Musiikkibisnes ›

Teoksesta saa tehdä muutaman kopion, jos teoksesta omistaa laillisen, alkuperäisen version.
 
Puhutaanko laissa tosiaan omistamisesta? Kyllä kirjaston levystäkin saa tehdä kopion. Ja Kaken levystä.
 
Tällaisen teoskappaleen saanut kaverisi ei saa tehdä saamastaan kappaleesta uusia kappaleita ja jakaa niitä edelleen.
 
"Saanut"...? Eli en siis saa tehdä kaverille kopiota valmiiksi mp3-muodossa olevasta tiedostosta, vaan pitää tehdä erikseen CD:stä joka kaverille?
 
Mitähän se "laillinen lähde" nyt sitten tarkoittaakaan. Onko mp3-tiedosto laillinen lähde, jos tiedoston "omistaja" omistaa myös alkuperäisen CD:n, josta tiedosto on kopioitu?

"Saanut"...? Eli en siis saa tehdä kaverille kopiota valmiiksi mp3-muodossa olevasta tiedostosta, vaan pitää tehdä erikseen CD:stä joka kaverille?
 
Mitähän se "laillinen lähde" nyt sitten tarkoittaakaan. Onko mp3-tiedosto laillinen lähde, jos tiedoston "omistaja" omistaa myös alkuperäisen CD:n, josta tiedosto on kopioitu?
 
Älä viitsi. Ei ole järjenjuoksullesi kunniaksi leikkiä tyhmää.
 
Kyllä, periaatteessa pitää tehdä erikseen siitä CD:stä. Käytännössä voit tehdä siitä mp3:sta, kunhan sulla on se CD tiukasti kädessä siinä samaan aikaan.
 
Sitten et saa tehdä mp3:sesta, jos jollakulla on edes teoreettinen mahdollisuus kuunnella sitä CD:tä samaan aikaan toisaalla.
 
Omituista? Aika loogista mun mielestäni. Samalla tavalla kuin se, että DJ:n on soitettava oikeilta levyiltä, tai jos ei soita, pitää ainakin tuoda ne oikeat levyt mukanaan sekä todistaakseen että ne ovat olemassa, että varmistaakseen ettei kukaan niitä kuuntele samaan aikaan - joka muuttaisi kovalevykopiot heti luvattomiksi esittää julkisesti, koska vain luvallisilta tallenteilta saa esittää julkisesti ja "ne on niinku niitä vaik ne niinku tuleeki täältä".

Puhutaanko laissa tosiaan omistamisesta? Kyllä kirjaston levystäkin saa tehdä kopion. Ja Kaken levystä.
 
Ei puhuta. Voit ottaa epätarkan ilmaisuni metaforana.
 
"Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen."
 
"Saanut"...? Eli en siis saa tehdä kaverille kopiota valmiiksi mp3-muodossa olevasta tiedostosta, vaan pitää tehdä erikseen CD:stä joka kaverille?
 
Voit tehdä muutaman kopion ihan millä menetelmällä tahansa. Sen sijaan kaveri ei saa jatkaa kopiointia ja jakaa tavaraa edelleen.
 
Mitähän se "laillinen lähde" nyt sitten tarkoittaakaan.
 
"Tässä luvussa säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen nojalla ei saa valmistaa kappaleita sellaisesta teoksen kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin 2 §:n vastaisesti tai jota suojaava tekninen toimenpide on 50 a §:n 1 momentin vastaisesti kierretty."
 
Onko mp3-tiedosto laillinen lähde, jos tiedoston "omistaja" omistaa myös alkuperäisen CD:n, josta tiedosto on kopioitu?
 
On. Jos se sisältyy niihin muutamiin kopioihin.

Kyllä, periaatteessa pitää tehdä erikseen siitä CD:stä. Käytännössä voit tehdä siitä mp3:sta, kunhan sulla on se CD tiukasti kädessä siinä samaan aikaan.
 
Sitten et saa tehdä mp3:sesta, jos jollakulla on edes teoreettinen mahdollisuus kuunnella sitä CD:tä samaan aikaan toisaalla.
 
Minusta tuo on kyllä virheellinen käsitys. Aivan vakiintuneesti on katsottu, että muutaman teoskappaleen valmistaminen esimerkiksi kavereille ja sukulaisille on täysin laillista (edelleen muutaman kappaleen rajoissa). Näitä muutamaa kappaletta voidaan luonnolisesti kuunnella yhtaikaa.
 
Teoskappaleiden valmistamistapaa ei ole rajoitettu.

Minusta tuo on kyllä virheellinen käsitys. Aivan vakiintuneesti on katsottu, että muutaman teoskappaleen valmistaminen esimerkiksi kavereille ja sukulaisille on täysin laillista (edelleen muutaman kappaleen rajoissa). Näitä muutamaa kappaletta voidaan luonnolisesti kuunnella yhtaikaa.
 
