Musiikkibisnes ›

Cubasistilla on tässä mielestäni se pointti, että kirjasto saa antaa 10 000 ihmisen hakea levy kopioitavaksi, mutta Peke ei saa. Tätä vielä yritän ymmärtää.
 
Kirjastolla onkin eri säännöt.
 
Tekijällä on oikeus korvaukseen teosten kappaleiden lainaamisesta yleisölle... Oikeutta korvaukseen ei kuitenkaan ole, jos lainaaminen tapahtuu yleisestä kirjastosta...
 
Toisaalta Peke saa kyllä lainata cd:itään kavereilleen, jotka voivat siitä kopioita yksityisen kopioinnin rajoissa ottaa. Missä vaiheessa Peken ystäväpiiri on niin laaja, että voidaan puhua "yleisölle lainaamisesta" on epäselvempää.

Minä olen ollut siinä luulossa, että kirjastot maksavat jonkun yhteisen könttäsumman vuosittain.
 
Oli miten oli, niin levyjen virtuaalilainauspalvelu ei muuttaisi asiaa periaatteellisesti miksikään. Ainoastaan ihmisten keskimääräinen matka kirjastoon lyhenisi.

Eroaa nykytilanteesta miten? Kirjastoon saa mennä ilmaiseksi ja lainata ilmaiseksi.
 
Kirjastossa käyvien joukko on käytännössä rajoittunut. Kirjasto saa lainata teoskappaleita yleisölle, koska laissa on se sallittu. Kirjastoille ei ole laissa sallittu toimimista teosten levittäjänä, julkaisijana, myyjänä .... muun ohella.
 
Kirjastolaitos voisi toki sopia vaikka Teoston kanssa kappaleiden ilmaisesta nettijakelusta. Kysymys on siitä, mihin hintaan tällainen sopimus syntyisi. Kuinka paljon valtiovalta olisi valmis sijoittamaan siihen, että musiikinkuluttaja saisi haluamansa teokset ilmaiseksi?
 
Jätetään banaanit ja kannattavuuslaskelmat muualle. Ei kai tekijänoikeuslaissa mitään asiaa ole määritelty sen perusteella, onko jonkun bisnes voitollista tai tappiollista.
 
Tekijänoikeuslain idea on taloudellisten etujen suojaaminen. Tekijälle on annettu yksinomainen oiekus määrätä teoksistaan, jotta hän voisi niistä hyötyä. Tätä hyötymismahdollisuutta on rajoittettu esimerkiksi sallimalla rajoitettu yksityinen kopiointi.

Kirjastossa käyvien joukko on käytännössä rajoittunut.
 
Miten se liittyy mihinkään? Ihan yhtä rajoittunut joukko olisi, jos käynnit tehtäisiin netissä. Ei ollut puhetta kaikille maapallon asukkaille suunnatusta palvelusta vaan kirjaston asiakkaista. Kirjastokortti ja sitä rataa.
 
Kirjasto saa lainata teoskappaleita yleisölle, koska laissa on se sallittu.
 
Niin ja miksei teoskappaleita voisi lainata kirjaston asiakkaille virtuaalisesti tarjoten samat mahdollisuudet kuin fyysisen kappaleen käytössä on? Monet muut palvelut ovat jo netissä. Miksi perämetsän pojan täytyisi raahata ahteriaan peninkulmatolkulla tiedon ja sisällön perässä, kun koko maailma halutaan saada tietoverkkoon ("tietoyhteiskunta")?
 
Kirjastoille ei ole laissa sallittu toimimista teosten levittäjänä, julkaisijana, myyjänä .... muun ohella.
 
Virtuaalilainaus ei olisi levittämistä, julkaisemista eikä myyntiä, niin kuin ei ole fyysinen kirjastotoimintakaan. Jos vaaditaan, että kopiota ei saisi tehdä verkkopalvelusta, niin silloin virtuaalimaailmassa olisi eri säännöt kuin fyysisellä puolella. (Klezbergin kysymys)
 
Kuinka paljon valtiovalta olisi valmis sijoittamaan siihen, että musiikinkuluttaja saisi haluamansa teokset ilmaiseksi?
 
Musiikinkuluttaja saa ne teokset ilmaiseksi jo nyt, kirjastosta. Laillisesti.
 
