Etno, proge, latin ›

mä en itse miellä zappaa progeksi ja sen kaverin musa oli mun mielestä mahtavaa. sen musa oli oikeasti Anarkistista, jos musa ylipäätään voi välittää sellaista.
 
Outoa, mulle zappa taas kuvastaa oikein viimeisen päälle progemeininkiä, kaikinpuolin härö äijä se.
 
edit. jos nyt on on puhe 70-luvun matskusta...

Tarkoitus oli keskustella progesta sen nykyisestä tilasta sitä kuuntelevien kesken. Ei mielestäni kovin aiheeseen kuuluvaa tulla sanomaan "ihan paskaa musaa, turhaa kikkailua". Hyvää vauhtia on keskustelu menemässä juupas-eipäs väittelyksi.
 
Uusi proge ei ole minuun napannut pätkääkään, en toki ala sanomaan mikä on hyvää mikä huonoa. Suurin osa progesta nykyään on proge metallia. Toki hyvää yritystä löytyy aika ajoin, itse pidin DT:n Octavarium kappaleesta, joka paikoin kuulostaa hemmetin hyvältä.
 
Tykkäsin myös Octavariumista vaikka en mikään suuri DT-fani olekaan.
 
King Crimsonin musiikki on minusta jännää, kun se on kehittynyt sitä myötä kun aika on kulunut, uusimmilla levyillä on konerumpuja sun muuta, 80-luvulla kasariefektit ja 70-luvulla mainiot Fuzzit. Ovat osanneet hyödyntää oman aikansa teknologiaa ja uusi ideoita varsin hyvin.
 
Uusia "perusproge" bändejä en ole paljoa kuullut, suurinta osaa joita ole ei voi progeksi kutsua mielestäni sillä periaatteella että he tekevät samanlaista kamaa kun progebändit 70-luvulla. Nostalgiaa se on, ei kehitystä. Itse soitan progebändissä - aika kieli poskessa tehtyä kamaa - jonka tarkoitus on olla jotain vähän uutta. Tähän asti paljon mitään "uutta" ei olla keksitty. Vaikeaa on olla innovatiivinen

Tykkäsin myös Octavariumista vaikka en mikään suuri DT-fani olekaan.
 
King Crimsonin musiikki on minusta jännää, kun se on kehittynyt sitä myötä kun aika on kulunut, uusimmilla levyillä on konerumpuja sun muuta, 80-luvulla kasariefektit ja 70-luvulla mainiot Fuzzit. Ovat osanneet hyödyntää oman aikansa teknologiaa ja uusi ideoita varsin hyvin.
 
Uusia "perusproge" bändejä en ole paljoa kuullut, suurinta osaa joita ole ei voi progeksi kutsua mielestäni sillä periaatteella että he tekevät samanlaista kamaa kun progebändit 70-luvulla. Nostalgiaa se on, ei kehitystä. Itse soitan progebändissä - aika kieli poskessa tehtyä kamaa - jonka tarkoitus on olla jotain vähän uutta. Tähän asti paljon mitään "uutta" ei olla keksitty. Vaikeaa on olla innovatiivinen
 
Siinähän mennään minusta metsään jo kättelyssä kun ajatellaan että progen on pakko olla jotain uutta. Olen kyllä vahvasti eri mieltä siitä kohdasta. Proge voi olla minusta myös etenevää, ylenevää. Ei pelkästään uutta. Kehitys voi olla myös kappaleen sisäistä eikä aina uusia musiikillisia uria aukaisevaa.
 
Niin, sitten monet näistä uudemmistakin progebändeistä on ihan mukavaa musiikkia. Kuten vaikka Spock's Beard. Vaikka mitään uuttahan niiltä ei ole tullut.

Siinähän mennään minusta metsään jo kättelyssä kun ajatellaan että progen on pakko olla jotain uutta. Olen kyllä vahvasti eri mieltä siitä kohdasta. Proge voi olla minusta myös etenevää, ylenevää. Ei pelkästään uutta. Kehitys voi olla myös kappaleen sisäistä eikä aina uusia musiikillisia uria aukaisevaa.
 
