Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Onko kukaan lakannut itse tuollaista esim. Fenkun Bassman combossa olevaa tweed pintaa ?
 
Originaalithan 50 luvulla olivat lakattuja - samoin kuin tämä nykyisin myytävä Limited edition versio.
 
Mitä lakkaa pitäisi käyttää , ettei liuota kankaan liimaa ? ( sehän on kangasta - toisin kuin muoviset tweed jäljitelmät )
 
Tuon kangaspinnan saisi pysymään huomattavasti siistimpänä jos sen lakkaisi , esikuviensa mukaisesti.

Onko kukaan lakannut itse tuollaista esim. Fenkun Bassman combossa olevaa tweed pintaa ? Mitä lakkaa pitäisi käyttää ?
 
Helo venelakkaa olen käyttänyt ja hyvä on tullut. Lakkaa saa vetää useamman kerrokseen ja mielummin hieman ohennettuna. Tweed vetää lakkaa sisäänsä aika paljon, joten parin ensimmäisen kerroksen jälkeen pinta on vielä aika karkean tuntuinen.

Helo venelakkaa olen käyttänyt ja hyvä on tullut. Lakkaa saa vetää useamman kerrokseen ja mielummin hieman ohennettuna. Tweed vetää lakkaa sisäänsä aika paljon, joten parin ensimmäisen kerroksen jälkeen pinta on vielä aika karkean tuntuinen.
 
Kas - soittelin läpi kotimaisten maalijättien tekniset neuvonnat ja kovasti olivat ristiriidassa vastaukset. Siinä missä toinen suositteli vesiohenteista , ettei liuottaisi liimaa , toinen sanoi ettei missään tapauksessa. Kutistaa kuulemma kangasta ja loimet menevät pois "linjasta".
 
No nimeltä mainitsemattomasta firmasta löytyi - eipä vähempää kuin musamies - joka tiesi tasan tarkkaan mitä haen. Epäili 50-luvulla pintojen olleen käsitelty Nitro selluloosalakalla , jota vieläkin kyllä saisi. Ongelmana kuitenkin olisi epävarmuus nykyisen kangasliiman koostumuksesta , saattaisi liuottaa sitä. Suositteli vetämään juuri tuota Helo erikoislakkaa ja himmeää sellaista. Sillä kuulemma tavoittaisi täysin 50-luvun identtisyyden ( kellertävyys )
 
Kiitos tästä konsultoinnista - nyt on varmempi olo kun tiedän , millä lakalla pinta tulee käsitellä - niin ja plussa tuli.

Kaksi vaihtoehtoa tulee minulle mieleen: Nitroselluloosalakka tai sellakka. Ensimmäisellä nuo on kai muoinoin tehty mutta lakka kellertyy hitaasti eli jos haluaa samantien vintage henkisyyttä roimasti niin jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. Jotkut käyttävät nykyään sopivalla petsillä sävytettyä nitroselluloosalakkaa.
 
Sekä nitroselluloosalakkaa että sellakkaa on saatavilla nykyään.
 
Mikko

Nitroselluloosalakka tai sellakka.
 
Miten , jos oikein muistan , onko tuo sellakka sellaista joka hiutaleista liuotetaan alkoholiin ... jokin vanha lakkahan sellaista oli ?
 
Sen verran sain lisää infoa tänään taas aiheeseen. Fenkun tehtailla käynyt kaveri kertoi , että tweed pinnan liimauksessa käytettävä liima olisi "vesiohenteista jonkinsorttista myrkytöntä ja hajutonta eläinliimaa". Itselleni tuli mieleen lähinnä luusta tehdyt liimat. Missään nimessä liima ei ole Erikeeper tyyppistä vesiohenteista maitoliimaa.
 
Tuo pinnan "patinoitumiseksi" saattaminen onkin mielenkiintoinen asia. Sama kaveri on lakannut useita itse tekemiään tweed pintoja. Keeper liimattu pinta käyttäytyy eri tavoin kuin esim. juuri tällainen tehdasliimattu pinta , vaikka lakkaa samalla lakalla. Pohjalla oleva liima siis vaikuttaa hieman myös sävyyn.
 