Tekijänoikeuslain idea on taloudellisten etujen suojaaminen.
 
Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi on moraalisia oikeuksia ja etuja, jotka kaipaavat suojaamista.
 
Tekijälle on annettu yksinomainen oiekus määrätä teoksistaan, jotta hän voisi niistä hyötyä.
 
Mutta ei pelkästään sitä varten.

Miten se liittyy mihinkään? Ihan yhtä rajoittunut joukko olisi, jos käynnit tehtäisiin netissä. Ei ollut puhetta kaikille maapallon asukkaille suunnatusta palvelusta vaan kirjaston asiakkaista. Kirjastokortti ja sitä rataa.
 
Liittyy se sikäli, että vaikeammaksi tehdyn ilmaisen hyödyntämisen tekijä sietää paremmin kuin helpomman.
 
Niin ja miksei teoskappaleita voisi lainata kirjaston asiakkaille virtuaalisesti tarjoten samat mahdollisuudet kuin fyysisen kappaleen käytössä on? Monet muut palvelut ovat jo netissä. Miksi perämetsän pojan täytyisi raahata ahteriaan peninkulmatolkulla tiedon ja sisällön perässä, kun koko maailma halutaan saada tietoverkkoon ("tietoyhteiskunta")?
 
Siksi, koska tekijä haluaa, että hänen teoksiensa ilmainen hyödyntäminen olisi mahdollisimman vähäistä verrattuna vastikkeelliseen hyödyntämiseen. Liian laaja ja helppo ilmainen saatavuus näkyy hänen tilipussissaan.
 
Virtuaalilainaus ei olisi levittämistä, julkaisemista eikä myyntiä, niin kuin ei ole fyysinen kirjastotoimintakaan.
 
Kyllä se on minusta teoskappaleiden levittämistä yleisölle. Se ei ole teoskappaleiden lainaamista, mitä taas kirjastotoiminta selkeästi on. Nykyinen laki ei moista salli ilman tekijän lupaa
 
Jos vaaditaan, että kopiota ei saisi tehdä verkkopalvelusta, niin silloin virtuaalimaailmassa olisi eri säännöt kuin fyysisellä puolella. (Klezbergin kysymys)
 
Kyllä siellä kirjastossa lainattavat kirjatkin ovat alkuperäisiä eivätkä kopioita.
 
Musiikinkuluttaja saa ne teokset ilmaiseksi jo nyt, kirjastosta. Laillisesti.
 
Mutta tekijä luonnollisesti haluaisi nykyistä laajemmasta ilmaisesta hyödyntämisestä, verkkojakelusta korvauksen. Kun nykyinen laki ei sitä kirjastoillekaan anna, siitä tulee tehdä sopimus tekijätahon kanssa. Se maksaa. Kuka maksaa, jos käyttäjä ei maksa? Ja kuinka paljon?
 
Edittiä: Mitä tässä nyt pääasiassa yritän sinulle rautalangasta vääntää, on se, mitä tekijänoikeus nykyisellän sallii ja mitä ei. Se on sitten eri asia, mitä sen ehkä pitäisi sallia. Minusta ilmaisen kopioinnin salliittavuutta ei tulisi ainakaan lisätä. Se on tietysti preferenssi- ja mielipidekysymys.

Virtuaalilainaus ei olisi levittämistä, julkaisemista eikä myyntiä, niin kuin ei ole fyysinen kirjastotoimintakaan. Jos vaaditaan, että kopiota ei saisi tehdä verkkopalvelusta, niin silloin virtuaalimaailmassa olisi eri säännöt kuin fyysisellä puolella. (Klezbergin kysymys)
 
Klezberg on tässä tosiaan kysellyt kaikenlaista, mutta se kiinnostavin kysymykseni ja pohteeni koskee kuitenkin sitä musiikinkuuntelukokemuksen jakamista (ei jakelua) netin kautta, tarvittaessa maksullisesti, ja sellaisella tavalla ettei ole kyse kopioinnista.
 
