Media ja viihde ›

24 hour party people
 
Tämäkin vähän dokumenttimainen ja räiskyvä elokuva. "Tony Wilson" oli kovin nokkelana. En vain tajua miten ne riippuliidotkin liittyi oikein mihinkään ja kuitenkaan leffassa ei ollut kyse hänestä vaan musiikista, kuten itse kertoi. No, ehkä tarkoituksena oli tosiaan olla vain kovin humoristinen leffa.
 
Tulipa siinä nähtyä vähän "historiaa" ja tiedän nyt miten Joy Divisioninkin laulaja kuoli ja kaikkea tälläistä sivistyksellistä. Joy Divisioniin pitää musiikillisella saralla vielä tutustua! Ja paremmin New Orderiin! Dvd:llä oli tämä New Orderin Here to stay-musavideo ja se jäi päähän soimaan.
 
Manchesteriakin tuli ihan vähän nähtyä, olisin toivonut näkeväni vähän enemmän paikassa kun olen vieraillut. No, ainakin yhden tutun paikan bongasin eli Dry Barin, jossa oli ammuskelua. Siellä olin hetki sitten tietämättä että se on suht historiallinen paikka (ja sinne on kuulemma esim. Gallagherin ukolta porttikielto, Oasiskin on Manchesterista..näin sivuhuomautuksena elokuvaan mitenkään liittymättä)
 
Mietin vähän, että olikos nyt tuon dokkarin pointti Manchester ja sen historia vaiko itse musiikki, kun tuntuu että "Tony Wilson" korosti tosi paljon Manchesteria. "Täällä syntyi rautatiet, keksittiin tietokone ja pomppiva pommi" ym. Ja sivulauseena: niin joo ja Joy Division ym... MANCHESTERISTA tuli musiikin mekka ja kaikki halusivat asua siellä jne jne. Ja lopussa: "Omistettu kaikille manchesterilaisille".
 
No niin, ehkä tavallaan siis jätti kylmäksi. Olihan siinä puolensa ja hienoa että on tuollaisiakin leffoja. Arvosanaksi 7½

Nyt tulee tunteellinen hämärän olotilan vuodatus.
 
Corpse Bride.
 
Olin pennusta asti aina haaveilija. Muistan miten rakastuin moniin satuihin ja varsinkin niiden prinsessoihin. Nyt taannuin tässä lapseksi ja ihastuin samalla tavalla ruumismorsiameen. En muista milloinka hahmo, varsinkin kuollut sellainen, on saatu näin tunteisiinvetoavaksi. Kaikki on just oikein. Silmät, puhetapa, eleet ja kaikki. Samoin monessa muussa hahmossa. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen olin pettynyt, koska upeasta ilmeestään huolimatta elokuva tuntui väkinäiseltä. Elokuva alkoi laululla, joka tuntui todella kömpelöltä viritykseltä. Päähahmo tuntui liian väkinäisen kömpelöltä. Sitten vaan yhtäkkiä jokin napsahti. Svengasin mukana kuolemalaulussakin. Tyyli on synkkä, joskin huumori vapauttaa aina välillä. Kertaakaan en nauranut, mikä ei tarkoita että ei olisi huvittanut, mutta olin vaan niin syvällä sadussa ja siinä miten moni asia tuossa kosketti, ettei vaan sopinut nauraa. Tästä irtoaa surua, hymyä ja ajatuksia. Ihan kuin lapsena. Silloin pienenä kun kaikki oli niin uutta. Mielestäni se kertoo elokuvasta jotain, että sen ylivoimaisesti paras visuaalinen ilme animaatiossa mitä olen nähnyt jää toiseksi itse sadulle. Olen täysin myyty. Enkä ole edes katsonut elokuvaa vielä loppuun, piti vaan tulla vuodattamaan tämä heti. Nyt menen katsomaan viimeisetkin minuutit, ja tämä on nyt jo mestariteos.
 
Arvosana: ***** ja miljoona päälle. Kaikki on niin kovin nättiä ja jotenkin surullista.
 
e; nyt se loppui, poruhan tässä tuli, ei mahda mitään.....lopetuskin aivan täydellinen, ei turhaa lässyilyä vaan loppu.

Enkä ole edes katsonut elokuvaa vielä loppuun, piti vaan tulla vuodattamaan tämä heti. Nyt menen katsomaan viimeisetkin minuutit, ja tämä on nyt jo mestariteos.
 
Tämä oli yllättävä loppuhuipennus arviolle ;)
 
Tulihan tuo teatterissa katsottua ilmestyessään. Ei jostain syystä tehnyt sellaista säväystä kuin odotin, mutta pitää toki dvd:ltä vielä uusintakatsastukseen ottaa.

Jali ja suklaatehdas.
 