Lakalla on hänen mukaansa suuri merkitys juuri tuohon värisävyyn. Sävyt muuttuvat , lakasta riippuen , kullankeltaisesta aina ruskeahkoon.
 
Nuo kaksi yllämainittua lakkaa olin jo sulkenut pois laskuista hakiessani Helon ja Unica superin. Tarkoituksenani on lakata taustalevyn sisään käännettyihin päärmeisiin pienet testipinnat. Täytyypä siis vielä mennä tuota sellakkaa etsiskelemään - onkohan rautakauppatavaraa ?
 
Mitäs lakkoja ne muuten ovat , joita "taidemaalarit" käyttävät kankaissaan - eikö jotkut pinnoita omia luomuksiaan joillain lakoilla ?
 
Lopuksi vielä mielenkiintoinen pointti. Tämä kankaan lakkaaminen näyttää olevan täysin vieras asia kaikille maalipuolen ammattilaisille - järjestäen ovat kehoittaneet antamaan palautetta siitä , miten hommassa käy.

Sen verran sain lisää infoa tänään taas aiheeseen. Fenkun tehtailla käynyt kaveri kertoi , että tweed pinnan liimauksessa käytettävä liima olisi "vesiohenteista jonkinsorttista myrkytöntä ja hajutonta eläinliimaa". Itselleni tuli mieleen lähinnä luusta tehdyt liimat. Missään nimessä liima ei ole Erikeeper tyyppistä vesiohenteista maitoliimaa.
 
Ettei olis jänisliimaa? Ainakin taidemaalarit liimaa sillä kankaat alustaan. Eli nimenomaan tuollaista luusta tehtyä.

Sellakkaa tuskin löytyy ihan K-raudasta. Itse hommasin Kausalan Väristä, se on täälläpäin sellainen maalien ja liimojen ihmemaa.
Marko

Sellakkan liuotin on tosiaan alkoholi. Tästä johtuen sillä on ominaisuuksia sekä hyvässä että pahassa. Hyvänä puolena on pinnan suht koht nopea kovettuminen ja helppo korjattavuus. Huonona puolena taas viimeistellyn pinnan reagoiminen sille tulevaan alkoholiin - esim vahvistimen päälle läikähtävä Kossu pehmentää sellakan.
Sellakan levittäminen on myös lakkaamista vaikeampaa ja vaatii hieman harjoittelua. Sen pinta kuivuu varsin nopeasti ja työtä pitää tehdä ripeästi, jottei levitystullo tartu aikaisempaan viereiseen vetoon.
 
Sellakka kuivuu erittäin kovaksi ja väittäisin että vahvistimen kotelossa se naarmuuntuu helpommin kuin uretaanilakka. Kokemusta tästä minulla on kitaran lankun osalta, jonka olen viimeistellyt sellakalla. Jakin ympäristö on varsin naarmuuntunut. Toki sellakalla tällaisten vaurioiden korjaaminen on nopeaa ja helppoa. Sellakka levitetään hyvin ohuina kerroksina ja aikaa koko pinnan tekemiseen kuluu runsaasti enemmän kuin lakalla. Lopputuloksen sävy riippuu kyseisen sellakan ominaissävystä sekä lopullisen kerroksen paksuudesta.
 
Sellakkaa saa sekä kiteinä (jotka pitää sulattaa alkoholissa) että valmiiksi tehtynä liuoksena. Ainakin Liberon-merkillä myydään valmista litkua. Porvoon Restaurointikeskuksesta saa molempia sekä kaikenlaista muutakin puun käsittelyyn sopivaa öljyä ja vahaa.
 
Omien kokeiluideni perusteella sellakka sopii antiikkihuonekalujen ja muiden hellävaroen käsiteltävien esineiden pinnoitukseen. Sähkökitara ei selvästikään ole sellainen. Vahvistimessa se voi olla OK jos roudausta varten on kotelo ja viinamukit sekä kaljapullot eivät päädy vahvistimen päälle.