Virtuaalikirjastot ovat eri juttu, koska ne ovat avoimia yleisölle ja niissä helposti syntyy kopioita. Minulla on kokemusta parista maksullisesta virtuaalikirjastosta. Niissä pääsee lukemaan kirjoja ruudulla, sivu kerrallaan, ja samaten tulostamaan sivu kerrallaan. Periaatteessa kirjan voisi siitä tulostaa tai kopioida, mutta se on kyllä perin hankalaa. Eli hommat on ratkaistu niin että kopioiminen on hankalaa. Käytännössä tulee sitten ostettua kirja jos jokin jokin kirja osoittautuu kokonaisuudessaan kiinnostavaksi. Ja eikös musiikin alueella ole vastaavia, ei tosin Suomessa, eli kuukausimaksua vastaan saa kuunnella vapaasti.
 
Tuon musiikinkuuntelukokemuksen jakamisen kannalta jenkkiläinen nettiradiomalli live365 on kiinnostava suunnannäyttäjä siinä mielessä, että kymppi kuussa sisältää maksut tekijänoikeusjärjestöille, ja siinä on kuitenkin kysymys yleisölle levittämisestä, sellaisien sääntöjen puitteissa toki jotka rajoittavat väärinkäyttöä. Eli korvaus musiikinkuuntelun (ei kappaleiden) jakamisesta rajallisessa piirissä jollain messengerillä, jossa kopiointi olisi estetty, ei välttämättä olisi kovin suuri. Tietysti eri maiden käytännöt mutkistavat asiaa, kuten nettiradioiden kohdalla todettiin.

Tuon musiikinkuuntelukokemuksen jakamisen kannalta jenkkiläinen nettiradiomalli live365 on kiinnostava suunnannäyttäjä siinä mielessä, että kymppi kuussa sisältää maksut tekijänoikeusjärjestöille, ja siinä on kuitenkin kysymys yleisölle levittämisestä, sellaisien sääntöjen puitteissa toki jotka rajoittavat väärinkäyttöä.
 
Toki toki. Olennaista siinä on se, että korvauksesta on sovittu tekijätahon kanssa. Ja kympillä sai sen mitä, viisi yhtäaikaista kuulijaa. Isommalla summalla enemmän. Suomessa sai satasella suuren kuulijamäärän.

Toki toki. Olennaista siinä on se, että korvauksesta on sovittu tekijätahon kanssa. Ja kympillä sai sen mitä, viisi yhtäaikaista kuulijaa. Isommalla summalla enemmän. Suomessa sai satasella suuren kuulijamäärän.
 
Joo, tuo Suomen malli on OK jos tosiaan haluaa pyörittää oikeaa nettiradiota. Niinkin voisi kyllä ajatella, että potentiaalisia viiden kuuntelijan radion pyörittäjiä löytyy paljon isompi määrä. Eli porrastamalla hintoja tekijöille voisi löytyä enemmän rahaa.
 
Ja tuo minun ajatukseni musiikinkuuntelun jakamisesta ei ole radio ollenkaan, vaan jotain messengerin tyylistä yhdistettynä yhteiseen musiikinkuunteluun, siis kyse on puhelinsoiton tapaan yksityisestä tapahtumasta.

Siksi, koska tekijä haluaa, että hänen teoksiensa ilmainen hyödyntäminen olisi mahdollisimman vähäistä verrattuna vastikkeelliseen hyödyntämiseen. Liian laaja ja helppo ilmainen saatavuus näkyy hänen tilipussissaan.
 
Totta kai. Mutta se on eri asia kuin laillisuus.
 
Kyllä se on minusta teoskappaleiden levittämistä yleisölle. Se ei ole teoskappaleiden lainaamista, mitä taas kirjastotoiminta selkeästi on.
 
No... asia voitaneen järjestää jotenkin. Mitä lainaaminen mahtaa tarkoittaa - määräaikaista vastikkeetonta käyttöä? Voinhan joku vaikka lainata tilaa serveriltä. Jos siitä maksetaan, se on vuokrausta, jos ei, niin lainausta. Vai miten?
 
Entä jos lainalevy laitetaan dedikoituun CD-asemaan kirjaston serverissä? Saahan kirjastossa kuunnellakin levyjä. Miten pitkä etäisyys saa olla kirjaston CD-soittimen ja kuuntelijan välillä?
 
Kyllä siellä kirjastossa lainattavat kirjatkin ovat alkuperäisiä eivätkä kopioita.
 
Joskus levyissä on saattanut olla esim. valokopioituja kansia, kun joku on hävittänyt alkuperäiset...
 
