Yleistä keskustelua musiikista ›

Jotenkin tuntuisi minustakin mukavammalta operoida susirajalta käsin, yhteisöhenki on siellä ihan toista luokkaa ja sitä fanipohjaakin sekä keikkaa saa ainakin alkuun helpommin.
 
Saa nyt nähdä, mutta täällä pk-seudulla tuntuu tarjontaa olevan niin paljon, että jo keikkojen saaminen tietää tolkutonta työmäärää. Tai sitten ei, kyllähän tuo näyttää olevan ihan "oikeassa paikassa oikeaan aikaan" -hommistakin kiinni, satut oikealle ihmiselle lykkäämään promon kouraan, niin stoppari lähtee vauhdilla vankkurinrenkaan edestä.
 
Mutta itsekin olen sitä mieltä, että hyvä materiaali nousee massasta ylös jossain vaiheessa, paskakin valitettavasti joskus.

Miltä tuntuvat mahdollisudet susirajoilla operoivilla bändeillä, kun ei ole mahdollista hengata oikeissa kuppiloissa pääkaupungissa? Lasken tähän susirajaan kaikki muut paikkakunnat Helsingin ja Tampereen ulkopuolella..
 
Täällä susirajalla on ihan mukava soitella. Bändiä ei juuri nyt käytännössä ole, mutta eipä ole paineitakaan asian suhteen. Jos ei ole hinku parrasvaloihin, voi ainakin tehdä bändinsä ja musiikkinsa kanssa mitä haluaa ja eikös se ole se pääasia?

Varmaan asia riippuu tosiaan kovasti siitä mitä haluaa. Jos haluaa lehtien kansiin, televisioon, soittolistoille ym., esimerkiksi Enontekiöstä käsin sitä on ikävä kyllä aika vaikea toteuttaa. Ihmiset Helsingissä (jossa suurin osa medioista toimii) toimivat samalla tavalla kuin ihmiset muillakin paikkakunnilla: tuttu naama ja nimi herättävät varmemmin jonkin reaktion kuin naama jota ei ole koskaan nähnyt tai nimi jota ei ole koskaan kuullut. Periaatteessahan tämä ei saisi työ- ja bisneskuvioissa päteä, mutta kyllä se vain pätee, varsinkin mitä enemmän kontakteja ja lähestymisiä firmaan päin on. Kaiken runsauden keskellä yhtiön työntekijä pysähtyy tutkailemaan tarkemmin sitä mistä on etukäteen jotain myönteistä mielikuvaa tai ylipäätään havainto- tai muistijälkiä vaikkapa vain toisen käden tietona tai suosituksena, koska ei mitenkään ehdi perehtyä kaikkeen.
 
Jos taas muusikko haluaa lähinnä toteuttaa itseään, pitää hauskaa, viihdyttää keikkayleisöä ja ehkä jopa elättää itsensä keikkailemalla ja omakustanteita myymällä, se voi aivan hyvin onnistua jopa paremmin Enontekiöltä käsin. Pienellä paikkakunnalla voi olla suuremmat mahdollisuudet, koska on vähemmän yrittäjiä, ja pääsee paremmin erottumaan joukosta. Nimi joka ei sano mitään Helsingissä, voi olla iso nimi Enontekiöllä ja koko Lapissa. Puhun kokemuksesta, enkä ollenkaan sääli niitä jotka asuvat ns. susirajan takana. Pitäkää lippu korkealla ja nauttikaa niistä mahdollisuuksista joita teillä on! Ns. pienet kuviot voivat olla ne parhaat, eikä kuvioiden ns. suuruus sinänsä ole mikään onnen tai autuuden tae, vaan asia voi olla jopa päinvastoin.
 