Sellakkaa saa sekä kiteinä (jotka pitää sulattaa alkoholissa) että valmiiksi tehtynä liuoksena.
 
Omien kokeiluideni perusteella sellakka sopii antiikkihuonekalujen ja muiden hellävaroen käsiteltävien esineiden pinnoitukseen.
 
Aika "asiantuntijaksi" tässä itsekin väkisin tulee , kun ottaa selvää tarjolla olevista mahdollisuuksista. Tuo sellakka on tosiaan ollut se lakka , jota on huonekaluissa ja soitinrakennuksessa esim. pienojen kansissa käytetty yleisesti aikoinaan. ( koostuu jostain kumipuun hartsista ja kirvojen ulosteesta )
Lakka on ollut sikäli "edistyksellinen" , että vaurioiden korjaaminen on ollut tosi helppoa. Uusi pintalakka kun "sulautuu" vanhaan. Vaurioita ja pintaa voitiin myös kiillottaa sellakka pulituurilla , jolloin pinta sai uuden kiiltävän pinnan. ( pulituuri = puliukko sanan kantaisä. Lakan erottamalla jäljelle jäi vain se nautittava alkoholi - ja näitä "keksijöitä" jotka sen erottivat , alettiin kutsua puliukoiksi )
 
Löysin netistä liikkeen joka toimittaa näitä kaikkia hartseja ja lakkoja. Tarjontaa näyttäisi olevan kaikille entisijöille ja soitinrakentajille - hienoja nuo transparent sellakka hiutaleet.
 
http://www.wanhawiljami.fi/lakat.htm
 
Mikä tarjolla olevista lakoista sitten olisi paras kyseiseen kohteeseen , näyttää olevan visaisempi juttu. Hyvät ja huonot puolet näyttäisi olevan kaikissa tarjokkaissa.
 
Lakkaan viikonlopun aikana muutamat testipinnat kankaan käänteisiin molemmilla vaihtoehdoilla , polyuretaani- ja sellakalla , ja ratkaisen asian pinnat nähtyäni. Yhtenä kriteerinä kun pidän myös ulkonäköä. Noita itselakattuja tweed-pintoja en ole nähnyt - originaaleja kyllä - ja niiden ulkonäköä helppohoitoisuuden ohella myös tavoittelen.

Sellakkaa tuskin löytyy ihan K-raudasta. Itse hommasin Kausalan Väristä, se on täälläpäin sellainen maalien ja liimojen ihmemaa.
Marko
 
Sellakkaa muuten saa ihan K-raudasta. Tosin usein on tilaustavaraa, kun sellakkaa ei oikein kukaan enään käytä...

Onko kukaan lakannut itse tuollaista esim. Fenkun Bassman combossa olevaa tweed pintaa ?
 
Originaalithan 50 luvulla olivat lakattuja - samoin kuin tämä nykyisin myytävä Limited edition versio.
 
Mitä lakkaa pitäisi käyttää , ettei liuota kankaan liimaa ? ( sehän on kangasta - toisin kuin muoviset tweed jäljitelmät )
 
Tuon kangaspinnan saisi pysymään huomattavasti siistimpänä jos sen lakkaisi , esikuviensa mukaisesti.
 
Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan. Dicco sellulakka on hyvä, kokeiltu ja tyylillisesti (minusta) paras ratkaisu.

Dicco sellulakka on hyvä, kokeiltu ja tyylillisesti (minusta) paras ratkaisu.
 
Diccolla on myös nitro selluloosalakkaa - eli siis sitä "alkuperäistä" 50-luvun pinta-ainesta.
 
Ongelmana näyttää olevan , ettei kukaan halunnut ottaa vastuuta työn onnistumisesta , jos tätä lakkaa vetelisi. Pinnasta saisi kyllä todella nätin ja hyvin "alkuperäisen vanhanaikaisen" mutta lakan liuotinaineena oleva tinneri voisi tuoda mukanaan yllätyksiä. Nykyinen tweed pinnan kiinnitysliima saattaisi reagoida liuottimen kanssa ja irrota alustastaan.
 
