Kitarat: kitarakamat ›

Amerikan nettikaupoissa puhuvat jotain lokakuusta, en sitten tiedä miten täällä kotomantereella... Jos viittit infota kun Herra ja/tai Rouva Thomann vastaa.
 
Vähän kyllä epäilyttää tuon hintaisen soittimen ostaminen näkemättä, toisaalta tuskin lähikauppaankaan kovin montaa yksilöä pyynnöstä testattavaksi tilattaisi.
 
juu voin kertoa kun vastaavat...

No onhan kitarapajalla yksi '56 Les Paul Junior TV yellow:http://www.kitarapaja.com/pics/glpjr562.jpg
 
Vain 8500€! :D
 
No en viitti ostaa, kun haluaisin mielummin kaksimikkisen. Tai voishan ton ostaakin, ja jyrsiä kaulamikille kolon, niin vintagepuristeja harmittaisi. :D

Mulla on viininpunainen 90-luvun LP Special Doublecut P-90-mikeillä. Jos räminärokki, punkki, petetownshend ja miksei bluesmeininkikin on kova sana, niin suosittelen ankarasti. Sopii myös hardrokkiin a'la Mountain. Riffittely- ja komppisoundit ovat tanakat mutta selkeät vähän isommallakin säröllä. Myös käyttökelpoisia puhtaita soundeja löytyy useampikin. Pitkätkin sessiot sujuu ilman selkäkipuja, sillä kitara ei paina paljon mitn ja kaulakin on unelma. Ulkonäköhän tuossa on karuhkon työkalumainen verrattuna vaikkapa loimukantiseen stankkuun. Yksinkertainen kitara yksinkertaiselle soittajalle. Näitä liikkuu välillä toreilla vajaan tonnin pintaan.

Ulkonäköhän tuossa on karuhkon työkalumainen verrattuna vaikkapa loimukantiseen stankkuun.
 
Mitähän siitäkin tulisi kun raksalla vasara (siis se perinteinen HYVÄ TYÖKALU jolla hoituu homma kuin homma) olisi varresta jotain eksoottista puuta, itse hamara-osa jotain kullattua über-ökyä matskua ja sitä rataa?
 
Kyllä se vain niin on että ne parhaat työkalut näyttävät askeettisilta ja rujoilta, mutta vertailussa pieksevät monet kromeluurit ja koristellut hihhulivermeet :)

Ostin myös 90-luvun puol välissä tommosen viininpunasen Spessun Levytukusta. Jos en ihan väärin muista, niin makso 3500 markkaa, jossain alessa. Näyttäis olevan aika hyvä sijotus. Itsellä se makas kauan soittamattomana, mutta kun tallaan laitto DiMarzion Tone Zone p-90:sen ni taittuu myös hevanderit yms. Ohut kaula istuu omaan pienehköön käteen loistavasti eikä muutenkaan oo pahemmin valittamista. Ainut mikä tökkii on epävireisyys ala-asemista ja kai tollekkin vois joku kitarasäätäjä jotain tehdä.

Kyllä se vain niin on että ne parhaat työkalut näyttävät askeettisilta ja rujoilta, mutta vertailussa pieksevät monet kromeluurit ja koristellut hihhulivermeet :)
 
Jep! Juuri näin! Siksi minulla on myös yksi LP Studio. Siinä on ainakin minun kouraan niin saamarin hyvin sopiva kaulaprofiili jne!

Kyllä se vain niin on että ne parhaat työkalut näyttävät askeettisilta ja rujoilta, mutta vertailussa pieksevät monet kromeluurit ja koristellut hihhulivermeet :)
 
Jep! Juuri näin! Siksi minulla on myös yksi LP Studio. Siinä on ainakin minun kouraan niin saamarin hyvin sopiva kaulaprofiili jne! Edit: Tämä oli tahaton lainaus. Näppihäiriö :-)
 
Rujo ja askeettinen on yksinkertaista ja kaunista. Otin ja vei oman Lepakon (kuva)luontoon kun sattui aurikokin mukavasti paistaa. Siinä ne kilpaa keltaiset kimaltelivat, niisk..
 
