Bassot ›

Oliko kova basisti teidän mielestä?
 
Tiedän, soittaa kuin miehet ja just niinku Thin Lizzyä pitääkin soittaa ja blaa blaa, mutta onkos kukaan miettiny tai tsekkaillu sen soittoa enemmälti?
 
Must se on semmonen ukko, että sitä ei ois voinu millään korvata Lizzyssä, mutta toisaalta vaikee kuvitella sitä mihinkään perusbasistin rooliin muuhun bändiinkään. Sen verta omalaatuinen staili ja soundi. Kitaramainen, ihan hyvällä tavalla.

Mulla taitaa olla hyllyssä kaikki Thin Lizzyn vinyylit, mutta enpä ole vielä tullut tarkemmin analysoineeksi Philin bassostailia. Sehän ne piisit kuitenkin pääosin teki.

Mulla taitaa olla hyllyssä kaikki Thin Lizzyn vinyylit, mutta enpä ole vielä tullut tarkemmin analysoineeksi Philin bassostailia. Sehän ne piisit kuitenkin pääosin teki.
 
Juu, muusikkous kyllä tiedossa, mut kelasin et ihan jos niinq basistinäkökulmatsa.
 
Eikä tarvi tänne sit mitään että "mitä väliä jos biisit toimii".
 
Mulle tulee ekane mieleen, että ei ainakaan mikään laid-back soittaja tuo, jos nyt basistista niin voi sanoa.

Ihan muusikko näkökulmasta puhuttuna niin hienostihan se veti. Jos joku on koskaan yrittänyt soittaa bassoa ja laulaa yhtäaikaa esim. kappaletta The Boys Are Back In Town niin tietää mistä puhutaan.

Lynott ei itseään kuulemma pitänyt oikein minkäänlaisena basistina, mutta komeasti ja persoonallisesti hän kuitenkin soitti. Aika kiperiäkin juttuja soitteli, kuten vaikka "Opium Trail". Yksi suosikeistani on vanha biisi "Little Girl In Bloom"

Ihan muusikko näkökulmasta puhuttuna niin hienostihan se veti. Jos joku on koskaan yrittänyt soittaa bassoa ja laulaa yhtäaikaa esim. kappaletta The Boys Are Back In Town niin tietää mistä puhutaan.
 
Joo, noi tiedetään et ei oo mitään lastenleikkiä.
 
Muuten Hemppa; ei Lynott ton kirjan mukaan läheskään kaikkea matskua kirjottanu, mutta ne aina "sujahti" hänen nimiinsä sitten. Mm. Still in love with you on sen mukaan pitkälti Mooren biisi, samoin juurikin Opium trail.

"Opium Trail" on kylläkin merkitty Gorhamin, Lynottin ja Downeyn nimiin. Tosin Moore soitteli vuonna 1977 Lizzyssä tuuraamassa kätensä telonutta Robertsonia, joten voihan hänelläkin olla biisin syntyyn osansa.
 
"Don't Believe A Word" oli alunperin hidas blues ja nopeamman sovituksen kehittivät Robertson ja Downey. Robertson muistaakseni harmiteli kun heille ei Lynott antanut kuitenkaan minkäänlaista krediittiä.

"Opium Trail" on kylläkin merkitty Gorhamin, Lynottin ja Downeyn nimiin. Tosin Moore soitteli vuonna 1977 Lizzyssä tuuraamassa kätensä telonutta Robertsonia, joten voihan hänelläkin olla biisin syntyyn osansa.
 
"Don't Believe A Word" oli alunperin hidas blues ja nopeamman sovituksen kehittivät Robertson ja Downey. Robertson muistaakseni harmiteli kun heille ei Lynott antanut kuitenkaan minkäänlaista krediittiä.
 
Ton Opium Trailin muistin väärin, luen just sitä kirjaa. Ja Don`t believe a word oli tosiaan noin. Robbo siinä kirjassa mainitsi, että sellasta se rockbisnes on. Tosta Opium Trailista muistin, että Lynott olis myöhemmin antanu Moorelle fyrkkaa siitä.