Edittiä: Mitä tässä nyt pääasiassa yritän sinulle rautalangasta vääntää, on se, mitä tekijänoikeus nykyisellän sallii ja mitä ei.
 
Minusta sinä yrität vääntää rautalangasta, että tekijä ei halua antaa työnsä tuloksia ilmaiseksi. Ja se taas on eri asia kuin se, mikä on laillista ja mikä ei.
 
Se on sitten eri asia, mitä sen ehkä pitäisi sallia.
 
Niin. Minusta lain pitäisi olla loogisempi ja eksplisiittisempi.
 
Maalaisjärki ja laki eivät välttämättä käy yksiin. Esimerkiksi sellaistakin mielipidettä on ihan vakavasti esitetty, että "muusikot" tienatkoon keikkailulla leipänsä, ja levyt toimikoon vain vapaasti levitettävinä keikkamainoksina. Ihan tosi! Tämä mielipide on tullut vastaan monta kertaa eri foorumeilla.
 
Lähdin ääneen pohtimaan tätä koko juttua, koska en saanut oikein sovitettua yhteen kaikkia mieleen muistuvia laillista/laitonta-väittämiä uuden tekijänoikeuslain tiimoilta. Ensin ajattelin, että mikä tahansa yksityinen kopiointi on laillista. Sitten tuli mieleen laillisen lähteen vaatimus. Sitten rupesin miettimään, että miten yleensä on mahdollista laillisesti tehdä CD:stä läjä mp3-tiedostoja, koska se vaatii joka tapauksessa (vähintään osittaisia) välivaiheita - ilmeisesti ei mitenkään? Mutta saanhan minä yksityisesti omassa rauhassani vaikka muljauttaa takaperin ja pilata minkä tahansa ääniteoksen ihan mihin tahansa muotoon... Kuka siinä kyselee kopioiden lukumäärää? Mitä jos teen (omassa yksityisessä rauhassani) moniraitaäänikollaasin, johon tulee Jari Sillanpään levy tuhantena kopiona?
 
Edelleen mietityttää radiotoiminnan, puheluiden, tiedostojen jakamisen, sähköpostin ja muun sellaisen rajat näinä digitaalisen konvergenssin aikoina. Ja kokonaan erikseen on vielä eri ihmisten varsin erilaiset käsitykset siitä, mikä on kohtullista, oikein ja autuaallista. Jos kansalaisten arjen normaalit käytännöt irtaantuvat lainsäädännöstä, niin onko se kansalaisten vai lainsäädännön vika? Ehkä valvontaa on liian vähän ja rangaistukset liian pieniä?
 
Henkilö X menee huoneeseen mukanaan tekijänoikeuden alainen CD-levy sekä kaksi tyhjää CDR-levyä. Hän tulee huoneesta pois mukanaan alkuperäinen CD-levy ja sen kaksi identtistä kopiota. Oliko X:n toiminta laillista vai ei? Voi olla tai sitten ei. Otettiinko kopion kopio? Jos otettiin, saako X antaa sen henkilölle Y? Saako X antaa kopion Y:lle, jotta tämä veisi sen edelleen Z:lle? Ja sama internetissä ilman fyysisiä medioita.
 
Tähän moni normaali ihminen sanoo, että "hullutusta koko juttu, minä teen kotonani niin kuin minua huvittaa, työntäkää lakinne hanuriin". Silloin ei ole lain arvostus ainakaan nousemaan päin, vaikka laki olisikin aivan päivänselvä jollekulle.

Minusta sinä yrität vääntää rautalangasta, että tekijä ei halua antaa työnsä tuloksia ilmaiseksi. Ja se taas on eri asia kuin se, mikä on laillista ja mikä ei.
 
Sitäkin. Toisaalta tekijän ei tarvitse antaa työnsä tuloksia ilmaiseksi tai vasten tahtoaan kuin tekijänoikeuslaissa mainituissa tilanteissa, joita nyt sattuvat olemaan esimerkiksi se, että "muutaman" teoskappaleen saa valmistaa yksityiseen käyttöön. (Ei esimerkiksi tuhansia kappaleita mihinkään käyttöön eikä edes muutamia kaupalliseen käyttöön).
 
Sinä taas yrität etsiä yksittäisistä sanoista oikeutusta sille, että muutama kappale voisi tarkoittaa huikeita kappalemääriä vain siksi, että käytettäisiin jotain modernia tiedonsiirtovälinettä.
 
