Pukeutuminen ›

Tämmöisiä hain, mutta haku ei löytänyt kuin vanhan gallupin.
 
Elikä koko ajan on tullut tatuoinnin hankkimista vakavammin pohdittua ja niinpä olisi mukavaa kuulla muiden kokemuksia.
 
- tyytyväisyys (hintalaatu, käytetty taiteilija?)
- onko tullut katumusta
- miten on "kestänyt"
- tuliko ongelmia
 
Jne.jne.
 
Kaikki tieto kelpaa. Mitenköhän paljon nahan venyminen tms. mahtaa pilata kuviota. Jos joutuu vaikka salille lähtemään Teräsbetoni-sukseen vuoksi (hoho) ja käsivarren ympäri menevästä kettingistä tuleekin lihaskasvun myötä ompelulankaa muistuttava hakkuu.

- onko tullut katumusta
 
Muuta en sano kuin että mieti huolella, haluatko tosiaan tatuoinnin.
 
Se käsivarteen otettu pääkallo/kettinki/kotkanpää/ruusu/mikä vaan kuva ei 10 vuoden päästä välttämättä tunnu mitenkään "omalta jutulta" vaan pikemmin kiusalliselta. Ja siitä on hankala päästä eroon.

Muuta en sano kuin että mieti huolella, haluatko tosiaan tatuoinnin.
 
Jees, viimiset 6 vuotta nyt ainakin.
Olenhan miettinyt, mutta kuten ylipäätäänkin elämässä, tässäkin pyrin tarttumaan hetkeen. Nyt eletään tätä päivää ja kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu 10 vuoden päästä.

Olenhan miettinyt, mutta kuten ylipäätäänkin elämässä, tässäkin pyrin tarttumaan hetkeen. Nyt eletään tätä päivää ja kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu 10 vuoden päästä.
 
Hyvä asenne mutta muista, että 10 cm:n korkuisin kirjaimin selkään tatuoitu "SAXON" saattaa muutaman vuoden päästä olla pelkästään hyvä syy olla ottamatta paitaa pois uimarannalla. Päivä se on huomennakin. Yleensä. :-)
 
Good luck anyway.

Nämä kuvat mitä mulla on teki yksi kaveri. Ja teki hyvää työtä ja halvalla. Liikkeessä joutuu maksamaan melko lailla, tuommoinen kämmenen kokoinen kuva voi maksaa jopa 150 euroa. Olisi hyvä pyrkiä näkemään jossain sen tyypin tekemiä kuvia jonka hakattavaksi aikoo mennä, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Hyvästä työnjäljestä kannattaa tässäkin tapauksessa maksaa.
 
Mitään ihmeempiä komplikaatioita ei ole tullut, paitsi tuon punaisen värin kanssa tuntuu olevan ongelmia. Ne kohdat joissa sitä on, parani todella hitaasti ja kutisi vallan pirusti. Lisäksi se väri on haalistunut todella paljon ajan kuluessa. Joillain taas ei valkoinen väri pysy tai näy millään ja sitä saa hakata moneen kertaan lisää. Sen kanssa ei mulla ole ollut mitään probleemaa. Ja muutenkin kaikki on parantunut hyvin nopeasti, kun on jaksanut rasvailla ahkerasti. Niin, entäs se sattuminen? Jos sitä täytyy miettiä, niin sitten ei kannata edes lähteä koko juttuun. Kyllähän se tietysti tuntuu, kun hakataan vaikka ranteen sisäpuolelle tai rintaan. Mutta ei sillä ole niin väliä. On joku kuulemma pyörtynytkin tatuoijan penkkiin.
 
Sen sanon, että kannattaa harkita mieluummin 50 kertaan ensinnäkin ottaako kuvan ja jos ottaa, niin minkä ottaa. Nämä mitä mulla on olen suunnitellut itse, joten sen kanssa ei ole trabelia. Pitää miettiä semmoinen kuva, jolla on jotain syvempääkin merkitystä kuin se että se on näyttänyt tatskalehdessä hienolta. Harkinta on tarpeen siitäkin syystä, että tatuointeihinkin jää koukkuun. Kun on ottanut yhden, tulee helposti otettua toinenkin, ja siitä se kynnys vain madaltuu. Munkin piti ensiksi ottaa vain yksi, mutta ei kulunut kuin kuukausi kun otin toisenkin. Ja nyt niitä on jo aika monta, ja lisää tekee mieli.