Teoskappaleiden valmistamistapaa ei ole rajoitettu.
 
Jep, mutta niistä teoskappaleista ei saa edelleenvalmistaa kopioita eikä niitä saa käyttää samoin kuin alkuperäistä; esim esittää julkisesti.
 
Muuten tuossa oli kyllä kärjistystä mukana. Mä kun en voi käsittää, mikä tässä muka on niin vaikeaa. Johan se järkikin kertoo, mikä on oikein.

Mä kun en voi käsittää, mikä tässä muka on niin vaikeaa.
 
Eihän tässä muuta vaikeaa olekaan kuin peikkojen jatkuva ruokkiminen.

"Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten."
 
Eli jokainen maailman ihminen saa valmistaa yksityistä käyttöään varten muutaman kopion jokaisesta maailmassa julkistetusta teoksesta. Mutta kuka on kopion "valmistaja"? Se, joka klikkaa "download", vai se, joka laittaa CD:n asemaan?
 
Kun kopioidut bitit etenevät tietoverkossa Pekeltä Kaken kautta Jupelle, niin Kaken kopiohan voidaan käsittää vain tiedonsiirron kannalta välttämättömäksi välivaiheeksi. Siinä siis itse asiassa Jupe valmistaa kopion Peken levystä, ja Kake toimii teknisenä avustajana. Sen jälkeen tietysti Kake valmistaa myös itselleen erillisen kopion (joka tosin on sisällöltään täysin sama kuin Jupen itselleen tekemä kopio). Peke ei valmista kopioita lainkaan. Itse asiassa hän ei ole ollut edes tietoinen, että hänen CD-asemansa on jaossa, mutta ei hän pane pahakseenkaan. Jupe ja Kake valmistivat yksityiseen käyttöönsä Peken levystä kopioita.
 
Ai ei vai? Muuttuuko asia, jos Jupe ja Kake ovatkin olleet Pekellä kylässä ja "tietoverkko" onkin vain parinkymmenen sentin mittainen?

Johan se järkikin kertoo, mikä on oikein.
 
Järki on järki ja laki on laki. Sinun järkesi kertoo varmaan ihan toista kuin jonkun toisen järki.

Se on aina hienoa seurattava, kun maallikko etsii laista ns. porsaanreikiä. Luetaan satunnaisesti valittuja yksittäisiä lainkohtia vailla ymmärrystä kokonaisuudesta.
 
Eli jokainen maailman ihminen saa valmistaa yksityistä käyttöään varten muutaman kopion jokaisesta maailmassa julkistetusta teoksesta.
 
Tietyin rajoituksin. Tällainen teos on tullut julkaista laillisesti, lähteen on oltava laillinen (ja sitä rataa... älä nyt kuvittele, että olen tyhjentävästi luvannut sinulle oikeuden johonkin, mistä en ole erikseen tullut maininneeksi).
 
Yksityinen kopiointioikeus on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan "tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen."
 
"Kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa."
 
Mutta kuka on kopion "valmistaja"? Se, joka klikkaa "download", vai se, joka laittaa CD:n asemaan?
 
Yleisesti ladattavaksi asettaminen ei ole muutaman kopion valmistamista yksityiskäyttöön vaan teoksen jakelemista, "saattamista yleisön saataviin". Ja kopiotahan ei yksityiskäyttöönkään saanut "valmistaa kappaleita sellaisesta teoksen kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin 2 §:n vastaisesti tai jota suojaava tekninen toimenpide on 50 a §:n 1 momentin vastaisesti kierretty."
 
Täytyy myös muistaa, että "yksiyiskäyttöön valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (Kuin siihen nimenomaiseen yksityiskäyttöön. )

En lähde jatkamaan kopiointia koskevaa kinaa, koska se ei minua kiinnosta. Sen sijaan edelleenkin itseäni askarruttaa lailliset mahdollisuudet jakaa musiikkielämys tutun tai parin kanssa ilman että ollaan fyysisesti samassa tilassa. Internetin ja muiden sähköisten välineiden käyttö yhteydenpidossa on nyt jo valtavaa ja varmasti lisääntyy. Toisaalta musiikin kuuntelu on luonteeltaan ilmiö joka usein on mukava jakaa toisen kanssa. Miten siis musiikielämyksen jakaminen on mahdollista, jos syystä tai toisesta kaveria ei tapaakaan jatkuvasti livenä, vaan netin ja muiden sähköisten välineiden avulla. Asia kiinnostaa paitsi henkilökohtaisesti myös ammatillisesti.
 
