Laulaminen ›

Lyyrinen baritoni.
 
Takuuvarma klassinen ääniala hyvällä keikkasoundilla on alhaaltapäin sanottuna G ---> Ab.
 
Treeni- tai studiohommissa F ---> Bb (2œ oktaavia)
 
Falsettijutut ovat sitten eri asia.

En ole ikinä laulua opiskellut, mutta kuorossa laulan kakkossopraanoa (olen siis nainen!!) ja koskettimien kanssa treenaillessa pääsen siten, että ääni kuulostaa suht inhimilliseltä jonnekkin 2-viivaiseen A:han. 3-viivaiseen D:hen loppuu ääniala kokonaan. Keski-C:stä alaspäin menee jonnekkin Es:ään, parhaina päivinä D:henkin asti.
 
Itse en oikein tiedosta, miksi tätä äänialaa pitäisi kutsua. Jotain mezzosopraanon ja alton välistä kaiketi, mutta jos joku tietää niin olen ehdottomasti halukas kuulemaan miksi voin itseäni tituleerata ;)

Niin, että kuinka matalalle ja korkealle pääset, mistä mihin?
Ja ootko mies- vai naispuolinen henkilö?
 
Ootko saanu äänialaa suuremmaksi?
 
Ihan kiinnostuksen vuoksi tän keskustelun aloitin..
 
Miehenä ääni on vaikee saada korkeeks ellei oo eunikki tai jos on syöny naishormoneja. Heh heh. Joo, saan mä jokseenkii korkeeks mutta ääni halkeaa jos nostan sen liian korkeeks. Matalalle sen sijaan pääsen, käytännössä katsoen aika matalalle, koska oon huomannu saavani lähes bläkkisäänen halutessani. Korkeus johtuu hyvin paljon kurkun asennosta.

Ku kuuntelee Timo Kotipeltoa (Stratovarius), ni tulee ajateltua et voihan sitä laulaa kotonaki. Mix mennä lavalle vetää PA:sta? Laulakoot kuinka oikeaoppisesti tahansa ja nuotilleen, mut sen ääni on vaan niin laiha ja se käyttää sitä yhtä ja samaa laulumaneeriaan koko ajan. Ihan makeesti vetää ku laulaa sellasen puol oktaavii matalemmalta, mut kylhän se joiku on loppujen lopux kamalaa kiljumista.... Comments?

Itellä ollu vielä hieman vaikeuksia 3 oktaavin suhteen, mutta tenorina se on pysyny siinä 2 ja puolessa riippuen siitä kuinka on treenaillu.

Kysymykseen vastaten, suppeampaa ette löydä, mutta hyvin on punkki taipunut.

Mittailin omaani äskettäin tuossa kitara kourassa.
Teoria lukemattomana, en osaa kertoa monenkoviivaisina
missäkin mennään, mutta näin kapulakielellä kerrottuna:
 
Dropped D:stä kulkee vielä jotenkuten ylimmän kielen
viidenteen nauhaväliin (A:han). Falsetti-ala taas
d-kielen toiselta nauhalta (E) niin ylös kuin nauhoja
vain riittää, eli tuonne ylimmän e:n 24:en (E myöskin).
 
Miksi moista skaalaa voisi laulutermein kutsua?
Puhtaalla toivoisin kyllä pääseväni vielä ylemmäs,
kateellisena usein tulee kuunneltua miten nämä
hevisankarit kotipelto mukaanlukien yltävät kiekunaansa.

Mittailin omaani äskettäin
Asiayhteydestä irroitettuna aika hauska off-topic kommentti :D
 
Puhtaalla toivoisin kyllä pääseväni vielä ylemmäs,
kateellisena usein tulee kuunneltua miten nämä
hevisankarit kotipelto mukaanlukien yltävät kiekunaansa.
Tuota rinta&pää-ääni osastoa kannattaa todellakin kehittää. Itse olin pitkään sitä mieltä, että falsetti on maailman makein tyyli vetää, mutta ajan mittaan on mieli muuttunut. Rinnasta ja päästä saa revittyä niin paljon makeampaa soundia :)
 
Hyvää reeniä tuohon on äänen ankkurointi johonkin kohtaan maskia ja sitten vaan sahaamaan skaalaa ylösalas mahdollisimman hiljaisella voluumilla, mahdollisimman vähällä voimalla, ainakin itselleni toiminut huisin hyvin. Siinä missä ennen piti lipsua falsettiin jo jossain B4sen paikkeilla, pystyy nyt vetämään pää-ääntä puolen vuoden aktiivisen reenin jälkeen reilusti yli E5sen.

Asiayhteydestä irroitettuna aika hauska off-topic kommentti :D
 
No joo, kyllähän omat um, laajemmat "falsetti-alat"
löytyy tuoltakin puolelta. Kysyy kyllä kovaa treeniä
oman "skaalansa" kasvattaminen, etenkin kun itseopiskelu
lienee toistaiseksi ainoa mahdollinen tapa kehittyä;)
 
Rinnasta ja päästä saa revittyä niin paljon makeampaa soundia :)
 
Onhan se falsetti mukava mauste, mutta ääni tahtoo
jäädä sillä kovin ohueksi ja liiallinen viljely tosiaan turruttaa.
 
