Bassot ›

Tämä siis vuonna 1970.
 
Olikohan hädin tuskin "The Farmer" sinkku ilmestynyt tuolloin?;)

Olikohan hädin tuskin "The Farmer" sinkku ilmestynyt tuolloin?;)
 
Me kuunneltiin Lizzyä ennenkuin niitä oli olemassakaan!

Me kuunneltiin Lizzyä ennenkuin niitä oli olemassakaan!
 
joo, jotain 68 tai jotain

Niin no. Ei ollut ei. Enpä ole kuullut Thin Lizzyltä/Lynottilta vielä tähän päivään mennessä mitään kiinnostavaa. Ei mielestäni myöskään erityisen merkityksellinen basisti.
 
Ihmeellistä puhetta mieheltä, joka rankkaa Purplen niinkin korkealle. Nimittäin pätkääkään erikoisempia basisteja eivät ole Glover tai Hugheskaan. Kovia jätkiä kylläkin.

Tosta vielä; mä kanssa oon kelannu ton Lynottin tohon Hollströmin luettelemaan joukkoon, Sting, Geddy Lee jne., eli kukaan ei tosiaan voisi korvata heitä siinä bändissä missä soittavat, kuten ei Lemmyäkään.
 
Stingin bassonsoitostakin ollaan silti muusikkopiireissä esitetty välillä sellasia kohteliaita kommentteja, että "hoitaa oman hommansa" jne. Empä tiedä, oisko sitten kuinka vakaa perusukko jos pitäs AC/DC:tä vetää.
 
Mutta allaround-miehet on erikseen ja signature-ukot sitten taas erikseen.
 
Voihan silti Lynottiakin funtsia ihan siltä kantilta, että puhtaasti basisti-basistina. Kaikki kyllä tietävät miehen ansiot muuten, mutta tossa kirjassakin käy ilmi, että ei tosiaan itse rankkaa itseään kovinkaan korkealle basistina, ja itsekään en ole hirveän vakuuttunut siitä että semmonen tasanen pulssi ois hänen hommaansa ollut ollenkaan.

joo, jotain 68 tai jotain
 
Siitä se alkoi. Äidinmaidosta ne kovimmat vaikutteet imetään. Ihan näin sivulauseessa voinen kertoo uskomattoman herätyksen (nukuin varmaan matkalla mummolaan) kun ratiosta tai c-kasetilta tuli Beatlesiä. Se meni suoraan sieluun eikä ole tullut sieltä pois. Lizzy on samaa osastoa.

Siitä se alkoi. Äidinmaidosta ne kovimmat vaikutteet imetään. Ihan näin sivulauseessa voinen kertoo uskomattoman herätyksen (nukuin varmaan matkalla mummolaan) kun ratiosta tai c-kasetilta tuli Beatlesiä. Se meni suoraan sieluun eikä ole tullut sieltä pois. Lizzy on samaa osastoa.
 
Sulla on sielussa tungosta!

Sulla on sielussa tungosta!
 
Tässä on muuten perus-iskelmän ainekset tässä lausunnossa.
 
Lynott muistaakseni oli ihan ok. basisti, täytyykin kuunnella taas niitä kun tästä kotio pääsee.

Ei kun me ollaan ihaan iisejä ukkeleita. Mut Thin Lizzyä ei haukuta ilman että tulee kommentteja. Se on meille pyhäkoulukamaa. Viikonloppusisin matkalla mummolaan kuuneltiin iskän Toyota Mark II:ssa hartaana c-kasettimankalta kun Lynott ja muut Lizzyn soittajat veti Whiskey in the Jaria. Tämä siis vuonna 1970.
 
Edit, vuonna 1972

Edit, vuonna 1972
 
Juki oli 3!
 
Muuten, kiusasittekste sitä pienenä? Kakkasko usein housuun? En kerro kellekkään...

Kerta täällä on alan miehiä, niin tos meidän Lizzy-veto.
 
Ite soitan poikkeuksellisesti toista kitaraa, pannuissa kunnianarvoisa jäsen Silvio. Bändi Powerdrive.
 
http://juki.1g.fi/mp3/Powerdrive/04%20Track%204.wma

Muuten, kiusasittekste sitä pienenä? Kakkasko usein housuun?
 
Pikkuveljeä kiusataan, kuuluu asiaan. Kiusaaminen loppui, kun armeija-aikana veli kasvoi ohi ja opetteli meidän soittimilla rokkaamaan.
 
Ei sontinut housuun ikinä.

Ei sontinut housuun ikinä.
 
Ihme jätkä.

Kävin noita Lizzy-sivuja läpi ( http://the-m-files.com/m3index.html ). Kyllä on rokkia ollut Philin elämä. Basistina oli kyllä minun korvaani aivan mahtava, mutta henkilönä muuttui mukavasta mulkeroksi ,"Philip was OK until he discovered powders, pills, and potions." Kuoli omiin elämäntapoihinsa aivan liian varhain.

Aika hauska stoori myös tuo rumpalijuttu:
 
"One of the guys we tried was Terry Bozzio, but he just didn't fit in with us - he didn't do drugs and he didn't say "fuck" enough times in a sentence! Plus, he wanted to bring his wife on the road. We were like,"Oh, yeah, SURE!"
 
E: muuten kyllä surullista luettavaa toi Philin kamatouhu.

Luetun mukaan Lynott vetäisi sähköt pois Ganesilta kun olivat Tukholmassa lämppäämässä Lizzyä. Liian hyvin vetivät!

Lisää Bozzion Lizzy -kokeilusta:
 
For many of the musically inclined, the concept of flying right doesn't necessarily include playing with Thin Lizzy, but the newly freed Bozzio recognized Phil Lynott's talent for marrying the songwriting tradition of fellow Irish bards like Van Morrison with the hard rock muscle of Seventies arena rock, so he auditioned.
 
"It looked good, but they were kind of 'get-drunk-and-fight' types," recalls Bozzio. "I wanted to take my girlfriend on the road and I was more experienced, and I think they were a little wary of my blending with them. They liked my drumming and it looked like I was going to get it, but they decided against it. Plus I was expensive. I wanted a lot of dough and they really didn't have it, so I was just kind of bumming around L.A. when Eddie Jobson said he wanted me to replace Bill Bruford in the band UK. So I joined UK for a year, made a record with them, and toured the world supporting Jethro Tull. "
 
http://www.austinchronicle.com/issues/vol18/issue11/music.bozzio.html
 
Olihan se Downeyn tilalle lopulta hetkeksi otettu Mark Nauseefkin aika rockjazz -puolen tyyppejä, joten miksei Bozziokin olisi tyyliltään sopinut. Mutta Downey on se oikea, sen todisti Tommy Aldridge taannoisella Suomen vierailullaan Sykes/Gorham- Lizzyn kanssa. Nykyisin taitaa olla rummuissa entinen Plantin rumpali Michael Lee.

Nuo parit "juki-näytteet" tässä ketjussa...
No voi h......i, ja minä kun luulin olevani ainut joka osaa soittaa.
 
Huh, mutta onnekseni eivät niin hyvin kuin Minä, koska muuten se olisi ollut Minulta pois!
 
PS
Ja nyt voi sanoa.. Tunge se Juki ruma jazzbassosi vanhaan "piip" ja hiljaa ole. :)

Ihmeellistä puhetta mieheltä, joka rankkaa Purplen niinkin korkealle. Nimittäin pätkääkään erikoisempia basisteja eivät ole Glover tai Hugheskaan. Kovia jätkiä kylläkin.
 
Mä en kuuntelekaan Purplea basistien vaan sen musan takia...