Kyllähän tatuoinnit aikaa myöten haalistuu ja venyy, mutta onko sillä sitten niin väliä? Ne ovat joka tapauksessa osa sinua, hyvässä ja pahassa. Ehdottomasti suosittelen kuvan ottoa, jos yhtään siltä tuntuu, mutta kannattaa myös miettiä tematiikka sillai, että se kuvastaa sua henkilökohtaisesti.
 
Missään tapauksessa kuvan ainoana lähtökohtana ei pitäis olla muille näyttäminen, se esittelytarve menee ohi parissa viikossa kuvan hakkaamisen jälkeen.
 
Itse kävin aikoinaan venäläisellä tatuoijalla, jolla on liike Tallinnassa. Homma hoitui edullisesti ja taidolla, kolmella neulalla rajattu kuva on edelleen kohtuullisen terävä ja tumma. Mitä vähemmän neuloja, sen terävämpi ääriviiva; mitä tasaisempi syvyys, sitä parempi kestävyys. Samalta tatuoijalta ostin myös lahjakortin pikkuveljelleni.
 
Valkoista väriä en ottaisi; siinä on aina kompromissi myrkyllisyyden ja kestävyyden välillä, vaikka musteet ovatkin kehittyneet aikaa myöten.

Jees. Tosissaan helvetin tärkeätä, että näät tatuoian töitä kuvissa, ennen kuin otat. Niitä paskoja tekijöitäkin on olemassa. Ite olen helvetin tyytyväinen liikevalintaani, koska kuvasta tuli hieno ja tarkka ja menen varmasti samaan paikkaan ottamaan seuraavaakin. Helvetin mukavaa porukkaa vieläpä tuolla liikkeessä, niin mikäs siellä istuessa sen pari tuntia. Suomessa ja Helsingissä tein.
 
Sellasta pariaatetta olen minäkin pitänyt, että mitään tekstiä tms. selkeästi rajaavaa symboolia en ota, koska voin jo 5 v päästä kelata että "en mä tosta enää diggaa" ja sitten tulee juuri tämä uima-allas syndrooma, mistä tuossa mainittiin. Toki jotain perinteisiä symboleja kuten onni, vapaus yms. voinee ihan hyvin laittaa, koska tuskimpa niitä häpeää koskaan esitellä, mutta esim. nimet, bändit, mielipiteet yms. Vähän niinku olis teinipunk aikoina vetäny sellasen anarkia (A):n tohon. Kaduttaisi nyt törkeesti. Eli pyrin pitäytymään sellasissa yleisissä kuvissa, mitkä ovat minusta olleet aina hienoja visuaalisesti. Taidettahan tuoki voi olla.
 
Ja tuohon vanhenemis aiheeseen sen verran, että ainakin minulla elämänasenne on enemänki sellainen, että tuskimpa enää 50-vuotiaana rupean miettimään peilin edessä, että "voi hitsi kun tukka on huonosti" tms. Sama juttu tatuoinnin kanssa. Se on osa sua ja elää sun mukana. Sä lihoat, se lihoaa, sä laihdut se tiivistyy jne. Silti se on kokoajan osa sua.
 
Ja voin ehdottomasti alleviivata tuon Kiven kommentin, että se esittely tarve häipyy aika äkkiä.
 
Myös tuo Jani the rockin mainitsema himo tatuointeja kohtaan on erittäin tuttu tunne. Kun kävelin ensimmäisesti "piikityksestä" pois, ajattelin jo ovella, että "pakko saada lisää" :D
 
(EDIT. lisäystä.)

Jep, tatuointeihin tosiaan jää koukkuun :) Täällä onkin monesti jo mainittu, että katso tarkkaan mihin menet kuvan teettämään. Itse valitsin paikan vähän turhan nopeasti ja välillä vähän kaduttaa. En siis kadu kuvan ottamista lainkaan, mutta jonkun muun tekemänä siinä olisi varmasti vähemmän virheitä.
Itselläni on paljon värejä, mutta niiden kanssa ei ole tullut mitään ongelmia, ja kun jaksaa välillä laittaa vaikka tavallista kosteusvoidetta niin ovat ihan kirkkainakin pysyneet. Ja kuva paranikin aika nopeasti. Enemmän ongelmia oli lävistyksestä.

Kaks vuotta sitten otin tatskan, tribaalihässäkän, jossa liekit ja pedon silmä. Maksoi 600 mk(sain pari sataa alennusta) ja paikka oli Lappeenrannan tatuointiliike, tatuoija Sami Karvinen.
 