Ehdotan, etä lueskelet ihan rauhassa ja ajatuksella tekijänoikeuslakia siten kuin lakitekstiä on tapana lukea. Lähdetään yleisperiaatteista yksityiskohtiin, pääsäännöistä poikkeuksiin ja poikkeuksen poikkeuksiin. Tulkitaan säännöksiä yhteydessä kokonaisuuteen, otetaan lähtökohdaksi sanamuodon mukainen tulkinta ja sanojen normaalimerkitykset, se miten ilmauksia on ennen tavatu tulkita ja niin edelleen.
 
Kyllähän minkä tahansa tekstin merkityksestä voi saivarrella loputtomiin, kuten tämäkin keskustelu osoittaa. Eri asia on kuinka oikeisiin lopputuloksiin omaperäisillä päättelyketjuilla pääsee laintulkinnassa.

Toisaalta tekijän ei tarvitse antaa työnsä tuloksia ilmaiseksi tai vasten tahtoaan kuin tekijänoikeuslaissa mainituissa tilanteissa, joita nyt sattuvat olemaan esimerkiksi se, että "muutaman" teoskappaleen saa valmistaa yksityiseen käyttöön.
 
Niin, siis kukin henkilö saa ottaa itselleen omaan käyttöönsä muutaman kopion, riippumatta siitä, kenen tai missä alkuperäiskappale on. Alkuperäisiä voi olla kenties vain yksi ainoa koko maailmassa.
 
Sinä taas yrität etsiä yksittäisistä sanoista oikeutusta sille, että muutama kappale voisi tarkoittaa huikeita kappalemääriä vain siksi, että käytettäisiin jotain modernia tiedonsiirtovälinettä.
 
En suinkaan yritä sellaista. "Yksi alkuperäinen, paljon kopioijia" on eri asia kuin "yksi kopioija, paljon kopioita". Yritän ymmärtää, mitä laki (siis laki, ei mikään "kyl sä tiedät mikä susta oikealta tuntuu"-periaate) itse asiassa käytännössä tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa, ja miten kaikki tekijänoikeuden valvontakomission ja muiden veijareiden esittämät väitteet lain kirjaimen tarkoituksesta voivat sopia yhteen. Mitäs jos tulevaisuudessa on mahdollista kopioida kaverin koko "levyhyllyn" sisältö muutamassa sekunnissa lupaa kysymättä? Ai niin, sehän taitaa olla jo mahdollista, ihan laillisestikin, ainakin jos kaveri on ostanut käyttörajoituksettomia mp3-tiedostoja nettikaupasta. Jos kaverilta on jäänyt kone auki, ei muuta kuin iso nopea kovalevy piuhalla koneeseen kiinni ja hurlumpsista, sinne meni, yksityiseen käyttöön yksi kopio jokaisesta filusta (laillisia lähteitä kaikki tyynni). Tietokoneen omistaja ei kaiketi syyllisty lain rikkomiseen, eikä myöskään kopioijat, olipa heitä sitten muutama tai kymmenen muutamaa.
 
Juuri tälläkin hetkellä TV:stä tulee juttua mobiili-TV:stä ja "kaksoislaskutuksesta" (onko sitä vai ei), ... En ota siihen asiaan kantaa enkä edes väitä, että se liittyisi mihinkään, mutta ei nämä tekijänoikeusasiat aivan täysin selviä juttuja näköjään ole. Keskustelu on hyödyllistä.

Niin, siis kukin henkilö saa ottaa itselleen omaan käyttöönsä muutaman kopion, riippumatta siitä, kenen tai missä alkuperäiskappale on.
 
Ei kuitenkaan sellaisesta teoksen kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin 2 §:n vastaisesti - siis vastoin tekijän yksinomaista oikeutta määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita tai saattamalla se yleisön saataviin.
 
Kun "julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten", eikä "siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen", sulkee tämä pois mahdollisuuden yksityiskäytön nojalla kopion saaneen mahdollisuuden ottaa kopiostaan kopioita ja jakaa näitä edelleen.
 
jos kaveri on ostanut käyttörajoituksettomia mp3-tiedostoja nettikaupasta...jos kaverilta on jäänyt kone auki
 
Miksi nämä nyt sitten pitäisi kopioida ostajan tietämättä? Niistähän voi tehdä laillisesti muutamat kopionsa. Mikä tällaisen konstruktion "auki jääneestä koneesta" tarkoitus on?
 