Onneksi koko satu oli minulle epätuttu, niin sain suoraan imeä Burtonia lapsenmieleeni ilman vertailukohtia. Ristus, aika menoa kyllä. Depp onnistuu jälleen olemaan niin ihme roolissa ettei tosikaan. Äijä on oikein erikoistunut tuohon sekoiluun. Depp oli kova, ja tyhmät lapset oli ärsyttäviä kuten pitikin. Jalin vaari oli oikeasti sympaattinen mies, ja kyllä vanhaherra Leetäkin on aina ilo nähdä. Oli kyllä niin jämerää sekoilua tässä että huhhuh. Ne lasit oli aivan kurkoja. Haluan semmoiset. Burton on kyllä aivan oikein haalinut ympärilleen hyviä näyttelijöitä joiden kanssa tekee usein yhteistyötä. Depp nyt on melkein jo oma poika sille. Perheen tärkeyden korostamisen voi tehdä joko ällöttävän huonosti tai hyvin. Nyt tuli tehtyä hyvin, symppis perhe Jalilla. Mikäpä siinä. Hienoa saatana.
 
Arvosana: **** ja puoli

Nyt tulee tunteellinen hämärän olotilan vuodatus.
 
Corpse Bride.

 
Itsellekin aina välillä tuli olo että "hohhoijaa", mutta sitten siinä kuitenkin oli sellaisia lumoavia kohtauksia. Tykkään erityisesti siitä kun soittavat pianoa. Mutta pitää saada tämä elokuva uusintakatseluun, mahdollisesti dvd pitää hankkia!

Serenity.
 
Jos katsoitte joskus scifisarjaa Firefly, tämä on sen perintöä. Samaa hahmovalikoimaa ja asennetta. Itsellä jäi sarjan (joka ilmeisesti lopetettiin kesken) katsominen liian vähiin, mutta se mitä näin niin pidin todella, todella kovasti. Omassa luokassaan.
 
Ja elokuva ei ollut pettymys, kaikkea muuta. Odotin jotain sarjan lämmittelyä keskinkertaisella elokuvalla, mutta voi perkele, tämähän oli hieno yllätys. Kaikki toimii, ihan kaikki. Erikoismaininta jo Fireflyssä kiehtonut hahmokatras ja tyly asenne. Jokainen hahmo on uskottava, viihdyttävä, ja heidän yhteiskemiansa pelaa hienosti. Tässä on esimerkki kenelle tahansa elokuvantekijälle tai kirjoittajalle. Nämä hahmot ovat uskomattoman hyviä. Ja se tyly asenne on tosiaan tylyä. Ei tässä mitään karkkimaailmassa olla, vaan tehdään asioita suoraan sen kummemmin tunteilematta. Nautin joka hetkestä kun perus hollywood-kaavaa rikottiin tylyydellä. Hahmot, ja näyttelijät, ovat siis erityisen hyviä.
 
Juonesta en paljasta muutakuin että se on hyvä. Siinä on jumalauta kaikkea. On salaisuuksia, on pahiksia, ei-niin pahiksia, seikkalua, taistelua niin asein kuin ilman, omanalaista seksuaalisuutta, yllätyksiä, vittuilua, hienoa mustahkoa tilannehuumoria ja kaikki mukavasti sotkussa keskenään.
 
Visuaalisestta puolesta olin aluksi hämilläni, oletin elokuvan olevan ns. halpojen efektien hyvää tasoa, mutta onkin hyvien efektien hyvää tasoa. Omanlaistaan, mutta hienoa, karkkia silmille. Muutama todella jylhän oloinen kohtaus.
 
Hienoa että Whedon kunnioitti sarjaa tässä elokuvassa, se näkyy ja kaikki toimii. Jokaisen scifimiehen pitää tämä katsoa. Hieno ylläri. Ostan itselle heti kun näen.
 
Arvosana: *****

Domino
http://www.imdb.com/title/tt0421054/
 
No eipä tässä oikein muuta hyvää ollut kuin Keira Knightley (lääh!). Paljon kiroilua, paljon pahiksia, paljon ranggaa meininkiä ja vitusti kamerakikkailua (johon meni puolessavälissä täysin hermot).
 
Olin aivan sata-varma että leffa kesti yli kolme tuntia mutta kuten imdb näyttää, niin kestikin ainoastaan 127 min. Annan kuitenkin yhden ylimääräisen tähden hyvästä yrityksestä olla jotain mitä se ei kuitenkaan ollut, sekä parista hyvästä hetkestä.
 
