Virittimet on soikeilla muovinupeilla varustetut gibson deluxet (olisiko gotohin valmistamat?).
Tuon ikäsissä uskoisin että ovat vielä mallista riippuen Klusonit tai Grover USA:t.. Myöhemmissähän rauta on eri alihankkijoilta (kyllä, myös Gotoh Gut-konsernilta), toki jo 70-luvulla osti Gibson-tehdas metalleja mm. Schallerilta. Tallaa ja peräkappaletta, baria ja trapetsia. |
Tää on siis v.-96-98 Gibson LP Special Double Cut. Poikkeaa faded-versiosta ainakin siten, että runko on yhdestä mahonkipalasta, lakka on nitroselluloosaa, kaula on erimallinen ja otelaudassa on reunalistat. Suoraan sanoen faded -versio tuntuu käteen huomattavasti huonommalta. Eli henk.koht. suosittelisin sijoittamaan sen vajaan tonnin käytettyyn 90-luvun Specialiin mieluummin kuin uuteen fadediin (jos vain käytetty tulee vastaan).
Vire pitää hyvin ihan originaalisatulalla. Virittimet on soikeilla muovinupeilla varustetut gibson deluxet (olisiko gotohin valmistamat?). Satulanvaihtoon ei oo ollut tarvetta. Muovinen jakkilevy murtui aika pian, mutta Gotohilta löytyy aivan samanmallinen metallilevy (maksaa neljäsosan tismalleen samanlaisen Gibson-varaosan hinnasta).
Heh, testasinpa tänään käytettyä LP Special Singlecuttia että tätä uutta Faded Doublecuttia. Ei mielestäni yhtään heikko esitys tuo DC faded, mutta kyllä singlecutti Special oli ihan eri maata, sopivan kulahtanut, mutta kaikki toimivat niin kuin pitääkin, ja fiilistä ei kitaralta olisi voinut juuri enempää toivoa. Kaulakin sopi yllättävänkin hyvin käteeni, vaikka en ole Gibsonin slim taper profiilista aiemmissa kokeilemissani kitaroissa pitänyt. "Some hearts are made for loving,
some hearts are made of stone, some people forget they have em,
others think their's are made of gold" |
Heh, testasinpa tänään käytettyä LP Special Singlecuttia että tätä uutta Faded Doublecuttia. Ei mielestäni yhtään heikko esitys tuo DC faded, mutta kyllä singlecutti Special oli ihan eri maata, sopivan kulahtanut, mutta kaikki toimivat niin kuin pitääkin, ja fiilistä ei kitaralta olisi voinut juuri enempää toivoa. Kaulakin sopi yllättävänkin hyvin käteeni, vaikka en ole Gibsonin slim taper profiilista aiemmissa kokeilemissani kitaroissa pitänyt.
Juuei sillä että faded-versio olis mitenkään pöllömpi kitara. Ihan kiva se on. Just tuo Special DC on mummiälest niitä asiallisimpia faded-sarjalaisia. Mutta jos samaan hintaan löytyy 90-luvun lp special, niin aina vaan paranee... En sitten malttanut olla sanomatta. |
fox
Artist
Rämppy