Studiotyöskentely ›

Elikkäs saatiin sellanen nopee päähänpisto käyttää biisissä selloa. Nyt kaivattaisiinkin hyviä neuvoja sen äänityksestä. Minkälaisella mikillä? Minkälaisessa tilassa? Miten??
 
Käytettävissä olevat mikit:
 
AKG:n laajakalvoinen studiokonkka
Shuren 58x2
 
..ja soittotilana noin 15 neliön seinistä vaimennettu treenis.
 
Kiitos ja anteeks..

Mä etsisin paremman tilan. Iso, perkettilattiainen olohuone, tiiliseinät, korkea katto jos saa vapaasti valita. Mikä akg:n mikki?
Itellä sellossa toiminu halpismikeistä parhaiten Röden NT3.
Yhdellä mikillä pitäis kyllä onnistua jos kattoo paikan huolellisesti.
Noin 40 cm maasta, 50 cm sellon tallasta ja siitä sitten kokeilemaan eri kulmia. Ideana on se että soundille ei tehdä sitten enää mitään. Koita noilla.

Tässä mun vinkki:
 
Laita isokalvoinen 10-20cm päähän tallasta, hivenen kallistettuna ylöspäin kieliä myöten. Laita viiskasit metrin/kahden päähän sellosta, ja saman verran erilleen toisistaan, eli tee tasakylkinen kolmio mikkien ja soittimen kanssa. Suuntaa viiskasit suoraan f-aukkoihin.
 
Jos sulla löytyy liikuteltavia seiniä, laita kaksi V-muotoon soittajan selän taakse. Tähän sopii myös soittohuoneen nurkka. Voit pehmentää seiniä kankailla jos tuntuu liian kovilta. Soittajan paikkaa kannattaa kuunnella viiskaseista stereona ja siirtää sitä lähemmäs tai kauemmas seinästä, jolloin voit vaikuttaa bassopuolen voimakkuuteen, joka vahvistuu seinästä. Ja soittajalla tietenkin selkä nurkkaan päin..
 
Kun olet saanut miellyttävän yleis-stereosaundin viiskaseista, miksaa ensin konkkamikin saundi niin hyväksi kuin mahdollista ja nosta stereoviiskasit rinnalle hyvään balanssiin. Konkkamikistä voit hakea pääsaundin hyvällä ekvalisoinnilla ja kompressorilla, ambienssista voit hakea sointia alamiddlestä/ylämiddlestä.
 
Ennen miksausta tietenkin kannattaa katsoa vaiheet konkan ja dynaamisen välillä. Joko selvittää vaiheenkäännöllä kumpi tuo enemmän sointia, tai DAW:issa aaltoeditorilla siirrä ambienssiraita/raidat samaan vaiheeseen konkan kanssa. (eli katsot että kummankin aaltovaihe nousee ja laskee samassa ajassa)
 
Putkivehkeet sopii tällaiseen hyvin!

Joop eli tänään ois tarkotus mennä. Saas nähä mitä noilla neuvoilla aikaan saadaan...
 
Kiitoksia vielä kerraan.

En viittiny laittaa uutta ketjua joten jatkan tänne!
 
Itellä ois sunnuntaina elämän eka sellon äänitys edessä ja ei oikeen suoranaisesti oo ideaa että mite sen mikittäis. Tossa yllä tuli jotain vinkkiä, mutta ongelma on nyt se, että tila on todella pieni ja matala.
 
Käytössä o isokalvoista konkkaa ja erilaisia dynaamisia. Oisko kellään heittää tähän jotain pomminvarmoja vinkkejä, mite äänityksen sais kohtuudella hoidettua noissa olosuhteissa? Tai siis yleensä selloon äänitykseen liittyviä perusjuttuja?
 
Hauskaa pääsiäistä, by the way! :)

Ratkaiseva kysymys on, tuleeko sello osaksi rokkilevyä vai kenties kamarimusiikkikerhon lätylle.
 
Jos kamarimusiikkiin, niin stereoparilla hyvässä tilassa, ja mahdollisesti aavistus isokalvoista lähelle.
 
Jos rokkiin, niin ei muuta kuin isokalvoinen konkka yläviistosta osoittamaan suunnilleen otelaudan loppupäähän, sellaiselle etäisyydelle että vielä mahtuu soittamaan. (Onneksi sellistit eivät hirveästi heilu verrattuna vaikka viulisteihin tai kitaristeihin.)

(Onneksi sellistit eivät hirveästi heilu verrattuna vaikka viulisteihin tai kitaristeihin.)
 