Tietokoneen omistaja ei kaiketi syyllisty lain rikkomiseen, eikä myöskään kopioijat, olipa heitä sitten muutama tai kymmenen muutamaa.
 
... ehkä päästä ajatukseen, että minkäs sille voi, jos nyt on unohtanut suojata verkkoon kytketyn koneensa ja jotkut (tai kaikki maailman ihmiset) ottavat sinne talletuista teoksista muutamat kopionsa?

... ehkä päästä ajatukseen, että minkäs sille voi, jos nyt on unohtanut suojata verkkoon kytketyn koneensa ja jotkut (tai kaikki maailman ihmiset) ottavat sinne talletuista teoksista muutamat kopionsa?
 
Jossa tilanteessa tietokoneen omistaja syyllistyy rikokseen, ja lataajat tekijänoikeusrikkomukseen.
 
Mikä tää Cubasisti oikein on? Henkisesti sairas ihminen, pahantahtoinen trolli vai tyhmä lapsi? Mä en oikeasti tajua, ei millään pahalla, mutta mä vain en jaksa enkä tajua, mitä hän ajaa takaa.

Jossa tilanteessa tietokoneen omistaja syyllistyy rikokseen, ja lataajat tekijänoikeusrikkomukseen.
 
Paitsi lataajat eivät syyllisty tekijänoikeusrikkomukseen, koska:
tekijänoikeusrikkomuksena ei pidetä muutaman kappaleen valmistamista yksityistä käyttöä varten ... teoksesta 11 §:n 5 momentin vastaisesti.
 
Toisin sanoen, tuollaiseen lataamiseen ei kenelläkään ole oikeutta, mutta rangaistavaakaan se ei ole.

Toisin sanoen, tuollaiseen lataamiseen ei kenelläkään ole oikeutta, mutta rangaistavaakaan se ei ole.
 
Netin yli on, tosin sanktiona on ainoastaan tekijänoikeuden tulonmenetyksen hyvittäminen.
 
Tämä oli yksi lainkohtia, joissa olisin mielelläni nähnyt paljon kovemmat otteet käytössä, koska tekijänoikeusrikos on aina asianomistajarikos, ja siis vaivaksi uhrille. Totta on, että juridiselta kannalta lataaminen on "vain" paheksuttavaa, mutta em. sanktiot siitä kuitenkin on jos ne halutaan panna käytäntöön.
 
Tässä ei muutaman kappaleen raja siis päde, koska naurettavaahan olisi pitää waretuksen ehtona sitä, että koneella on _useampia_luvattomia_kappaleita_ samaa biisiä elektronisessa muodossa.
 
Capisce?

Jossa tilanteessa tietokoneen omistaja syyllistyy rikokseen, ja lataajat tekijänoikeusrikkomukseen.
 
Jos kyse on oikeasti siitä, että tietokoneen omistajalla on laillisisia mp3:ia koneellaan omaa kuuntelua varten, niin että tiedostot eivät ole tarkoituksellisesti jaossa, niin lataajat syyllistynevät käsittääkseni jonkinlaiseen tietomurtoon.

Netin yli on, tosin sanktiona on ainoastaan tekijänoikeuden tulonmenetyksen hyvittäminen.
 
Sanktioita ovat muun ohella rangaistukset. Kaikki sanktiot eivät kuitenkaan ole rangaistuksia.
 
Rikos taas on määritelmällisesti sellainen teko, josta laissa on säädetty seuraamukseksi rangaistus. Rikkomus on rikoksen vähäinen tekomuoto, silti rikos.
 
Äsken lainaamani lainkohta nimenomaan sääti tietyn menettelyn rangaistavuuden ulkopuolelle. Ja mainittu lainkohta ei tee eroa mistä laittomasta lähteestä ja millä menetelmällä valmistus tapahtuu.
 
Tässä ei muutaman kappaleen raja siis päde, koska naurettavaahan olisi pitää waretuksen ehtona sitä, että koneella on _useampia_luvattomia_kappaleita_ samaa biisiä elektronisessa muodossa.
 