En myöskään ole etsimässä mitään ilmaiseksi. Jos kappale on netistä kuunneltavissa sentillä, niin se on yksi ratkaisu. Jos haluan soittaa kappaleen kaverilleni samalla kun vaihdamme viestejä messengerillä, tms., voin maksaa sen sentin jotta hänkin saa kuulla kappaleen. Mutta kuten kaikki tiedämme kaikkea hyvää musiikkia ei mistään noin vain löydy, ja monet parhaat levyt ovat niitä joita on tosi vaikea löytää. Suurinta osaa itse kuuntelemastani musiikista ei ole nettilataamoista ostettavissa.
 
Eli pähkinänkuoressa ajatuksissani on sähköinen vastine sille, että musiikkia kuunnellaan kaverin kanssa samassa tilassa, nyt kun joka tapauksessa netti on avannut mahdollisuudet virtuaaliseen yhdessäoloon.
 
EDIT: Yksi perusongelma tässä tuntuu olevan sähköiseen jakamiseen (merkityksessä sharing eikä distribution) sisältyvä kopioinnin mahdollisuus. Ja heti kun kopiointi astuu kuvaan, keskustelu menee lukkoon. Luulisin kuitenkin, että tuollainen sähköinen jakaminen (millä en siis tarkoita kopiointia) ennemmin tai myöhemmin yleistyy. MSN Messenger näyttää nyt jo keskustelukumppanille mitä kappaletta kuuntelet. Jo se herättää varmasti odotuksia vähän enemmästä.

"Kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa."
 
Mutta tietääkseni tästä on poikkeuksena tiedonsiirtoa varten tehtävät väliaikaiskopiot, joita ei lasketa teoskappaleiksi.
 
Yleisesti ladattavaksi asettaminen ei ole muutaman kopion valmistamista yksityiskäyttöön vaan teoksen jakelemista, "saattamista yleisön saataviin".
 
Tässäpä ei ollutkaan kyse yleisesti ladattavaksi asettamisesta. Mitä jos Peken kaikki 10000 kaveria, kukin erikseen, yksitellen, eri päivinä, ottavat muutaman kopion Peken levystä. Peke itse ei tee yhtään kopiota. Peke ei edes tiedä, että hänellä kylässä (ehkäpä virtuaalisesti) käyneet ovat kopioineet hänen levynsä.
 
Kirjastosta saa lainata levyjä kuunneltavaksi ja yksityiseen kopiointiin. Miksei kirjastossa (ja Pekellä) voisi olla nettipalvelua, josta kuuntelun ja yksityisen kopioinnin voisi tehdä etäkäyttöisesti yksi kopioija kerrallaan? Säästyisi nimittäin bensaa ja kengänpohjia. Lopputuloshan on sama.
 
Palvelun voisi toteuttaa niin, että kirjastolla olisi iso automatisoitu CD-arkisto yhdistettynä verkkopalveluun. Tämä palvelu yhdessä toimisi ikään kuin suurena ja monimutkaisena CD-soittimena. Kutakin kiekkoa voisi kuunnella ja/tai kopioida vain yksi kirjaston asiakas kerrallaan. Jos se nyt sitten on mahdollista/luvallista (en tiedä onko), niin palvelu tehtäisiin niin, että levyt tallennettaisiin väliaikaiskopioiksi kovalevylle ja alkuperäiskiekot laitettaisiin kassakaappiin.
 
Sallittua fyysisen maailman puolella, mutta ei tietoverkossa? Minusta tämä on sama asia kuin Klezbergin kysymys.

Tässäpä ei ollutkaan kyse yleisesti ladattavaksi asettamisesta. Mitä jos Peken kaikki 10000 kaveria, kukin erikseen, yksitellen, eri päivinä, ottavat muutaman kopion Peken levystä. Peke itse ei tee yhtään kopiota. Peke ei edes tiedä, että hänellä kylässä (ehkäpä virtuaalisesti) käyneet ovat kopioineet hänen levynsä.
 
Minä ymmärsin asian niin, että yhdestä laillisesti hankitusta kappaleesta saa tehdä muutaman kopion, eli määrä on sidottu kappaleeseen eikä kopion tekijään. Näin ymmärrettynä logiikka olisi selkeä.
 
Mutta jos sitten on sallittua että kirjaston kappaleesta saisikin kukin tehdä oman kopionsa, niin muutaman rajoitus olisikin henkilökohtainen, koska tässä samasta kappaleesta voidaan tehdä enemmän kuin muutama kopio. Vai liittyykö tämä siihen, että kirjastoille on muutenkin annettu erikoisasema laissa?

Sen sijaan edelleenkin itseäni askarruttaa lailliset mahdollisuudet jakaa musiikkielämys tutun tai parin kanssa ilman että ollaan fyysisesti samassa tilassa.
 
Puhelin? Puhelimessa ei välttämättä tarvitse olla huono äänenlaatu.

