaan on omasta mielestäni se paras tapa aloittaa.
 
Ei siinä mitään jos satsaakin, mutta paskoilla laitteilla ne 60-70 -luvun rockbänditkin niitä klassikkoja äänitteli ;)

Entiä.. Ehkäpä se ei oo niin hirveesti kiinni laitteista..? Tai tietysti, riippuuhan se melkosesti siitä mitä tekee.. Oopperaa vai räkästä Rock n Rollia.
Mun mielestä se sisältö, eli biisi on tärkeempi ku sellanen Hypehieno Soundi!

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, että kuinka kattavan katsauksen Manne olet tehnyt Behringerin tuotevalikoimaan. Esim. oletko äänittänyt ADA8000:lla tai miksannut DDX3216:lla ja verrannut niiden äänenlaatua kilpailijoiden monta kertaa kalliimpiin vastaaviin laitteisiin?

Heh, mannella taitaa olla nyt lippis säädetty vähän turhan kireälle.

Sitten kun olemme kaupassa ja ostamme 10/10-äänikorttia, voisi esittää muutamia kysymyksiä välillä oman halun/ajatuksen ja todellisen tarpeen.
 
Itselläni oli vuosikausia Isis-äänikortti, jossa oli 8 sisään, ja käytin sitä niin ettei ollut mikseriä inputpuolella ollenkaan. Sitten vaihdoin tilapäisesti audiophileen, jossa oli stereo sisään ja ulos, ja piti hankkia se behringerin mikseri. Sillä pärjäsi muuten hyvin, mutta aloin kaivata sitä mahdollisuutta että saisi stereopianon ja laulun yhtaikaa talteen. Stereroinputin ja 8 sisään välillä on yllättävän vähän tarjontaa. Eli jos tarvitsen 4/4, ei ole paljon valinnanvaraa jos 8/8 tai 10/10 hankkiminen on väärin.

Sitten kun olemme kaupassa ja ostamme 10/10-äänikorttia, voisi esittää muutamia kysymyksiä välillä oman halun/ajatuksen ja todellisen tarpeen.
 
Onko minulla yli 8 mikkiä, nyt tai koskaan?
 
Ilmeisesti niitä on käytössä enemmän kuin kaksi. Se moraalinen ongelma tässä taitaa olla, että kaksi sisään jälkeen seuraava rationaalinen kertaluokka on 8 sisään. Ei ole tarjolla kolmea tai viittä sisään. Pari nelosmallia on.
 
Mikitkin ovat nykyään kovin halpoja. Se tietysti myös väärin.
 
Jos nauhoitan 2 kertaa vuodessa yli 2-raitaa kerrallaan, tarvitsenko 20-raitaa kerralla nauhoittavan äänikortin, jossa ei ole edes omaa dsp:tä, pelkkien rumpujen takia oltava?
 
Rumpujen äänittäminen on sistiä ja kehittävää. Mutta miten se 8-kanavainen pompsahti kahteenkymppiin parissa kappaleessa?
 
Kun työstän nauhoituksia teenkö sen koti-pc:llä ja näppis/hiiri-pohjalta?
 
Mitä tuomittavaa hiiressä ja näppäimistössä on? Vaikuttaako se soundiin jotenkin?
 
Meinaanko oikeasti yrittää saada julkaisukelpoista materiaalia tällä silmissä olevalla ja rakentuvalla systeemillä?
 
Materiaali on julkaisukelpoista sillä hetkellä kun julkaisia katsoo sen julkaisukelpoiseksi.
 
Lopuksi paatosta:
 
Taisi se paatos alkaa jo hieman aiemmin.
 
Tästä ei kannata loukkaantua tai kommentoida
 
Kyllä kai ketjun aloitusviesti on tarkoitettu kommentoitavaksi. Keskustelupalstahan tämä on.

Osa halpislaitteita ostavasta porukasta on ehkä juuri niitä jotka aloittavat uraansa tulevana ammattilaisena, ammattilaisena nimenomaan äänityspuolella eikä musantekopuolella. Sitten on niitä jotka duunaa musaa ja tarvii himassa jotain laitteita ideoiden taltiointiin. Jollain 150 eukon E-Mu 1212m kortilla (joka on ominaisuuksilta kyllä erittäin pro-tasoinen) vetää kotonakin ihan hienosti demokitarat ja laulut, ja jotain niistä saattaa jäädä lopulliseenkin tuotokseen vaikka sitten "oikealla studiolla" kävisikin taltioimassa kunnon taustat. Johonkin musaan juuri tuollainen garagehenkinen kotikutoinen saundimaailma sopii täydellisesti. Ja välttämättä ammattilaisten käden jälki ei näy parhaiten saundeissa vaan tuotannossa, mutta toisaalta moni tuottaja taas aloittaa hommansa äänityspuolelta.

.Ei siinä mitään jos satsaakin, mutta paskoilla laitteilla ne 60-70 -luvun rockbänditkin niitä klassikkoja äänitteli ;)
 
Tämän voi kyseenalaistaa. Mitä tulee äänituksen laatuun niin tieto/taito ei näyttele pienintä osaa siinä.