Kai tässä tweed-pinnan lakkauksessakin pätee sama nyrkkisääntönä , että alla olevan pinnan täytyy olla kestävämpi tai vähintään sama kuin päällevedettävä uusi pinta - muutoin saattaa syntyä "kiehumista". Tinnerihän on tunnetusti kova "kiehuttamaan" alla olevia pintoja. Sitähän myyjät pelkäävät.
 
Yllätyksekseni sanoivat että keeperillä liimatut (vedenkestävät) liimat kestävät alla hyvin ja niiden päälle uskaltaisi vetää melkein mitä tahansa ??????
 
Onko sinulla tietoa , mikä liima sinun tweed-pinnan alla on , jos olet Diccolla lakannut ja hyväksi havainnut.
 
Dicco tuotemerkiin kuuluu useita lakkoja , muistatko millä niistä lakkasit ? Juuri tuolla nitro selluloosalakallako ??

Turha ton kanssa on enempää perseillä. Meikkis on lakannut kangasta, en tosin tweediä, sekä selluloosalakalla (Dicco), uretaanialkydilakalla (Unica) että jollain vesiohenteisella paneelilakalla (en muista merkkiä, mutta Tikkurilan lakka se oli).
 
Kankaan olen liimannut vesiohenteisella kontaktiliimalla ja etukankaan kehikkoonsa pvac-liimalla. Kumpikin liima kestää varsin hyvin kaikkia noita lakkoja, eikä ongelmia sen suhteen ole ollut. Eniten olen käyttänyt paneelilakkaa, sillä pinnasta tulee kohtuu hyvä ja sitä voi käyttää helposti kotioloissa. Parhaan ja kovimman pinnan saa kuitenkin selluloosalakalla. Uretaanialkydilakalla kankaan pinnasta tulee samalla tavalla hivenen pehmeä kuin paneelilakalla lakattaessa ja kaupan päälle saa vuoden verran haistella bensaa. Perseestä on se, jos ei satu asianharrastaja olemaan.
 
Mielestäni ehdoton ykkönen on siis selluloosalakka, jos vain on tilat jossa lakata.

Diccolla on myös nitro selluloosalakkaa - eli siis sitä "alkuperäistä" 50-luvun pinta-ainesta.
 
Ongelmana näyttää olevan , ettei kukaan halunnut ottaa vastuuta työn onnistumisesta , jos tätä lakkaa vetelisi. Pinnasta saisi kyllä todella nätin ja hyvin "alkuperäisen vanhanaikaisen" mutta lakan liuotinaineena oleva tinneri voisi tuoda mukanaan yllätyksiä. Nykyinen tweed pinnan kiinnitysliima saattaisi reagoida liuottimen kanssa ja irrota alustastaan.
 
Kai tässä tweed-pinnan lakkauksessakin pätee sama nyrkkisääntönä , että alla olevan pinnan täytyy olla kestävämpi tai vähintään sama kuin päällevedettävä uusi pinta - muutoin saattaa syntyä "kiehumista". Tinnerihän on tunnetusti kova "kiehuttamaan" alla olevia pintoja. Sitähän myyjät pelkäävät.
 
Yllätyksekseni sanoivat että keeperillä liimatut (vedenkestävät) liimat kestävät alla hyvin ja niiden päälle uskaltaisi vetää melkein mitä tahansa ??????
 
Onko sinulla tietoa , mikä liima sinun tweed-pinnan alla on , jos olet Diccolla lakannut ja hyväksi havainnut.
 
Dicco tuotemerkiin kuuluu useita lakkoja , muistatko millä niistä lakkasit ? Juuri tuolla nitro selluloosalakallako ??
 