**

Scary Movie 4 9

Mulholland Drive
 
Tämä oli jo 4. kertani kun katsoin kyseisen elokuvan ja avautui jälleen uudella tavalla. Paras Lynchin elokuva, mitä olen nähnyt - tosin monta on vielä näkemättä - ja parhaita elokuvia ylipäätänsä. Kaunis, surrealistinen ja monitasoinen mestariteos. Pisteitä 6/5 eli 11/10.

24 hour party people
 
Tämäkin vähän dokumenttimainen ja räiskyvä elokuva. "Tony Wilson" oli kovin nokkelana. En vain tajua miten ne riippuliidotkin liittyi oikein mihinkään ja kuitenkaan leffassa ei ollut kyse hänestä vaan musiikista, kuten itse kertoi. No, ehkä tarkoituksena oli tosiaan olla vain kovin humoristinen leffa.
 
Mietin vähän, että olikos nyt tuon dokkarin pointti Manchester ja sen historia vaiko itse musiikki, kun tuntuu että "Tony Wilson" korosti tosi paljon Manchesteria. "Täällä syntyi rautatiet, keksittiin tietokone ja pomppiva pommi" ym. Ja sivulauseena: niin joo ja Joy Division ym... MANCHESTERISTA tuli musiikin mekka ja kaikki halusivat asua siellä jne jne. Ja lopussa: "Omistettu kaikille manchesterilaisille".
 
No niin, ehkä tavallaan siis jätti kylmäksi. Olihan siinä puolensa ja hienoa että on tuollaisiakin leffoja. Arvosanaksi 7½
 
Hmmm.... onkohan tässä kyse makueroista vai sukupolvien välisestä kuilusta*? Vai molemmista?
 
Näin leffan teatterissa heti tuoreeltaan ja muukin kuusihenkinen katsojaryhmä oli aivan pähkinöinä! DVD oli pakko hankkia ja sekin on tullut katsottua pariin kertaan. Aivan lempileffojani musiikin saralta.
 
*Olen nuorempi kuin Björk mutta vanhempi kuin PJ Harvey

Hmmm.... onkohan tässä kyse makueroista vai sukupolvien välisestä kuilusta*? Vai molemmista?
 
Näin leffan teatterissa heti tuoreeltaan ja muukin kuusihenkinen katsojaryhmä oli aivan pähkinöinä! DVD oli pakko hankkia ja sekin on tullut katsottua pariin kertaan. Aivan lempileffojani musiikin saralta.
 
*Olen nuorempi kuin Björk mutta vanhempi kuin PJ Harvey
 
Siis tykkäsinhän mä ihan elokuvasta (joskaan en kympillä), yritin vain analysoida ja eritellä elokuvan asioita jotenkin, mihin vaikuttaa varmaan sen dokumenttimaisuus . Meininkihän siinä oli ihan leppoisa ja oli mukavaa oppia musiikin historiasta lisää :)

Siis tykkäsinhän mä ihan elokuvasta (joskaan en kympillä), yritin vain analysoida ja eritellä elokuvan asioita jotenkin, mihin vaikuttaa varmaan sen dokumenttimaisuus . Meininkihän siinä oli ihan leppoisa ja oli mukavaa oppia musiikin historiasta lisää :)
 
Tuota vähän tarkoitinkin: vaikka tutustuin Joy Divisioniin "vasta" 1983 Ian Curtisin kuoleman jälkeen, leffa ei tuonut siinä esiintyneistä bändeistä juurikaan uutta tietoa, joten huomio kiinnittyi enemmän siihen miten asioista kerrottiin... ;)

King Kong ***½
Mammuttitauti valtaa Peter Jacksonin, jo neljä kolmen tunnin erikoistehostespektaakkelia peräkkäin. Televisioruudusta katseltuna elämys ei ole niin suuri mitä isolta kankaalta nähtynä, mutta eipä tämänkään uusintaversion ansioita käy kieltäminen. Massiivisen Lord of the Rings -hankkeen onnistuttua täydellisesti Jacksonilla on resursseja tehdä oikeastaan mitä tahansa ja näköjään tuon elokuvatrilogian jälkeen Jackson suuntasi katseensa kohti King Kongia, joka käsittääkseni on ollut hälle suuri vaikuttaja ja elokuva, jonka hän itse oli halunnut tehdä. Eräänlainen unelmien täyttymys herralle siis, ja se hälle suotakoon.
 
Henkilökohtaisesti odotin kuitenkin LOTR-elokuvien jälkeen Jacksonilta jotain muuta, kuin toisintoa tuosta moneen kertaan nähdystä apinaklassikosta. Laskisin tämän ehkä jonkinasteiseksi välityöksi: nyt kun Jacksonin nimi tunnetaan laajemminkin maailmalla ja sitä pätäkkää taskunpohjalta löytyy, niin miksei filmata sitä elokuvaa jonka Jackson on aina halunnut tehdä? Seuraavaksi odotan Jacksonilta kuitenkin vähän kotikutoisempaa ja maanläheisempää elokuvateosta, sillä kyllähän mies on loppujenlopuksi hyvin monipuolinen ohjaaja, vaikka viime vuosien viihdepaketit vähän yksipuolisen kuvan saattavat joillekin antaa. Ei kannata kuitenkaan koskaan unohtaa Meet The Feeblesin, Bad Tasten ja Heavenly Creaturesin kaltaisia elokuvia!
 