Minä ymmärsin asian niin, että yhdestä laillisesti hankitusta kappaleesta saa tehdä muutaman kopion, eli määrä on sidottu kappaleeseen eikä kopion tekijään. Näin ymmärrettynä logiikka olisi selkeä.
 
Jos siellä sanotaan, että "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten", niin kyllä se tarkoittaa, että teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Riippumatta siitä, onko joku muu jo ehtinyt ensin.

Puhelin? Puhelimessa ei välttämättä tarvitse olla huono äänenlaatu.
 
Niinpä. Mutta kun puhelimen sijaan tämmöiseen yhteydenpitoon käytetäänkin enenevässä määrin messengerien puhelinominaisuuksia tai skypeä -siis nettiä! Kaverien kanssa yhteys pidetään netissä, puhelimella soitellaan muille.
 
EDIT: Ja puhelimessa, kännykkä mukaanlukien, _on_ musiikkia ajatellen huono äänenlaatu, koska tekniset ratkaisut on optimoitu puheensiirtoon. Laajakaistaisempaa puhelinta tuskin enää tulee muuten kuin internetin sovelluksena.

Mutta tietääkseni tästä on poikkeuksena tiedonsiirtoa varten tehtävät väliaikaiskopiot, joita ei lasketa teoskappaleiksi.
 
Niin. Se ei nyt kuitenkaan tähän ongelmaan liittynyt lainkaan. Nyt voit sitten aikaisi kuluksi etsiä tekijänoikeuslaista muutkin mahdoliset poikkeukset.
 
Tässäpä ei ollutkaan kyse yleisesti ladattavaksi asettamisesta. Mitä jos Peken kaikki 10000 kaveria, kukin erikseen, yksitellen, eri päivinä, ottavat muutaman kopion Peken levystä.
 
Minusta 10 000 kaveria on aika paljon lähempänä yleisesti ladattavaksi asettamista kuin lain sallimaa "muutamaa" kappaletta.
 
Peke itse ei tee yhtään kopiota. Peke ei edes tiedä, että hänellä kylässä (ehkäpä virtuaalisesti) käyneet ovat kopioineet hänen levynsä.
 
Pekellä ei ole oikeutta asettaa levyjään valtavan joukkion kopioitavaksi. Yhtä vähän kuin tehdä valtavalle joukkioille kopioita itsekään.
 
Kirjastosta saa lainata levyjä kuunneltavaksi ja yksityiseen kopiointiin.
 
Niin saa.
 
Miksei kirjastossa (ja Pekellä) voisi olla nettipalvelua, josta kuuntelun ja yksityisen kopioinnin voisi tehdä etäkäyttöisesti yksi kopioija kerrallaan?
 
Koska melko harva oikeudenhaltija antaisi kirjastolle oikeutta jakaa hengentuotteitaan ilmaiseksi käytännössä rajoittamattomalle joukolle. Samasta syystä, miksi ruokakauppias mielummin myy 10 000:lle ihmiselle kullekin kilon banaaneja kuin järjestää niille ilmaisen jakelun.
 
Säästyisi nimittäin bensaa ja kengänpohjia. Lopputuloshan on sama.
 
Luulen, että lopputulos ei olisi sama. Ilmaista hyödykettä ei ole taloudellisesti mielekästä tuottaa.

Pekellä ei ole oikeutta asettaa levyjään valtavan joukkion kopioitavaksi. Yhtä vähän kuin tehdä valtavalle joukkioille kopioita itsekään.
 
Cubasistilla on tässä mielestäni se pointti, että kirjasto saa antaa 10 000 ihmisen hakea levy kopioitavaksi, mutta Peke ei saa. Tätä vielä yritän ymmärtää. Saman asian taisin itse ilmaista hieman toisin tuossa aikaisemmin.

Cubasistilla on tässä mielestäni se pointti, että kirjasto saa antaa 10 000 ihmisen hakea levy kopioitavaksi, mutta Peke ei saa. Tätä vielä yritän ymmärtää. Saman asian taisin itse ilmaista hieman toisin tuossa aikaisemmin.
 
Jos toi on se ongelma niin missä se ongelma on? Eikun tekeen sopimusta niinkuin julkinen sivistyspalvelu kirjastokin on edusmiestensä välityksellä tehnyt.

Jos toi on se ongelma niin missä se ongelma on? Eikun tekeen sopimusta niinkuin julkinen sivistyspalvelu kirjastokin on edusmiestensä välityksellä tehnyt.
 
Ei se ollut ongelma vaan huomio. Tosin itselleni ei ollut selvää onko kirjastolla oikeasti erityisasema tässä ja mihin se perustuu, lakiin vai sopimuksiin. Toisaalta tällä detaljilla ei ole minulle mitään käytännön merkitystä, mutta eipähän haittaa jos ymmärtäisi.