Kitarat: soittaminen ›

No kyl toi Randy pamauttaa aika soolot ja riffit Ozzy Osbourne - Mr. Crowley:ssä.
Sooloissa tulee aika orgasmi.

John Zaradin - Concerto D´Aranhuez
 
Paco De Lucia soittaa ton kanssa aika nätisti. Tota versioo en ookkaan kuullu.

Omasta puolestani voisin heittää vaikka seuraavan:
 
Kelly Joe Phelps - Roll Away the Stone

two words: johnny ramone (ihan sama mikä styge, ei mitään svidun sooloja)

Cream - "Crossroads". Se vuonna 1968 ilmestyneellä Wheels Of Fire-tuplalla oleva liveveto, ehkä se slogan "Clapton is god" piti paikkansa ainakin sinä iltana kun tuo versio tarttui nauhalle.
 
Kyllä! Tässä mennään välillä aika lailla "fillari vapaalla" mutta hienous piileekin ehkä juuri siinä.
 
Muistaakseni po. taltiointia on lyhennelty/editoitu mutta ei haittaa mua: Crossroads-single on tullut höylättyä soittimessa jo vuosia sitten liki läpinäkyväksi :)

Landola59:n sanoja Blackmore's nightin musiikista komppaan täysillä (maanantaina keikaa katsomaan!). Ja lisättäänkö tuohon nyt sitten Blackmoren tuotannosta muita huikeita esimerkkejä:
 
Rainbow:
 
-Stargazer
Haluan nostaa stargazerin tänne vaikkei se täydellisesti vastaa otsikon pyyntöä, koska kyseinen kappale ei ole kiinni loistavasta kitaroinnista vaan pikemminkin bändin+orkesterin+laulajan yhteistyöstä. Kuitenkin kappaleen sävellys on Blackmoren käsialaa, ja tutkittuani tätä kappaletta olen vihdoin alkanut ymmärtää miksi tämä on parhainta heviä 70' luvulta ja todellakin raskasta.
 
-gates of babylon
Tämä kappale on sinällään saman tyylinen stargazerin kanssa, että kappaleen pääriffit ja säkeistöjen toimivuus eivät perustu pelkästään kitarointiin. Kappaleen soolo on kuitenkin omasta mielestäni yksi 70' heavy metal/rockin tunnistettavia mestariteoksia.
 
-Man on the silver mountain
Man on the silver mountain taas on sitä perinteistä Rockia. Tiukka kitarariffi, joka on koko kappaleen pohja. Tässä kappaleessa riffissä kuuluu selkeästi Blackmoren käyttämä "peukalotekniikka", jota itse arvostan hänen soitossaan, ja joka tuo kappaleisiin ja kitarointiin uutta tasoa. Eli Blackmoren tapa soitella bassosäveliä peukalolla, jolloin käytännössä kappaleet alkavatkin toimimaan hyvin esimerkiksi pelkästään kitaralla soitettuna. Blackmorehan käytti myöhempinä aikoina samaa tekniikkaa esim. Smoke on the waterin riffissä livenä. kappaleen kitarasoundille on myös annettava suurta plussaa, itse rakastan tällaista strato soundia, jossa särö ja clean yhdistyvät.
 
Deep Purple:
 
-No no no
Kappaleen kitarointi on omasta mielestäni jotain uskomatonta. Kyllä kyllä hyvin blues pohjaista jammailua ja lickeillä leikittelyä, mutta jokaisessa hyvien kitarasuorituksien arvioinnissa tulee olla muutama blues pohjainen jami :P
 
-Strange kind of woman
Kuuluu taas ryhmään "välittömästi tunnistettavat rock-kitaran klassikko riffit". Kitarariffi on jälleen Blackmorelle tyypillistä nelos-intervallien käyttöä. Riffi on yksinkertainen, mutta omasta mielestäni kappaleen kitarointi on todella toimivaa. Tämän jälkeen päästään sooloon, joka on omasta mielestäni hyvin poikkeava normaalista rock-soolosta. Kitarasoolo on hyvin groovaava, ja täysin päättömän lickien edestakaisin heittelyn sijaan soolossa kuuluu vahvasti melodioilla leikittely.
T'm' on yksi henkiläkohtaisia suosikkisoolojani.
 
-Burn
Hyvin samoilla linjoilla Man on the silver mountainin kanssa. Mutta jos puhutaan mestarillisista kitarasuorituksista, niin tässä on varmasti yksi rock-kitaran merkkiteoksia. Ja itse en ole kuullut vielä kenenkään muun soittavan tätä riffiä yhtä tiukalla tatsilla.
 
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin ja jätin nyt tarkoituksella nämä Smoke on the waterit pois täältä vaikka ne ehdottomasti kuuluvatkin mestarillisiin kitarasuorituksiin, mutta johonkin on pakko vetää raja ja pyrin valitsemaan myös sellaisia kipaleita, jotka nyt eivät jokaiselle välttämättä ole entuudestaan niin tuttuja.