Itse King Kongista sanottakoon sen verran, että Jackson lähestyy aihetta sydämellä eikä teknisestä toteutuksestakaan paljoa valittamista löydä, mitä nyt kaikenmaailman ötököitä marssitetaan ruudulle välillä liikaakin ja jotkut kohtaukset näyttävät lähinnä kököltä videopeliltä. Itse Kong on kuitenkin hieno ja inhimillisen oloinen luomus. Omasta maailmastaan keskelle vierasta sivilisaatiota ja ison kaupungin sykettä revitty jättiapina kerää sympatiapisteitä. Annin ja Kongin välille on osattu luoda myös sitä kipinää, eritoten kohtaukset kalliolla auringon maalatessa horisonttia ja kohtaaminen kaupungin kaduilla ovat täynnä tunnetta. Pienine vikoineenkin King Kong on hyvää seikkailuviihdettä isolla sydämellä.

Tuota vähän tarkoitinkin: vaikka tutustuin Joy Divisioniin "vasta" 1983 Ian Curtisin kuoleman jälkeen, leffa ei tuonut siinä esiintyneistä bändeistä juurikaan uutta tietoa, joten huomio kiinnittyi enemmän siihen miten asioista kerrottiin... ;)
 
Eli hauskalla tavalla.

Eli hauskalla tavalla.
 
Oli elokuvassa myös hyvin vakavia ja koskettavia kohtia, joissa nousi pala kurkkuun ja silmät kostuivat. Se siinä olikin niin hienoa että koko skaala käytiin läpi: surusta iloon, epäonnistumisista menestykseen jne. Ja vaikka tyylilaji olikin paikoitellen aika surrealistinen koko touhussa oli kuitenkin vahva tosielämän tuntu.

Fight Club
 
Jaa'a. Mitä tähän nyt sanoisi. Erilainen kuin oletin,mutta se ei valitettavasti tarkoita sitä,että elokuva olisi ollut hyvä.
 
Norton oli kyllä yhtä hyvä kuin aina. Pitt oli myös todella hyvä.
 
7
 
Edit. Pitää kattoa jossain vaiheessa uudelleen. Nyt meni suurin osa ajasta kaiken elokuvassa tapahtuneen pähkäilyyn.

Basic Instinct
Melko hyvä jännäri jossa kyllä hiukan oudot juonikuviot. Hyvät musiikit. Paljon panemista ja paljasta pintaa. ****
 
Texasin Moottorisahamurhat (2003)
Ei helkkari! Tämä on hyvä. En ole kyllä alkup. nähnyt mutta pitää kyllä sekin katsoa tässä joskus. Pelottava tunnelma. Paikoittain aika sairas. En tiedä miksi, mutta tämä vain on niin helvetin hyvä! Mutta puoli tähteä lähtee siitä että tämä on uusintaversio. ****½
 
The Thing
No juu... Ihan jees. Paikoittain melko oksettava. Kurt Russel on kova äijä. ***
 
Vain Muutaman Dollarin Tähden
Yhdistelmä Sergio Leone+Clint Eastwood ei voi epäonnistua. ****
 
An Eye For Horror
Italialaisesta kauhuohjaajasta Dario Argentosta tehty melko kiinnostava dokkari. Haastatellaan kovia "kauhu-Äijiä" eli mm. Geoge Romeroa, John Carpenteria ja Tom Savinia. ***
 
Saw 2
Surkea verrattuna ykköseen. Ei samanlaista tunnelmaa. Huonommat näyttelijät. Huonompi loppuratkaisu. Ei näin. *½
 
Land Of The Dead
Helvetin hyvä. Kyllä se Romeron poika osaa! Zombien älykkyyden kasvaminen on hyvä juttu. Todella raaka ja verinen. Zombien nouseminen vedestä todella hieno kohta. Dennis Hopper tekee taas yhden hyvän roolisuorituksen. *****

Universal Soldier *½
Ei tästä jaksa kirjoittaa oikeastaan mitään. Olihan tämä joskus pentuna kova.

Universal Soldier *½
Ei tästä jaksa kirjoittaa oikeastaan mitään. Olihan tämä joskus pentuna kova.
 
Kakkonen on vieläkin parempi. Ja siinä soi Megadethin Crush 'Em!