Musiikkibisnes on nimenomaan bisnestä, ja siinä määräävät enemmän bisneksen kuin musiikin lait - sen alan minäkin vähitellen tajuta. Levy-yhtiön tarkoitus on yksinkertaisesti tuottaa voittoa, ja levyt ovat kärjistetysti vain rahanteon väline. Sen mukaan artistit valitaan. Mitä isompi levy-yhtiö, sitä enemmän tämä pätee. Pikkufirmat voivat olla asia erikseen. Tärkeää on siis myös sekin, ketä/mitä tahoa lähestyy, jos levyä haluaa päästä tekemään. Pienemmät firmat varmaan saavat myös vähemmän demotulvaa, joten siinäkin mielessä joukosta on jonkin verran realistisemmat mahdollisuudet erottua. Pienkustantamo saattaa myös olla erikoistunut tietyntyyppiseen musiikkiin, mikä helpottaa tilannetta molemmin puolin. Bluesbändin on turha lähettää demoa heviyhtiölle. Ja jos ei tiedä mikä minkäkin yhtiön linja on, täytyy ottaa selvää! Tämä on hirvittävän tärkeää, koska vaikka bluesbändi olisi vuosisadan ilmiömäisin, heviyhtiö ei huoli sitä talliinsa vaikka kuinka itkisi, mutta joku toinen yhtiö voi ottaa riemusta kiljuen heti.
 
Tulipa vuodatus!
 
EDIT: Onko se muuten Enontekiöstä vai Enontekiöltä? Veikkaan jälkimmäistä mutten ole varma...

Mutta hyvä sellainen,Tellu!
Pikkuisen kritisoisin tuota yhtä pointtia koskien julkisuuskuvan luomista/ylläpitämistä/näkyvyyttä mediassa. Jos pyrkii ns. pinnalle ns. yleismusiikin (tulkitkaa ite, en halua lokeroida, kuitenkin tarkoitan soittoaikaa saavaa musiikkia) saralla, on "kehäkolmosen" sisällä huomattavasti helpompaa se kuin sanotaan vaikka ent. kotikaupungissani Tampereella. Ne mediavaikuttajat ja muut tarpeelliset henkilöt ovat verkostoituneet jonnekin muualle, jutut kiertävät paremmin pääkaupunkiseudun "savuisissa baareissa". Toki bändejä puskee esiin jokapuolella Suomea, mutta takaa ajoin verkoston luomista ja medianäkyvyyttä. Esimerkkinä vaikkapa käynee toisessa threadissa keskustelua herättänyt Elämä lapselle- konsertti. Mistäpä oli kerätty esiintyjäkaarti joka sai valtakunnallista media-aikaa? Kysyn vaan, prkl... =)

Eli suurimmaksi osaksi juuri raha on syypää kaikkeen. Kun raha on korkein arvo, muut arvot jäävät jalkoihin. Tarvitaan radikaaleja kulttuurivaikuttajia jotka ovat valmiita repimään rahat vaikka omasta persnahastaan!
 
Niin.
Olen intohimoisesti musiikkiin suhtautuva pikkutakijä musakuvioissa. En superradikaali mutta silti muusikkolähtöisesti ajatteleva. Tiedän että meitä on muitakin. Mutta tietysti bisnes on bisnestä ja rahakirstuja vartioivat haluavat minimoida kulut ja maksimoida voitot.
 
Haluan silti iskeä lusikkani muutamaan aiheeseen:
 
1. Helsinki. Valtaosa edellä kirjoitetusta pitää paikkansa. Suomi on pieni maa, on luonnollista että firmat keskittyvät Pääkaupunkiseudulle. Sille ei voi mitään.
 
2. Oma yrittäminen. Niin tuleekin tehdä. Ei Helsingissäkään kukaan nouda yhtään artistia yhdeltäkään treenikämpältä. Itseään pitää tuoda esiin jos haluaa saada huomiota. Suomeksi: demoja ja keikkoja. Niin yksinkertaista. Joillekin riittää pari esiintymistä oikealle yleisölle, toiset ovat tahkonneet vuosikausia kunnes heidät on noteerattu.
 
3. Kultturivaikuttajien persnahka... ...on usein melko rahaton.

Totta turiset, Lux, joka ikisessä kohdassa! (Pitikin näin mennä pilaamaan kunnon verenmakusuussavaahtoamisen kenties aikaansaama jälkivaikutelma...)

 
ps. Yhtään levyä en ole lähettänyt levy-yhtiöille...
 
Onneksi olkoon vaan siitä levysopparista. Toivottavasti rumpali dilemmanne on ratkennut.
 
