Yleistä keskustelua musiikista ›

Olin niin innoissani tästä paikasta käydessäni siellä alkuviikosta että päätin avata sille oman ketjun. Moniko teistä on kyseisessä paikassa käynyt? Itse siis kävin maanantaina ja tiistaina Kööpenhaminan vastaavassa ja kyllä siellä pää pyöri hämmästyksestä. Varsinkin paikan kitaravalikoima oli huikea. Ritchie Blackmoren valkoinen Strato, Jimi Hendrixin Woodstock-Stratocaster, Angus Youngin SG, Eddie Van Halenin itse tehty kitara, jolla soitettiin mm. Eruption, Doorsin jäsenten nimmarit, Lars Ulrichin rumpusetti ja vaikka mitä muuta. Tiistaina sain otettua juurikin Larsin rummuista kuvan ennen kuin kamerasta loppuivat patterit. Ensi kerralla pidän huolen etteivät patterit lopu kesken.
 
Todella, todella siisti paikka. Jos ei ole käynyt, suosittelen piipahtamaan.

Suhtaudun äärimmäisen penseästi aiheeseen.

Oletko tosissasi aloitusviestittäjä?
 
E: siis ei siinä mitään jos historialliset paikat/tapahtumat koskettaa... Aikas kovia juttuja ovat ne.
E2: poistettu känniperseilyä, sori kaikille.

Kävin Lontoossa. Jotenkin ihmeän pieni mesta eikä muutenkaan mikään erikoinen. Toisaalta kyllähän sielläkin oli kovien äijien kitaroita...:
 
Steve Vai
Joe Satriani
Judas Priestin äijien?
Sitten joku Noel Gallagherin nimmarilla varustettu tele, tiedä sitten onko itse sillä soitellut...
 
Nuo siis muistaakseni, varmaan enemmänkin oli.

Mutta ei noissa ole Remun pyyhettä, Mikko Alatalon kalsareita, Joel Hallikaisen akustista tai Dannyn "rintakarvoja" joita se yrittää esitellä.
 
Tainnut olla paskoja soittimia, kun on annettu pois ;)

No niin, no,
 
ihmettelet varmaan, miksi saat niin penseän, jopa vihamielisen vastaanoton?
 
Katsos, Hard Rock Cafet ovat, samoin kuin Sedu Koskisen On The Rocks, paikkoja jotka ovat kaikkea sitä vastaan mikä rockissa on elävää ja kapinallista. Ne ovat sellaisia rock-teeman huvipuistoja joissa voi turvallisesti olla vähän rokkidiggari samalla kun voi olla varma että luottokortti kelpaa eivätkä häiriköt pääse kiusaamaan.
 
Maailmalla HRC-konsepti toimii kuten Holiday Inn -hotellit: voit mennä turvallisesti oluelle tarvitsematta pelätä että joudutkin paikallisten baariin. Pienistä paikallisista eroista huolimatta HRC on kaikkialla sama. Kallis, epäaito ja wanna-be. Jopa Hard Rock Cafe Tromssa, vaikkei uskoisi.

Mahtava paikka! kävin itse tässä pari kesää sitten kööpenhaminan cafessa kannattaa käydä jos on harmittaa vain kun en löytänyt oslosta samaa.

Eipä taida On The Rocks olla Sedun paikka.
 
No niin, no,
 
ihmettelet varmaan, miksi saat niin penseän, jopa vihamielisen vastaanoton?
 
Katsos, Hard Rock Cafet ovat, samoin kuin Sedu Koskisen On The Rocks, paikkoja jotka ovat kaikkea sitä vastaan mikä rockissa on elävää ja kapinallista. Ne ovat sellaisia rock-teeman huvipuistoja joissa voi turvallisesti olla vähän rokkidiggari samalla kun voi olla varma että luottokortti kelpaa eivätkä häiriköt pääse kiusaamaan.
 
Maailmalla HRC-konsepti toimii kuten Holiday Inn -hotellit: voit mennä turvallisesti oluelle tarvitsematta pelätä että joudutkin paikallisten baariin. Pienistä paikallisista eroista huolimatta HRC on kaikkialla sama. Kallis, epäaito ja wanna-be. Jopa Hard Rock Cafe Tromssa, vaikkei uskoisi.

Eipä taida On The Rocks olla Sedun paikka.
 
Ei taida ei. Mutta voisi olla!

Ennemmin haluaisin käydä jossain House Of Blues -ketjun kuppiloissa.