Joo. Nitroselluloosalakkaa kutsutaan monasti vain myös sellulakaksi. Käsittääkseni tweediä (twilliä)käytettiin 50-luvulla myös matkalaukuissa ym. ja oli tavallista, että pinta lakattiin tai öljyttiin, ettei se kostuisi ja likaantuisi (eli ihan käytännön syistä). Muistelen, että papalla (1894-1980) olisi ollut tuolla tavalla käsiteltyjä kuttaposia.
 
En ole koskaan kuullut tai lukenut mistään epäonnistumisista tässä yhteydessä. Sellulakka kuivuu niin nopeasti, että ei se kerkiä liuottaa liimaa. Ja kuiva lakka toimii "liimana".
En ole tweed-vahvistin pintaa henkilökohtaisesti lakannut, mutta tweedkankaisen bassolaukun kyllä. No problem. Kitaristi kaverini lakkasi oman tweed Champinsä ja hyvä tuli. Taisi olla Ruokankaan suositus. Voithan vielä varmuuden välttämiseksi lakata jonkin piilossa olevan kohdan.
 
Jos haluat pinnan "vanhan" näköiseksi, niin värjää kangas esim. sellakka+Sinol (Lasol) liuoksella tms. Kaada vahvaa kahvia tai teetä kankaalle ... ;)
 
Alkujaan liimana käytettiin jotain eläinpohjaista tatinaa (hide glue). Nykyisistä liimoista en osaa sanoa. Todennäköisesti halvinta mahdollista.
 
Se on sitten makuasia käyttääkö kiiltävää vai himmeää.
 
http://www.tikkurila.fi/tuotetiedot/dicco_huonekalulakka_k.html
 
http://www.tikkurila.fi/tuotetiedot/dicco_huonekalulakka_ph.html

Yhteenvedon aika .. ?
 
Lakkasin tänään muutaman koepinnan. Polyuretaanilakan jätin suosiolla pois - kaksikomponenttisuutensa takia. Käytin Uulan sellakkaa , Unica superia ja Helo uretaaniakrylaattilakkaa.
 
Sellakan liuotin on siis Sinol (alkoholi/taloussprii). Tästä johtuen se oli ehdottomasti näistä nopein kuivumaan. Työn jatkuvuuden kannalta tällä on tietty etu - pyörittelemällä lakattavaa kohdetta , työn voi suorittaa loppuun samalla kertaa jopa useilla lakkakerroksilla. Pinnasta tulee aivan mehiläiskennon värinen - jopa upea. Ohenne (liuotin) ei sulattanut kankaan liimaa mitenkään - johtuu varmasti juuri siitä että haihtuu niin nopeasti. Vastaavasti lakan imeytyminen ei ollut niin "syvällistä" kuin hitaammin kuivuvilla. Puoltaa ehdottomasti paikkaansa ko. tehtävään. Plussana aineelle luvataan vielä nahan lakkaamismahdollisuus - miksei siis myös kankaan. Negatiivisena katsoisin olevan hieman muovimainen lopputulos - kangasmaisuus häviää.
 
Selluloosalakkaa en tähän hätään lähtenyt metsästämään - toimii ilmeisesti kuten yllämainittu , mutta liuottimen käryäminen varmasti voimakasta. Näistä kahdesta ilmeisesti ensimmäinen parempi vaihtoehto juuri tästä syystä ... ( mielipide )
 
Helo erikoislakka ( uretaaniakrylaatti ) kuivui hitaasti ja ilmeisesti myös tästä johtuen imeytyi todella syvälle kankaaseen. Kangas imi lakkaa kuin pesusieni. Jos haluaa "kyllästää" kankaan lakalla - tässä vaihtoehto. Negatiivisena seikkana on hidas kuivuminen ja "välihionnat" ohjeiden mukaan. Väriltään hieman tummempi ja ehkä kilometrejä nielleen näköisempi kuin sellakalla lakattu pinta. Ei liuottanut kankaan liimaa. Pinta säilyi positiivisesti todella kankaan näköisenä , lakkakerroksista huolimatta.
 