Joo toimivaa on rujo jne, totta haastat.

Mulla on viininpunainen 90-luvun LP Special Doublecut P-90-mikeillä. Jos räminärokki, punkki, petetownshend ja miksei bluesmeininkikin on kova sana, niin suosittelen ankarasti. Sopii myös hardrokkiin a'la Mountain. Riffittely- ja komppisoundit ovat tanakat mutta selkeät vähän isommallakin säröllä. Myös käyttökelpoisia puhtaita soundeja löytyy useampikin. Pitkätkin sessiot sujuu ilman selkäkipuja, sillä kitara ei paina paljon mitn ja kaulakin on unelma. Ulkonäköhän tuossa on karuhkon työkalumainen verrattuna vaikkapa loimukantiseen stankkuun. Yksinkertainen kitara yksinkertaiselle soittajalle. Näitä liikkuu välillä toreilla vajaan tonnin pintaan.
 
Komppaan tota, itellä ollut kohta 10 vuotta lp-special single cut johon vaihdoin Seymour Duncanin P-90:set. Toimii kuin häkä ja rokkaa suohon monta muuta kitaraani.
 
Terveisin: Tumppi

Juu. rouva thomann vastaili että kaksi on tilattu ja kaksi varattu noita epin junioreja. Jos nyt varaa niin menee kesäkuuhun...

multa löytyy kans tuommoinen keltainen tasakantinen gibsonin special.
ja siitä kitarasta en kyllä ikinä luovu jos ei aivan pakko ole.
 
4 studiota ja 1 standard:in omistaneena voi vaan sanoa että tuo
on paras gibson mitä on eteeni sattunut.. vielä kun joskus saan
aikaseksi vaihdettua aktiivimikit tuohon niin aina parempi...

vastasivat thomannilta että 2 on varattu ja kaksi tilattu noita epin junioreja. pitäisi tulla kesäkuussa. nyt jos varaa niin siihen satsiin ottavat lisää sitten...

Harmi kun Gibson Melody Makereita ei liiku juurikaan käytettynä. Sellainen ois ihan kiva lisä meikäläisenkin kitara-arsenaaliin.

Kyllä se vain niin on että ne parhaat työkalut näyttävät askeettisilta ja rujoilta, mutta vertailussa pieksevät monet kromeluurit ja koristellut hihhulivermeet :)
 
Askeettisen näköinen kitara siis soi paremmin? Sen on parempi säätää kohdilleen? Soi vireisemmin?
 
Jep! Juuri näin! Siksi minulla on myös yksi LP Studio. Siinä on ainakin minun kouraan niin saamarin hyvin sopiva kaulaprofiili jne!
 
Joo, ei samanlaista kaulaa yksinkertaisesti pysty tekemään. esim. loimukantisiin kitaroihin.

Askeettisen näköinen kitara siis soi paremmin? Sen on parempi säätää kohdilleen? Soi vireisemmin?
 
Tottakai. Kun ei ole paksuja lakkakerroksia ynnä muita helmiäisiä niin puu pääsee hengittämään ja resonoimaan paremmin, haha. Tai sitten ei. 8)
 
Mulla on viininpunainen 90-luvun LP Special Doublecut P-90-mikeillä. Jos räminärokki, punkki, petetownshend ja miksei bluesmeininkikin on kova sana, niin suosittelen ankarasti. Sopii myös hardrokkiin a'la Mountain. Riffittely- ja komppisoundit ovat tanakat mutta selkeät vähän isommallakin säröllä. Myös käyttökelpoisia puhtaita soundeja löytyy useampikin. Pitkätkin sessiot sujuu ilman selkäkipuja, sillä kitara ei paina paljon mitn ja kaulakin on unelma. Ulkonäköhän tuossa on karuhkon työkalumainen verrattuna vaikkapa loimukantiseen stankkuun. Yksinkertainen kitara yksinkertaiselle soittajalle. Näitä liikkuu välillä toreilla vajaan tonnin pintaan.
 