John Zaradin - Concerto D´Aranhuez
 
Tämä.

Tässä on mielestäni aika hyvä:
http://www.youtube.com/watch?v=6VAk … I0&search=john%20butler%20ocean
 
Toinen hyvä on Jason Beckerin "The End of the Beginning".

focus - hocus pocus

http://www.youtube.com/watch?v=5xCJd-HofY8&search=steve%20vai
 
14-vuotias jaappanialainen tyttö vetää Vaita!!!!!!!!!!

Topahin Boomchick-versio Livin On A Prayerista. Ehkä siisteintä mitä olen kitaralla kuullut soitettavan.

Rainbow:
 
-Stargazer
-gates of babylon
-Man on the silver mountain
 
Deep Purple:
 
-No no no
-Strange kind of woman
-Burn
 
Hemmetti soikoon! Oletko minä?
 
Purplelta on pakko lisätä vielä Living Wreck, siinä sitä jotain. Kertsin jälkeinen demppisahaus ja hammondhäröily on Purplea parhaillaan

Steely Danin Kid Charlemagnessa olevat kolme sooloa. Taitaapi olla Larry Carltonin soittamia.

Joitain suuria klassikoita jätetty mainitsematta:
 
Iron Maiden - Trooper
Tarvitseeko paljoa selittää. Legendaarisimpia kitarariffejä koskaan!
 
Slayer - Raining Blood
Thrash legendaa 20-vuoden takaa. Helvetin kovie riffejä ja tietty Kerry Kingin päätön soolo.

Guns N' Roses
- Estranged, tän biisin kitaramelodiat+muut sooloilut on parhautta.
- Sweet Chlid O'Mine, kaikki kitaroinnit, Slashin riffittely&soolot + Izzyn komppi. Joidenkin mielestä ärsyttävä riffi, mutta IMO sopii biisiin.
 
Led Zeppelin - Black Dog, riffi ja soolot
 
Yhdyn tuohon.
 
Santanan - Europa biisi on kokonaisuudessaan myös kova veto!

Jälleen kerran osoitus siitä kuinka sarkasmi on hieno ilmaisutapa. On blues aika kaukana tuosta ynkän miljoona nuottia minuutissa-tilutuksesta.
 
Mutta olipa asialla kerrankin osaava tyyppi. Eikä bluesiin mun mielestä mitään nuottimäärää ole asetettu et montako nuottia minuutissa saa soittaa. Blueskitaristit ovat aina vedonneet siihen et kuinka pitää vetää tunteella eikä noin paljon nuotteja minuutin sisään, mutta vain siksi koska itse eivät vastaavanlaiseen ynkkäbluussiin kykene, se on kattokaas taitolaji, jonka Ynkkä handlaa mielestäni helvetin hyvin. Kateellisten panettelua. Mutta mielipiteitähän nämä...

Jimi Hendrixin koko Little Wing biisi jo sinäänsä, mutta erityisesti soolon melodia. Aivan uskomaton.

Eikä bluesiin mun mielestä mitään nuottimäärää ole asetettu et montako nuottia minuutissa saa soittaa.
 
Mutta entäs semmonen termi, kuin tyylinmukaisuus. Se, että kuka on nopein kitaristi tai kuka pystyy soittamaan mitäkin, ei liity asiaan millään lailla. Ynkkä näyttää soittavan mitä tahansa musagenreä tuolla yhdellä ainoalla tyylillä. enemmän minä ainakin kunnioitan sellaisia kitaristeja, jotka handlaavat monet tyylit ja niille ominaisen fraseerauksen ja saundimaailman. Niinkuin jo aikaisemmassa viestissä todettiin, tuossa soolossa ei ole bluesille ominaisia fraasien taukoja tai vuoropuhelua, joka tekee siitä rasittavaa kuunneltavaa.

ei ole bluesille ominaisia fraasien taukoja tai vuoropuhelua, joka tekee siitä rasittavaa kuunneltavaa.
 
Nyt et kyllä tiedä itekkään mitä puhut.
Joka tapauksessa ei varmaan voi kiistää sitä etteikö Yngwie olisi mestari. Täältäkin varmaan noin 0% tulee saavuttamaan saman tason kitaristina elämänsä aikana.

Nyt et kyllä tiedä itekkään mitä puhut.
Joka tapauksessa ei varmaan voi kiistää sitä etteikö Yngwie olisi mestari. Täältäkin varmaan noin 0% tulee saavuttamaan saman tason kitaristina elämänsä aikana.
 
Joo, on se ynkkä kyllä aika maestro omassa jutussaan, mutta ei se sitä tarkota,
että se tossa bluesissa loistais. Toihan nyt on vaan tommosta showta.
IMHO ja hymiö :)
 
EDIT: Miten tää muuten taas meni tähän?