Laulaminen ›

Olen harrastanu kuorolaulua orjallisesti noin 12 vuotta.viime aikoina on alkanut kuitenkin tuntua siltä että olen hävittämässä lauluäänestäni tietynlaisen persoonallisen soinnin kuoroharrastuksen takia.Laulutekniikan osaan kyllä aika hyvin, mutta toista voisi sanoa esim. luovuudesta äänen käytössä. Voiko kuorossa laulamiselle omistautua liikaa niin, että oman lauluäänen sävy häviää?Voiko liiallinen klassisen laulutekniikan harjoittaminen olla pahasta ja saako asian vielä korjattua (esim. käymällä pop/jazz-laulutunneilla)? Kokemuksia?

Mä harrastan sekä yksinlaulua, että kuorolaulua, mutta jos jomman kumman jättäisin pois, niin kuoron. Juuri sen takia, että siellä tuntuu, et pitäis pyrkiä yhtenevään soundiin oman äänensä kanssa. Vaikka yhteinen soundihan tulee just siitä ku jokainen laulaa omalla persoonallisella äänellään.
 
En mä kuitenkaan usko, et klassinen yksinlaulu äänen persoonallisuutta poistaa. Jos vähänkin kokeneita klassisia laulajia kuuntelee, niin kaikilla heillä on persoonallinen soundi, tai ainakin pitäisi olla, että heistä voi tykätä. Yksinlaulu kuitenkin mun mielestä rohkaisee tulkitsemaan enemmän, et en mä usko et jos sitä harrastaa, et kuorolaulu mitenkään sitä häiritsis... (toivottavasti ei, aloitin kuoron taas pitkästä aikaa)
Tietty jos osaa vaikka öristä, kiljua, rääkyä tms. persoonallisesti, nii voi olla et nää taipumukset vähän hiipuu kuoron myötä, kun johtaja saattaisi niistä huomautella jotain..;)

Tietty jos osaa vaikka öristä, kiljua, rääkyä tms. persoonallisesti, nii voi olla et nää taipumukset vähän hiipuu kuoron myötä, kun johtaja saattaisi niistä huomautella jotain..;)

Sitten pitää tehä huutajat tyylinen ratkaisu, ja kasata tarpeeksi näitä "erikoismiehiä" ja väsätä niistä kuoro.
Tulis varmaan uusi tuulahdus kuoro menoon.

En tiedä sanoa, miten tuo kuoroharrastus latistaa, tai ei latista, läuluäänen persoonallisuutta, mutta mikäli moisesta alkaa olemaan pelkoa, suosittelisin ehkäpä leikkimään äänen kanssa.
 
Eritoten, kun laulutekniikka ilmeisesti on kunnossa, voi hakea monipuolisuutta ja persoonaa ääneensä kokeilemalla eri äänentuottotapoja laidasta laitaan. Eli honottamista, korinaa, kähinää, karjumista, örinää, elvistelyä, ja mitä ikinä. Oikean laulutekniikan tuntevalle tästä tuskin on vaaraakaan.

Veikko Lavikin kävi kuorossa monta vuotta ja silti hänen lauluäänensä säilyi hyvinkin persoonallisena!
 
Kokeilee, sekottelee ja irrottelee niin siten se löytyy! Nauhottaa ja kuuntelee, miettii mikä kuulostaa hyvältä ja mitä karsia pois! Matkii suosikkejaan ja kitkee suosikkiensa vaikutteita äänestään! Elää, mietti lauluja ja laulaa!

Epäilen kyllä hieman että kuoro hävittäisi persoonallisuutta lauluäänestä. Ainut mikä sen voi hävittää on laulutuntien aloittaminen liian aikaisin, ainakin jos on kyseessä klassinen laulu.

Olen kyllä sitä miltä, että kuorossa on vaara menettää persoonallisuutta. Sehän on selvä, kaikenlainen rahina äänessä on vain pahaksi kuorossa. Kuorossa pyritään kiinteään ääneen kuitenkin ilman suurempaa vibratoa. Olen tuon vaaran itsekin aistinut.
 
Ei sen takia kuoroharrastusta kannata kuitenkaan lopettaa. Niinkuin tuli mainittua, kannattaa leikkiä omalla äänellään ja pitää se notkeana ja taipuisana erilaisiin juttuihin.

Mä otin joskus muutama vuosi sitten vähäsen aikaa laulutunteja klassisen musan ammattilaiselta (tms.) ja sillon alko itsestänikin tuntua, että persoonallinen ääni alko häipyä, kun piti laulaa just niin kuin on oikein.
 
Lopetin sitten ne tunnit, perustekniikat ja muut olin oppinut, ja aloin saada omaa soundiani takaisin.
 
Että sillä tavalla. Ehkäpä pitäisi koittaa laulaa "siviilissä" sitten vähintään yhtä paljon "omalla tavalla", kuin laulat kuorossa määrätyllä tavalla.

Tietty jos osaa vaikka öristä, kiljua, rääkyä tms. persoonallisesti, nii voi olla et nää taipumukset vähän hiipuu kuoron myötä, kun johtaja saattaisi niistä huomautella jotain..;)
 
Paitsi jos kyseessä on joku nykymusiikkiteos, jossa kuuluukin öristä, kiljua, rääkyä tai kuiskia. Ohjelmistolla on suuri merkitys siinä, miten monipuolisesti ääntään saa kuorossa käyttää - ja kuinka moni kuoroa käy kuuntelemassa...
 
Minusta klassinen (kuoro)laulu alkoi aikanaan tuntua liian yksipuoliselta. Jos haluaa todella ottaa kaikki ilmaisutehonsa käyttöön, ohessa kannattaa varmaan harrastaa jotain muutakin, ainakin sitten revitellä yksinään jos ei muuten. Itseäni kuoro- ja klassinen yksinlaulu -tausta on tainnut vähän hidastaa tietyistä ilmaisun esteistä ylipääsemisessä, mutta monessa muussa mielessä siitä on ollut silkkaa hyötyä. Kuorolaulu opettaa mm. tekniikkaa, stemmalaulua, kurinalaisuutta ja yhteistyötä - ei ollenkaan vähäpätöisiä taitoja!

Olen kyllä ihan ammattilaisen laulunopettajan kuullut sanovan eräälle kaverilleni, että tuo kuoro pilaa hänen solistisen saundin.
 
Paitsi jos kyseessä on joku nykymusiikkiteos, jossa kuuluukin öristä, kiljua, rääkyä tai kuiskia. Ohjelmistolla on suuri merkitys siinä, miten monipuolisesti ääntään saa kuorossa käyttää -
 
Ei nyt ihan näinkään. Silloinkin, kun kuiskitaan, tulee yleensä kuiskia mahdollisimman yhtenevällä saundilla. Kuoron ideahan on se, että ei kuuluta solistisesti.
 
ja kuinka moni kuoroa käy kuuntelemassa...
 
Minä ainakin

Silloinkin, kun kuiskitaan, tulee yleensä kuiskia mahdollisimman yhtenevällä saundilla. Kuoron ideahan on se, että ei kuuluta solistisesti.
 
Yhtenevä saundikin voi kuitenkin olla persoonallinen ja vaihteleva. Eli jos tuotanto on monipuolista, äänikin kehittynee monipuoliseksi. Mutta jos kaikki tuutataan läpi samalla tekniikalla ja tyylillä, yksitoikkoiseksihan se menee.