Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Alkaisi olemaan aika miettiä minkälaisia otelautamerkkejä harkitsisi seuraavaan kitaraprojektiin, myöskin lapaan sopisi laittaa jos jonkinlaista inlay-kuviota, jos vaan lompakko antaa luvan ja taidothan nyt rajoittaa myös. Mutta mistä tarvikkeet, miten paikoilleen?
 
Näin pikaisilla tsekkauksilla löysin Millbrookilta valmiin setin LP standardin otelautamerkkejä mother of pearlista tehtynä. Muuten näyttää aika heikolta saatavuus tällä hetkellä. Ulkomaisilta myyjiltä tosin löytyisi jo huomattavasti laajempia valikoimia, mutta ei ole halpaa StewMacilläkään erilaiset helmiäislevyt. Mistä olette itse näitä ostelleet?
 
Miten olette tehneet upotukset puuhun helmiäisille? Esim. LP-tyyliseen lapaan johon tulee viilu päälle, voinee muodon tehdä viiluun vaikkapa läpi asti? Entäpä otelauta, katselin että useimmat helmiäislevyt olisivat vain noin 1.5-2.5mm paksuja, joten ilmeisesti jyrsinnät kannattaisi tehdä otelautaan jossa on jo radius hiottuna valmiiksi. Ajattelin vain, ettei käy niin että jos tasaiseen lautaan tekee urat, niin radiusta tehdessä lähtee helmiäisesti otelaudan reunoissa olevista kohdista ehkä liikaakin?
 
Kuinka olette jyrsineet urat, onko käytössä ollut vain ihan taltta ja terve ajatus siitä mitä tehdään? Vai Dremelin kanssako homma toimii, ehkä vaikka custom LP:n isot suorakulmiot voisi tehdä vaikka ihan yläjyrsimelläkin, viimeistely tietenkin jollain muulla. Miksei Stankunkin enempi tavaranpoisto ensin jyrsimellä?
 
Aiheeseen välttävästi liittyen...
http://tinyurl.com/obxd
http://tinyurl.com/obxh
http://www.williamlaskin.com/gallery2.html
http://tinyurl.com/obxk

Varmaan kannattaa hioa osittain radiukseen, koska helmiäisen palasia on vaikea upottaa "kaarevasti", jos yhtään ymmärrät mitä tarkoitan. Eli hiot sen verran, että reunoihin jää tarpeeksi hiomisvaraa inlayille, mutta otelautaankin on jätettävä oma hiomisvaransa, ettei mene otelauta liian ohueksi hiottaessa.
 
Selvensikö yhtään, luultavasti ei.

Selvensikö yhtään, luultavasti ei.
 
Tjuuh, kyllä. Teen otelaudan eebenistä, joten ei siitä varmaan hirveästi turhia lähde, kun ylimääräiset hioo otelautamerkeistä poies. Tietenkin, tuleehan sekin vähä huomioida. Mutten kyllä usko otelautaa alamittaan saavani, taitaa tällä hetkellä tasaiseksi vedettynäkin olla paksuutta vielä se 8mm.

Ite tein just ebenistä kanssa, varaudu sitten siihen, että se pöly on ihan hirvittävä, ja kutittaa nenää ihan p+%keleesti. Se on kyllä siitä mukava otelautapuu, että sitä on tosi helppo korjata, jos tulee lohkeamia tms. Sekoittaa vaan hiomapölyä liimaan, tulee oiva filleri.

Ite tein just ebenistä kanssa, varaudu sitten siihen, että se pöly on ihan hirvittävä, ja kutittaa nenää ihan p+%keleesti. Se on kyllä siitä mukava otelautapuu, että sitä on tosi helppo korjata, jos tulee lohkeamia tms. Sekoittaa vaan hiomapölyä liimaan, tulee oiva filleri.
 
Jep, tarkoitus on kyllä kerätä kaikki talteen jäävä pöly talteen juuri tuon paikkaamisen takia. Männä otelaudasta ei tullut kerättyä, joten jäi muutama yksityiskohta 'vaivaamaan', ei tosin onneksi vaikuta soittoon jne.

Eebenpuu oli jollain ihme listalla syöpää aiheuttavien aineiden listalla. :)

Omat helmiäiseni olen saanut Soitinrakentajat AMF.stä.
enpä muilta ole edes kysynyt?
Harkinnassa oli josko kokeilisi tehdä Spektroliitistä, mutta homma sitten jäi harkintavaiheeseen.
Omassa tekeleessäni otelaudan rehukuvio on tehty LP satsista.
Upotukset olen tehnyt sekä suoraan että radiukselliseen otelautaan ja suoraan tehtäessä saa helmiäisen kyllä upotta ainakin millin verran alle pinnan, (jälkeenpäin viisastuneena, on menny muutamat helmiäiset liian ohiksi reunalta).
Upotukset olen tehnyt maailman parhaimmalla keksinnöllä DREMELILLÄ ja teriä siihen olen hommannut HAMMASLÄÄKÄRISTÄ, pääsee kyllä aika tiukkoihin paikkoihin ja saa kulmat ja muut vänkyrät tarkasti tehtyä.
Taltan kanssa saa olla tosi varovainen, ebenpuu lohkeaa tosi helposti, eli kaikki hiontapöly talteen, sitä kun sekoittaa epoksimössöön niin ei hionnan jälkeen näy minkäänlaisia rakoja.
Niin ja ebenpuuta hiottaessa kannattaa käyttää hengitys-suojainta.

