Rock, pop, alternative ›

Kyllähän tässä nyt tulee oikein tippa linssiin, kun tätä uutukaista kuuntelee. Nuo istrumenttaali pätkät menee välillä jo psykedeelisiin mittoihin, ja siitä minä tykkään. Loistavia biisejä, taidokasta soitantaa ja muutenkin hyvä kokonaisuus.
 
Naureskelin kyllä niille Sessions - juontajille, kun ne kyselee ihan kummia.

Pari kertaa on nyt kuunneltu levy läpi ja hyvältä kuulostaa.
 
Onkos tuo Sessions taas jotain SubTV:n hommia vai mikä se on?

Levy on nyt käsissä mutta kuuntelemaan pääsee vasta huomenna. Perkele. Ovela kansi.
 
edit: Tämän päivän NYT-liitteessä muuten hauska Tommi Liimatta -sitaatti.

Lainasanoissa juu oli hupaisa kommentti.
 
MUTTA minunkin on aivan ihkapakko kertoa teille että
kun eilen kannoin seitsemännen sinetin kaupasta kotiin,
hakeuduin hiljaiseen tilaan ja painoin play namiskaa, seurasi
erikoinen tila josta havahduin takaisin planeetallemme
vasta cd-soittimen päästäessä Wzzzzr äänen noin
45 minuutin kuluttua.
 
Eihän se tietenkään ketään kiinnosta, mutta kyllä
tuntuu että tästä jää jotenkin kiitollisuudenvelkaan
nollapisteen pojille. Kai se on laitettava vaan rahaa
ja ruokaa postissa heille.
 
Niin. Jos jäi epäselväksi, niin levy oli "aika jees."

Onpas kummallinen levy. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla "ihan paska", nyt "ihan jees". Ei paras muttei huonoinkaan nollapiste. Suosikkeja tällähetkellä ovat sinkkubiisit, Kerro ketä ajattelit ja Tyynyn kääntöpuoli. Nimi muutettu pysynee bändin parhaana levynä.

Minusta bändi on kyllä edistynyt jatkuvasti, mutta joku pitää äidistä, toinen tyttärestä. Kolmas pitää molemmista.

Minusta bändi on kyllä edistynyt jatkuvasti, mutta joku pitää äidistä, toinen tyttärestä. Kolmas pitää molemmista.
 
Näin. Ihailtavaa on kuitenkin Nollapisteen kyky luoda edelleen, seitsemännellä levyllään jotain aivan uutta ja haastavaa. Piti tai ei, lienee pakko tunnustaa, että bändi on aivan omaa luokkaansa ikinä missään.
 
Tarttilan Kuningasta lainatakseni: Levy on "ihan jees".

Jokaisen kuuntelukerran jälkeen levy on tuntunut entistä paremmalta. Ja kun jo ensisoitolla se oli loistava...
 
Niin. Aivan. Hyviä biisejä kaikki ja mukava tuo viulu parissa biisissä. Oikein on hyvä levy nyt kun on kuunnellut jotain 13 kertaa sen oikein ajatuksen kanssa. Otsalan biisikin yllätti aikalailla.

Jeah, tulipa uusi levy hankittua jo heti perjantaina.
 
On kyllä hyvä levy, vaikkakin mielestäni ei kauhean hyvä kokonaisuutena; about viiden kuuntelukerran jälkeen noin viisi todella hyvää biisiä, mutta myös muutama todella huonokin. Mielipiteet kyllä muuttuu kuuntelukertojen mukaan, joten parhaat saattavat muuttua huonoimmiksi jossain vaiheessa jne.
 
Kenen muun mielestä lyriikat ovat ottaneet askeleen perinteisempään suomirock-lyriikkaan päin?

Kenen muun mielestä lyriikat ovat ottaneet askeleen perinteisempään suomirock-lyriikkaan päin?
 
Minulle "suomirock" on kuin kirosana, enkä itse ottaisi oikeutta mennä sanomaan tuollaista.
 
Jossain vaiheessa itselleni tuli mieleen, että naiset ovat (taas) menneet pilaamaan kirjoittajan päivän, kun tämä kauniimpi sukupuoli tulee esille useampaan otteeseen.

Minulle "suomirock" on kuin kirosana, enkä itse ottaisi oikeutta mennä sanomaan tuollaista.
 