Mulla on yks paita ja lasi. Paidan sain ja lasin ostin kolmella eurolla kirppikseltä.
Paikanpäällä en ole käyny. Saatan joskus käydäkin katsomassa tarunhohtoisen Hard Rock Cafen mutta luulenpa että petyn.
Ei ne oo ranggoja rokki kahviloita! =)

Eipä taida On The Rocks olla Sedun paikka.
 
Kappas! Ei muuten ookaan. Puolen tunnin googlettaminen vasta toi esiin nimet Jorma, Tarja ja Tuula Railonkoski, muita mestoja mm Storyville. Eipä tuota omistussuhdetta liikaa On The Rocksin sivuillakaan mainita.

No niin, no,
 
ihmettelet varmaan, miksi saat niin penseän, jopa vihamielisen vastaanoton?
 
Katsos, Hard Rock Cafet ovat, samoin kuin Sedu Koskisen On The Rocks, paikkoja jotka ovat kaikkea sitä vastaan mikä rockissa on elävää ja kapinallista. Ne ovat sellaisia rock-teeman huvipuistoja joissa voi turvallisesti olla vähän rokkidiggari samalla kun voi olla varma että luottokortti kelpaa eivätkä häiriköt pääse kiusaamaan.
 
Maailmalla HRC-konsepti toimii kuten Holiday Inn -hotellit: voit mennä turvallisesti oluelle tarvitsematta pelätä että joudutkin paikallisten baariin. Pienistä paikallisista eroista huolimatta HRC on kaikkialla sama. Kallis, epäaito ja wanna-be. Jopa Hard Rock Cafe Tromssa, vaikkei uskoisi.
 
No joo, kieltämättä ihmettelin tuota vastaanottoa. Olihan siellä kyllä kallista se syöminen. Itse pidin enemmän kuitenkin siitä kaikesta mitä siellä oli näytteillä, vaikka ruokakin oli hyvää. Omasta puolesta täytyy sanoa, että kovin usein ei ole sattunut kohdalle mahdollisuutta nähdä maailman huippuartistien aitoja soittimia(itse asiassa ei koskaan), ehkäpä justiin siksi innostuinkin tämän topicin avaamaan kun olin niin täpinöissäni tuosta.

No joo, kieltämättä ihmettelin tuota vastaanottoa. Olihan siellä kyllä kallista se syöminen. Itse pidin enemmän kuitenkin siitä kaikesta mitä siellä oli näytteillä, vaikka ruokakin oli hyvää. Omasta puolesta täytyy sanoa, että kovin usein ei ole sattunut kohdalle mahdollisuutta nähdä maailman huippuartistien aitoja soittimia(itse asiassa ei koskaan), ehkäpä justiin siksi innostuinkin tämän topicin avaamaan kun olin niin täpinöissäni tuosta.
 
Eikä siinä mitään pahaa ole.
 
Mäkin olin innoissani jopa Eurodisneylandista, vaikka siellä oli kaikki muovia, ja paaaaljon epäaidompaa kuin HRC:issa
:-)

Hard Rock Cafessa olen käynyt 15-vuotiaana Berliinissä. Muistaakseni ihan ok paikka. Nättejä kitaroita oli seinillä ja muuta aiheeseen liittyvää tavaraa, jota oli tietysti mukava tutkiskella. Ruoka taisi olla vaan aika kallista, eikä edes mitenkään erikoisen hyvää.
 
Maailmalla HRC-konsepti toimii kuten Holiday Inn -hotellit: voit mennä turvallisesti oluelle tarvitsematta pelätä että joudutkin paikallisten baariin. Pienistä paikallisista eroista huolimatta HRC on kaikkialla sama. Kallis, epäaito ja wanna-be.
 
Sori nyt Kivi, mutta mua aina vähän huvittaa tällainen true-rokkari-asenne: Todelliset kapinalliset ja aidot rokkarit katselevat nenänvarttaan pitkin On the Rocksin tai HRC:n wannabe-porukkaa... Tietynlaista elitismiä tuokin kai on.

Tijuanan ja LA:n moisessa olen käynyt ja joissain muissakin kai, mutta en muistaakseni nähnyt mitään idolieni soittimia tms.

Lontoon Hard rock cafeesta ei jäänyt paljon käteen. Töllistelinpähän vain viulua jolla oli soitettu Eleanor Rigbyssä. Aika kaukana hard rockista paikka oli muutenkin, kun kaiuttimista soi jokin hirveä euro dance.

Toronton ja Playa del Inglesin HRC:ssä käynyt. Jälkimmäiseen avattiin helmikuussa ihan uusi. Oli aikamoinen häppening koko kaupungille se avajainen.