Roots ›

Blues on ilmeisesti jonkin sortin tabu. Sitä ei passaa sorkkia; sen pitää lähteä siitä ja siitä sekä olla niin ja niin. Sitä ei voi soittaa se ja se.
 
Mielipiteet on tietysti ok, mutta kuka kerpeleen kaikkivoipa voi jollain jumalisella tiedollaan selittää bluesin ja käskyttää muita tajuamaan bluesin "oikealla" tavalla.
 
Jokaisella on oma bluesinsa.
 
Turha lähteä tälle linjalle. Kukaan ei käsittääkseni ole tällä ketjulla tuollaista väittänytkään, minä en ainakaan. Ei blues ole tabu.
 
Jostakin syystä nämä kitarasankarit tuntuvat kuitenkin olevan bluesiin vasta tutustumassa olevien kavereiden esikuvia. Olen vain sitä mieltä, ettei kannata ruveta julistamaan voittajia (jos sellaisia nyt on sitten missään vaiheessa tarpeellista listata) ennenkuin on tutustunut musiikkiin ja sen historiaan laaja-alaisemmin. Aika harva vakavampi bluesharrastaja rankkaa Mooren kovin korkealle, mutta jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä.
 
60-70 luvuillakin monet brittibändit saivat aiheetontakin kunniaa jutuista, jotka olivat melko suoraan peräisin vanhoilta blueslevyiltä. Ei siinä mitään, diggaan kyllä näistäkin bändeistä. Se vaan toisinaan ketuttaa, että joka paikassa kirjoitetaan kuinka neroja jotkut Rolling Stonesin tai Zeppelinin jätkät olivat. Kuinkahan moni rollareiden stadionkeikoilla käyvistä edes tietää, mistä bändin nimi on peräisin?

Blues on ilmeisesti jonkin sortin tabu. Sitä ei passaa sorkkia; sen pitää lähteä siitä ja siitä sekä olla niin ja niin. Sitä ei voi soittaa se ja se.
 
Ironia pistää esille kommentissasi, ja aiheesta. Minun mielestäni blues on hyvin vaikea alue. Ei teknisesti tai teoriaopillisesti... Niinkun Buddy Guy sanoo: "I got the blues"... Joillakin se on, mutta en usko, että ihminen syntyy sen kanssa. Luulen, että blues vaatii uskomatonta tyylitajua.. Puristit ovat kuitenkin väärässä, koska eihän sitä bluesia opi, jos ei soita..

Se vaan toisinaan ketuttaa, että joka paikassa kirjoitetaan kuinka neroja jotkut Rolling Stonesin tai Zeppelinin jätkät olivat. Kuinkahan moni rollareiden stadionkeikoilla käyvistä edes tietää, mistä bändin nimi on peräisin?
 
On todella hämmentävää kuinka vanhoja jotkut jutut todella on. Tässä mainitut kaksi bändiä ovat kyllä onnistuneet poiminnoissaan, ja suodattaneet niistä jotakin uudenlaista. Mutta kuunnelkaa, siis kuunnelkaa niitä vanhoja juttuja. Sen jälkeen olisi hyvä kuunnella niitä vielä vanhempia juttuja, ihan vaikka yleissivistävässä mielessä.
 
EDIT
Zeppelinit muuten ryöstöviljelivät erittäin hedelmällisesti myös irkkuperinne musaa touhuissaan, eivät rajoittuneet pelkkään bluesiin.

Sama kai tuo on millä musiikilla tuo Gary moore on aloittanut mutta onko olemassa parempaa blues kitaristia kuin Steve Ray Vaughan ja Gary Moore?
Minun mielestä ei ole?
 
Kun sanot tolleen, niin siitä on pääteltävissä, että ett ole loppupeleissä kovinkaan kiinnostunut bluesista...noin yleensä? Tapa blues fani?!;)

60-70 luvuillakin monet brittibändit saivat aiheetontakin kunniaa jutuista, jotka olivat melko suoraan peräisin vanhoilta blueslevyiltä. Ei siinä mitään, diggaan kyllä näistäkin bändeistä. Se vaan toisinaan ketuttaa, että joka paikassa kirjoitetaan kuinka neroja jotkut Rolling Stonesin tai Zeppelinin jätkät olivat. Kuinkahan moni rollareiden stadionkeikoilla käyvistä edes tietää, mistä bändin nimi on peräisin?
 
Allekirjoitan täysin. Niinä vuosina, kun tuli hieman laajemmin tutustuttua bluesiin, en kuunnellut esim. Zeppeliniä kovinkaan aktiivisesti. Sittemmin hiukka järkytti havaita, että esim. How Many More Times ja Lemon Song ovatkin lähes suoraan Howlin' Wolfia (How Many More Years ja Killing Floor). Arvostan edelleen Zeppeliniä kovastikin, varsinkin livetriplan tiimoilta, mutta olishan se Plant voinut panostaa vähän enemmän edes omaan lyriikkaan tai antaa oikeat tekijätiedot. Ilmeisesti nämä ed. mainitust biisit syntyivät nopeasti jamipohjalta ja sävellysten sekä lyriikan alkuperä hämärtyi...
 
Taitaa olla Gary Mooren suurin meriitti bluesin alalla tämä popularisointi. Hurja kitaristi, josta diggailin jo ennen tätä blues-kautta, mutta mieluummin kuuntelen sitä hurjuutta muunlaisen musan parissa. Hän on mielestäni kyllä avoimesti myöntänyt lähteneensä 60-luvun brittibluesista toteuttamaan tätä omaa Still Got The Blues-levyään. Eli biisien alkuperäiset esittäjät olivat siis enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Eli bluesia, rockbluesia tai bluesrockia, kuinka vaan. Jos toimii, niin mikäpä siinä.

