Kitarat: kitarakamat ›

Joitain ihmisiä tuntuu häiritsevän signature-malleilla soittaminen. Mistä tämä mahtaa johtua?
Itse en välitä siitä kuka kitaraa soittaa, kunhan pidän siitä itse (en esimerkiksi kuuntele Paul Gilbertiä lainkaan, mitä nyt joskus jotain vanhaa Mr.Big-kiekkoa). En myöskään usko, että keikalla juuri kukaan kuulijoista tunnistaa signature-keppiä, saatika välittää asiasta.

Tästähän oli juttua Riffin palstoilla. Signaturemallilla soittamisessa ei sinänsä ole ainakaan mun mielestäni mitään häiritsevää, siihen mahdollisesti liittyvää wannabe-henkeä lukuunottamatta. Täytyy silti myöntää, etten ainakaan itselleni ostaisi mitään Yngwie Malmsteen -stratoa vaikka kyseinen kitara onkin ihan hieno. Esa Pulliainen -Strato tai Malcolm Young -Gretsch onkin sitten jo ihan eri juttu. Lazerin Johnny Winter -modelkin olisi aika härski.
 
Niin, tästä tulikin mieleeni että muistaakseni Gretsch oli jossain vaiheessa suunnittelemassa Billy Zoom Silver Jet -signaturemallia. Taisi koko homma mennä vituiksi, kun Gretsch siirtyi Fenderin omistukseen. Perkele.

mä voisin ihan mieluusti soittaa Angus Young-SG:llä.

Ei vikaa, mutta.. Ne maksaa liikaa!

Ei vikaa, mutta.. Ne maksaa liikaa!
 
Niin no, riippuu merkistä. Ei Musarin Silhouetteja sen halvemmalla saa kuin Lukejakaan, mutta esimerkiksi Ibanezillahan tuo pätee kyllä. Ja Gibsonilla (herrasiunaa nyt vaikka jonkin Wylde-LP:n hintaa, ostaa 1400 eurolla vanhan Customin, puilla ei väliä kun siihen ruuvataan EMG:t, hioo sen piloille, maalaa tikkataulun siihen ja naulaa viilipurkin kansia kanteen, hinta nousee 3000-4000 euroa :).

No ei ne Ibanezillakaan oleellisesti Prestigejä tai J-Customeita enempää maksa. Gibsonista olet kyllä oikeassa.

Sitten on vielä signature-kitarat, joilla ei ole oikeastaan mitään oleellista eroa tavallisiin malleihin. Esim. tämä uusi Mark Knopfler strato..eipä pahemmin perusstratosta eroa (paitsi hintalapun puolesta). Tokihan se on ymmärrettävää, että artistitkin tykkäävät ihan noista peruskitaroista, eivätkä halua signaturemalliinsa mitään erikoisempaa, mutta jos niitä aletaan myymään muillekin, niin sopisi olla jotain muutakin eroa kuin "MK signature strat" teksti lavassa.

Eläs nyt, onhan siinä .. punainen väri. ;)

On muuten ESP:illäkin aika härskit hinnat noissa sigumalleissa. Tosin ovat kyllä sitten aika poikkeavan näköisiäkin...

Eihän niitä signatureja tehtäisi, jos ne eivät myisi niin hyvin. Harvalle Les Paulin omistajalle muuten vittuillaan siitä että soittaa signature-kitaralla. "Luuleksä olevas joku Les Paul, hä?".

Eihän niitä signatureja tehtäisi, jos ne eivät myisi niin hyvin. Harvalle Les Paulin omistajalle muuten vittuillaan siitä että soittaa signature-kitaralla. "Luuleksä olevas joku Les Paul, hä?".
 
Niin, mutta Les Paul on kitarana nykyään enemmän kuin signaturemalli. Taitaa olla muuten yksi omaperäisimmistä signaturekitaroista, oli taatusti totaalisen erilainen ilmestyessään. ;)

No, tulihan sitä katsottua että Barathrumin kitaristi taitaa olla Wylde-fani ku Epillä lavalla (made in)Koreasti veti. Mutta muusikothan nää jutut tietää ja muusikkoja on vaikea viihdyttää kun tuppaavat olemaan niin kriittisiä. Luulen että suurin osa yleisöstä ei kuitenkaan mieti mikä kitara artistilla on kourassa. Toisaalta jos fyysinen olemus on 1:1 sen artistin kanssa jonka nimi siellä lapa-osiossa lukee niin (tahaton)huumori on hyvinkin voinut puhjeta kukkaan komeaan...
EDIT:äikkä 6

mä voisin ihan mieluusti soittaa Angus Young-SG:llä.
 
Sama, tosin se olisikin sitten ainoa signature-mikään, jonka huolisin hyppysiini.