Toivottavasti kaveri ei oo äänittämässä apocalypticaa... Hoh.

Luurit päähän ja mikki käteen kun etsit sitä hyvää mestaa mikille. Niin ja selloissa on aina se yks ääni joka resonoi enemmän kuin muut. Susiääneksi sanovat. Eli sellanen paikka sille lähimikille missä toi resonanssi on mahd. lievä ja soundi muuten tasapainoinen. Kauemmas voi sit laittaa AB stereoparin tai jotain.

Kiitosta vinkeistä. Sello tulee lyhyeen introon osaksi melko masentavaa doom-biisiä.
 
Koitan ottaa neuvoista vaarin ja lähtee testaan erilaisia virityksiä. Saatan miksauksen tiimoilta joutua viel palata asiaan...

Nyt kun mainitsit doomin. Eli vaikka pitää olla aitoa meininkiä jne. niin harkitkaa ainakin samplejen käyttöä. Ei sillä että oikea sellisti ja oikea sello hyvässä huoneessa hyvillä kamoilla ei hakkais samplet mennen tullen mutta harvalla se aito sello oikeasti kuullostaa vakuuttavalta. Soolosello on tosin aika nihkee samplattava. Se kuinka hyvin samplen saa toimimaan riippuu pitkälti sovituksesta.
 
Tiedättehän, kitaristin pikkusisko opiskelee selloa konsalla (mut hei, se on soittanu 4-vuotiaasta asti) ja se on vaan pakko saada soittamaan joku parin tahdin pätkä. Sit se vetää lapusta 4-suoraa ääntä, epävireessä ja epätaimissa ja bändi syyttää äänittäjää "huonosta soundista".
 
Onnea matkaan!

Mul ei oo aavistustakaa millasen jutun se o vetääs, mutta lähtökohtana o ollu että aito sello pitääs saada. Sitte taas toki tulee se että saako nuossa olosuhteissa kunnollisen sellosoundin vai pitääkö tyytyä halpaan sampleen. Toisaalta mul ei oo ees softaa jolla sen ajais, nii jospa vaan äänittäs sen sellon ja kattoo kui käyn.
 
Tossa parin tunnin päästä pitäs alkaa...

Mä olen tollaista metriä -puoltatoista pitänyt sellaisena minimi etäisyytenä. Siis tallasta suorraan kuuntelijaan päin.

Mä olen tollaista metriä -puoltatoista pitänyt sellaisena minimi etäisyytenä. Siis tallasta suorraan kuuntelijaan päin.
 
Klasarivalinta:-)
 
Jos haluaa jousen kosketuksen ja rahinat mukaan, niin sellainen 30-50 cm on okei. Se ei ehkä ole kauneusihanteiden mukainen soundi, mutta onpahan jäljittelemättä sello.

Klasarivalinta:-)
 
Ummm, klassiselle sellolle, 5-10 metriä voi olla lähempänä totuutta...
 
Jos haluaa jousen kosketuksen ja rahinat mukaan, niin sellainen 30-50 cm on okei. Se ei ehkä ole kauneusihanteiden mukainen soundi, mutta onpahan jäljittelemättä sello.
 
Mun on vaikea kuvitella, että metrin parin päästä edestä mikitettäessä ongelmana olisi, ettei jousta tule *tarpeeksi*, mutta tietenkin se riippuu miksauksesta ja siitä mitä haetaan.
 
Lähimikitettyä selloa yrittäisin itse ensin ehkä takaa jollain sellaisella mikrofonilla, jossa on vähän vaimentunut yläkerta, ehkä joku hyvä flätti dynaaminen. Jousisoitinten lähimikitys on työlästä, koska noita soittimia ei ole rakennettu kuunneltavaksi kovin läheltä ja eri taajuudet säteilee tyystin eri suuntiin. Toisaalta sen voi nähdä mahdollisuutena, pieni mikin siirtely muutta soundia radikaalista.
 
t. Marko

Klasarivalinta:-)
 
Jos haluaa jousen kosketuksen ja rahinat mukaan, niin sellainen 30-50 cm on okei. Se ei ehkä ole kauneusihanteiden mukainen soundi, mutta onpahan jäljittelemättä sello.
 
Taannoisen bändin demolle kävi yksi tuttu läheisestä konservatoriosta soittelehtimassa sellostemmoja, ja jotakuinkin tuollaisella säädöllä tuli ihan mukava soundi talteen. Siis noin 50cm tallasta eteenpäin ja vähän ylöspäin suunnattuna oli Tbonen sc450 laajakalvokonkka. Hyvin toimi sähkökitaroiden ja ja muiden seassa. Taisi olla ekaotolla ja ekakokeilulla selkeä homma soundeja myöten. Sitten kun äänitettiin alttoviulua niin olikin jo ihan eri tason haasteita, sello oli niihin verrattuna helppo nakki.