Gary tekee sitä minkä uskoo myyvän...ja sekavaa on.

Gary tekee sitä minkä uskoo myyvän...
 
Niin, kaikki musiikki mikä löytyy kaupan hyllyltä on kaupallista.

Gary Moore ei ole tehnyt ikinä bluesia.
 
Ei niin. Shitti äijjä verrattavissa enemmänkin ynkkään.

Pakko kommentoida tähän, vanhana Moore diggarina.
 
No, minun mielestä nuo "blues artistit" jotka ovat aloittaneet jollain hevillä ja sitten ovat vanhemmalla iällä alkaneet soittamaan bluesia ovat naurettavia.
 
Jos on Mooren tuotantoon enemmän tutustunut, ei varmaan tommoisiä suustaan(kädestään) päästelis.
Moorehan soitti jo kuuskytluvun lopussa pienessä klubibändissä Ski Row - joka soitti blues vivahteista progehippimusaa. Tän jälkeen eka soolo "Grinding Stone" joka on erittäin mielenkiintoinen pakkaus jälleen hyvin blues vaikutteista. No, tässä en kyllä tarkoita bluesilla mitään ihan Roberts Johnsson juttua ;o)
Jokatapauksessa, tän jälkeen bändiin Colosseum II, joka soitti progea. Jopa ensimmäinen menestyneempi soolo levy Moorelta - Back on the streets, sisältää erittäin progemaista soitantaa.
Sitten, Thin Lizzyn myötä alkoi tämä "heavy" kausi, jota jatkui 80-90. Ja jälleen bluesin (tai mitäsenytsitteon) pariin.
Eli mielestäni on täysin kohtuutonta väittää miehen aloittaneen "jollain-hevillä". Ennemminkin sanoisin, että tahkosi rahaa tiukkapöksyhardrockilla 80-luvulla...
 
Kuunnelkaapa ensin noita alkupään tuotantoja. Voipi olla yllätys mitä sieltä löytyy. Ja, toisaalta niiden jälkeen hieman ymmärtää mistä miehen agressiivisen omaperäinen soitto tyyli on alkunsa saanut.

Blues kitaristiksi ei voi lukea pesunkestävää rocktykittäjää jonka soitossa on bluesvaikutteita. Jokaisen sähkökitaristin soitossa on vaikka kuinka paljon bluesvaikutteita - ilmeisistä syistä johtuen. Ei joka ikistä kitaristia nyt silti oikein voi blueskitaristeiksi luokitella. Eihän niillä kategoriolla muuten mitään tee. Rockiinkin pitäisi kyllä liittää tuo hard- etu liite, ettei tule sekotettua vanhan ajan 50- tai 60-luvun rokkistaileihin.

No ei, kato siltä varmaan puuttuu ne musikaaliset edellytykset. Ei oo syntynyt neekerinä Alabamassa eikä oo istunut tarvittavat 10 vuotta linnassa ja osaa vielä kaiken lisäksi lukeakin!
 
+!

Kuka määrittelee kenen musiikin saa luokitella bluesiksi ja kenen ei. En minä ainakaan.

No ei, kato siltä varmaan puuttuu ne musikaaliset edellytykset. Ei oo syntynyt neekerinä Alabamassa eikä oo istunut tarvittavat 10 vuotta linnassa ja osaa vielä kaiken lisäksi lukeakin!
 
Stereotypiaa!

Pitikö tämä threadi nostaa taas ylös? Ei tämä keskustelu päädy mihinkään järkevään lopputulokseen!

Niin, kaikki musiikki mikä löytyy kaupan hyllyltä on kaupallista.
 
Pop/rock-levy on kaupallista kun sitä kuuntelee puoli miljoonaa ihmistä... Jazz-levy taas muuttuu kaupalliseksi kun sitä kuuntelee 10 ihmistä.. haha.'
 
(ei nyt liity mitenkään alkuperäseen aiheeseen)

No tänään tuli radiosta todistusaineistoa siitä että kyllä Kari on hyväksytty ainakin jonkinasteisissa bluespiireissä. Hän laulaa duettoa sellaisen kaverin kanssa kun B.B King, jos joku sattuu tuntemaaan, kappaleessa "Since I met you baby". Soittivatpa minun mielestä soolonkin puoliksi. Kari aloitti ja sitten B.B jatkoi.

Hän laulaa duettoa sellaisen kaverin kanssa kun B.B King, jos joku sattuu tuntemaaan, kappaleessa "Since I met you baby".
 
Onhan Moore B.B:n lisäksi duetoinut ainakin Albertien King ja Collins kanssa.

Gary Moore on aivan mahtava BLUESkitaristi.
 
Kuunnelkaa nyt vaikka biisejä jumin at shadows tai midnight blues ym. Siis eikö ole bluesia, mitä??
 
Ihan turha on väittää, etteikö kartsa olisi bluesäijä.

Hän laulaa duettoa sellaisen kaverin kanssa kun B.B King, jos joku sattuu tuntemaaan, kappaleessa "Since I met you baby". Soittivatpa minun mielestä soolonkin puoliksi. Kari aloitti ja sitten B.B jatkoi.
 
No, BB on esittänyt Thrill is Gonen itsensä Pavarottin kanssa. Tämä ei tee Pavarottista vielä bluesäijää