Studiotyöskentely ›

mä aloitin äänittäjän urani 7-vuotiaana äänittämällä TV:stä kasettimankalle Transformers -jaksoja pitämällä mankkaa lattialla TV:n edessä. Se oli vaan hauskaa. Ja jälkeenpäin aina kuuntelin sitä englanninkielistä nauhaa ja ihmettelin miksi en saa samaa fiilistä kuin katsoisi itse sarjaa :) eli ei oo ajat muuttunu yhtään tähän päivään mennessä...

Mitäs toi oikein tarkoittaa???
 
Kahden synatyypin eron katoamista/pienentymistä. Tieteellisemmin äänen ohentumista.

Mie tein moniraitaäänityksiä. Dekillä nauhalle soitto, kajareista lujaa ulos ja toinen soitto päälle, mankka lattialla ja talteen toiselle kasetille. Joku aika sitten kaivelin vanhoja kasetteja ja tuo pätkähän kuulosti jopa hyvältä! Toisin kuin metronomin kanssa hiukan osaamista nopeammin soitetut säkkijärvenpolkat...
 
Se siskon pilipsi oli siitä hifi vehje, että se oli kaksraitanen. Eli siinä oli left ja right mikkijakit 3,5mm plukeille. Sillähän sai tehtyä vaikka mitä. Tein broidin kuunneltavaksi yhen kasetin, johon piirsin oikeen kannetkin. Sen nimi oli Acne. Lynyrd Skynyrdiä ja omia toodella hyviä biisejä. Taitaa olla sillä tallessa vieläkin. Osin ehkä sen takia, kun mä teippasin sitä äänitystä varten yhen sen Hectorin kasetin.
 
Aika kultaa muistoja.

...Tieteellisemmin äänen ohentumista.
 
Kai tämä on jonkin sortin hjuumoria?

Kai tämä on jonkin sortin hjuumoria?
 
No tahatonta ainaki jos ei muuta.

Xingin encooderi teki muistaakseni aika huonoa jälkeä. Ja bitratea tiputtamalla yksittäisille raidoille saa varmaan aikaan haluttua efektiä (jos kerran bitcrusheria käytetään niin miksi ei tätäkin.)