Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Täytyy heti alkuun myöntää, että SOTR on soinut levylautasella viimeviikkoina lähes taukoamatta. Ajattelin tässä aikani kuluksi bisseä juodessani käydä levyn läpi kappale kappaleelta, kun ei tähän ketjuun näytä muutenkaan viestejä tulevan. Pahoitteluni.
 
YOU IGNORE THEM ALL:
Ensimmäinen näytebiisi. Tämä kappale toimii todella paljon paremmin itse levyllä kuin yksittäisenä biisinä. Lopulta paljastunut hyväksi kappaleeksi vaikka aluksi en tästä niin paljon lämmennytkään. Ihan ok avaus. Ei mitään elämää suurempaa.
 
PERFECTLY BROKEN:
Aluksi ei uponnut aivan täysillä tämäkään, mutta on soitossa paljastunut (tämäkin) aivan loistavaksi kappaleeksi. Kertosäkeen cleani laulu alkaa ehkä hieman kyllästyttää näin n. sadanviidenkymmenen kuuntelun jälkeen. All in all, hyvä kappale.
 
SUNLIGHT:
Noussut itselleni ehkä levyn parhaaksi kappaleeksi. Kuten edellisistä -ja kaikista tämän jälkeen tulevista-, voidaan tästäkin todeta, että kappale kesti muutaman kuuntelun ajan avautua. Aivan helvetin loistava biisi kaiken kaikkiaan. Itselläni soinut tämän kappaleen kertosäe päässä nyt parin viikon verran, eikä merkkiäkään kyllästymisestä ole ollut huomattavissa. Plussaa sanoituksista. Ainut asia, mitä tästä kappaleesta voi näin kevätpäivinä sanoa: ”This is the sunlight that brightens up my day...”
 
SOUND OF THE REPUBLIC:
Levyn toinen näytebiisi. Huonompi niistä kahdesta. Keskimäärin ihan hauska kappale näin levyltä kuunneltuna; video lähinnä kuvotti. Levyn ainoa kappale, joka tulee skipattua suhteellisen usein.
 
KILLING IT:
Toinen itseni hieman vieroksuma biisi putkeen. Musiikillisesti aivan loistava kappale, mutta jostain syystä sanoistus särähtää melko pahasti korvaani. Toisaalta aika hittikamaa, toisaalta lähes tylsä.
 
BACK:
Back in the right track! Vähän vanhan koulukunnan RF:ää. Ei levyn parasta antia, mutta lähellä. Aivan loistava kappale. Toinen levyn ”Me ollaan selkä” –kappaleista -niinkuin nimikin kertoo- yhdessä Sunlightin kanssa. Mahtava C-osa:
 
“We will continue to make all the songs exactly how we like them – ready or not;
We will go out on tour and make people go insane - whether they like it or not.”
 
Raised Fist on tullut takaisin, stronger than fuckin’ ever!
 
HERTZ ISLAND ESCAPADES:
Tämä kappale oli suosikkini ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen. Omalla tavallaan aika perinteinen RF-kappale. Jostain syystä aivan helvetin kaunis kappale, jonka kertosäe saa jostain syystä mieleeni kuolleen serkkuni, jonka kanssa vietin monet kesät.
 
”I remember the days;
I remember the place;
I remember your ways;
And I can still see the smile on your face.”
 
Janne, lepää rauhassa…
 
SOME OF THESE TIMES:
Jos levyn suosikkeja pitää valita, menee tämä kappale Sunlightin seuraan. Loistava kappale siis. Jossain määrin jopa yllättävän hidas Fist-kappale, mutta -vaikka tässä(kin) ”puhdasta” laulua löytyy- jotenkin tämäkin on sitä Raised Fistiä, jonka takia pidän tätä yhtyettä ehkäpä maailman parhaana. Vitun tiukaa settiä.
”I seem to get the words right, but you’re not listening, right?”
 
NATION OF INCOMPLETE:
Levyn keskikastia. Hyvä kappale, mutta ei mitään elämää suurempaa. Tästäkin pitää taas tosin sanoa, että vaati kuuntelua.
”Just remember: an eye for an eye, and a tooth for a tooth.”
 
AND THEN THEY RUN:
Tästä voisi sanoa samaa kuin edellisestä. Omalla tavallaan helvetin mielenkiintoinen ja hyvä kappale, mutta ei nouse levyn tähtihetkeksi.
”Shut your mouth and feel the pain...”
 
BLEED UNDER MY PEN:
Lähes täytebiisi. Ihan ok, mutta hieman tylsä.
 
TIME WILL LET YOU GO, ALL ALONE, I BREAK:
Itse pidin loppujen lopuksi melko paljon siitä Burning Heartin Heart-Attack –kokoelmalla olleesta versiosta. Tämä on lopulta melko samanlainen versi kappaleesta. Hyvä lopetus, jonka arvoa syä se, että olen kuullut tämän liian monta kertaa.
 
Kaiken kaikkiaan: ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen olisin pitänyt levyä sarjassa ”ihan jees”, mutta myöhemmin totuus on paljastunut; levy on loistava. Levy on omalla tavallaan aika perus-Fistiä, mutta toisaalta jalostaa Ignoring The Guidelinesin ja Dedicationin perustoille jonkin verran melodisempaa meininkiä. Alun hämmennyksen jälkeen voinkin ilokseni todeta Raised Fistin tehneen vuoden levyn, jonka arvosanaksi antaisin ****œ tähteä viidestä. Tämä on aivan helvetin kova suoritus siihen nähden, että olen odottanut tätä levyä aivan saatanasti. Tuntuu kuin vanhan aivan vitun hyvän ystävän pitkästä aikaa näkisi. Kevääni on ollut tämän julkaisun jälkeen todella aurinkoinen.
 
Nähkäämme Ilosaaressa ja syksyn klubikeikoilla.
 
Hauskaa kevättä jokaiselle,
 
-Haamu