Yleistä keskustelua musiikista ›

Mieluumminhan sitä ajaa rikkinäisellä ja epävarmalla autolla kun se vaikeampaa.
 
Yleensä analogioiden on tarkoitus selventää asiaa, eikä mutkistaa sitä entisestään, arvon vasara.
 
Ei musiikista nauttiminen ole vaikeaa. Eikä musiikki verrattavissa autoon, sillä mekaniikka on eri asia kuin estetiikka. Tai jos tuohon autovertailuun lähdetään mukaan, niin minusta juuri se uppiniskainen asenne on sitä rikkinäisellä autolla ajamista. Helpompaa olisi kun oppisi nauttimaan asioista vähän laajemmin - mutta toki vaatii vähän panostusta vaihtaa Talbotti Ferrariin.
 
(Joku varmaan tulee sanomaan että Ferrari ei ole hyvä auto. Ei varmaan, en minä tiedä autoista mitään. Niissä on renkaita ja ne liikkuvat.)
 
Lienee syytä vielä painottaa sitä, että onhan se toki lähes mahdotonta kaikesta musiikista innostua että "Fantsua, jee jee", tarkoitin pikemminkin ärsyyntymistä - siitä pääsee eroon mielestäni suhteellisen helposti. Ja sitten, kun ei tarvitse joka toisen biisin kohdalla manata että "onpa ärsyä, vaihdan", alkaa kaikenlaista musiikkia kuunnella ihan mielenkiinnosta ja musiikkimaku laajenee kuin itsestään.

Samat sointuasteet pyörii. Ei niitä biisejä erota toisistaan.
 
Niinpä.Kuten esmes AC/DC:llä,Maidenilla,Aerosmithillä jne. jne.
 
Aika köykänen peruste dissata bändiä toi "samat sointuasteet".Meinaan vaan ,että aika monella ne samat pyörii.

Aika köykänen peruste dissata bändiä toi "samat sointuasteet".Meinaan vaan ,että aika monella ne samat pyörii.
 
Kyllä se on peruste siinä missä se, että ei pidä laulajan luomiväristä. Ja jos kaveri sanoo perusteeksi "samat sointuasteet", niin tuskin paljoo antaa arvoa mainitsemillesi bändeille. Next one.

Niinpä.Kuten esmes AC/DC:llä,Maidenilla,Aerosmithillä jne. jne.
 
Aika köykänen peruste dissata bändiä toi "samat sointuasteet".Meinaan vaan ,että aika monella ne samat pyörii.
 
Totta. Mutta AC/DC:stä ja Aerosmithistä jää "jälkimaku", if you catch my drift.

Ihme hifisti oot. Keikalle vaan heti kun pääsee, kyllä niitä biisejä ehtii rustata. Munsta tossa on juuri oikeaa pelimannihenkeä.
 
No mä en vaan ymmärrä tota, että lavalla kekkalointi on tärkeempää kuin itse soittaminen. Että kampaukset(Sponsored byGarnier-Fructis) on pääosassa ja musiikkia tehdään sit jos on ihan pakko ja silloinkin vasurilla hutaisten, kliseearkistoa apuna käyttäen.

No mä en vaan ymmärrä tota, että lavalla kekkalointi on tärkeempää kuin itse soittaminen. Että kampaukset(Sponsored byGarnier-Fructis) on pääosassa ja musiikkia tehdään sit jos on ihan pakko ja silloinkin vasurilla hutaisten, kliseearkistoa apuna käyttäen.
 
Kyllä meikän bändeissä painettiin heti esiintymän kun tilaisuus tuli. Ei siellä lavalla muuten opi olemaan jos sinne ei mene. Kafrujakin oli, jotka treenasivat ja treenasivat kun ei ollut valmista ja vielä piti hioa biisejä. Eipä siitä meidänkään bändistä mitään tullut, mutta heitettiin sentään jotain puoltoistasataa keikkaa. Kafrut taisi pari kertaa ehtiä siinä ajassa nuokkarille soittamaan.
 