Juu, onhan noita tullut perhepiirissä soiteltua noita Lizzylöitä. Linkissä näytteitä aiheesta. Treenikämppäolosuhteissa suoraan Etelä-Koreasta tulleena hirvittävässä flunssassa ja maksimaalisessa kanuunassa vedettyä kamaa, taisi olla vuonna 2000. Selitykset riittänee. Bassossa ja laulussa m.netin hollstro ja rummuissa hollmi-5. Ite toista kitaraa ja epävireistä laulua. Basso (-73 jatsi) tais mennä suoraan pöytään.
 
http://juki.1g.fi/mp3/Coverboys/

Ei kaveri basistina mitenkään ihmeellinen ollut. Okei, soitti hienosti bassoa, mutta kyllä muistan hänet paremmin laulusta, lyriikoista ja siitä koko tunnelmasta, mitä varsinkin livejä katsottaessa löytyy. Jotenkin sai kaiken näyttämään niin helpolta.

Ei kaveri basistina mitenkään ihmeellinen ollut.
 
oli se

Lynott soitti bassoa napakasti, tuki sointuvaihdoksia ja veti välillä walking bass tyyliin, silloin kun se sopi. Hyvä taimi ja staili. Hemmetin hyvä. Paras plekulla soittava basisti minusta.
 
Lynott oli ihan ensimmäisiä (1. mulle. 2. oli Rush/Geddy, 3. Police/Sting ja 4. Mötörhead/Lemmy) jotka toi basistin framille. Basso kuului ja näkyi. Hyvin se soitti ja lauloi samalla kun peilaili sillä presarin pleksillä mimmejä eturivistä. Musiikki kolahti mulle jo ennen kuin soitin edes bassoa. Bändi oli parhaimmillaan tosi tykki, vaikka rumpali veti sellaisella kevyellä jazz-fiiliksellä. Olis ollut hienoa nähdä se joskus Lynottin kanssa lavalla. Näin sitten myöhemmin Tavastialla sen Gorhamin ja Sykesin Thin Lizzyn. Minuun teki sekin vaikutuksen.

oli se
 
Okei oli huonosti sanottu. Tarkoitin vain, että ei ollut mikään Claypool, ihan niinkuin viimeiseen asti hiotulla tekniikalla ja taidolla tehdä ihan mitä vain soittimensa kanssa olisi mitään väliä. Musiikki ratkaisee.

Juu, onneksi ei ollut,
 
Niin no. Ei ollut ei. Enpä ole kuullut Thin Lizzyltä/Lynottilta vielä tähän päivään mennessä mitään kiinnostavaa. Ei mielestäni myöskään erityisen merkityksellinen basisti.

Enpä ole kuullut Thin Lizzyltä/Lynottilta vielä tähän päivään mennessä mitään kiinnostavaa. Ei mielestäni myöskään erityisen merkityksellinen basisti. Et vain ole perehtynyt. Aika harva basisti on yhtä hyvä biisintekijä/laulaja/tulkitsija. Mulle Thin Lizzy oli kova juttu silloin, kun ne julkaisi levyjä. Mielellään sitä vieläkin kuuntelee.

Niin no. Ei ollut ei. Enpä ole kuullut Thin Lizzyltä/Lynottilta vielä tähän päivään mennessä mitään kiinnostavaa. Ei mielestäni myöskään erityisen merkityksellinen basisti.
 
Kerropas nyt sitten niitä merkityksellisiä basisteja ja perustelut perään niin saadaan vähän perspektiiviä tuohon lausumaan.

Niin no. Ei ollut ei. Enpä ole kuullut Thin Lizzyltä/Lynottilta vielä tähän päivään mennessä mitään kiinnostavaa. Ei mielestäni myöskään erityisen merkityksellinen basisti.
 
Se on pataan sitte. Thin Lizzy on mulle kovin juttu.

Ne jyrää meidät! Nuo Hollstommit. 8-)

Ne jyrää meidät! Nuo Hollstommit. 8-)
 
Ei kun me ollaan ihaan iisejä ukkeleita. Mut Thin Lizzyä ei haukuta ilman että tulee kommentteja. Se on meille pyhäkoulukamaa. Viikonloppusisin matkalla mummolaan kuuneltiin iskän Toyota Mark II:ssa hartaana c-kasettimankalta kun Lynott ja muut Lizzyn soittajat veti Whiskey in the Jaria. Tämä siis vuonna 1970.