Täällä meilläpäin on sitten sauna lämpimänä kun ehdit käymään ja oishan tuo mukava soitellakin pitkästä aikaa!
 
Niin ja aiheeseen vielä: Kyllä se jatkuva yrittäminen pitemmän päälle kannattaa.

2. Oma yrittäminen. Niin tuleekin tehdä. Ei Helsingissäkään kukaan nouda yhtään artistia yhdeltäkään treenikämpältä. Itseään pitää tuoda esiin jos haluaa saada huomiota. .
 
Se on selvää että ilman kovaa yrittämistä jne... ei mistään tule mitään mutta.......... joskus on alan lehdissä ollut tuottajien tarinointia näiden mielestä huippuluokan bändeistä ja siitä vaikka kuinka ovet olisivat olleet auki menestykseen jne.... on hommat menneet siitä huolimatta perseelleen. Ja siitä suosta on tosi vaikea nousta uudelleen yrittämään. Levy yhtiöt katsovat että ei enää kannata eivätkä enää halua satsata yhden flopin jälkeen penniäkään vaikka kuinka bändillä olisi kykyjä ja halua. Selittäkää siinä sitten kuinka se kova asenne ja yrittäminen tuo onnen ja autuuden.

Se on selvää että ilman kovaa yrittämistä jne... ei mistään tule mitään mutta.......... joskus on alan lehdissä ollut tuottajien tarinointia näiden mielestä huippuluokan bändeistä ja siitä vaikka kuinka ovet olisivat olleet auki menestykseen jne.... on hommat menneet siitä huolimatta perseelleen. Ja siitä suosta on tosi vaikea nousta uudelleen yrittämään. Levy yhtiöt katsovat että ei enää kannata eivätkä enää halua satsata yhden flopin jälkeen penniäkään vaikka kuinka bändillä olisi kykyjä ja halua. Selittäkää siinä sitten kuinka se kova asenne ja yrittäminen tuo onnen ja autuuden.
 
Ehkä eniten p**seestä on juuri tuo lyhytnäköisyys johon törmää usein. Kuvitellaan että artisti voisi debyytillään breikata ja myydä tuplaplatinaa. Jos niin ei käykään heivataan musikantit metsään ja hommataan uusia tilalle. Kyllä pitkäjänteisyys on ollut 90% menestyvien artistien salaisuus.
 
Prosenttiluvun heitin hatusta, en tiedä onko tuota tutkittu...
 
Asiasta hiukan sivuun:
Kaverini heitti hauskan ajatuksen. Kuvitelkaa Toni Wirtanen Idols-tyyppisen ohjelman karsinnassa. Siis parikymppisenä, vailla suurempaa esiintymiskokemusta.
"Ei kannata jättää päiväduunia" olis varmaan tullut joka tuomarin suusta.
 
Mutta siis. Eniten harmittaa niiden artistien puolesta joihin joku on satsannut ja "uskonut" ja sitten sitä hartaasti pusattua ensilevyä onkin myyty vain 300 kappaletta. Takit ovat kääntyneet suhinalla ja artistit hakeutuneet lähikaupan kassalle töihin.

Niin yksinkertaista. Joillekin riittää pari esiintymistä oikealle yleisölle, toiset ovat tahkonneet vuosikausia kunnes heidät on noteerattu.
 