Näinhän se on. Toistan nyt itseäni jälleen kerran, mutta on itsekin näissä progekeskusteluissa tullut moneen kertaan sanottua että "proge" ei ole mikään itsetarkoitus olla monimutkainen, kompleksinen tai uutta luova. Kysehän on musiikkityylistä, samoin kuin death metal, jazz tai mikä vain.
 
On muuten lähtenyt etnopojun kommenttien ja nihkeän proge-käsityksen myötä "mielenkiintoiselle" linjalle tämäkin keskustelu. Mielestäni progressiivinen rock elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Toki se on usein sellaista retroilevaa progrockia, esim. Neal Morsen musiikissa kuuluu ne iänikuiset genesikset, camelit, gentle giantit jne., eikä siinä mitään. Hienoa musaa mies tekee.
 
Hieman... hmm, innovatiivisemmasta nykyprogesta voisi mainita vaikka The Mars Voltan, vaikka yhtye itse kiistää olevansa progea. Saivartelut sikseen, kyllä The Mars Voltan hektinen latino/rock/heavy/proge/mikälie fuusio toimii ja onnistuu paikka paikoin kuulostamaan varsin tuoreelta ja omaperäiseltä keitokselta. Ja onhan niillä teemalevyjä ja puolituntisia biisejäkin! Porcupine Treen ja Devin Townsendin voisin tässä vielä heittää esimerkkeinä nykyisen progressiivisen rockin/metallin hyvinä esimerkkeinä. Kotimaastamme joku Absoluuttinen Nollapiste on myös perinteitä kunnoittava, persoonallinen ja näkemyksellinen poppoo. Toki ne vanhan liiton bändit kuten King Crimson ja VDGG ovat vielä voimissaan näyttämässä esimerkkiä nuorille miten väännetään ankaraa runttausta. Proge elää ja voi hyvin, näin minun mielestäni. Älkääkä saivarrelko käsitteestä, vaan nauttikaa hyvästä musiikista. Jos joillekin progressiivisen rockin ongelma on se, ettei se rokkaa, niin kuunnelkaa saatana AC/DC:tä.

Jos sulla on kala-allergia niin uskoisin että istut aina tilaisuuden tullen kalaravintolassa valittamassa miten huonoa ruokaa kala on kun siitä tulee näppylöitä. Sit jos jossain ravintolassa olisi kyltti että " Täällä tarjoillaan kakkaa ruokana" niin siellä olis näitä samanlaisia sankareita istumassa ja valitttamassa että miksi täällä on kakkaa ruokana.
 
Täällä jaksa kauheasti keskustella kun eräät oikein etsivät sellaisista epämieluisista musiikkityyleistä ja bändeistä triidejä että pääsisi oikein "esittämään mielipiteitään". Tai sitten pitää vain yhtyä joukkoon tummaan ja alkaakin hengailemaan tuolla raskaan musiikin palstalla.
 
+

Siinähän mennään minusta metsään jo kättelyssä kun ajatellaan että progen on pakko olla jotain uutta. Olen kyllä vahvasti eri mieltä siitä kohdasta. Proge voi olla minusta myös etenevää, ylenevää. Ei pelkästään uutta. Kehitys voi olla myös kappaleen sisäistä eikä aina uusia musiikillisia uria aukaisevaa.
 
Pääsee aina unohtumaan toi. Totta. Eipä silti, moni uusi progebändi ei tuota(kaan) toteuta. Nyt kun todella mietin, suurin osa parhaista progebiiseistä on juuri tällaisia
(Yes - Heart of the Sunrise, King Crimson - Starless; Dangerous Curves)
 
Tuosta Spock's Beardista tulikin mieleen että Neal Morsen oma soolokama on varsin mukavaa musiikkia.
 
EDIT: Tuossa edellisessä viestissä tuli esiin Mars Volta. Onko se tehnyt montaa albumia ja jos on, voitko suositella jotain levyä josta aloittaa kuuntelu?

Itselleni Tool on nykyprogea parhaimmillaan. Ja minun korvilleni Lateralus-levy on progressiivisempaa musiikkia kuin esim. suurin osa Rushin tuotannosta. Ei tilusooloja tai muuta kikkelinheilutusta, vaan aidosti progressiivista, kerroksellista ja biisirakenteista piittaamatonta, lähes orgaanista musiikkia.
 