Jahas, tuollainen kuulostaa oikein hyvältä. Uuden vastaavan faded-sarjalaisen sais vähän alle tonniin, mutta niissä on osassa ollut lukemieni arvostelujen mukaan nauhat vähän huonosti viimeisteltyjä, mutta täytyypi nekin tsekata, kunhan Helsinkiin huomenna ehdin.
 
Mites pitääkö toi keppi vireensä hyvin? Onko satula tehty asiallisesti?
 
Ulkonäköhän tosiaan noissa on vähän karu, mutta mielestäni se kuuluu asiaan, ja omaa silmääni semmoinen myös miellyttää.

Tottakai. Kun ei ole paksuja lakkakerroksia ynnä muita helmiäisiä niin puu pääsee hengittämään ja resonoimaan paremmin, haha. Tai sitten ei. 8)
 
Loimupuita ei sentään pohjamaalata ja sävymaalata, toisin kuin eräitäkin askeettisia soivia soittimia - jotka nekin saavat vielä sen päälle saman verran lakkaa kuin muutkin soittimet.

Loimupuita ei sentään pohjamaalata ja sävymaalata, toisin kuin eräitäkin askeettisia soivia soittimia - jotka nekin saavat vielä sen päälle saman verran lakkaa kuin muutkin soittimet.
 
No ollaanpas sitä vakavina. Se tuskin on sinulta pois, jos muutama tähän ketjuun kirjoittanut henkilö on ilmaissut diggaavansa enemmän askeettisisen näköisistä soittimista ja niiden soundista kuin loimupuista. Se soundikin on kuitenkin makuasia. Sullakaan varmaan ei ole mitään absoluuttista faktaa tarjota siitä, että ne loimupuut soundaisi paremmalta? :)
 
Pääasia lienee kuitenkin, että loimukantiset LP:t ja tasakantiset P-90 kitarat soundaa erilaiselta, parhaimmillaan molemmat hemmetin hyvältä.

No ollaanpas sitä vakavina.
 
ei jaksa laittaa hymiöitä
 
Se tuskin on sinulta pois, jos muutama tähän ketjuun kirjoittanut henkilö on ilmaissut diggaavansa enemmän askeettisisen näköisistä soittimista ja niiden soundista kuin loimupuista.
 
Ei, mutta se että yleistetään sen koskevan kaikkia soittimia vähän väsyttää.
 
Se soundikin on kuitenkin makuasia.
 
Totta, erittäin subjektiivinen asia.
 
Sullakaan varmaan ei ole mitään absoluuttista faktaa tarjota siitä, että ne loimupuut soundaisi paremmalta? :)
 
Mielestäni minulla ei tarvitse mitään absoluuttista faktaa ollakaan, koska en käsittääkseni ole koskaan tällaista väitettä esittänyt.
 
Sen sijaan kiinnostaisi kuulla absoluuttisista faktoista jotka osoittavat, että askeettiset soittimet kuulostavat paremmalta. Muutoinki kuin psykoakustisessa mielessä.

Bone, Custom Shopin käytetty Melody Maker ´65 on HelsinkiGuitarShow'ssa näytteillä ja myynnissä, vieläpä satasen alennusta saa "messuilla".

Mites pitääkö toi keppi vireensä hyvin? Onko satula tehty asiallisesti?
Tää on siis v.-96-98 Gibson LP Special Double Cut. Poikkeaa faded-versiosta ainakin siten, että runko on yhdestä mahonkipalasta, lakka on nitroselluloosaa, kaula on erimallinen ja otelaudassa on reunalistat. Suoraan sanoen faded -versio tuntuu käteen huomattavasti huonommalta. Eli henk.koht. suosittelisin sijoittamaan sen vajaan tonnin käytettyyn 90-luvun Specialiin mieluummin kuin uuteen fadediin (jos vain käytetty tulee vastaan).
Vire pitää hyvin ihan originaalisatulalla. Virittimet on soikeilla muovinupeilla varustetut gibson deluxet (olisiko gotohin valmistamat?). Satulanvaihtoon ei oo ollut tarvetta. Muovinen jakkilevy murtui aika pian, mutta Gotohilta löytyy aivan samanmallinen metallilevy (maksaa neljäsosan tismalleen samanlaisen Gibson-varaosan hinnasta).