Luit sikäli huolimattomasti, että ensin on määritelty, mikä on tekijänoikeusrikkomus. Esimerkiksi kopion valmistaminen lain vastaisesti, siis yhdenkin kopion. Kuitenkin yhden tai jopa muutaman kopion tekeminen on rajattu tekijänoikeusrikkomuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

cubasisti:
Lähdin ääneen pohtimaan tätä koko juttua...
 
Oikeasti tässä on se ongelma, että sä et pohdi mitään. Jotta sä voisit pohtia, sun tarttis tutustua edes peruskoulun verran
(1) länsimaiseen, porvarilliseen yhteiskuntaan ja miten se toimii
sekä
(2) tietoyhteiskuntaan ylipäätänsä ja digitaaliseen tiedonvälituykseen erikseen
ja vielä
(3) lopeta amerikkalaisten asianajosarjoihin uskominen ja anna kertoa itsellesi, että Euroopassa noudatetaan erilaista oikeusfilosofiaa kuin Ammeriikassa.
 
Sä olet epäilemättä käynyt media-, kauppa- tai teknisen koulutuksen. Sen niingo näkee tuosta, että sulla ei ole aavistustakaan yhteiskunnan toimimisesta ja siitä, että sulla tuntuu olevan vain minä ja sitten toi minä.
 
Esimerkiksi tuo sinun kirjasto -juttusi. Perusta kirjasto! Ota selvää siitä, mitä kirjastolta vaaditaan ja tee semmonen! Kyllä Suomessa on pilvin pimein kirjastojärjestelmiä, jotka toimivat varsinaisen kunnallisen kirjastojärjestelmän ulkopuolella, joten ota selvää ja perusta semmonen. Varaa kumminkin pirusti rahaa, koska se sun "ilmainen" tulee osoittautumaan todella kalliiksi. Mutta kyllä sun kaverisi varmaan ovat innoissaan, jos sä jakelet heille "ilmaiseksi" materiaalia. Perusta siihen oheen samankaltainen apurahajärjestelmä, mikä julkisellakin rahoituksella toimivalla kirjastolla on, niin saattaa olla, että se auttaa tekemään diilit myös eri tekijänoikeusjärjestöjenkin kanssa.
 
Vielä laista ja harkinnasta. Perusjuttu on, että laki ja sanktiot on yleensä pienin yhteinen nimittäjä, mitä tarvitaan etupäässä semmosia ihmisiä varten, jotka eivät muuten osaa toimia oikein. Silloin tällöin lakia käytetään myös ohjaamaan yhteiskunnan kehitystä, mutta yleensä se vain kirjaa vallitsevat minimiarvot. Joten: jos sä haet itsellesi moraalista lupaa tehdä jotain siksi, että sitä ei ole erikseen lakitekstissä ehditty kieltää, niin sä päädyt ennemmin tai myöhemmin linnaan, josset ole kerinnyt rikastua asianajajana.
 
Digimaailmasta, tietoyhteiskunnasta, luovasta työstä ja sillä elämisestä, yksilön vastuusta ja personoidusta tekijästä ja onko se vanhanaikainen jne jne voisi ja pitäisi keskustella mielellään täälläkin, koska täällä kumminkin jonkun verran liikkuu luovia ihmisiä, joille asia on perskohtainen ja vielä enemmän harrastajia ja kuluttajia, jotka voivat olla myös mielipidevaikuttajia. Saivartelu ja jankuttaminen eivät kuitenkaan ole keskustelua.

Ei ollut puhetta kaikille maapallon asukkaille suunnatusta palvelusta vaan kirjaston asiakkaista. Kirjastokortti ja sitä rataa.
 
Täällähän lystikkäät kekkerit on käynnissä...
 
Ajattelematta nyt sen enempää ääneen, niin sen voisi kyllä sanoa että tämä ajatushan ei olisi ollenkaan hullunpi. Periaatteessa ei kai olisi lainkaan mahdotonta semmonen sydeemi, jossa vaikkapa sitten kirjastokorttia vastaan voisi yksi lainaaja kerrallan virtuaalilainata vaikkapa CD:n tai DVD:n.
 
Vakauksellisena vihreenä suosittelen harkitsemaan, vaikkapa vain luonnonsuojelun kannalta. Tosin, kansantalouteen sillä lienee kyllä paha negatiivinen vaikutus.