| Aihe: U2 - keskustelua | |
|---|
|
Kummakseni täällä ei ole u2:sta juuri keskusteltu. Bändi ilmeisesti jakaa mielipiteet aika tiukasti, mutta itse kuulun siihen joukkoon joka diggailee täysillä. Mitä mieltä olette bändistä? Mitkä levyt m.nettiläisten mielestä ovat u2:n parhaita? Osaavatko he soittaa? Onko Bono tekopyhä jeesustelija?
Itse olen viihtynyt eniten All that you can´t leave behindin ja How to dismantle an atomic bombin seurassa. Vanhemmista puolestaan Joshua tree on ylittämätön levy yksinkertaisen loistavalla biisimateriaalillaan. Achtung babyllä on todella hyviä biisejä mutta jotenkin levy ei ole pyörinyt levylautasella niin paljoa, mikä johtuu siitä etten juuri pidä levyn soundeista.
Parasta bändissä on ehdottomasti kitaristi the Edge, jonka tyyli on vaikuttanut myös omaan soittooni paljon. Myös bändin liveshowt ovat vuosien varrella olleet todella innovatiivisia ja omalaatuisia, yksinkertaisesti viihdyttäviä.
Mielenkiinnolla odottelen mielipiteitänne (myös negatiivisia) bändistä, jotta saadaan keskustelua aikaan.
Ne jotka soittaa ne tietää |
|
U2 on ollut aina mulle sellasta liian hienoa että en ole koskaan ymmärtänyt niiden musaa kunnolla enkä näin ollen bändistä hirveesti diggaa... Toki muutamia hienoja biisejä löytyy, varsinkin ne vanhemmat mutta nää uudet on aika kuraa mun mielestä. |
|
Mulle homma toimii niin että U2:lla on kyllä lukuisia hyviä biisejä ja kuuntelukelpoista musaa, mutta siitä puuttuu sellainen koukku joka saisi minut ostamaan levyjä(usko pois, olen kuullut kyllä musiikkia ihan pitkäsoittojen verran...). Bonoko tekopyhä jeesustelija? En tiedä, mutta tuollaisten säälittävien duettojen Beyoncien ja kumppaneiden kanssa _on_loputtava_!! Kyllä maailmaa voi yrittää parantaa tekemättä surkuhupaisaa paskaa, joka herättää lähinnä myöhähäpeän tai suoranaisen inhon tunteita.
EDIT: Hyvä on, se miksi koko touhu on minusta surkuhupaisaa johtuu lähinnä siitä että noista duetoista yms. paistaa sellainen pakkovääntämisen meininki.
Vettä! |
|
Itse omistan vain Achtung Babyn toistaiseksi, mutta pitänee ostaa lisää jossain vaiheessa. Parhaimmillaan U2 on erittäin hienoa poppia/rockia. Esimerkiksi One on himmeän tyylikäs veto.
Uudemmasta matskusta en ole hirveästi innostunut, tosin All That You Can't Leave Behindilla oli muutama hyvä biisi. Noista Bonon duetoista sun muista en voi sanoa mitään, kun en (onneksi?) ole kuullut.
"From far beyond the galaxies / I've journeyed to this place / to study the behavior patterns / of the human race / And I find them highly illogical"
- Leonard Nimoy"
Romantikkoitkijät #42 |
|
Uudemmasta matskusta en ole hirveästi innostunut, tosin All That You Can't Leave Behindilla oli muutama hyvä biisi. Noista Bonon duetoista sun muista en voi sanoa mitään, kun en (onneksi?) ole kuullut.
No niitä on ollut mm. näillä 46664-hyväntekeväisyyskeikoilla. Jos et vielä ole nähnyt tai kuullut näitä keikkoja niin jätäkin kuuntelematta; niissä ei ole _mitään_ hyvää.