3. Kultturivaikuttajien persnahka... ...on usein melko rahaton.
 
Joo hei Lux, ei tästä ole tarkoitus tehdä mitään vääntöö tyyliin me - ne toiset..=)
Tellu vaan toi ilmi joitain tosiseikkoja, jotka tuntuvat olevan samoja kuin 70-80 luvuilla vaikka musapuolellakin on auennut uusia kanavia ja keinot ovat monipuolistuneet - mikä on todella hyvä. Tuosta lainaamastani pätkästä kommenttia sen verran, että en _todellakaan_ poissulkenut sitä bändin omaa toimintaa, ei sitä ennenkään ketään sieltä treenikseltä haettu, ehei. Lähinnä sitä ajan takaa, että koska mediavaikuttajat ja "mediavaikuttajat" ovat kerääntyneet "harvaan asutulle eteläiselle rannikkoalueelle" on ilman muuta potentiaalisella bändillä hyvin paljon helpompaa saada "nimeä" ja ne parikin esiintymistä "oikealle kuulijajoukolle" kuin vähän enemmän potentiaalia omaavalle bändille sieltä esim. VV:n kirkonkylän kauppiaan ulkovaraston perunakellarista. Eipä liiku agentteja siellä, saati levyfirman scoutin siskon tuttuja. Eli tuo ulkomusiikillinen tuttuustekijä sekä positiiviset ennakkoinfot jää saamatta. Oletetaan että levytyssopparia/sitä huippukeikkaa ollaan hakemassa ja näiden kahden bändin samanvertaiset demot lätsähtävät järkkärin/levymogulin pöydälle, niin kuinkahan käynee? Hei, tästä bändistähän oli puhetta kun oltiin siellä baarissa...ja perhana vieköön, eikös MM:kin ollu tästä jotain kuullu. Mikäs tämä toinen on - nevöhööd...ihanhanhan tämä...mutta hei, eihän tästä oo mitään kuulunu - mitä lienee..
Eli haluamme tai emme, kyllä sisäpiirit, "dynastiat" ynnä hyvät ennakkosuhteet ja verkostot antavat joskus sellaisen 25% (noin) lisänosteen joka auttanee...
Ja edelleen, kultturivaikuttajat ovat myös minun havaintojeni mukaan PA....=)

on ilman muuta potentiaalisella bändillä hyvin paljon helpompaa saada "nimeä" ja ne parikin esiintymistä "oikealle kuulijajoukolle" kuin vähän enemmän potentiaalia omaavalle bändille sieltä esim. VV:n kirkonkylän kauppiaan ulkovaraston perunakellarista. Eipä liiku agentteja siellä, saati levyfirman scoutin siskon tuttuja.
Eli haluamme tai emme, kyllä sisäpiirit, "dynastiat" ynnä hyvät ennakkosuhteet ja verkostot antavat joskus sellaisen 25% (noin) lisänosteen joka auttanee...
 
Niinhän se on. Totta.
Mutta esim. tämä m.net on jo melko hyvä "sisäpiiri".
Tätä seuraa aikamoinen joukko alan vaikuttajia.
Väittäisin.
Eli nykyään ei enää tarvitse asua levymogulin siskontyttären naapurissa... ;)
 
Itsekin tunnen monta bändiä nimeltä juuri tätä kautta. Jos näen keikkamainoksia saatan hyvinkin valita jonkun noista keikoista juuri siksi koska se on "m.netistä tuttu".

Jos näen keikkamainoksia saatan hyvinkin valita jonkun noista keikoista juuri siksi koska se on "m.netistä tuttu".
 
Näinpä juuri, tämä on juurikin noita "vaikutus-ja PR-kanavia" joista ei muinoin tiedetty mitään, mihin aiemmin viittasin.. Myös studiotekniikka on kehittynyt ynnä kaikkinaiset demot ovat nykyään "helpommin kuunneltavia", luojan kiitos.. Myös promomatskua, kuvia ynnä muuta on nykytekniikan ansiosta helpommin saatavissa, ja jengi panostaa myös tuohon puoleen. Mutta mikään ei voita kunnon "sisäpiiriä", tuossa asiassa seison järkähtämättä väitteitteni takana. Mitä tulee tuohon musiikilliseen ynnä sosiaaliseen puoleen, niin sehän ei ole mihinkään muuttunut, aina on ollut musiikillisesti hyviä bändejä jotka on pystyneet "kädettämään" hyvinkin alkaneen uransa...syystä tai toisesta. :)

Tuossakin on se riski, että jos on liikaa esillä joka paikassa, naama kuluu ennen kuin sen kuuluisi kulua... myös esim levy-yhtiöiden näkökulmasta. Elikkä ne saattaa ajatella, että nuokin ovat pyörineet nurkissa jo ikuisuuden, mutta mitään ei tapahdu...
 
Niin, tuokin on kyllä totta.

Mutta eikö kenestäkään teistä tuntuisi nöyryyttävältä menestyä vain sen tähden, että sattuisi kuulumaan johonkin sisäpiiriin?
 
