Studiotyöskentely ›

Otsikko näyttää ehkä nololta, mutta vastaukset kysymykseen on tärkeitä! Elikkä, kun nykyään on niin tuhottomasti eri näköisiä, kokoisia ja varsinkin HINTAISIA mikrofoneja, niin miten se hintaero näkyy laadussa?
 
Esimerkkinä T.bone vs Akg? Ulkomuodoiltaa ja teknisiltä arvoiltaan lähes samanlaisia, mutta t.bonet ovat puolet halvempia! Missä se ero näkyy/kuuluu noiden kahden välillä?

Vaikka speksit näyttäisivät olevan kunnossa, ei ainakaan halvat T-bonet pääse samaan kestävyyteen ja soundiin kuin huippumerkkien mikit. Tilasin joskus piruuttani sellaisen oikein halvan T-bonen dynaamisen testiin ja puoli vuotta taisi kestää, sitten hajosi. Ja soundi oli lähinnä järkyttävä.
 
Mutta, kun mikeistä aletaan maksamaan, esim. dynaamisista livelaulumikeistä yli sataa euroa, alkavat todella monet mikit olla jo hyviä. Tällöin valinnan ratkaisee käyttötarkoitus ja oma maku.

Mikä malli se niistä oli? Sekö, mikä 15e maksaa? Kai niiski joku takuu on, et saa uuden tilalle!
 
Niitä malleja en tarkota, vaan niitä "vähä" arvokkaampia.
Jos esim. vertaa Shure SM57 ja T.Bone MB75. Melki täysiä klooneja, paitsi hinta?!
 
Kumpi ois laulun äänityksen kannalta parempi? Laadukas dynaaminen vai halpa konkkatolppa?

Mikä malli se niistä oli? Sekö, mikä 15e maksaa? Kai niiski joku takuu on, et saa uuden tilalle!
 
Tais se vähän enemmän maksaa. En muista, eikä toisaalta enää kiinnostakaan.
 
Niitä malleja en tarkota, vaan niitä "vähä" arvokkaampia.
Jos esim. vertaa Shure SM57 ja T.Bone MB75. Melki täysiä klooneja, paitsi hinta?!
 
Onhan siitä kuulunut hyvääkin, mutten millään jaksa uskoa että olisi yhtä hyvä ja kestävä, jos on puolet halvempi. Ainahan sitä voi kokeilla. Ja tuo laaduntarkkailu on varmaankin noissa tuotteissa vähän huonompi. Tämä siis veikkailua, kokeilemaan en valitettavasti ole päässyt.
 
Kumpi ois laulun äänityksen kannalta parempi? Laadukas dynaaminen vai halpa konkkatolppa?
 
Kui halpa? Onhan konkka konkka, mutta niihin 500 markan konkkamikkeihin en uskaltaisi luottaa. Entiiijä.

Itselläni taasen on ainoastaan hyviä kokemuksia t-bone -tuoteperheen mikeistä. Joskus taannoin tilaamani rumpumikkisalkun basarimikki on aina vaan ykkösvalinta basarille omassa pajassa. Toisaalta, taas kerran varmaankin vaikuttaa asiaan nuo omat soundimieltymykset - Dream Theater-hifikauhistussoundeja noilla ei saa, thank Allmighty God for that, mutta juurevat ja hyvät perussoundit helposti ja halvalla kylläkin.

Kumpi ois laulun äänityksen kannalta parempi? Laadukas dynaaminen vai halpa konkkatolppa?
 
Halvoissakin voi olla aivan riittävän hyviä, ne kun on yksilöitä kaikki. Kalliimmat on tasalaatuisempia.
 
Dynaaminen vs. konkka taas ...no niin. Riippuu laulajasta, mutta yleensä tulee ensin laitettua se isoin konkka siihen eteen, ja vasta jos kuulostaa liian hyvältä (lue: ei löydy särmää, jää valjuksi, on liian transparentti) laittaa vaikkapa toisenlaisen konkan (joskus C1000S on ihan ok, vaikka riipiikin) tai suoraan dynaamisen (MD421, SM58, SM57) siihen.
 
Nimittäin, harvoinpa se iso konkka suorastaan huonolta kuulostaa. Joka sekin voi olla puute. Eron huomaa kun laittaa riviin vaikkapa C414:n (kirkas), U87:n (luonnollinen) ja sitten SM58:n (rok).
 
Sama vertailu pätee yllättävästi myös halpoihin kopioihin, tosin säävarauksella. Mikään niistä ei oo "ihan", mutta monet aivan riittävän "melkein".

Joo no se o jännä huomata et konkkien hinta lähtee 70e:sta ja jatkuu aiva 1000e asti (varmaan ylemmäski). Mun tarkotukses varmaan hyvä dynaaminen riittäis ku soitamma heviä ja laulun ei tartte olla nii pikkutarkkaa! Noita T.Boneja tekis kyllä mieli kokeilla...