Millbrookilla 5x5cm ja arviolta 3mm paksu pala mother of pearlia maksoin pöyristyttävät 50euroa :)
 
Minä tilasin helmiäiset myös Leppävirran soitinrakentajat Amf:stä. Tässä suora pastetus mailiini tulleesta helmiäishinnoista, tosin näitä paloja on vissiin ajankohdasta riippuen saatavina eri kokoisina.
 
" Helmiäistä on sekä dotseina, pyöreinä
nappeina, halkaisijat 4 - 9 mm, hinnat
0,60 - 0.80 centtiä/ kpl ja laattoina,
esim 22x41 , 11,5x35 jne. hinnat 4 - 8
euroa/ kpl. "
 
Ainoa miinus noissa Amf:n paloissa on se vaivainen 1mm paksuus. Itsellä tuli pieniä ongelmia kun tein otelautamerkkejä kitaraani johon tuli 16" radius. Merkkien reunat radiuksen hiomisen jälkeen ovat niin ohuita, että yhdestä merkistä tiettyä valoa vasten näkee selvästi lävitse.
 
Tein omaan kitaraani siis Jackson-tyyliset shark fin otelautamerkit. Tein upotusurat pienillä taltoilla sekä hammaslääkäristä saaduilla pienillä jyrsinterillä jotka sopivat
suoraan dremeliin.
 
Tässä taas jotakin kuvia projektista:
 
www.kolumbus.fi/ullakko/Liimausta.JPG
www.kolumbus.fi/ullakko/Kaula1.JPG
www.kolumbus.fi/ullakko/Kaula2.JPG
 
Kuvissa nauhojen päät ovat edelleen viilaamatta, ja nauhat eivät ole kunnolla urissaan.

Minä tilasin helmiäiset myös Leppävirran soitinrakentajat Amf:stä.
 
...laattoina, esim 22x41 , 11,5x35 jne. hinnat 4 - 8
euroa/ kpl. "
 
Onko nuo sinun helmiäisupotukset tehty näistä laatoista?

Onko nuo sinun helmiäisupotukset tehty näistä laatoista?
 
Niistähän ne on tehty.

Yksi konsti on tehdä "isompi" inlay kahdesta palasta kaarevaan pintaan, ei tarvitse niin paljon hioa reunaa. Toki tämä ei onnistu jos on pakko saada esmes sharkfin tai joku muu yhtenäinen. Dremel on kova sana ja, kuten jo todettu, ebony lohkeaa helposti. Jos muuten lohkeaa helmiäinen ja abalonekin.. Tuossa vähän 2-palaupotuskuvaa
http://www.lehmo.com/lehtostudio/fiba/fiba.htm

Ihan vihjeeksi vain. Joitai vuosia sitten kun kävin omalla hammaslääkärillä kysyin mitä hän tekee vanhoilla porilla. No ei mitään. Sain kourallisen kaikenkokoisia ja näköisiä poranteriä. Pienimmät niin pieniä että tekee vaikka kärpäsenpaskan kokoisen upotuksen. Sopivat just precis Dremel tyyppisiin laitteisiin.

Otelauta valmiiksi eli tulevaan mittaan ja radiukseen. Sen jälkeen jyrsitään/Dremelöidään/(ja)taltataan. Sit upotukset liimataan ja hiotaan otelaudan tasalle.
Vanhoissa Gibsoneissa ym. köytettiin selluloidia joka on miljuuna kertaa halvempaa. Kandee harkita, jos ei o fyffee liikaa käyttää. Mop ja Abalone on kyllä pirun kallista.

Tjuuh, taitaa mennä Millbrookin valmiisiin MOP-inlayhin tuo kaula, lapaan sen sijaan voisi tehdä jonkun kuvioinnin vaikka abalonesta tms. Ajattelin mahdollisesti hyödyntää vesileikkausta tuohon, tekisi .dxf:n halutusta kuviosta ja leikkaisi muodon esiin helmiäislevystä ja vastaavasta leikkaisi saman muodon auki lavan päälle tulevaan viiluun. Tiedä sitten toleransseista, lieneekö tarvetta tehdä viilu alamittaan ja sovitella sitten helmiäispalaa pikkuhiljaa paikalleen. Ylimittaisena tulee vaan paljon paikattavaa. Noh, mutta vesileikkausammattilainen varmaan tietää paremmin noista toleransseista.
 
Pitänee alkaa kiertämään halpahalleja dremel-kopion löytämiseksi :o)

Vanhoissa Gibsoneissa ym. köytettiin selluloidia joka on miljuuna kertaa halvempaa. Kandee harkita, jos ei o fyffee liikaa käyttää. Mop ja Abalone on kyllä pirun kallista.
 