Se on sitten muuten aivan saatanan sama siellä humisevalla treenikämpällä onko se näytetaajuus 48 vai 192 ja saako ne rummut nauhoitettua osa-alue kerrallaan vai behringerin läpi stereopakettina.
 
Ai jaa,kiitos infosta!

Pari ajatusta mitä heräsi ihan näin harrastelijan näkökulmasta.
 
Itse kuulun siihen kategoriaan joka nauhottelee bändiänsä humisevalla treenikämpällä behringerin vehkeillä. Ensinäkin mitä tulee tuohon "teknofiliaan", elikkä kaikenmaailman jampat (harrastelijat) ostamassa kalliita vahkeitä vaikka ei osaa edellisiäkään käyttää kunnolla, niin mitäpäs ihmeellistä siinä? Harrastuksensa kullakin. Kyllähän jotkut ostelevat kalliita autoja vaikka Nissan micrallakin pääsisi. Tai Hd-valmiita telkkareita, tai... Niin, jos joku saa siitä kicksit niin suotakoon se hänelle?
 
Toisekseen puolustaisin kovasti aikaisemmin mainittuja näkemyksiä siitä että kotikutoinen nauhottelu on kehittävää. Itsellänikin joitakin huonoja kokemuksia "ammattilais studioista" (toki myönnän, että studioon menessäni en itsekkään tiennyt mitä olin hakemassa, joten tunnustaudun yhtäpaljon syylliseksi) ja tämän jälkeen bändini tuli siihen tulokseen, että investoimme mielummin omiin rupuisin kamoihimme ja rupesimme sitten siperia opettaa periaatteella tekemään demoja. Tottakai ne ovat sen kuuloisia että amatöörit tekemässä, mutta minusta tärkeämpää on tekeminen ja oppiminen kuin täysin ammattimaisesti nauhotettu ja miksattu levy.
 
Voikin olla että missasin jutun pointin täydellisesti, mutta halusin vain esitellä oman puolustukseni amatöörien säheltelyjen puolesta. Toki ehkä meidän amatöörienkin olisi hyvä muistaa, että ei sitä mopolla tähtiin pääse.

Voikin olla että missasin jutun pointin täydellisesti, mutta halusin vain esitellä oman puolustukseni amatöörien säheltelyjen puolesta. Toki ehkä meidän amatöörienkin olisi hyvä muistaa, että ei sitä mopolla tähtiin pääse.
 
Ehkä aloittajalla on oma lehmä ojassa. Kasannut ison ja kalliin studion, mutta asiakaskuntaa ei riitä kun tekevät mieluummin kotona "paskoilla" vehkeillä =)
 
Edellisen kanssa samaa mieltä. Parempi osata käyttää sitä behkun mikseriä hyvin kuin ostaa joku miljoonan mackie mikseri, koska pr00t sitä käyttää. Jos biisi on paska, niin se on paska, oli sitten vaikka Jean Sibelius masteroimassa.

Ammattimaisessa ympäristössä on laitteet lähtökohtaisilta ominaisuuksiltaan ja laadultaan sellaisia, että ne palvelevat ammattimaista toimintaa (lue:ansiotoimintaa). Ammattimaiselta laitteelta ja tuotannolta vaaditaan ominaisuuksien lisäksi myös uskottavuutta. Tälläisessä ketjussa ei kummittele behringerin 50€ mikit ja mikserit, jonkun epämääräisen täyteen waretetun kotitietokoneen perässä.
 
Hehhee. Laskin vittuillessani tossa että mikä olis sellainen minimisetti millä mun mielestä sais kasaan ainakin semi-ammattimaiselta soundaavan levyn, olettaen että on olemassa ns. normaalitehoinen PC ja käytettävissä on kunnollinen tila sekä nauhoitukseen että kuunteluun (edit: ja bändillä tietty omat soittimet). Yritin laskea mukaan mahdollisimman paljon Behringerin tuotteita :)
 
Käytetty RME Digi96 100€
Beringer ADA-8000 250€
Behringer B2030 Truth 275€
Behringer B1 x 2 222€
Behringer B5 x 2 199€
 
Cubase SE 130€
Waves Musicians Bundle II 200€
APTrigga 35€
Pari kontaktimikkiä 20€
 
Yhteensä ~1400€
 
Se on siinä. Ei kestä kiittää. Jos ei noilla tee niin sitten ei vaan osaa :)
 
Rehellisesti, Behringerin suurin synti ei yleensä ole soundi vaan se, että ne tuppaavat hajoamaan täysin randomisti selvästi "laatumerkkejä" useammin, siksi en voisi niitä koskaan oikeasti kenellekään suositella, t. nimim. mun ADA-8000 paloi ekassa nauhoitussessiossa käyttökelvottomaksi.
 
Äh. Edit2: ettei päätarkoitus unohdu, mun mielessä studiossa maksetaan kahdesta asiasta: a) ammattitaidosta ja b) kunnollisista tiloista (soitto- ja kuuntelu). Semi-pro-vermeilläkin saa hyvää jälkeä jos osaa ja jos tilat on kunnossa.
 
...