Meitsin mielestä musiikin veivaamisessa ei ole mitään mieltä jos ei pysty arvostamaan omia tekemisiään ja tulemaan suosituksi omien ansioidensa kautta. Rehellisyys näkyy ulospäin; tai ainakin haluan uskoa niin.

Hm. Nyt mun täytyy (lähinnä Tellun kirjoituksen vuoksi) sanoa, että jos bändi aikoo keikkailemalla lyödä läpi, ei se operoi "jostain käsin" kuin siinä mielessä että mistä keikat alkaa ja mihin ne päättyy.
 
Peer Gunteilta kysyttiin aikoinaan, mikseivät kaverit muuta Helsinkiin tai Tampereelle ajamaan asioitaan. Tyly vastaus oli jotakuinkin, että kyllä niissä saa ihan tarpeeksi käydä, Kouvolasta saa halvemmalla vuokralla tukikohta-asunnon ja sieltä on lyhyempi matka joka puolelle, eli keikkoja voi myydä säteittäinkin eikä aina vain pitkää silmukkaa.
 
Helsingissä aikoinaan kasvaneena ja sieltä käsin tärkeimmät bändijuttuni hoitaneena täytyy sanoa, että hommaan on itsestään selvänä kuulunut aina se, että Ouluun, Kemiin, Tornioon ja Rovaniemelle mennään soittamaan aina kun vain on mahdollisuus. Mutta ei siitä laskuteta pistokeikan kilometrikorvauksia (koska se ei onnistu, muuten kyllä); onhan matkalla toki esim. Salo, Turku, Pori, Vaasa, Kokkola ja Raahe, joissa kaikissa pitää päästä kieriskelemään niissä kissanjätöksissä makuupussissa täristen. Sama glooria on tuttua puuhaa toisinkin päin.
 
Hm. Katsokaapa mistä lähtevät ne bussit, joilla isot kotimaiset (myös stadilaiset) bändit kiertää. Kyllä vain, Kuopiosta ja Seinäjoelta. Ei stadissa mitään bändibusseja ole (paitsi muutamalla yrittäjällä), siellä on eräs kalliolainen autovuokraamo, jonka ritsoissa rokkarit on henkeään kaupan ihan ympäri suomea. Hyvin toimivasta bussista voi maksaa ne tyhjän ajon kilometritkin.
 
Sen sijaan se on varmaan totta, että puskalennätin pysyy paremmin käynnissä, jos on joka toinen viikko Helsingissäkin veto kaikkien muiden keikkojen ohessa. Joo. Mutta olisiko siinä sellainenkin logiikka, että helsinki on iso yliopistokaupunki, jossa on yhtä paljon (tai enemmän) keikoille tulevaa yleisöä kuin kaikissa muissa kaupungeissa yhteensä (varsinkin kun espoolaiset ja vantaalaiset, kauniaislaiset, porvoolaiset ja riihimäkeläisetkin tulevat helsinkiin kapakoimaan, jos on tarve bändejä nähdä).
 
Tuossa on yksi syy hakeutua asumaan Helsinkiin, tai eihän siellä asua tarvi - voi tehdä niinkuin minä, ajaa joka viikko ylimääräiset 800 kilometriä, että pääsee soittamaan sen vedon ja lähtemään sieltä keikoille ihan joka puolelle:-)

Mutta eikö kenestäkään teistä tuntuisi nöyryyttävältä menestyä vain sen tähden, että sattuisi kuulumaan johonkin sisäpiiriin?
 
Meitsin mielestä musiikin veivaamisessa ei ole mitään mieltä jos ei pysty arvostamaan omia tekemisiään ja tulemaan suosituksi omien ansioidensa kautta. Rehellisyys näkyy ulospäin; tai ainakin haluan uskoa niin.
 
Itseasiassa ei, kun se "sisäpiiri" on kovalla työllä ja omalla musiikilla hommattu. Mitään ei ole tullut ilmaiseksi... Yksi asia vaan on johtanut toiseen ja toinen kolmanteen jne. Kokopäivätyötä tämä, suhteiden ylläpito...