Eiköhän tuo korvaavien aineiden käyttö oo ennemminkin tätä nykypäivää. :) Muuten samoilla linjoilla. Varsinkin abalonen hinta tuntuu kohonneen tosi reippaasti. Vielä noista korvaavista aineista: kyllähän niiden käytölle pointti on, ja sitä paitsi ei aina oikeen erotakaan kumpaa on käytetty. Helpompaa työstää vielä nuo muoviset..

Helpompaa työstää vielä nuo muoviset..
 
No siis tarkennettakoon, että totta kai tarkoitus on ostaa Abalam-paloja Abalonen sijaan, näistä tämä ensimmäinen kun on tätä 'synteettistä', kerroksittain tehtyä helmiäistä, jota on siis mukavampi työstää ja väreissäkin löytyy, kun kerran voidaan sitäkin paremmin muokata. Mutta onhan se toki siinäkin siivutettua oikeaa helmiäistä. Niin, ja jostakin pitäisi tätä löytääkin!
 
Solid vs. Abalam
We carry two types of shell inlay material, Solid (or slab) shell and “Abalam” (laminated shell):
Solid (slab) Shell This is pure shell material, cut straight from the curved inside surface of the shell and then sanded flat. This has been the traditional material for inlay until the advent of “Abalam”...
 
“Abalam” This is a stunning inlay material, made by laminating extremely thin sections of shell in such a way as to render the entire surface of the sheet with beautiful, figured shell patterns — unlike natural shell slab pieces which varies over the surface area and depth of the piece. It is perfectly flat and is actually easier to saw into delicate patterns because of the homogeneous nature of the laminations. This is the ideal material when you need unusually large pieces or for projects where extreme figure is a must. There are also more types of shell available than there is in slab/solid shell. This material is available in sheets at 2 different thicknesses and as curved and straight strips
 
http://www.lmii.com/CartTwo/Secondp … cthead.asp?CategoryName=Shell+Inlay

 
Nuo Millbrookin MOP-inlayt eivät siis olne synteettistä, mutta toisaalta, ovathan ne jo valmiiksi muodoissaan joten niitä ei varmaan yhtä helposti saane murrettua enää. Ehkä :o)

Siis korvaavien aineiden kuten selluloidin käyttö on nykypäivää korea-kitaroissa, mutta ennenvanhaan niitä käytettiin kaikissa skeboissa. Käytettiin toki helmiäistäkin...

Siis korvaavien aineiden kuten selluloidin käyttö on nykypäivää korea-kitaroissa, mutta ennenvanhaan niitä käytettiin kaikissa skeboissa. Käytettiin toki helmiäistäkin...
 
Kävisin kyllä kinaamaan Samowarin kera tuosta. Just ennenvanhaan käyttivät helmiäistä, koska nuo synteettiset ei ollu yhtä "näköisiä" ja ennenmuinoin oli oikein ammattikunta jenkkilässäkin nimeltä "pearl cutters" jotka teki alihankintana tehtaille inlayta. Gibsonin vaki pearl cutter asui Grand Rapidsissa.. Toki kun tarvittiin teollista volumee ja ihmistyön vähennystä siirryttiin, paitsi aivan huippumalleissa, synteettisiin matskuihin. Yleensä kai vieläkin sarjan huippumallissa ja kaikkinaisissa muissa spesiaalikitaroissa on "aitoa asiaa" inlayssa. Itse omakohtaisesti olen todennut mm. muutamassa LP Standardissa olevan oikeaa helmiäistä. Eli kokoonpanovaiheessa liimataan kaulaan ne "lätkät" mitä sattuu käsillä olemaan.
Noissa meikäläisen ihailemissa Ibanez Artisteissa on siellä malliston yläpäässä kolmijakoiset inlayt jotka koostuu MOP- Paua abalone-MOP palasista. Myös jos Tampereelle on asiaa voi Ahosella käydä kattomassa ISOJA oikeita abalone-blokkeja L5-S:n kaulasta. Mulla on myös SG:ssä oikeat isot helmiäisblokit... Yleistää ei voi, toki kaikkea on käytetty, hopealankaakin ennen PRS:n lintusten reunoja. =)
Hyvät inlayt antaa skeballe viimeisen silauksen, eikö? Nimittäin, jos inlayt siihen pistää.

Joo mäkin luulin että toi Mother of pearl on poikkeuksetta kallista.
Kyselin mm Musamaailmasta joskus kauan sitten noita hainevä merkkejä ja hinnaksi sanoivat yli 400 markkaa jos sieltä olisi ostanut. Myöhemmin kun olisin ollut valmis ton hinnan maksamaan niin niitä ei saanutkaan enää valmiina mistään.
 
Kuitenkin, kun itse tein nuo merkit tuosta Amf:n Mopista, niin hintaa tuli vanhassa rahassa alle 100mk, mikä ei mielestäni todellakaan ole paljoa.