Kitarat: kitarakamat ›

ach, ajankohtainen aihe.. juuri olen myymässä kauheata kasaa rojua, että saan kasaan tarvittavan vajaa 1500e hyvin hyvin hyvään ja hyvin hyvin vanhaan kitaraan.
tätä myötä muuten vanha ykköskitara jää vähän tarpeettomaksi, joten tässä harkitsen senkin vaihtamista johonkin toiseen laatupeliin, vaikka kunnon laitteesta on kysymys.
 
gas ei ole kausittaista, se on jatkuvaa.

Myin Ibanez GRX 170:n pois tämän nykyisen RG 1570 tieltä. Olisin toisaalta voinut säästää sen kakkoskepiksi ja sen takia, että se on ensimmäinen kitarani.

Ei semmosta yhtä kitaraa ole. On erillaisia soundeja joita ei voi yhdistää samaan pakettiin ja erillaisia mieltä stimuloivia fyysisiä olemuksia. Pitää olla monta unelmakitaraa ja unelmaoheislaitetta.

Ei semmosta yhtä kitaraa ole.
 
Mä olen kyllä tästä samaa mieltä. Se on vähän kuin mitä laittaisi päälleen aamulla. Aina ei tee mieli laittaa samoja kuteita ja vaihtelu virkistää. Köyhällä opiskelijalla ei vaan ole varaa siihen ja pitää tyytyä kompromissiin -> mielummin pari (halvempaa) kitaraa kuin yksi tosi kallis.

Ei oikeastaan. Ostin straton, josta tykkäsin kovasti. Sitten Jaguarin, josta tykkäsin kovasti. Sitten Jazzmasterin, joka on vähän kuin yhdistelmä noita kahta. Siitä tykkään pirusti.

On käynyt mielessä ja onneksi jäänyt sille tasolle. Ruokankaan Duke kutsui jossain vaiheessa mutta into meni kokeilemalla ohi. Tykkään, että on erilaisia malleja, erilaisia soundeja, värejä etc. Vaihtokauppoja on tullut matkan aikana tehtyä. Yksi kauppa teki kovasti iloiseksi. Vaihdoin Variax500:n Japanissa tehtyyn Fenderiin, joka on tuo omakuvassa oleva musta tele (ollut Turo Hevi Geen kitaristilla "Keppi" Heinäsellä ennen nykyistä kotia). Mahongitele by Fender kuului The Mustangsin kitaristille Jari Aaltoselle aikanaan. Kitaroiden mukana on tullut palaset suomalaisen rautalankamusiikin ja rock'n roll musiikin historiaa:)
Ei ole olemassa yhtä kitaraa, joka korvaisi kaikki muut.

Olen kaks kertaa lyöny kitaran vaihdossa uutta ostaessa ja kerran vaihtanut kitaran bassoon.
 
Aina on tapahtunut parannusta ja ei ole jälkeenpäin jäänyt harmittamaan.

Useasti on noita tullu vaihdeltua, eikös se ole osa tätä juttua? mitähäh? Painajaisunelta melkein tuntuis jos yks kitara korvaisi jotenkin straton/lepan/akustisen/naikkarin/12-kielisen..... Mihinlie se tornissa oleva hämäryys sitten suuntautuisi?
 
Luulisin aikamoisen prosenttimäärän tätälukevista saavan melkoisia kiksejä jo Gaasuttaessaan...

(ollut Turo Hevi Geen kitaristilla "Keppi" Heinäsellä ennen nykyistä kotia)
 
Hoho! Turos Hevi Gee

Aiemmin pistin mäkeen Jackson Dinky Performerin, jonka hyvillä kustansin Jackson Js30rr:n, jonka hynillä + muulla pisneksellä kustansin Epiphonen gootti-explorerin.

Opiskelen tällä hetkellä ja odotan pelonsekaisella mielenkiinnolla millaiseksi meininki muodostuu kun vihdoin pääsen duuniin ja saan palkkaa. Sitten on mahdollista tehdä vähän erilaisia hankintoja kuin tällä hetkellä.
 
voin sanoa, että kannattaakin pelätä. rahaa menee ja se vaan pahenee. jos opiskelijana osti kieliä paketin kerralla. nyt saattaa lähteä viisi settiä vaikka himassa niitä olisi jo kaikkiin kitaroihin parit. koko ajan tekee uutta keppiä mieli vaikka vanhatkin on soittamatta. tää on sairaus mihin tarttis jonkun muun lääkkeen kuin ostamisen.

Opiskelen tällä hetkellä ja odotan pelonsekaisella mielenkiinnolla millaiseksi meininki muodostuu kun vihdoin pääsen duuniin ja saan palkkaa. Sitten on mahdollista tehdä vähän erilaisia hankintoja kuin tällä hetkellä.
 
Samaa odottelen riemulla. Kun valmistun ja pääsen töihin ostan kunnon kamat.

Kaikki tarvittavat kitarat:
Ibanez RG tai vastaava
Gibson Les Paul
Fender Telecaster
 
Siinä on jo kaikki tarvittavat saundit ja tatsit.
Tilua, Sointia & rytinää ja twangia...
Mutta kun köyhä on niin ei voi kuin unelmoida.
 
Ainiin tarviihan sitä myös akustisen ehdottomasti. Nylon- & teräskieliset.

Kerran olen kitaran myynyt, eikä ole kaduttanut muuten kuin sen kaulan takia, joka oli loistava.
Mutta kitara oli mulle vääränpuoleinen (vasuri kun olen) ja siitä sai faija itselleen loistokepin. Periaatteessa en hävinnyt yhtään, se on vieläkin meillä seinällä, voin sitä aina katsella :)
Se oli mun eka keppi.
Sen kun sain myytyä, niin sain ostettua itselleni oikean vasurikepin.
 
Sitten olin myymässä hevikeppiäni, kunnes onneksi heräsin todellisuuteen ja hain sen liikkeestä pois, enää en siitä luovu.
 
Nyt on vain sellainen teilanne, että Telecaster koputtaa takaraivoa, ja kovasti olen miettinyt sitäkin, että jos vaihtaisi tuon Epiphonen Hamer Sunburstiin.
Paha harrastus tämä välineurheilu.

Kitarat ja bassot on aina vaihtuneet sen verran parempiin, että eipä ole harmittanut. Sen sijaan nuorempana hukkasin monta sellaista pedaalia, jotka nykyään mielelläni omistaisin mutta jota ei enää ole helppo hankkia.

Pakko myöntää että en uskalla myydä mitään kitaroita tai kitarakamoja ainakaan vielä... Tulisi aivan varmaan hirveä morkkis heti. Muutenkin kun tykkään floikalla leikkiä ja eri vireissä niin en jaksaisi aina uudellen sen tallan kanssa jaksaisi tapella eli monta unelmakitaraa pitäisi saada.
 
P.S. tietämättömänä olisi kiva tietää mistä tuo GAS on lyhenne? Sitä kun kaikki viljelee.

P.S. tietämättömänä olisi kiva tietää mistä tuo GAS on lyhenne? Sitä kun kaikki viljelee.
 
Gear Acquisition Syndrome.
 
Kyllä yhellä unelmakitaralla pärjää, jos se todella on all-around -keppi: pystyy soittamaan hevit, kuin jazzitkin.
 
Mutta kyllä haluaisin useamman normikitaran. Straton, RG:n, JEMin, PGM:n, Lespan, SG:n... :D