Vettä! |
|
Ainoa mieleeni tuleva duetto on U2:n ja Mary J. Bligen versio Onesta, joka on todellakin aika turha. Mutta se on hienoa, että Bono osaa käyttää julkisuuttaan myös hyvien asioiden ajamiseen.
Ne jotka soittaa ne tietää |
|
Joitain levyjä löytyy hyllystä. The Joshua Treen aloitusnelikko on kyllä niin kova, että harvemmin tulee vastaan. Hieno bändi.
cherub with heavy metal machine |
|
Achtung Baby on mielestäni parhaita levyjä ikinä. Tosin muita yhtähyviä levykokonaisuuksia U2lla ei oikein ole. Hold me, thrill me... biisin jälkeen on ollut vähän heikkoa. Toki muutama loisto biisi tullut, mutta siihen se on sitten vähän jääny. |
|
Ainoa mieleeni tuleva duetto on U2:n ja Mary J. Bligen versio Onesta, joka on todellakin aika turha. Mutta se on hienoa, että Bono osaa käyttää julkisuuttaan myös hyvien asioiden ajamiseen.
Joo, tuskin niitä montaa on äänitetty, mutta meinaan että juuri noissa hyväntekeväisyyskonserteissa kaveri vetää aika usein ja useampien artistien kanssa sellasia karmeita lällybiisejä, jotka on sävelletty juuri sitä tarkoitusta varten. You know what I mean? Se Mary J. Bligen kanssa vedetty One on melkeinpä hyvä niihin verrattuna.
Vettä! |
|
Joo, tuskin niitä montaa on äänitetty, mutta meinaan että juuri noissa hyväntekeväisyyskonserteissa kaveri vetää aika usein ja useampien artistien kanssa sellasia karmeita lällybiisejä, jotka on sävelletty juuri sitä tarkoitusta varten. You know what I mean? Se Mary J. Bligen kanssa vedetty One on melkeinpä hyvä niihin verrattuna.
En kyllä tiedä mistä puhut. Litten viime vuoden live8:tä u2 soitti Paul McCartneyn kanssa jonkun biisin mutta sekin taisi olla vanha Beatles-veisu.
Ne jotka soittaa ne tietää |
|
Hyvä bändi tuo U2. Heikoimmillaan aika laimeaa ja mitäänsanomatonta musaa, mutta parhaimmillaan helvetin hyvää. Edgen kitarointi on aina jees. Useampi levy löytyy hyllystä, omat suosikkini ovat Achtung Baby ja The Unforgettable Fire, joka on kokonaisuutena paras ja kappalemateriaaliltaan tasaisen loistava U2-levy. Enon ja Lanois'n tuotanto on suorastaan häkellyttävän hienoa Unforgettable Firella. Rattle and Hum on myös silkkaa timanttia. The Joshua Tree ei ole koskaan kolahtanut täysillä, vaikka hyviä kappaleita toki sisältääkin. Täysin huonoa levyä bändi ei ole koskaan tehnyt.
Onko Bono tekopyhä jeesustelija?
Mielestäni ei. Toki mies on paljon esillä aurinkolasiensa kanssa parantamassa maailmaa ja vaikuttamassa poliittisiin kuvioihin, ja tämä saattaa monia ärsyttää, mutta ei Bonon puuhissa ole mielestäni mitään pahaa. Bono on vaikutusvaltainen mies joka osaa käyttää asemaansa kaikkien eduksi. Enkä näe sitäkään tekopyhänä, että kalliisiin ja cooleihin merkkivaatteisiin pukeutunut rokkari saarnaa maailman nykytilasta ja nälänhädästä. Bono on tehnyt U2:n kanssa pitkän uran ja kai hänelläkin on oikeus nauttia työnsä hedelmistä. Joskushan Bono taisi tuskailla että nyt kun on saavutettu lähes kaikki ja rahaa on liikaakin, ei tarvitse enää maksaa mistään vaan kaikki annetaan ilmaiseksi. Vaikuttaminen on muodostunut Bonolle näköjään sydämen asiaksi ja hyvä että edes joku vielä jaksaa välittää. Siitä isot rispektit hänelle. "See the Turtle, ain't he keen? All things serve the fuckin' Beam." (Eddie Dean)
Osta levy |
|
En kyllä tiedä mistä puhut. Litten viime vuoden live8:tä u2 soitti Paul McCartneyn kanssa jonkun biisin mutta sekin taisi olla vanha Beatles-veisu.