Muita "progehtavia" hyviä nykybändejä esim. The Mars Volta, Porcupine Tree ja Devin Townsend Band.

Jaahas.
 
Mun mielestä progevaikutteista musiikkia kuulee nykyään aika paljonkin. Suomalaisista esim. Nollapiste, Liekki, Kuusumun profeetta, Gnu jne. noin selvimmillään. Progesta on myös irronnut paljon vaikutteita aivan peruspoppiin, mutta sitä ei enää kuule, sillä vaikutteista on tullut standardikamaa. Vähän samaan tapaan kuin konemusasta on tullut peruskauraa (poplaululla höystettynä).
 
Proge elää mun mielestä nykyään hyvin, mutta sulautuneena lähemmäs keskitien rokkia. Ja toisaalla taas undergroundia (progepunk jne). Perinteisessä muodossa sitä harvemmin näkee, ja ehkä hyvä niin, jos oikea proge on vain saundeista kiinni, niinkuin usein kuulee väitettävän.
 
Sanotaan vielä se, että progen ydin on mun mielestä pyrkimys tehdä jotain uutta, kokeilla rajoja. Ei pitäis jämähtää 70-luvulle - ja tästä hyvänä esimerkkinä King Crimson, vai pitäisikö sanoa setä Frippi.

Itselleni Tool on nykyprogea parhaimmillaan. Ja minun korvilleni Lateralus-levy on progressiivisempaa musiikkia kuin esim. suurin osa Rushin tuotannosta. Ei tilusooloja tai muuta kikkelinheilutusta, vaan aidosti progressiivista, kerroksellista ja biisirakenteista piittaamatonta, lähes orgaanista musiikkia.
 
Pääseepä nekin näkemään sitten Ruisrockissa. Pitääpä sitä ennen paneutua paremmin.
Rushinhan tarkoitus ei ollut edes olla pääasiassa progea vaan monimutkaista hardrockia, jonka tarkoitus oli rokata pirusti, unohtamatta rytmillisiä ja rakenteellisia erikoisuuksia (jostain Geddy Leen haastattelusta luin)
 
Sanotaan vielä se, että progen ydin on mun mielestä pyrkimys tehdä jotain uutta, kokeilla rajoja. Ei pitäis jämähtää 70-luvulle - ja tästä hyvänä esimerkkinä King Crimson, vai pitäisikö sanoa setä Frippi.
 
Kummasta? 70-luvulle jämähtämisestä vai uudistuksesta?

Tuossa edellisessä viestissä tuli esiin Mars Volta. Onko se tehnyt montaa albumia ja jos on, voitko suositella jotain levyä josta aloittaa kuuntelu?
 
Rock-osastolta löytyy pitkät keskustelut Mars Voltasta ja Toolista, kannattaa pläräillä jos nämä orkesterit ovat oudompia.
 
The Mars Volta
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=67654&co=240
 
Tool
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=27181

Hmm... no minä ainakin olen joutunut kaikkein lemppareimmat levyni (tai ainakin ison osan niistä) tilaamaan tai ostamaan "erikoiskaupoista", mutta olikohan nyt tästä kyse? Mitä meinaat erityiskaupoilla?
 
Toki jos vähän harvinaisempia levyjä etsit niin joudut ostamaan/tilaamaan ne erikoistuneista levykaupoista. Erityiskauppa on ehkä vähän harhaanjohtava sana. Tarkoitan kauppoja kuten hippieshakerecords jne. En siis Anttila/Stockmania, joista löytyy vain yleisimmät Yessit, ELPit, Genesikset.

Olin ihan "progehörhö" vielä pari vuotta sitten, jostain syystä ajan myötä tuo proge on alkanut kuulostamaan jollain tavoin pinnalliselta ja naiivilta, onko kohtalo tovereita?

Olin ihan "progehörhö" vielä pari vuotta sitten, jostain syystä ajan myötä tuo proge on alkanut kuulostamaan jollain tavoin pinnalliselta ja naiivilta, onko kohtalo tovereita?
 