Tyytyväinen olen, eikä ole kaduttanut. Näinköhän Blue Moonilla on itsellään tatuointeja, kun katumisista varoittelee, sillä se ei ole todellakaan yleistä. Kuva kyllä kannattaa miettiä tarkkaan, mutta turha epäillä ja siirtää ottamista liikaa, sillä ajatus pyörii koko ajan siellä alitajunnassa kuitenkin ;)
 
Vähän aluksi nipisti, mutta äkkiä iho turtuu, ja kipu ei ole kova. Hyvin on kuva säilynyt, keltainen väri ihan pikkasen haalistunut, mutta vahvistuttamisesta ne ei kuulemma edes veloita.
 
Että, mieti kuva ja käy keskustelemassa tatuoijan kanssa, jos nimittäin löydät jonkun valmiin kuvan, niin yleensä ne saattaa ehdottaa jotain pieniä muutoksia siihen, ettei tule aivan identtistä. Älä epäröi liikaa, jos olet varma kuvasta, niin ei varmasti kaduta!

Vähän aluksi nipisti, mutta äkkiä iho turtuu, ja kipu ei ole kova.
 
Tuo on muuten todella yksilöllistä, mua se neula siinä iholla oikeastaan vaan, öhm, miellytti? Siis toki joo se on sellanen nipistävä tunne mutta ei missään vaiheessa kyllä sattunut. Tuohan on aika yleinen harhaluulo että se _sattuu_ ja sitten ei uskalleta ottaa kun pelätään sitä kipua. En ole vielä keneltäkään kuullut että se olisi todella koskenut.

Itselläni kolme tosi isoa täysin mustaa tatuointia. Otettu 1999-2001 ajalla. Kaikki on hakattu kokonaan uudelleen, koska alkuperäinen tekijä oli HUONO. Kärsin sen omassa nahassani - sanan mukaisesti - maksoin ja korjautin parhaalla, Aadeella Tampereella. Nykyinen liikkeensä taitaa olla Halo Aaltosenkadulla. Isoin maksoi silloista rahaa 2000mk (3cm paksu ornamentti 1œ kertaa nilkan ympäri) ja molemmat pienemmät (2 x lintu, noin 10x10 cm) 800mk kappale.
 
Korjauksen jälkeen olen ollut todella onnellinen kuvistani ja kannan niitä ylpeänä. Korjaaja oli oikea ammattilainen, joten en epäillyt hetkeäkään istuessani hänen neulansa alle. Samasta syystä myöskin maksoin mieluusti korkeamman hinnan. Jälkikin on ollut erittäin kestävä ja oikein rajatut kuvat ovat pysyneet kasassa oikein nätisti. Mitään komplikaatioitakaan ei ole koskaan ollut, lukuunottamatta hakkauksen aiheuttamaan ärsyyntymistä nilkan ohuessa ihossa, joka kesti kaksi päivää korjauksen jälkeen.
 
Paras tapa pitää kuva kunnossa on muistaa oikea hoito. Tärkeintä hoidossa on se, että muistaa kohdella uutta tatuointiaan kuin avohaavaa (sillä sellainenhan se on): siihen ei laiteta mitään muoveja päälle hautomaan yöksi eikä yritetä saada ihoa paranemaan nopeasti vaan annetaan sen parantua omaa vauhtiaan. Pois uinti, sauna ja kylpy kahdeksi viikoksi ja pikasuihku tilalle, rasvaa rupeen niin, ettei se ihan kuivu karrelle ja pidetään ne näpit kurissa vaikka kuinka kutiaisi! Ruven vierestä ehjän ihon puolelta voi rapsuttaa, se helpottaa kärsimystä :)
 
Ihon lihasten kasvusta tapahtuva venyminen ei käsitykseni mukaan muuta kuvaa ratkaisevasti ellet aloita kehonrakennusta, mutta esim. odottaville äideille navan ympäri tehty ihana aurinko onkin tuonut ikävän yllätyksen, kun kuva onkin revennyt ihon venyessä nopeasti. Normaalista salilla käynnistä ei ole vaaraa, mutta pikaisista ihon muutoksista enemmän.
 