Voih, loppuskin tonniin, niitähän ostelis kun karkkia.

Sorcerer Sound - niminen studio New Yorkissa lopetti äskettäin toimintansa ja studion kamat myytiin huutokaupalla. Myytävänä oli myös Neumann M49 mikrofoni joka meni hintaan $7500!!! Asiaan taisi vähän vaikuttaa se että Norah Jones lauloi "Come away with me" - levyn tällä samaisella mikillä. Levyä kun kuuntelee niin täytyy myöntää että eipä ole laulusoundissa valittamista.
 
Neumann M49 muuten taisi tulla markkinoille vuonna 1952. Osattiin niitä mikrofoneja tehdä ennenkin.
 
Tässä linkki studion kotisivuille (jos se vielä toimii): http://www.sorcerersound.com/

Nonnii... Onko noin kalliis ny sit enää laadullista eroa suhtees 1000e:n konkkaan? Jos ajattelee esim erot 250e ja 1000e kosken! Enpä usko?

Sama homma kuin kaiken laiterunkkauksen kanssa. Kun lähdetään nollasta liikkeelle niin aluksi suhde on niin, että pienellä lisäpanostuksella saavutetaan iso parannus ja siitä liukuvasti pikkuhiljaa hinnan noustessa päästään tilanteeseen, jossa isoilla lisäsijoituksilla saavutetaan enää pienenpieniä parannuksia noinniinku absoluuttisesti ajateltuna.
 
Tuppaa vaan olemaan niin, että noilla pienillä eroillakin on sitten merkitystä kun kaikki summataan yhteen ja katsellaan mitä siellä stereosummalla majailee. Siis vaikka yhden raidan kohdalla ero tuntuu pieneltä sen "oikeasti hyvän" ja "hintaisekseen hyvän" välillä, niin kun ne kaikki n:llä raidalla olevat "mitättömän pienet" erot lasketaan miksatessa yhteen niin se rupeaa jo vaikuttamaan lopputulokseen.
 
Hypoteettinen ja huikeasti yksinkertaistettu esimerkkilaskelma:
+ 32 raitaa
-> 32x mikki / etuaste / kompura
-> 96x "ihan mitättömän pieni ero"
--------------------------------------
= aika iso ero

Olen ajatellut itse tämän laitehomman siten, että signaaliketjun kaikki osaset olisivat kohtalaisen samantasoisia. Pullonkauloja kannattaa välttää, koska yksikin surkea pilaa kymmenen hyvän komponentin tuottaman edun esim. surkeilla monitoreilla miksaus.
 
Alkuaikoina hankimme bändillemme tyypillisesti budjettikamaa, oli pakko saada välttämättömät kamat kokoon keikkailua varten. Jo muutaman vuoden ajan olemme satsanneet ns. ammattilaistason laitteisiin, ei high-endiin tai huippulaatuun, vaan pomminvarmojen valmistajien merkkituotteisiin. Mikkeinä Shurea, Senkkua. Mikserinä Yammu. Kaappeina Dynacordit. Piuhoina Proelit. jne..
 
Tämä politiikka on osoittautunut mielestäni parhaaksi. Vaikka rahaa ei ole kauhean paljon käyttää, pitää ajatella silti pitkällä tähtäimellä. N.7v sitten aloimme nykyisen hankintapolitiikkamme ja silloin hankitut tuotteet ovat edelleen toimivia, riittävän hyviä. Ei pullonkauloja. Toisaalta hyllyssä makaa joitain t- ja b -alkuisia tuotteita lähinnä matkalla verkonpainoksi. Oppi on mennyt perille, mutta osin kantapään kautta.

Teemu: Mä voin ostaa ne verkonpainot sulta 5 e kappale! Nooh, jos o vähä parempia painoja ni saat 10e!
 
Tätä just hainki, et onko se 10x kalliimpi sitten 10x parempi. Tätäki asiaa o toisaalta aika paha vertailla täl taval, koska tarpeet käytön suhteen on jokaisella erilaiset!

Teemun metodi on hyvä. Itse yritän harrastaa samaa aina kaikessa. Köyhällä ei oo varaa ostaa halpaa.

"Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" :)
 
Jostain syystä toi aina kuulostaa ni hienolta! Vähä niinko:
"Olen kaikessa oikeassa. Kerran luulin olleeni väärässä, mutta erehdyin"
 
Rupes meneen vähä aiheen vierestä aforismien puolelle.

Teemun metodi on hyvä. Itse yritän harrastaa samaa aina kaikessa. Köyhällä ei oo varaa ostaa halpaa.
 
Mun motto taas on:
 
"Pyri aina ostamaan vähän parempi kuin mihin olisi varaa."
 
Tarkoittaa oikeastaan samaa asiaa kuin yllä on mainittu. Kerran kirpaisee vähän enemmän mutta samojen laitteiden kanssa pärjää usein huomattavasti pidempään.