Unica super ( uretaaniakrylaatti ) se perinteinen venelakka. Kauppias suositteli juuri tätä uretaanipohjaisista lakoista. Ei imeytynyt yhtä hyvin kuin Helo - jäi ikäänkuin kankaan pintaan vaikka oli ohennettu 20 %:lla (?) Väriltään kaikkein tummin , ehkä jopa likaiseen viittaava. Hitaan kuivumisen ja pinnan värin katson negatiivisiksi asioiksi - jopa niin suuresti , etten suosittele.
 
Lopullista lakkausta ajatellen päädyn ehdottomasti sellakkaan. Väri oli miellyttävä , kuivuu nopeasti - koteloa voi siis käännellä lakkauksen aikana ja lakata kaikilta pinnoilta yhdellä lakkauskerralla. Aikaasäästävä seikka - lopputulokseen pääsee siis huomattavasti nopeammin kuin Helolla. Lakka on myös miltei hajuton - nopeasta kuivumisesta huolimatta. Tämä on pienissä sisätiloissa lakatessa merkittävä etu.
 
Kiitän kaikkia jotka ovat jakaneet kokemuksiaan , tietojaan ja kommenttejaan asian tiimoilta. Todella asiallista keskustelua kaiken kaikkeaan - kiitos.

Lopullista lakkausta ajatellen päädyn ehdottomasti sellakkaan. Väri oli miellyttävä , kuivuu nopeasti - koteloa voi siis käännellä lakkauksen aikana ja lakata kaikilta pinnoilta yhdellä lakkauskerralla. Aikaasäästävä seikka - lopputulokseen pääsee siis huomattavasti nopeammin kuin Helolla. Lakka on myös miltei hajuton - nopeasta kuivumisesta huolimatta. Tämä on pienissä sisätiloissa lakatessa merkittävä etu.
 
... homma tehty , mutta yllätyksekseni niistä saumakohdista joissa on kaksi kangasta päällekäin - kankaan kiinnitysliima paistaa tummana laikkuna lakkapinnan läpi.
 
Testipintoja tehdessäni en tällaiselle saumakohdalle lakannut - ainoastaan suoraan koteloon liimatuille pinnoille - niissä kohdissa ei siis tällaista ilmiötä syntynyt.
 
No hieno se loppujen lopuksi on - ilman tuota pientä takapakkia olisi ollut ehkä jopa liiankin silotellun näköinen. ( = positiivista ajattelua )
 
Seuraava etappi - onko kenelläkään tietoa , kuka Suomessa muuttaa noita `59 Bassman RI comboja Point to pointiksi - ja millaisin kustannuksin ?

Seuraava etappi - onko kenelläkään tietoa , kuka Suomessa muuttaa noita `59 Bassman RI comboja Point to pointiksi - ja millaisin kustannuksin ?
 
Vaikka minä. Ota yhteyttä, jos kiinnostaa.

https://muusikoiden.net/dyn/users/150738.jpg
 
Oma Fender Tweed Champ-projekti alkaa kotelon osalta olemaan loppusuoralla. Käsittelin tweedin Liberon sellakalla, joka toi pintaan juurikin haluamaani värisävyä. Ainut ongelma on nyt tuon sellakan herkkyys kolhuille ja naarmuille. Väri näyttäisi lähtevän todella herkästi, jos kotelo ottaa pientäkin osumaa.
 
Mikä tuohon olisi toimivin ratkaisu? Ajattelin laittaa päälle jonkin kestävän kirkkaan lakan, mikä ei muuttaisi tuota nykyistä värisävyä. Onko kellään kokemuksia, mikä lakka toimisi tuon sellakan päälle?

Kestävin olisi varmaan joku 2-komponenttilakka, esimerkiksi akryylilakka. Se on ainakin ihan kirkasta. Helo Aqua, Kiva kalustelakka tai joku muu vesiohenteinen lakka voisi myös toimia ja se olisi kotioloissakin käyttökelpoinen. Tämän päivän vesiohenteiset maalit ja lakat ovat ihan muuta kuin ne entisajan ohennetut erikeeperit, joita lakkoina myytiin.