Juu-u, noh, mun mielipiteilyt taitaa sitten hyvin pitkälti perustua juuri niihin 46664-keikkoihin.
Vettä! |
|
Parhaimmillaan aivan omissä ulottuvuksissaan olevaa uljautta ja kauneutta. Pahimmillaan kauheeta ähinää ja syvällisyttä.
Lähes joka levyltä tuppaa löytymään molemmat ääripäät, mutta kokonaisuutena itselleni toimii parhaiten ehkä Unforgettable Fire. Myös War on kiihkoinen ja loistavan energinen levy. Rattle and Hum on mielenkiintoinen matka ameerikan perinteeseen. Joshuan biisit alkoi mulle toimia vasta livenä. All That... on mielestäni sinkkuhittiä lukuun ottamatta tylsin.
Edge on kyllä ollut melkoinen innovaattori kitaristina parhaimillaan ja Larry Mullen Jr. on vaan maailman coolein rumpali.
Hello Cleveland! |
|
Vanha U2 on parhaimmillaan loistavaa, mutta kieltämättä Achtung Babyn jälkeiset touhut eivät voisi vähempää kiinnostaa. Siinä missä vanhoissa biiseissä on energiaa ja ideoita, uudempi matsku tuntuu olevan niin keskinkertaista kuin voi vaan kuvitella.
Olen saanut hankittua omaksi vain kaksi levyä, jotka ovat War ja The Unforgettable Fire. Muihin on toki tullut tutustuttua. War on tiukka levy. Ääntä ja energiaa riittää alusta loppuun, vaikka loppupuolella onkin selvästi heikompia biisejä kuin alussa. Ehkä hieman epätasainen paketti, mutta Like a Songin ja Drowning Manin kaltaiset biisit antavat paljon anteeksi. The Unforgettable Fire on myös hyvä, vaikkei sillä olekaan yhtä hyviä yksittäisiä biisejä kuin edeltäjällään.
"Sometimes you eat the bar, and sometimes, well, the bar eats you." |
|
No prkl, tässä lyhyitä ajatuksia jokaisesta bändin täyspitkästä.
Boy: Mielestäni oiva levy bändin ensimmäiseksi. An cat dubh ja Electric co on loistavia biisejä muiden muassa.
October: Jotenkin ei ole minuun iskenyt tämä levy. Biisit on kovin keskinkertaisia lukuun ottamatta levyn avausbiisia Gloriaa.
War: En ole tähänkään erityisesti jaksanut syventyä, liikaa heikkoja biisejä. Kuitenkin myös useita legendaarisia biisejä kuten Sunday bloody sunday ja New years day.
Unforgettable fire: Selkeä parannus pariin edelliseen levyyn. The Edgen kitarointi alkaa tässä jo päästä oikeuksiinsa. Soundit ovat edellisiin levyihin nähden huomattavasti paremmat.
Joshua tree: Loistavaa settiä koko levy, joskin kuten joku jo mainitsi, biisit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa livenä. Paras levykokonaisuus U2:lta.
Rattle & Hum: Loistavia biisejä, joskaan en oikein ymmärrä, että miksi sekaan piti laittaa liveversioita vanhoista biiseistä. Bonon laulu on parhaimmillaan mielestäni tällä levyllä.
Achtung baby: U2:n uusitumislevy. Loistavia biisejä, mm. Until the end of the World ja tietysti One, mutta soundit on jotenkin epämääräiset. Kokonaisuuta loistava.
