Pieni tyttö kulkee tietä pitkin, maahan katsoen.
Pieni tyttö katsoo sivuunpäin, näkee siinä kukkasen.
Ottaa käteen sen, vähän nuuhkaisten, sen nostaa päänsä päälle.
Hän hymyilee, ja kävelee, iloisena elämälle.
Pieni tyttö pitää kukkasen, sen kotiin asti kantaa.
Kotipurossaan sen kastelee, sille lisää voimaa antaa.
Sisään käydessään, etsii äitiään jolta maljan saisi sille.
Ja he nostavat sen yhdessä, valoon ikkunalle.
On lapsen elo iloa, ei paljoo surua.
Sen ehtii kyllä myöhemmin, on aikaa riittämiin.
Pieni tyttö täyttää kymmenen, jo koulu tuttu hälle.
Monta neuvoa ja taitoa, on saanut elämälle.
Muistaa kukkasen ja tuoksen sen ja kuinka pois se kuihtui.
Hieman itkien, kantoi ulos sen ja heitti talon taakse.
Vielä usein katsoo maahan kohtaan, johon kukan heitti.
Kuinka sattuikaan, kun talven tullen lumi kohdan peitti.
Ilot lapsenmielen säilyy vielä, lapsenusko säilyy.
Vuodet tulevat vielä muuttavat, ja sekin myytti särkyy.
On lapsen elo iloa, ei paljoo surua.
Sen ehtii kyllä myöhemmin, on aikaa riittämiin.
Pieni tyttö täyttää kuusitoista, lapsuus meni jo.
Paikka mihin heitti kukkasen, on nyt vain tunkio.
Enää harvoin hän, muistaa kuinka onnellinen on.
Edes muista ei, kuinka kukka tuotti onnen tuokion.
Pieni tyttö on jo elämässään, nähnyt kaikenlaista.
Kotiin tullessaan, yöjalastaan, voi tupakalle haista.
Sitten vuoteessaan, nukahtaa ja unissaan hän matkaa.
Vielä vähän aikaa tietämättään lapsuuttaan hän jatkaa.
On lapsen elo iloa, ei paljoo surua.
Sen ehtii kyllä myöhemmin, on aikaa riittämiin. x 2
Tässä tällainen raakile arvosteltavaksi. En viitsi vanhoja sanojani tänne laittaa, vaan kirjoitan mitä mieleen juolahtaa. En ajattele koskaan esittäväni näitä juttuja, vaan kirjoitan omaksi ilokseni;) |
Tykkäsin.
Tuossa kohtaa tuo säilyy sanan toistaminen vähän tökki.
Ilot lapsenmielen säilyy vielä, lapsenusko säilyy.
Tämä viimeisen säkeistön loppu on ihan parhautta. Hienosti sanottu.
Sitten vuoteessaan, nukahtaa ja unissaan hän matkaa.
Vielä vähän aikaa tietämättään lapsuuttaan hän jatkaa.
e: tosin ehkä tiputtaisin toisen "hän" sanan pois ja korvaisin joko unissansa tai lapsuuttansa muodolla. Mutta hyvä näinkin. "Ouch, I have lost myself again..." |
Kiva lukea jotain positiivistakin ja hyvin kirjoitettuna. Useat hyvät asiat ovat niin yksinkertaisia, ettei kukaan vaivaudu niistä kirjoittamaan, mutta tällaisiakin tekstejä tarvitaan. Oikein kiva.:) *Singers -blind, ignorant beasts of habit*
-Boethius (475-524) |
Hieman itkien, kantoi ulos sen ja heitti talon taakse.
Naiivia, naiivia mun korvaani. Yllä lainattu osa kuulostaa lähes naurettavan lapselliselta. Missä muuten käytetyt loppusoinnut?
On lapsen elo iloa, ei paljoo surua.
Sen ehtii kyllä myöhemmin, on aikaa riittämiin.
Omituista.
Paikka mihin heitti kukkasen, on nyt vain tunkio.
Tämä oli ainoa kohta mistä äkkiseltään pidin. mörrimöykkytyttökökkö |
4roth
JCM
Deep Shadow
valje
seitikki