"Lavalla kekkalointi" tai esiintymiset eli keikat pitäisi olla bändille kun bändille ihan niitä tärkeimpiä asioita. Keikoilla sitä oppii säveltämäänkin, kun pääsee ihan oikeaan yleisöön testaamaan mikä toimii ja mikä ei. Harjoittelemalla oppii harjoittelemaan ja keikkailemalla oppii soittamaan ja tekemään musiikkia.

Totta. Mutta AC/DC:stä ja Aerosmithistä jää "jälkimaku", if you catch my drift.
 
No ite asiassa en :-) Mutta toki ne huippubändejä on ja hyviä biisejä.
 
Mut kuviot on monasti itseään toistavia - eritoten Accadaccalla.Eipä sillä ,että se mitään haittais..parempi toistaa itseään kuin muita ;-)

Yleensä analogioiden on tarkoitus selventää asiaa, eikä mutkistaa sitä entisestään, arvon vasara.
 
Viittasin siihen että kun täällä on nyt sanottu että Negative on tylsää ja helppoa ja ennakoitavaa musiikkia kun sen pitäisi olla mutkikasta, vaikeaa ja t-paitaista.

"Lavalla kekkalointi" tai esiintymiset eli keikat pitäisi olla bändille kun bändille ihan niitä tärkeimpiä asioita. Keikoilla sitä oppii säveltämäänkin, kun pääsee ihan oikeaan yleisöön testaamaan mikä toimii ja mikä ei. Harjoittelemalla oppii harjoittelemaan ja keikkailemalla oppii soittamaan ja tekemään musiikkia.
 
No meillä on sitten asiat eri tärkeysjärjestyksessä, mulle tärkeintä on nimenomaan soittaminen ja musiikki, ei kiinnosta yleisön kosiskelu musiikin laadun kustannuksella.
Toi sun viimeinen lause nyt on ihan skeidaa, sori vaan. Ainakin Sundqvistin Gösta teki melkoisen hyvää musiikkia käsittääkseni lähes olemattomalla keikkakokemuksella.
 
Mutta en nyt lähde enempää väittelemään, menee pian offtopic.

Totta. Mutta AC/DC:stä ja Aerosmithistä jää "jälkimaku", if you catch my drift.
 
Eikö Negativesta jää sitten "jälkimakua" kun jaksat toitottaa sen huonoutta internetissäkin?

No meillä on sitten asiat eri tärkeysjärjestyksessä, mulle tärkeintä on nimenomaan soittaminen ja musiikki, ei kiinnosta yleisön kosiskelu musiikin laadun kustannuksella.
Toi sun viimeinen lause nyt on ihan skeidaa, sori vaan. Ainakin Sundqvistin Gösta teki melkoisen hyvää musiikkia käsittääkseni lähes olemattomalla keikkakokemuksella.
 
Mutta en nyt lähde enempää väittelemään, menee pian offtopic.
 
Mites se Göstan musiikki eroaa olennaisesti näistä parjatuista bändeistä? Yksinkertaista iskelmäähän se on alusta loppuun. Samat sointurakenteet ja pikkutuhmat sanat päälle.
 
Te ette muuten ilmeisesti paljoa keikkaile? :)
 
Samaa on sanoneet kaikki vähänkin enemmän musiikkielämässä vaikuttaneet joiden kanssa asiasta olen päässyt mielipiteitä vaihtamaan. Harjoittelemalla oppii harjoittelemaan ja keikkailemalla oppii musiikkia.
 
Ja muuten mitä sinä tiedät minun tärkeysjärjestyksestäni? Minulle on tärkeintä musiikissa se soittaminen ja musiikki, eikä treeniksellä kavereitten kanssa nyhjääminen musiikin laadun kustannuksella.

Mites se Göstan musiikki eroaa olennaisesti näistä parjatuista bändeistä? Yksinkertaista iskelmäähän se on alusta loppuun. Samat sointurakenteet ja pikkutuhmat sanat päälle.
No tosta nyt voi olla montaa mieltä, mun mielestä Göstan sanotukset on tsiljoona kertaa nokkelampia ja koskettavampia kuin Flinchin "Liikaa", josta tässä nyt siis oli kyse. Muita bändejä en ole kommentoinut millään lailla.
 
Te ette muuten ilmeisesti paljoa keikkaile? :)
Ketkä me?
 