Hyvää reeniä tuohon on äänen ankkurointi johonkin kohtaan maskia ja sitten vaan sahaamaan skaalaa ylösalas
 
Mitä tuo äänen ankkurointi tarkoittaa? Liekö kysymys
samasta asiasta, kun olen kuullut täällä ihmisten puhuvan
äänen kohdistamisesta pääalueella otsaan, nenään jne?
Pitäisikö tuo kohdistaminen tuntea jotenkin värinänä
kyseisellä alueella? Ylöspäin mentäessä huomaan kyllä
muutoksen ääneni sävyssä ja milloin rinnasta lähtevä
syvyys loppuu ja siirrytään pääpuolelle, mutta en pystyisi
tarkemmin erittelemään, mistä laulan milloinkin.
 
Luulen tekniikkani sinänsä olevan oikealla suunnalla.
Palleavibraton hallitsen hyvin ja ajoittain tietyillä alueella
laulaessani saan aikaan sellaisen leuan alapinnan
väpättämään saavan nopeamman vibran, mikä lienee
merkki sopivasta rentoudesta? Mutta miten tuo alan
kasvattaminen, pitäisikö sitä skaalaa sahata aivan
murtokohtaan asti vai jättäytyä vähän alle?
 
missä ennen piti lipsua falsettiin jo jossain B4sen paikkeilla, pystyy nyt vetämään pää-ääntä puolen vuoden aktiivisen reenin jälkeen reilusti yli E5sen.
 
Sulla kulkee kyllä mukavan korkealle. Latasin tuota
sankarihevaustanne mikseristä ja menestyskelpoiselta
kamaltahan tuo tuntui. Laulua voisi mielestäni miksata
paremmin esiin, komeasti meinaan vetelit.

Miehen alku.
 
Ääniala muuttuu hurjaa vauhtia koko ajan.

Baritoni tai tenori

Keski c:stä alaspäin dis:sään ja korkealle..hmm.. parhaimmillani neliviivaiseen cis:sään. Tälläistä tapahtuu kuitenkin vain hyvän äänen avauksen jälkeen.

Miehen alku.
 
eksää ookkaan (mies) saanu? +leikit
 
Ääniala muuttuu hurjaa vauhtia koko ajan.
 
eli sopraano

Eikö oo yhtään alttoa? Mun ääniala on ala E:stä ylä C#:hen..(Eli keski-C:stä oktaavi ylöspäin) Ja olen tietenkin naispuoleinen.
Ääniala noussut A:sta C#:hen kolmen vuoden harjottelun tuloksena.Ei se kovin paljoo oo mut hitaasti hyvä tulee. Vibra vähän vielä hakusessa..
Falsetissa pääsen vaikka miten korkealle, mutta sitä en laske mukaan koska kehitän vain "pää-ääntä" :)

Oon kuoroa harrastanu muutaman vuoden ja joskus on tullu kokeiltua kuinka laaja ääniala mulla on.Muistaakseni matalin sävel oli pieni es, ja korkein cis 3 hyvin aukaistun äänen kanssa.

nainen: des- d3
eli 3 oktaavia
 
Siis mezzosopraano, mutta nuo ylä-äänet e2:sta ylöspäin vaatii hyvää äänenaukasua!
Ääni on kehittynyt hurjasti niiden muutaman vuoden aikana, jotka oon käyny laulutunneilla..! Ääniala on noussu ylöspäin ja tekniikka on vahvistunu (jaksaa laulaa kauemmin korkealla alueella). Ja kehitystä tapahtuu jatkuvasti, enemmän ja vähemmän!
EDIT: tänään tuli ensimmäisen kerran d3! (23.1.06)

Onhan se falsetti mukava mauste, mutta ääni tahtoo jäädä sillä kovin ohueksi ja liiallinen viljely tosiaan turruttaa. Sanoi joku aiemmin vaan..
 
Mauste.. treeniä vaan, niin kehitys voi tuoda jotain massiivistakin tullessaan. Deep purple, Black Sabbath ja moni edellisistä polveutunut yhtye, you name it.
 
Totta kai turruttaa, jos ei tee sitä tyylillä. Minkä tien sitten valitseekin: ajasta ja harjoituksesta löytyy avain jne.

Mitä tuo äänen ankkurointi tarkoittaa? Liekö kysymys
samasta asiasta, kun olen kuullut täällä ihmisten puhuvan
äänen kohdistamisesta pääalueella otsaan, nenään jne?
Pitäisikö tuo kohdistaminen tuntea jotenkin värinänä
kyseisellä alueella?
 
Eli lyhyestihän siinä on kyse siitä, että etsit vaikkapa maskista (hard palate, suusi "katto" eli se kova alue siinä kitalaessa) kohdan johon saat äänen ikäänkuin "tarttumaan", resonoimaan voimakkaasti. Sen jälkeen pyrit pitämään äänen kiinni tuossa kohtaa puoliväkisin vaikka mentäisiinkin skaalassa alas tahi ylös.
Ääntään käyttämällä paljon oppii tuota hallintaa sitten ajan kanssa jota sitten voi käyttää erilaisten soundien luomiseen äänen kanssa jne.
 
Joten ei muuta kuin rauhassa keskittymään ja opiskelemaan äänen sijoitusta :-)

Ylöspäin mennessä varmasti jotain kolme viivasta äffää hipoo, mutta alaspäin on eri juttu...oiskohan joku pieni e... Jollain helpoilla toistoharjoituksilla oon saanu kasvatettua äänialaa ylöspäin... Mutta se nyt on tietenkin vähän niin ja näin, että miten ääni laulaessa toimii...