Zooropa: Välityön omainen levy, liikaa huonoja biisejä. Lemon ja Stay ovat ainoat levyn onnistuneet kappaleet.
Pop: U2:n kokeilunhaluisin levy. Paljon sekvenssereitä ja muuta tietokonesälää. Liian pitkälle menivät tällä levyllä. Hienoa että rajoja rikotaan, mutta levynä ei mikään kovin kummoinen.
All that tou can't leave behind: U2 palaa takaisin siihen minkä se osaa parhaiten eli yhtyesoittoon. Loistavia biisejä mm. Stuck in a moment, Kite ja Walk on. Lisäksi kuitenkin valitettavasti myös vähän mitäänsanomatonta materiaalia, kuten Elevation ja Grace.
How to dismantle an atomic bomb: Samalla linjalla edellisen levyn kanssa. U2;n levyistä tämä ja edellinen omaavat parhaat soundit. Parhaat biisit: Sometimes you can´t..., Miracle drug sekä Original of the species. Muniinpuhaltelubiisejäkin löytyy jälleen: A man and a woman sekä One step closer.
Ne jotka soittaa ne tietää |
|
Vähän olen jäävi arvostelemaan bändiä, kun sitä olen uran alusta asti seurannut ja digannut. Kaikki levyt ei nyt hirveesti nappaa, mutta paskimmillaankin pesee koko jouko muita bändejä... hitto, tää tarvii vielä nähdä livenä joskus, edellisestä kerrasta aivan liikaa aikaa
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
|
Zooropa: Välityön omainen levy, liikaa huonoja biisejä. Lemon ja Stay ovat ainoat levyn onnistuneet kappaleet.
Kokonaisuutena tuossa levyssä on kyllä vähän välityön makua. Muutenkin on jäänyt aika vähälle Zooropan kuuntelu, mutta kun tässä taannoin tuon tsekkasin niin tajusin yhtäkkiä kuinka helvetin hieno kappale se Johnny Cashin tulkitsema The Wanderer on. Piti kuunnella about kymmenen kertaa peräkkäin, innostuin siitä niin paljon. Hieno tekstikin kaiken lisäksi tuossa. Muistaakseni diggailin myös nimikkokappaleesta ja Babyfacesta jonkin verran. "See the Turtle, ain't he keen? All things serve the fuckin' Beam." (Eddie Dean)
Osta levy |
 rikhard/blow
23.04.2006 21:41:07 (muokattu 23.04.2006 21:45:52) | |
|
U2- yhtyeellä on hirveästi hyviä biisejä ja Bonon ääni on tällä hetkellä ehkä parempi kuin koskaan. |
 leka
23.04.2006 21:45:54 | |
|
U2- yhtyeellä on hirveästi hyviä biisejä ja Bonon ääni on tällä hetkellä ehkä parempi kuin koskaan. Se vaan valmistelee liikaa vuoden 2012 presidentinvaaleja, jossa Bono valitaan Yhdysvaltojen presidentiksi.
Sori vaan, Bono ei ole syntyperäinen jenkki.
U2 on parhautta. Zooropa on mulle merkittävä levy, koska se oli eka jonka hommasin. The Edge on loistava...
Pitäis kyllä nähdä taas livenä. Olis ollut tosi makeeta nähdä Zoo TV -tsydeemit.
JAZZ OUT WITH YOUR ASS OUT! |
|
Sori vaan, Bono ei ole syntyperäinen jenkki.
U2 on parhautta. Zooropa on mulle merkittävä levy, koska se oli eka jonka hommasin. The Edge on loistava...
Pitäis kyllä nähdä taas livenä. Olis ollut tosi makeeta nähdä Zoo TV -tsydeemit.
Hitto kun kerkesit lainata tuon. Just ehdin poistaa ajatusvirheen :) |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