Ja jos joku katuu tatuointiaan, niin voi voi. Oma moka. Kun ihmiset sen tajuaisivat, että miettisivät sitä kuvaa kunnolla eivätkä ottaisi sitä suoraan sieltä tatuoitsijan kansioista hetken mielijohteesta, niin ehkä täälläkin vähän harvemmalla olisi niitä samoja kuvia... Omat kuvat olen valinnut taiteen maailmasta, ne ovat omaa silmää miellyttäneitä teoksia, joiden linjat vain ovat yksinkertaisesti kohdallaan. Enkä edes suostu sanomaan, etten usko kyllästyväni niihin, sillä tiedän, etten kyllästy.

Se käsivarteen otettu pääkallo/kettinki/kotkanpää/ruusu/mikä vaan kuva ei 10 vuoden päästä välttämättä tunnu mitenkään "omalta jutulta" vaan pikemmin kiusalliselta. Ja siitä on hankala päästä eroon.
 
Niin, sehän on tietysti niin henkilökohtaista. Mitäs jos ihminen ajattelisi noin esim. tulevasta aviopuolisostaan - eihän täällä uskaltaisi tehdä yhtään mitään! Elämä on yksi iso riski, saman tien voi ottaa muutaman ekstraa. Ihmiset muuttuu ja maailma muuttuu, ei kymmenen vuoden päässä olevan ajan tähden pidä sulkea itseään tänään neljän seinän sisään.
 
Jos tatuoinnin otto epäilyttää, sen voi hyvin jättää ottamatta. Epävarmuus on oikein hyvä syy peruuttaa tatuoitsijalta varattu aika. Ei ketään tähän pakoteta.
 
Jos et ota riskejä, et myöskään tee virheitä. Mutta silloin et myöskään opi mitään milloinkaan.

Tuo on muuten todella yksilöllistä, mua se neula siinä iholla oikeastaan vaan, öhm, miellytti? Siis toki joo se on sellanen nipistävä tunne mutta ei missään vaiheessa kyllä sattunut. Tuohan on aika yleinen harhaluulo että se _sattuu_ ja sitten ei uskalleta ottaa kun pelätään sitä kipua. En ole vielä keneltäkään kuullut että se olisi todella koskenut.
 
Tätä juuri tarkoitin, että ei se satu. Hieman pistelee ja tuntuu aika jännältä. Ja jos se olisi vaan jotain tussilla värittämiseen verrattavaa, siitä katoaisi myös se tietty ottamisen hohto, oletteko miettineet tätä?

- tyytyväisyys hintalaatu
 
Erittäin tyytyväinen 60e n.10 cm korkea ja juuri sellainen kuin halusin.
 
- onko tullut katumusta
 
Ei kertaakaan.
 
- miten on "kestänyt"
 
2 vuotta eikä ole vielä yhtään haalistunut.
 
- tuliko ongelmia
 
Ei mitään normaalista poikkeavaa. Eli iho arasti pari päivää.

Jeeh, kiitokset teille. Katsotaanpa, mitä on tulossa ja milloin.

- tyytyväisyys (hintalaatu, käytetty taiteilija?)
Olen ollut tyytyväinen kaikkiin tatuointeihin mitä nahkaani on nakuteltu. Kaikki on tehty kaverin luona, joten kaverihinta aina jokaisesta. Halvimmasta olen maksanut 150 mk ja kalliimmasta 500mk. Hinta-latuusuhteeseen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen.
 
- onko tullut katumusta
Ei ole, vaikka edempänä saat lukea ongelmistani.
 
- miten on "kestänyt"
Hyvin on kestänyt, vaikka huomaan että kyynerpään luun kohdalla oleva tatska on hieman vaaleampi ja se taas johtuu kuivasta ihosta ja siitä että se kohta vedettiin vain yhdesti, sattui niin saatanasti se luun päälle naputtelu.
 