Samaa on sanoneet kaikki vähänkin enemmän musiikkielämässä vaikuttaneet joiden kanssa asiasta olen päässyt mielipiteitä vaihtamaan. Harjoittelemalla oppii harjoittelemaan ja keikkailemalla oppii musiikkia.
Oih, kiitos tästä asiantuntijalausunnosta. Ei sillä nyt mun mielestä kuitenkaan suuremmin ole väliä, soitteleeko yksin komerossa vai stadikalla puna-armeijan kuoron kanssa. Tietysti bändin kanssa soittelu kehittää.
 
Alkuperäinen pointti oli siis se, että Flinch pääsi keikalle muiden kuin musiikillisten ansioiden takia. Ihan sama juttu kuin kaikkien spicegirlsien ym. kanssa, pienemmässä mittakaavassa vain. Esim. Gösta mitä ilmeisimmin tykkäsi nimenomaan siitä musiikin tekemisestä, maine ja mammona olivat toisarvoisia asioita. Flinchin tapauksessa vaikuttaisi siltä, että mainoksissa poseeraaminen ja muuten esilläolo on se pääasia ja musiikkia tehdään sitten muodon vuoksi.
 
Ja muuten mitä sinä tiedät minun tärkeysjärjestyksestäni? Minulle on tärkeintä musiikissa se soittaminen ja musiikki, eikä treeniksellä kavereitten kanssa nyhjääminen musiikin laadun kustannuksella.
Joo, no ehkä meillä on sitten erilainen lähestymistapa musiikkiin ja sen arvosteluun. Ei nyt jaksa tällasista alkaa saivartelemaan, kuitenkaan ei samalla tavalla ajatella.
Kuka nyt on mistään nyhjäämisestä puhunut? Eikä mulla ole kavereita.

Samaa on sanoneet kaikki vähänkin enemmän musiikkielämässä vaikuttaneet joiden kanssa asiasta olen päässyt mielipiteitä vaihtamaan. Harjoittelemalla oppii harjoittelemaan ja keikkailemalla oppii musiikkia.
 
Ja muuten mitä sinä tiedät minun tärkeysjärjestyksestäni? Minulle on tärkeintä musiikissa se soittaminen ja musiikki, eikä treeniksellä kavereitten kanssa nyhjääminen musiikin laadun kustannuksella.
 
Kyllä mä ainakin tarjoan mieluusti suoraan mahdollisimman valmiin (taiteellisen?) kokonaisuuden yleisölle kuin raakoja lohifileitä; oli se kokonaisuus sitten keikka tai vaikka levykokonaisuus. On se varmasti yleisöstäkin vaikuttavampaa eikä itsestä niin keskeneräisen oloista tuubaa.
 
Tietysti riippuu paljon mitä tekee, varsinainen keikkamusahan on "yleisten normien mukaan" semmosta jonka tahdissa hypitään tasajalkaa (+ pari pakollista itkuslovaria tietty) ja itse biisin sisältö ei ole niin tärkeää. Syvällisemmät tapaukset toimivat parhaiten levyillä, vaikka toisaalta keikat voidaan sitten rakentaa melkoisiksi spektaakkeleiksi.
 
Keikoilla sitä oppii säveltämäänkin, kun pääsee ihan oikeaan yleisöön testaamaan mikä toimii ja mikä ei. - ei välttämättä suosikkibändisi Gentle Giant olisi näillä ohjeilla ollut niin vitun mainio kuin se oli; ehkä juminut jo alusta asti sillä Giant for a day - Civilian -akselilla (vaikka ei nekään mitenkään paskoja ole..). Vai onko ne - vaikkapa In a Glass Housen, tai miksei jopa debyytinkin kappaleet - semmosia biisejä jotka automaattisesti toimii oikealla yleisöllä? Oli mimmonen tahansa? Ja siis ainakin minusta tuntuu että ne hio niitä aika perfektionistisesti niitä biisejä kämpillä.
 
Tosin nehän kyllä keikkaili R&B/soul-kokoonpanoilla ennen GG:n perustamista, no minulla olikin jo takki valmiiksi päällä.