Jossain vaiheessa itselleni tuli mieleen, että naiset ovat (taas) menneet pilaamaan kirjoittajan päivän, kun tämä kauniimpi sukupuoli tulee esille useampaan otteeseen.
 
Niin, mielestäni Liimatan sanotukset eivät ole enää pääpirteissään yhtä nerokkaita ja monikäsitteisiä kuin varhaisemmalla tuotannolla. En väittänytkään, ettäkö uudet sanat olisivat "suomirokkia" vaan enemmän sinne päin. Ja tämäkin vaan mielipiteeni niin.

Niin. Aivan. Hyviä biisejä kaikki ja mukava tuo viulu parissa biisissä. Oikein on hyvä levy nyt kun on kuunnellut jotain 13 kertaa sen oikein ajatuksen kanssa. Otsalan biisikin yllätti aikalailla.
 
joo kuule nii minustakkii, et oo tosissas !?
ja sitte ihan hyvä intervalli on siinä kanssa ja ylennettu B# ei mulla muuta!

Mielipiteet kyllä muuttuu kuuntelukertojen mukaan, joten parhaat saattavat muuttua huonoimmiksi jossain vaiheessa jne.
 
Todellakin. Kun ekaa kertaa kuuntelin levyä niin kappale "Jarrutan" tuntui kamalalta ja mietin miten ovat viittineet edes ottaa levylle tuollasen. Nyt tänäiltana siitä on tullu yks suosikeista. Hehe.
 
EDIT:
 
Niin ja on tuon levyn perusteella Tommi-poika kokenut viimeaikoina kovia naisrintamalla. Lyriikat on välistä tosi epä-Liimattamaisia. Loistavia silti.

joo kuule nii minustakkii, et oo tosissas !?
ja sitte ihan hyvä intervalli on siinä kanssa ja ylennettu B# ei mulla muuta!
 
Säähän voisit mennä teoriapuolelle kirjotteleen kun tunnut tietävän noista nuoteista tai jotain.

Säähän voisit mennä teoriapuolelle kirjotteleen kun tunnut tietävän noista nuoteista tai jotain.
 
He,i elä suutu, säähän voisit mennä hermojenhallinta kurssille.

He,i elä suutu, säähän voisit mennä hermojenhallinta kurssille.
 
Nytsä kyllä suutuit pahemman kerran ite! Löisin sua kynällä silmään. Mutta, ettei liikaa luisuta aiheesta niin onhan ne Liimatan sanotukset muuttunu, mutta niin on niitte musiikkikin. Hyvä vaan ettei oo paikoilleen jääny junnaamaan.

Nii just hyvä ettei junnaa. Aika absurdi levy.

Kuten jo mainitsin, nuo naisasiat huomasin itsekin. Minusta ei oikeastaan olekaan tylsempää aihetta lauluun, kuin iänikuiset naiset ja parisuhdehommat. Teinibändit laulakoot Miioista ja Annukoistaan, Liimatalta sitä on vaikeaa odottaa. Paljon enemmän minua kiinnostaa laulun aiheena keski-ikäisen parrakkaan miehen suhtautuminen kuorimattomaan appelsiiniin, kuin se miten-sinä-suhtaudut-minuun-jos-sanon...

Tämä on toinen niistä kahdesta kiekosta, jotka juuri ostin.
Tästä minä juuri pidän. On peräti erikoista, että suomalainen bändi kykenee jokaisella levyllään tuomaan musiikissaan esille jonkin uuden elementin/tunnelman/teeman tms. en löydä sille oikeata/oikeita sanaa/sanoja. Levyllä on runsaasti uusia soundeja ja tunnelma on jotain, mitä en suomalaisessa musiikkimaailmassa ole ennen kokenut. Haluaisin tässä tuoda esille esimerkiksi teemalevyn Suljettu, tai vaikka sitten Muovi antaa periksi-levyn, jotka molemmat ovat molemmat mielestäni tavallaan olleet bändin kehityksellisiä kulmakiviä. Siinä missä Olos ja Nimi muutettu olivat kiinnostavia ja uutta henkiviä levyjä, Seitsemäs sinetti tuntuu olevan seuraava em. kulmakivi.
 
Summa summarum: tällä levyllä 0. on saavuttanut jotain uutta, ja suunta on oikea. Näköjään Anssi Kelalle ja The Crashille (jnejne) on olemassa vaihtoehto.
 
PS. Höh, on se kummaa miten 3-4 biisiä riittää vakuuttamaan näin täydellisesti.