- tuliko ongelmia
Ja kysy vaan kuinka paljon. Nyt se on lääkärilläkin selvitetty, minä olen allerginen tatuointivärille. Olin ottanut jo neljä tatskaa, kun uusin tulehtui ranskan reissulla 1999. ja oli ihan saatanan pahan näköinen. Suomeen päästyäni minut lähetettiin Kyssiin ihotauti-poliklinikalle ja antibiootit kehiin. Olin ihan varma että kuvasta tulee ihan kauhea, mutta ei se siitä kuitenkaan mennyt mikskään ja väritkin pysyi hyvin. No, kun tyhmä on, päätin jatkaa alaselässäni olevaa tatuointia ja sama rumba alkoi taas. Tällä kertaa hakatun ihon pintaan nousi näppylää, joka kutisi kauheasti. Muutaman päivän kuluessa, se näppylä rikkoontui ja alkoi valua keltaista visvaa. Ei kai siinä auttanut muu kuin kävellä ensiapuun ja saada kauheat saarnat lääkäriltä ja antibioottikuuri. Kuva kuitenkin pysyi hyvänä.
Viimeisen otin talvella pohkeeseen, tälläkertaa kaksi antibiootti kuuria. Rahka oli sentin paksuista ja kuva valui taas sitä visvaa. Lääkäri totesi että seuraavan kerran jos otat, iho rupee tekemään kuvan päälle arpikudosta.ja se ei ole kaunis enää. joten siihen jäi mun tatuointi otot. Tuttu tatskan tekijä sanoi että olen yksi 10 000 ihmisestä. eli tämä on todella harvinaista. Kaikki tatskat, kaikesta huolimatta, näyttää hyvälle.

- tyytyväisyys (hintalaatu, käytetty taiteilija?)
- onko tullut katumusta
- miten on "kestänyt"
- tuliko ongelmia
.
 
-Olen erittäin tyytyväinen tatskaani, hintaa en tosin enää muista.
-Ei todellakaan ole tullut katumusta, itse asiassa olen suunnitellut kohta ottavan seuraavaa.
-Hiaman on haalistunut, mutta sain neuvoteltua kun seuraavan tatskan käyn ottamassa niin vanhan värit uusiksi.
-Ei ole tullut minkäänlaisia ongelmia.

Haa, olen jonkin aikaa ajatellut aloittaa täällä tämmöisen keskustelun, mutten ole saanut aikaiseksi.
 
Olen pitkään kypsytellyt ajatusta tatuoinnin ottamisesta ja sen hetki tulee koko ajan lähemmäksi. Itse olen luonnostellut ja piirrellyt ja jalostanut itselleni sopivan kuvan funtsien mm. mitä kuviota olisi vähiten syytä katua.
 
Ellei kuva ole voimakkaan symbolinen (kuten vaikka se anarkia-A tai vastaava), tai koko käsivarren kokoinen tai samanlainen, kuin jollain muulla, niin miksi sitä pitäisi katua sen kummemmin? Ei esim. lapsenteko ainakaan pienempi päätös ole kuin tatuoinnin ottaminen.

Tämmöisiä hain, mutta haku ei löytänyt kuin vanhan gallupin.
 
Elikä koko ajan on tullut tatuoinnin hankkimista vakavammin pohdittua ja niinpä olisi mukavaa kuulla muiden kokemuksia.
 
- tyytyväisyys (hintalaatu, käytetty taiteilija?)
- onko tullut katumusta
- miten on "kestänyt"
- tuliko ongelmia
 
Jne.jne.
 
Kaikki tieto kelpaa. Mitenköhän paljon nahan venyminen tms. mahtaa pilata kuviota. Jos joutuu vaikka salille lähtemään Teräsbetoni-sukseen vuoksi (hoho) ja käsivarren ympäri menevästä kettingistä tuleekin lihaskasvun myötä ompelulankaa muistuttava hakkuu.
 
Kätösessäni on kyynerpäästä ranteeseen trippaali.
Kallis oli, mutta kukapa taiteen hintaa osaa määrätä.
Jälkihoidossa käytin helosania, jonka kiroan syvimpään helevettiin. Kuva tulehtui, vaikka noudatin ohjeita paremmin kuin hyvin. Pukkasi värit joistakin kohdista pois, mutta ei hätää, kuvan veistävä sanoi että jos lähtee väriä veks, tervetuloa uudestaan ilmaiseksi. Kävin täyttämässä, käytin bepantheenia (vai mikä se on?) ja sukkahousujen lahetta kadessä, ja avot, jälkihoito sujui ilman onkelmia.
Ollut nyt noin 1.5 vuotta ja ei mitään vikaa.
Reunojen laatu varsinkin on huippuluokkaa.
Paikkana oli oulussa Igor.
En ole katunut päivääkään. (äitini&sisko kävi samalla piikkaajalla, isäni pohtii vielä=)
Se venyminen on paska homma, mutta ne voi varmasti korjata. Ja paikkaa kannattaa miettiä tuonkin kannalta.
Koukkuun jäin aika pahasti, ja kunhan kerkiän, jatkan kuvaa koko käden matkalta.