Itse olen tässä lähiaikoina kuunnellut aika paljon progea. En nyt sanoisi että proge mulle mikään täysin uus tuttavuus on, mutta jotenkin vaan on kolahtanut... ei siihen ole vielä kyllästynyt eikä se liiemmin pinnalliselta tai naiivilta kuulosta, vaikkakin aika usein progeen kuuluu tietynlainen naiivius ja leikkimielisyys esim. Genesiksen joissain biiseissä (vaikka Supper's Ready) ja ELP:n tuotannostakin sellaista "sirkusta" löytyy vaikka kuinka.
 
Mitä tarkoitat muuten tuolla pinnallisella? Vaikka proge on monesti mielletty joksikin kurttuotsaiseksi, dramaattiseksi ja syvälliseksi taiteiluksi niin ainakin lyriikkapuolella tulee toisinaan vastaan aika pinnallisia höpöhöpötekstejä. Tahallisia tai tahattomia. Mutta ei se haittaa, huumori on osa progea, proge on huumoria!

Täällä jaksa kauheasti keskustella kun eräät oikein etsivät sellaisista epämieluisista musiikkityyleistä ja bändeistä triidejä että pääsisi oikein "esittämään mielipiteitään". Tai sitten pitää vain yhtyä joukkoon tummaan ja alkaakin hengailemaan tuolla raskaan musiikin palstalla.
 
yhy yhy. kumpiko sua enemmän häiritsee se, että mä puhuin ehkä hieman ohi aiheesta - johon tietenkään kukaan muu ei ole tällä foorumilla koskaan syyllistynyt - vai se, että mä olen ehkä oikeassa? tietääkseni suomi on yhä maa, jossa sana on vapaa. mistä lähtien rock- muusikoista on tullut tällaisia nynnyjä?
 
no, älkää toki musta välittäkö, vaan jatkakaa selkääntaputteluanne aiheesta "progen nykytila".
 
Outoa, mulle zappa taas kuvastaa oikein viimeisen päälle progemeininkiä, kaikinpuolin härö äijä se.
 
edit. jos nyt on on puhe 70-luvun matskusta...
 
määrittele "härö".
 
zappa tiesi _tarkalleen_ mitä se teki. se ei ollut mitään "hörhöilyä".
 
zappa = r'n'b:tä nykyklassisilla vaikutteilla ja muuten mun mielestä myös ensimmäinen punkkari
 
Olin ihan "progehörhö" vielä pari vuotta sitten, jostain syystä ajan myötä tuo proge on alkanut kuulostamaan jollain tavoin pinnalliselta ja naiivilta, onko kohtalo tovereita?
 
en ole koskaan pitänyt koko touhusta en sitten yhtään, vaikka mulle sitä on aina tuputettu.

jottei asia mene nyt taas siihen, et mua taas syytetään "negatiiviseksi kusipääksi" tms., niin mä postaan jotain rakentavaa. tässä on teille jotain minkä avulla "nykyproge" tai mikä onkaan "pelastetaan":
 
hankkikaa käsityötaito, pöllikää ideoita muista musiikkikulttuureista. "rokkia" vastaavaa musiikkia löytyy myös muualta maailmasta - siis musiikkia, joka periaatteessa "rokkaa". pöllikaa ideoita esimerkiksi jostain intiaanien transsimusiikista tms. - huomaatte, että se perustuu samalla lailla tasaiseen pulsaatioon, korkeaan energiatasoon ja toistoon. kuunnelkaa jotain tällaista esim. http://www.amazon.com/gp/product/B0 … 04-0505122-7607907?%5Fencoding=UTF8
 
rock on tavallaan vain sähköistetty urbaaniversio siitä. kuunnelkaa biisejä ja jos se ne onnistuu saamaan teissä jonkinlaisen positiivisen vaikutuksen, niin pohtikaa MIKSI ja selvittäkää se sitten.

Etno, eihän hienostuneisuus ole ainoastaan jazz/klassisen yksin oikeus, eikä rockaavuus rockin yksinoikeus. Mielestäni tälläisiä "progeja" sun muita on musiikin VÄLTÄMÄTÖNTÄ käydä läpi, jotta musa voisi kehittyä.
 
