Kitarat: kitarakamat ›

Sori, vähän innoissani tällaisen lauantai-topicin kehittelin. Eli oletteko myyneet monta omaa kitaraanne hankkiaksenne yhden muikeamman? Mikä kitara oli silloin kiikarissa ja korvasiko se soundin ja fiiliksen osalta sopivasti ne aiemmat? Jäitkö kaipaamaan vanhoista mitään piirrettä?

Myin LTD EX-351 ja Ibanez RS440, ostin RG:n. En todellakaan jäänyt kaipaamaan mitään.

Sori, vähän innoissani tällaisen lauantai-topicin kehittelin. Eli oletteko myyneet monta omaa kitaraanne hankkiaksenne yhden muikeamman? Mikä kitara oli silloin kiikarissa ja korvasiko se soundin ja fiiliksen osalta sopivasti ne aiemmat? Jäitkö kaipaamaan vanhoista mitään piirrettä?
 
olen myynit kitaran pois jotta olisin saanut paremman tilalle. ainoa mitä jäin kaipaamaan myydyssä kitarassa oli se että se oli ensimmäinen kitarani:( olisi ollut kiva laittaa seinälle viettämään eläkepäiviä. soittamiseen se oli aivan liian huono.

Kaikista kitaroista luopuminen on syönyt miestä jälkikäteen. Kaikista pahinta asiassa on se, että mä nykyään tiedän jo etukäteen tulevista morkkiksista.
 
Ehkä mä taas kohta joudun poistamaan yhden kitaran, jos loppurahoitus vain löytyisi. On meinaan PRS-GAS vaivannut jo vähän pidempään. Ei vaan tiedä, mistä luopuisi. Kaikki on niin mulle sopivia. Ja sitten mä kuitenkin valitsen väärän ja sit taas vi***taa.....

Ostin tuon Brian Moore MC-1:n ja sen edeltäjät jacksoni ja samikki on jääneet kaappiin pölyttymään. Ei noita myydä raski sitten millään. Jäin kaipaamaan jacksonin floikkatallan kanssa painimista ja sitä ihanaa tunnetta kun sen viimein sai ojennukseen. =)

Kaikista kitaroista luopuminen on syönyt miestä jälkikäteen. Kaikista pahinta asiassa on se, että mä nykyään tiedän jo etukäteen tulevista morkkiksista.
 
Näinhän se aina on. Parista kitarasta oon luopunu ja hommannu jotain erilaista tilalle. Aina välillä tulee mieleen josko vaihtaisi useamman kepin armadan pariin huippuluokan kitaraan, mutta tähän mennessä näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Mul on jo kaikki..
 
*känni OT*

Parista sellaisesta kitarasta olen luopunut että jälkikäteen vähän harmittaa. Esim originaali -84 Tokai Breezysound (loistava twang!) ja Made in Japan Fender Jazzmaster. Erittäin hyvät vaihdot tein kyllä niilläkin mutta silti vielä 10 vuotta myöhemmin potuttaa etten noita enää omista.

Ibanez RG2620QM myynnissä tällä hetkellä. Himottaa Ibanez SZ +mikkien vaihto nyt. Voisihan tuon akustisenkin myydä jos joku tarjoaisi siitä 20€ enempää :)
 
Myin LTD EX-351 ja Ibanez RS440, ostin RG:n. En todellakaan jäänyt kaipaamaan mitään.
Sulla oli se jumalattoman hieno "Streerwise-RG", eikö?

Monta hyvää ja erilaista. En usko oikein allround-keppi -ideologiaan, että yhdellä olisi kiva soitella aina ja kaikkea. Vaihtelu virkistää. Sitten voisin olla kohtuu tyytyväinen, jos löytyisi n. 5 kpl hyviä soittimia, tyyliin:
 
- Stratocaster (YJM-GAS päällä!)
- Esim. Jacksonin, Kramerin, ESP:n tms. hyvä hevipeli kammella.
- Les Paul
- Ibanez PGM
- Gibson ES-335
 
...plus päälle joku hyvä akustinen tai mieluummin kaksi, metalli- ja nylonkielinen.
 