Homma kannattaa ennemmin tai myöhemmin, kun on vain valmis tekemään sen eteen IHAN MITÄ VAIN ja uskoo musiikkiinsa kuin muhammettilainen allahiinsa. Ei ole mitään merkitystä, mistä piireistä tai paikkakunnalta tulee, jos ei ole valmis tekemään suuria uhrauksia menestymisen eteen.
 
Jos paikkakunnan syrjäisyys on este etenemiselle muusikon uralla, niin sitten pitää muuttaa sieltä pois eikä jäädä oluttuopin ääreen ihmettelemään elämän syntyviä syviä. Jos menestyminen riippuu siitä, kuuluuko sisäpiiriin vai ei, niin sitten pitää tehdä kaikkensa päästäkseen osaksi sitä.
 
Jos haluaa ihan tosissaan tulla rokkitähdeksi, niin sen pitäisi sitten myös näkyä kaikessa, mitä tekee perkele...!

Jos haluaa ihan tosissaan tulla rokkitähdeksi, niin sen pitäisi sitten myös näkyä kaikessa, mitä tekee perkele...!
....Kokopäivätyötä tämä, suhteiden yllä
Ensin mainittu pitää paikkansa. Se ei ole työ vaan elämäntapa, ainakin alussa. Tuosta kokopäivätyöstä. Eräs tutun tuttu vetää keikkaa itsenäisenä yrittäjänä ilman myynti organisaatiota ja käytäntä menee niin että joka viikko on pari kolme myyntipäivää aamusta iltaan eli istutaan puhelimen ääressä ja soitellaan joka luukkuun ja lisäksi lähetellään mainoksia omasta showsta. Noin kolmisen prosenttia yhteyden otoista tuottaa jonkinlaisen tuloksen eli työtä työtä .... Lisäksi keikka matkat pyritään hoitamaan niin että meno/paluu matkalla jonnekin olisi matkan varrella jokin keikan tapainen, vaikkakin halvemmalla. Tuloa se on pienikin tulo. Eli näin se homma etenee.

Homma kannattaa ennemmin tai myöhemmin, kun on vain valmis tekemään sen eteen IHAN MITÄ VAIN
 
Jos paikkakunnan syrjäisyys on este etenemiselle muusikon uralla, niin sitten pitää muuttaa sieltä pois eikä jäädä oluttuopin ääreen ihmettelemään elämän syntyviä syviä.
 
Mutta eikö olisi kuitenkin inhimillistä jos ei tarvitsisi sentään IHAN MITÄ VAIN tehdä...
 
Varmasti menestymisen halu kyllä näkyy mm. juuri tuossa, mitä on valmis tekemään, mistä on valmis luopumaan, onko valmis esim. jättämään asuinympäristön jossa viihtyy, jossa on itselle tärkeät sosiaaliset kuviot jne. Ehkä on idealismia elätellä toivetta, että laajan maan alueella mahdollisuuksia olisi muuallakin kuin yhdellä paikkakunnalla. (sark)
 
Kiville: kyllä, keikkailu on juuri noin "globaalia" kuin kuvailit, ja siksi ainakin sitä voi onnistua tekemään vaikkei haluaisikaan muuttaa sinne (tänne) minne kaikki muutkin muuttavat.
 
Kaikki tämä horinani johtuu todennäköisesti vain omasta kipuilustani sen kanssa, että olen "pettänyt" pohjoisen ja "valunut" etelään. Hyvä vain jos se joillekin on vähemmän traumaattinen asia. Minusta alueellinen keskittyminen kaikkinensa on kuitenkin huolestuttava ongelma ja oire, jolla on takuulla vakavampia seurauksia kuin ollaan ajateltu. Aiheestahan ei keskustella julkisesti juuri ollenkaan, vaikka samalla ihmetellään kaupunkilaisten juurettomuutta, yksinäisyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia, puhumattakaan asuntojen hinnoista, liikennejärjestelyistä, terveyspalveluiden tilasta ym, ja joskus muistetaan myös kummastella kuinka vaikeaa maaseudulla puolestaan onkaan, kun siellä ei ole enää töitä eikä ihmisiä, kas kummaa.
 
No niin, taas käynnistyi...