- ei välttämättä suosikkibändisi Gentle Giant olisi näillä ohjeilla ollut niin vitun mainio kuin se oli; ehkä juminut jo alusta asti sillä Giant for a day - Civilian -akselilla (vaikka ei nekään mitenkään paskoja ole..). Vai onko ne semmosia biisejä jotka automaattisesti toimii oikealla yleisöllä? Oli mimmonen tahansa? Ja siis ainakin minusta tuntuu että ne hio niitä aika perfektionistisesti niitä biisejä kämpillä.
 
Tosin nehän kyllä keikkaili R&B/soul-kokoonpanoilla ennen GG:n perustamista, no minulla olikin jo takki valmiiksi päällä.
 
GG tärkeimmät jäsenethän nimenomaan keikkaili jo ennen GG perustamista, eivätkä ujostelleet lähteä keikkeilemaan aika pian GG perustamisen jälkeenkään. Ja Simon Dupree oli kyllä melko poppia matskua, mieluummin miusta poppia kuin R&B. Ja sehän noilla oli kanssa keikoilla, että ne soitettavat versiot vaihteli. Soittelivat keikoilla ja testailivat mitkä versiot toimisivat parhaiten.
 
Keikka on aina sellainen happotesti. Joko se biisi toimii tai sitten siinä ei ole sitä jotain. Sama kun bändin kanssa. Mie en koskaan uuden bändin kanssa pidä sitä kokoonpanoa varmana ennen kuin on heitetty vähintään yksi keikka. Siellä sen vasta näkee mistä aineesta soittajat on tehty. Ja onko kokoonpanolla edes mahdollisuuksia hitsaantua yhteen.
 
Enpä tuon Flinchin musiikkia ole koskaan edes kuullut, mutta asennetta arvostan. Keikalle vaan eikä mitään leikkimistä.
 
Ps. Tuosta valmiista esityksestä vaan senverran, että parhaiten sen saa kasaan kun sitä hioo niin, keikkailemalla. Treeniksellä saa hioa vuositolkulla että se homma etenee samanverran kuin muutamalla keikalla.

Ps. Tuosta valmiista esityksestä vaan senverran, että parhaiten sen saa kasaan kun sitä hioo niin, keikkailemalla. Treeniksellä saa hioa vuositolkulla että se homma etenee samanverran kuin muutamalla keikalla.
 
Mutku o ruma ja läski, ei voi soittaa julkisesti...

Mutku o ruma ja läski, ei voi soittaa julkisesti...
 
Jos tolla olis merkitystä niin enhän miekään olis soittanut ensimmäistäkään keikkaa vielä. :)

Mutku o ruma ja läski, ei voi soittaa julkisesti...
 
Hö? Tekeehän Sakari Kuosmanenkin keikkaa...

Tässä nyt on nimimerkki Stradlinin ja vaikkapa Arvan välillä selvä mielipiteiden kuilu, jota olen joutunut itsekin pohtimaan.
 
Nythän on näin, että olit kuinka hyvä tahansa, niin aina löytyy sua parempia soittajia, se on fakta. Ja fakta on myös se, että jokaisessa isommassa kerrostalossa tai pienessäkin kylässä on aina joku, joka soittaa mua paremmin.
 
Asia ei kuitenkaan haittaa mua pätkääkään. Hattua nostan heille, kun he siellä hirviraanun alla ovat oman makuukammarinsa sankareita. Ne, jotka keikoilla soittavat ovat ihan eri sakkia, pässejä kuten minä. Jotkut parempia, jotkut huonompia, monet mua lahjakkaampia. Mutta päätään puuhun takojien sukukuntaa kumminkin.
 
Kas, se soittotaito on mitättömän pieni osa-alue bändisoittoa.
 
Ja tuon Arvan siteeraaman lauseen "treenaamalla oppii treenaamaan, keikoilla soittamaan keikkoja" lausui Jukka Orma, josta ei kitaristina ja muusikkona ole pahaa sanaa sanottavaksi.

Kaipa se siinä on, että sitä kuuntelevat teini-ikäiset erikoisesti pukeutuvat tytöt. Luultavasti myös asiaan vaikuttaa se, että biiseissä ei mitään yltiöihmeellistä ole.
Itse kyllä tunnustan pitäväni muutamista kipaleista, jotka ovat juuri tällaisten bändien tuotoksia. Eipä niissä mitään vikaa mielestäni ole.