Etno, proge, latin ›

kuha.

King's X.

Fates Warning, Shadow Gallery, Savatage, Nevermore, Malpractice...

Ja Queensrÿche.

Ayreon.

Varmasti jo mainittu, mutta King Crimsonin The Power To Believe.

Deathin viimeinen (the sound of perseverance) ja Contro Deniedin ainokainen (the fragile art of existence) ovatten aikamoista progea.
 
Höpöhöpö. Deathin tuotannosta eniten progea ovat Human ja ITP. SoPllä ja Control Deniedin lätyllä on tyydytty lähinnä tekniseen kikkailuun ja biisien pidentämiseen turhalla sooloilulla. Hyviä levyjä nekin toki ovat, em. seikoista huolimatta.
 
Vastaataan nyt sitten melkeen vuoden vanhaan viestiin...

Fragile Vastness http://www.fragilevastness.com/
 
Pain of Salvationista pitäville luultavasti uppoaa mainiosti.

Ei taida olla kukaan ehdottanut viellä tätä: http://www.silentvoices.net/
 
Elikkä suomalaista progressiivista metallia, sivuillakin mainitaan yhdeksi vaikuttajaksi DT ja muistuttaa etenkin DT:n raskaampaa puolta. Mieleen tuli myös jostain biiseistä Symphony X.
 
Mainio bändi joka on jäännyt liian vähälle huomiolla musiikin laatuun nähden. Itsekkin löysin bändin vasta äsken.

kuha.
(tosin joitain herkkuja mitä ovat julkaisseet mp3:sena aikoinaan ei taida suoraan sivuilta enää saada. mm. livevetoja ;)
 
Minulle kolahtanut hyvin DT:mainen laadukas kotimainen kotistudioprojekti
Crimson Lotus.
http://www.crimsonlotus.org
Uudempi lätty on parhautta. Saa sieltä ilmatteeks kokonaan. Sivuilta.

Minulle kolahtanut hyvin DT:mainen laadukas kotimainen kotistudioprojekti
Crimson Lotus.
http://www.crimsonlotus.org
Uudempi lätty on parhautta. Saa sieltä ilmatteeks kokonaan. Sivuilta.
 
Tuosta hyvästä saat kyllä plussan! Tosi hyvän kuulosta progea, ihmeellistä että näinkin hyvää musiikkia voi löytää netistä ilmaiseksi.

Ja Queensrÿche.
 
Komp Komp Komp

Kun tämäkin ketju kerran vieläkin elää ja hengittää, niin heitänpä myös lusikkani soppaan. Eli bändi nimeltä Dali's Dilemma kannattaa katsastaa. Taisivat tehdä vain yhden levyn (Manifesto for futurism) melkoisen Dream Theater-vaikutteista heviprogea, mutta minusta levyltä löytyy vallan hienoja melodioita ja ideoita. Vokalisti Matthew Bradleyn rouheahko ja keskirekisterissä pysyttelevä ulosanti saattaa miellyttää ihmisiä, joille korkealta ja kovaa-laulutyyli ei iske.
 
Kosketinsoittaja Matt Guillory on soitellut ainakin LaBrien soolojutuissa sekä levy-yhtiö Magna Cartan tribuuttilevyillä ja rumpali Jeremy Colson kuuluu nykyisellään Steve Vain The Breed-kokoonpanoon. Mättää muuten melkoisella intensiteetillä ja asenteella noinkin tekniseksi rumpaliksi, mistä ainakin kaksi plussaa.
 
E: Tuolta löytyy jotain infoa: http://www.magnacarta.net/artists/dali.html

Komppaan Dali's Dilemmaa. Lisäksi mainittakoon Evergrey ja Vanden Plas.

Outlander
 
http://www.outlander1.com/html/main3.html
http://www.outlander1.com/html/main2.html
 
Huonompi homma vaan, että orkesteri taitaa olla kuollut ja kuopattu, eikä tuota 2. lättyä tule.
 
Oceansize, itsellenikin ihan uusi tuttavuus ja kyllä toimii.
 
http://www.myspace.com/oceansizeband
 
Samalta sivulta komppausta Ayreonille, Queensrychelle, King's X:lle, Fates Warningille, Kuha.:lle ja Fragile Wastnessille.
 
Niin ja jos kaipaa todella raskasta ja sekopäistä meininkiä niin:
 
http://www.myspace.com/carnivalincoal
http://www.carnivalincoal.com/mp3.htm
 
Vielä yksi video:
 
http://www.youtube.com/watch?v=lO_-u2xwgqs&search=cinc

Oceansizeä voisi tässä mainostaa uudelleen. Kaukana progesta, mutta jos kaipaa oikeasti "progressiivista" musiikkia, niin kannattaa tsekata. TJEU The Catalyst, Amputee, Women Who Love Men Who Love Drugs, The Charm Offensive.

Kaikki on taidettu jo ehdottaa, mutta vaihtoehtoisesti Meshuggah ja Necrophagist kannattaa ottaa kuuntelun alle. Tosin ovat enemmän mättöä mitä progea mutta uskomatonta soittoa molemmissa.

Kaikki on taidettu jo ehdottaa, mutta vaihtoehtoisesti Meshuggah ja Necrophagist kannattaa ottaa kuuntelun alle. Tosin ovat enemmän mättöä mitä progea mutta uskomatonta soittoa molemmissa.
 
En todellakaan tajua mitä Necrophagistissa on niin teknistä. Blastit siinä soi vaan, vai onko ne vammaset kitaravinkuäänet mitä ne joka riffeihin tunkee muka jotain teknistä?

En todellakaan tajua mitä Necrophagistissa on niin teknistä. Blastit siinä soi vaan, vai onko ne vammaset kitaravinkuäänet mitä ne joka riffeihin tunkee muka jotain teknistä?
 
Mulla meni kyllä sun kommentti ohi. Enkä kyllä edes puhunut mistään teknisestä; totesin vaan että uskomatonta soittoa. Jos sillä teknisellä taroitetaan sellaista soittoa johon vaaditaan paljon tekniikkaa niin sitten Necrophagist on kyllä ainakin teknistä.