Vaikka et noista "ydin" bändeistä pidä, niin ei kannata dissata heti kaikkia orkkia jotka ovat syystä tai toisesta leimattu progeksi, Zappa ei ole ainoa poikkeus.
 
Tsekkaa Magma niminen orkesteri, olen melkein varma että diggaat. Rumpali on mieletön. Sillä on sellaista old school tatsia, jota ei moni jäktä enään osaa. Stravinsky/varese vaikutteet hyvällä maulla. Lyriikatkaan ei voi vituttaa, koska on "omakieli". Eli rankassa kohdassa kuulostaa käytännössä saksalta, ja kauniissa kohdassa ranskalta.

King Crimsonin musiikki on minusta jännää, kun se on kehittynyt sitä myötä kun aika on kulunut, uusimmilla levyillä on konerumpuja sun muuta, 80-luvulla kasariefektit ja 70-luvulla mainiot Fuzzit. Ovat osanneet hyödyntää oman aikansa teknologiaa ja uusi ideoita varsin hyvin.
 
King Crimson on todellakin hieno yhtye, joka muuttaa soundiaan ja ilmaisumuotoaan, mutta silti säilyttää musiikissaan saman ydinajatuksen. Toisaalta KC:n edistyksellisyys on näennäistä: 70-luvun heviriffittelyä löytyi jo debyytiltä (Schizoid man), Dangerous Curves -tyyppinen tasainen crescendo oli jo tokan levyllä Devil's Trianglessa/Marsissa. Frippin/Belewin "interlocking guitars" -soitto ja konerummut ovat olleet käytössä jo 80-luvullta asti.
 
KC:lla on siis periaatteessa aina samat ideat pyörineet, mutta kuten totesit, he ovat päivittäneet niitä aikakausien mukaan.
 
Suomessa progen/kokeellisen rockin nykytilanne tuntuu olevan erittäin hyvä. Progebändit tuntuvat välillä vilahtelevan jopa listoilla asti (esim. Absoluuttinen nollapiste).

Etno, eihän hienostuneisuus ole ainoastaan jazz/klassisen yksin oikeus, eikä rockaavuus rockin yksinoikeus. Mielestäni tälläisiä "progeja" sun muita on musiikin VÄLTÄMÄTÖNTÄ käydä läpi, jotta musa voisi kehittyä.
 
mä en usko "kehitykseen".
 
mä tarkoitin vaan sitä, että ne äijät koitti tehdä jotakin hienoa sen kustannuksella, että siitä musan alkuperäisestä viehätyksestä ei jääny mitään jäljelle, eli se että se musa oikeasti "rokkaa". sävellyksellisesti sekavaa jälkeä, mutta teknisesti korkeatasoista - ei toimi mulle. mä kuuntelen mielummin vaikka robert johnsonia, ku jotain hörhöilyä.
 
mun suosikkibändit on sellaisia, joilla ei ole tekninen taso todellakaan ollut mikään korkea, mutta mun mielestä ne teki musaa, joka toimii omalla karulla tavallaan.
 
Vaikka et noista "ydin" bändeistä pidä, niin ei kannata dissata heti kaikkia orkkia jotka ovat syystä tai toisesta leimattu progeksi, Zappa ei ole ainoa poikkeus.
 
niin, se on tietty eri asia. mä tarkoitin bändejä, jotka on tehty proge "mentaliteetilla".
 
Tsekkaa Magma niminen orkesteri, olen melkein varma että diggaat. Rumpali on mieletön. Sillä on sellaista old school tatsia, jota ei moni jäktä enään osaa. Stravinsky/varese vaikutteet hyvällä maulla. Lyriikatkaan ei voi vituttaa, koska on "omakieli". Eli rankassa kohdassa kuulostaa käytännössä saksalta, ja kauniissa kohdassa ranskalta.
 
jaa, mistähän mä sitä löydän?

hankkikaa käsityötaito, pöllikää ideoita muista musiikkikulttuureista.
 
Umm, sitähän on tehty tällä saralla jo iät ja ajat. Nuo samplet kuulosti oikeastaan miltä tahansa jumittelubändiltä Amon Düülistä uudempiin yhtyeisiin.