EDIT: Niin... parihan noista kitaroista jo löytyy ja YnkkäStratoGAS on niin paha, että veikkaan omistavani myös sellaisen ennen kesän loppua ;)
 
EDIT2: vastaan vielä tuohon alkup. kysymykseenkin. Olen myynyt joskus taannoin Straton ja Ibanezin JPM:in, että sain rahat rakennuttaa Amfisoundilla oman Les Paulini. Ja toki olen aika ajoin haikaillut myös niiden kitaroiden perään, mutta sitä se elämä on. Luopumista.

Luopumiseen pitää vaan tottua, vaikka kyllähän se aina kirpaisee. Mutta elämässä joutuu luopumaan niin paljon muustakin, että loppujen lopuksi ne pari kitaraa, vaikka oisivat kuinka hyviä, eivät tunnu missään. Luopumisella voi olla myös symbolinen arvo; in every end, there's a new beginning.
 
Kovin äkkiä en vaihtaisi kaikkia kitaroitani vain yhteen, koska ns. all-around kitaraa ei mielestäni olekaan. Mutta olen kyllä harkinnut monestikin, että jos moisen tempun tekisi, ja ehkä jonain päiväni sen teenkin. Mutta todennäköisintä on, että kahden kitaran soittajaksi saatan jäädä.

Sulla oli se jumalattoman hieno "Streerwise-RG", eikö?
 
Jooh, siellä se omakuvassakin näkyy :)

Yhden tällaisen vaihdon olen tehnyt, luovuin Tokain love rockista ja Jacksonin kellystä jotta saisin ostettua omakuvassa näkyvän turkoosin straton. En ole katunut juuri ollenkaan vaihdosta. Tuollanen turkoosi/vaalensininen strato on ollut unelmakitara siitä asti kun aloin soittamaan, joten ei tarvinnut paljoa miettiä lähteekö halpis Jaska ja korean Tokai vaihtoon :)

Sori, vähän innoissani tällaisen lauantai-topicin kehittelin. Eli oletteko myyneet monta omaa kitaraanne hankkiaksenne yhden muikeamman? Mikä kitara oli silloin kiikarissa ja korvasiko se soundin ja fiiliksen osalta sopivasti ne aiemmat? Jäitkö kaipaamaan vanhoista mitään piirrettä?
 
On tullut kokeiltua muutamaa soitinta tv yellowin jälkeen ja eipä ole ollut ruoho vihreämpää aidan takana. Tv on kuin hyvä ystävä, kaveria ei jätetä :-)

Kitaroita ei myydä, niitä ostetaan.

kyllä välillä miettii että pitäisikö kaksi ritsaa yrittää vaihtaa yhteen vähän parempaan...sit kuitenkin miettii että jos vaikka keikkaa pukkaa niin toinen oltava varalla kuitenkin...
 
Toisen kitaran kanssa vähän käynyt niin että vaihtanut sitä koko ajan vähän halvempaan...Kun jatkan vielä niin mulla on lopulta joku harley benton:)
 
Nyt olis menossa strato pois ja tilalle epin lespa junior tai sit epin sg...Myös squier tele customia miettinyt. Se on vähän niinkuin kakkoskitaran asemaan tulossa.

Aikoja sitten myin ensimmäisen kitarani pois. Rupesi jokin aika sitten kaduttamaan, joten jäljitin sen ja ostin takaisin ja vielä puoleen hintaan siitä millä olin sen myynyt. eli loppu hyvin kaikkihyvin. Elkää myykö ensimmäisiä kitaroitanne. Niistä ei kuitenkaan paljoa saa ja tunnearvo on mittaamaton.

Ikinä en ole kitaraa myynyt (omistan kolme ja neljäs tulossa). Mieluummin kerään rahat kokoon uuteen kitaraan jollain muulla tavalla. Mulla on himassa yksi seinä vuorattu kitarakaapeilla ja vahvistimilla kun ei niistäkään pysty luopumaan.

Opiskelen tällä hetkellä ja odotan pelonsekaisella mielenkiinnolla millaiseksi meininki muodostuu kun vihdoin pääsen duuniin ja saan palkkaa. Sitten on mahdollista tehdä vähän erilaisia hankintoja kuin tällä hetkellä.