Tuli sitte hauskoja käänteitä matkaan.
 
Ensinnäki olin saanu tietoa, että intro soitetaan sellolla, mutta se soitettiinkin kontrabassolla. Toiseksi haluttu soundi ei oikein meinannu löytyä kuinkaan päin. Liekö tuo ristuksen pieni tila sitten niin ongelmallinen tuon kaliberin instrumentille.
 
Vedettii kaks raitaa joist toisee tuli kevyttä näpyttelyä ja toiseen jousittelua. Oikeestaa eka kelvollinen soundi irtos vasta ku roudasin mikin n. 1m päähän ja laitoin suoraan kohti F-aukkojen väliä. Linja oli ehkä 10cm korkeemmalla, joten lievä kääntö alaviistoon oli tarpeen. Jonku verta tuli tietyillä taajuuksilla häiritsevää pörinää, mutta niistä toivottavasti pääsee eroo miksausvaihees.
 
Keskiviikkona pitääs miksausta alotella. Voin laitella samplee lopputuloksesta sit ku saan vähä pakettia kasaan.

Ummm, klassiselle sellolle, 5-10 metriä voi olla lähempänä totuutta...
 

 
Mun on vaikea kuvitella, että metrin parin päästä edestä mikitettäessä ongelmana olisi, ettei jousta tule *tarpeeksi*, mutta tietenkin se riippuu miksauksesta ja siitä mitä haetaan.
 
Lähimikitettyä selloa yrittäisin itse ensin ehkä takaa jollain sellaisella mikrofonilla, jossa on vähän vaimentunut yläkerta, ehkä joku hyvä flätti dynaaminen. Jousisoitinten lähimikitys on työlästä, koska noita soittimia ei ole rakennettu kuunneltavaksi kovin läheltä ja eri taajuudet säteilee tyystin eri suuntiin. Toisaalta sen voi nähdä mahdollisuutena, pieni mikin siirtely muutta soundia radikaalista.
 
t. Marko
 
Elähän nyt. 5-10m Alkaa mennä jo reippaanlaisesti tilamikityksen puolelle. Sellon sointi on auki komiasti jo puolentoista metsin päässä. Ja täytyy muistaa, että mikki kuulee sen soundin erillailla korviin verrattuna. Tais kommenttis lähtä nyt puhtaasti teoriapohjalta ;)

Elähän nyt. 5-10m Alkaa mennä jo reippaanlaisesti tilamikityksen puolelle.
 
Tää riippuu tietenkin tosi paljon huoneesta ja mikrofonien suuntakuviosta, mutta kardioideilla huoneessa joka ei ole erityisen märkä, toi on todennäköisesti aika lähellä totuutta, eikä pidempikään matka olisi ennenkuulumaton, ehkä olis pitänut sanoa 5-15m.
 
Kassisen mikityksessä ei sinänsä tunnetä käsitettä "tilamikki", vaan pääparille etsitään paikka, jossa suoran äänen ja heijastuneen äänen balanssi on oikea.
 
Sellon sointi on auki komiasti jo puolentoista metsin päässä.
 
Jollei huone ole ihan tolkuton kaikukammio niin tolta matkalta eri taajudet ei ole vielä sekoittuneet huoneessa ja pienikin mikrofonin siirto voi muuttaa soundia radikaalisti.
 
Ja täytyy muistaa, että mikki kuulee sen soundin erillailla korviin verrattuna.
 
Vanha konsti on tukkia toinen korva ja näin eliminoida stereokuulon korjaava vaikutus.
 
Tais kommenttis lähtä nyt puhtaasti teoriapohjalta ;)
 
Voit olla vapaasti eri mieltä, mutta ei tarvitse loukata. Jos mä puhun jostain, jota en ole itse kokeillut/josta mulla ei ole omaa tietoa, mainitsen kyllä lähteen.
 
t. Marko

Ei ollut kyllä tarkoitus loukata ollenkaan. Ehkäpä tyhmensin itseni, mutta
mielestäni sellon äänitys kymmenestä metristä ko. keskustelun puitteissa,
(ja muutenkin ) ei kuulosta järkevältä touhulta edes klasaripuolella.
 
Kertoisitko vähän filosofiaa moisen lähestymistavan takana.