Esa Pulliainen -Strato tai Malcolm Young -Gretsch onkin sitten jo ihan eri juttu
 
Tuollaisen Pulliais-straton perään minulla on seissyt jo kauan. Täsmälleen samanlaisen kitaran aiemmin omistin, joskin Olympic Whitenä. Katumus on ollut suuri, kun tuli hävitettyä se toisen kitaran tieltä.

Ei minua ainakaan ole koskaan haitannut vaikka ihmiset soittaakin sen ja sen henkilön signature-kitaralla. Kuten joku jo aiemmin sanoikin, jokainen soittaakoon sillä, mikä tuntuu hyvältä. Ja vaikka olisi ostanut koko kitaran pelkästään sen artistin nimen takia niin mitä väärää siinäkään on, jos se kuitenkin miellyttää?

Signature-kitaralla soittamisessa ei mielestäni ole mitään vikaa, kunhan vain soittaa omalla tyylillään.
 
Sitten on vielä signature-kitarat, joilla ei ole oikeastaan mitään oleellista eroa tavallisiin malleihin. Esim. tämä uusi Mark Knopfler strato..eipä pahemmin perusstratosta eroa (paitsi hintalapun puolesta).
 
Eikä MK itse edes soita tuolla signature-kitarallaan!
 
..puilla ei väliä kun siihen ruuvataan EMG:t
 
Miten niin puilla ei ole väliä? Olen asiasta eri mieltä.

Miten niin puilla ei ole väliä? Olen asiasta eri mieltä.
 
Mielipiteeni on se, että aktiivimikkien kanssa on aivan sama mikä lankunpala siinä runkona on, kun ne muokkaavat soundia kuitenkin niin paljon.
 
Joku tykkää, joku ei.

Mielipiteeni on se, että aktiivimikkien kanssa on aivan sama mikä lankunpala siinä runkona on, kun ne muokkaavat soundia kuitenkin niin paljon.
 
Joku tykkää, joku ei.
 
Myönnän kyllä, ettei aktiivimikkien kanssa tuo "body tone" tule kaikkein parhaiten esille. On kuitenkin aika kova väite, ettei puilla olisi mitään merkitystä. Kaikki kitaramikrofonit muokkaavat soundia ja taajuusvaste on kaukana suorasta. (Aktiivimikeillä olisi periaatteessa mahdollista saada paljon "parempikin" vaste, mutta tämä ei vastaa suuren yleisön soundi-ihannetta.) Lähtökohtaisesti aktiivimikki ei välttämättä muokkaa soundia sen enempää kuin mikään muukaan. Mikä ylipäätänsä on sähkökitaran oikea soundi? Asian määrittely ei ole yksiselitteistä.
 
Joka tapauksessa body vaikuttaa olennaisesti myös aktiivimikeillä varustetun kitaran loppusointiin. Tällä on myös vaikutusta esimerkiksi sustainiin, joka ilmenee mikrofonin soundiin aiheuttamista muutoksista riippumatta. Suurempi merkitys asiassa on juuri sellaisten kitaroiden kohdalla, joissa ei ole floikkaa syömässä soundia- kuten juuri Les Paulissa.

Joka tapauksessa body vaikuttaa olennaisesti myös aktiivimikeillä varustetun kitaran loppusointiin. Tällä on myös vaikutusta esimerkiksi sustainiin, joka ilmenee mikrofonin soundiin aiheuttamista muutoksista riippumatta. Suurempi merkitys asiassa on juuri sellaisten kitaroiden kohdalla, joissa ei ole floikkaa syömässä soundia- kuten juuri Les Paulissa.
 
Shaftin kera samoilla linjoilla tässä. Ehdottomasti sustainiin vaikuttaa runko ynnä puut, ja kielten tuottamaa värähtelyähän se aktiivimikkikin tallentelee ynnä korville kuultavaan muotoon tuottelee. Tosin aktiivimikeillä tuppaa olemaan joko viiltävän kliini tai voimakkaan yliohjaava outputti..(kärjistäen) Rungon sustainia lounastaa IMO eniten floikka, eihän siinä ole "runkokosketusta" muualta kuin ohuista veitsistä ynnä vieterien ankkuriruuveista. Miltei kaikki muut vibratallat on enemmän kontaktissa kitaran runkoon, stratarin perinteinen, Kahlerit, vibrolat ynnä Bigsbyt. Eli jospa oletetaan että meillä on lehmusbodyinen floikkakitara EMG-aktiiveilla niin silloinpa meillä lienee rungon puista vähiten sustainia hyödyntävä kitara. Mutta harvoinpa sellaisella "Parisienne walkwaysin" megasustainikohtaa vedetään, eikö? Ja onhan aina speduja... :)