Kitarat: soittaminen ›

Vittuilijat sun muut päänaukojat menkää muualle, jookos?
 
Ongelmani ilmenee otsikossa. Olen mielestäni ihan ok kitaristi. Osaan perussoinnut, ja tälläiset sun muut perusjutut. Nopeutta on kuitenkin aika ähän. Tsekkasin hetken aikaa Mitä soitatte nyt? -topikkia ja äimästyin. Jumanlauta, porukkahan vetää Steve Vaita, Liquid Tension Experimenttiä, Racer X:ää jne.. Kyllähän siinä kateeksi käy. :)
Oma nopeuteni saati tekniikka ei tuohon riittä. Halua tosin on aivan helvetisti.
 
Ongelmana saattaa olla se, etten keksi mitään soitettavaa. Samat vanhat Puppetsit ja Fainal Kowntaunit soi koko ajan, sen on huomannut jopa perheeni.
Tsekkailen aina silloin tällöin tabuja, ja sitten kun joku haastava, mutta mahdollinen tabla tulee vastaan, en vain jotenkaan soittaa sitä loppuun. En tiedä miksi.
 
Eli, tekniikkaa ja nopeutta haluan kehittää. Harjoituksia otetaan vastaan, (myös teoriaa, biisintekoa, skaaloja, etc.). Olen kiitollinen niille, jotka vastaavat tähän TOSISSAAN.

Kauan olet soittanut?

Kauan olet soittanut?
 
Viitisen vuotta. Ja nyt olen alkanut soittamaan aktiivisemmin.

Juttuja kannattaa opetella metronomin kanssa. Ensin hitaammin ja sitten nopeutat aina vähän kun alkaa sujua. Skaaloja soittelet ylös ja alas ja erilaisia tekniikkaharjoitteita joita on netti pullollaan.
 
Nopeus ei kuitenkaan ole tärkeintä vaan hyvä tatsi. Tiedän yhden hepun joka soittelee kaikenmaailman tekniikkaharjoitteita aivan liian nopeasti. Sillä ei ole malttia --> Saa soitettua nuotit nopeasti mutta se kuulostaa aika kamalalta.
Jos mietit mitä voisi soittaa niin selaile vaikka täältä m.nettiä ja lue kuinka joitain bändejä kehutaan. Sitten tutustut siihen ja opettelet soittamaan.

Täytyy toistaa sitä mitä kaikki sanovat:
 
Käytä metronomia. Aloita hitaasti. kun menee TÄYSIN puhtaasti, nopeuta 5-10llä iskulla/minuutti nopeammaksi.
Kehitystähän tapahtuu, kun hienomotorinen tarkkuus jne. parantuu, eli et ole huomenna maailman nopein. (jotenkin noin)
Kuukauden jälkeen kehityksen jo huomaa.
 
Erilaisia harjoituksia on netti täynnä, kun googlettaa!

Otat itseäsi niskasta kiinni kun alat harjoitella uutta kappaletta. Soitat sitä niin kauan että se menee ja sen jälkeen älä jää jumiin siihen vaan uutta kehiin. Muista kuitenkin, että älä liikaa treenaa muiden kappaleita nuotista nuottiin, vaan pidät aina välillä siinä taukoa ja kehittele jotakin omaa ja nesim. skaaloja juuri tuon metronomin kanssa vetelet. Mutta niissä on taas se ongelma mikä on täällä esille tullut, että niihinkään ei saa jäädä jumiin liikaa... ettei mene musiikki pelkäksi skaalailuksi. Kyllä se siitä kun vaan jaksaa treenata treenata treenata ja treenata!

Hö, strutsi oli nopeempi.
 
Niin ja jos vedät tämän illan jotakin kuviota nopeudella, jolla menee varmasti puhtaasti, niin kehitys voi tapahtua yön aikana :)
Noh, en tiedä soittamisen kannalta, mutta bodaus perustuu tavallaan tuohon.

kyllähän se on jo aika hyvä jos puppetsin ja viimesen lähtölaskennan osaa. itse olen nyt alkanut treenaamaan niin, että aluksi tiluttelen eri skaaloja läpitse yrittäen parantaa nopeutta ja puhtautta. sen jälkeen sahailen eri sointuja samalla periaatteella. näihin rituaaleihin menee yleensä puolesta tunnista tuntiin. sitten soittelen jo opittuja juttuja ja yritän soittaa ne paremmin. joka päivä yritän myös opetella jotain uutta uuden riffin tai soolon.
helposti käy niin, että ei jaksa opetella piisejä loppuun, vaan opettelee vain jotain tunnistettavia riffejä. tähän laiskuuteen en ole itsekään keksinyt mitään lääkettä.
uskoisin että järjestelmällisellä ja monipuolisella treenamisella sitä tulosta tulee, vaikka joskus saa hakata päätä seinään viikkokaupalla ennen kuin huomaa mitään muutosta. pitäisin myös motivaatiota ja keskittymistä tärkeänä ettei vaan rämpyttele ilman ajatusta. usein myös töiden jälkeen on sen verran väsynyt ettei jaksa keskittyä jolloin ei kyllä kehitykään. jos haluaa hyväsi kitaristiksi niin täytyy olla friikki. ei muuta kuin lapio käteen ja töihin.

http://z.about.com/d/guitar/1/0/V/7/gmajortoadorian.gif
 
Tuossa esim. ihan hyvä perus skaala -harjoite.
Ylös G-duuria ja alas A-doorista.
 
E: Tosta löytyy ne perusskaalat
http://www.cyberfret.com/scales/basic/page2.php

Tsekkasin hetken aikaa Mitä soitatte nyt? -topikkia ja äimästyin. Jumanlauta, porukkahan vetää Steve Vaita, Liquid Tension Experimenttiä, Racer X:ää jne.. Kyllähän siinä kateeksi käy. :)
 
Näistä ketjuista ei nyt kannatta vetää mitään johtopäätöksiä. Ensin kehutaan, että osataan vaikka mitä; mutta pyydäpä sitten tyyppejä nauhoittamaan soittoaan ja pistämään nettiin, niin eipä niitä nauhoituksia sitten tulekaan.

Näistä ketjuista ei nyt kannatta vetää mitään johtopäätöksiä. Ensin kehutaan, että osataan vaikka mitä; mutta pyydäpä sitten tyyppejä nauhoittamaan soittoaan ja pistämään nettiin, niin eipä niitä nauhoituksia sitten tulekaan.
 
Niin sehän on vähän suhteellinen käsite että "osaan soittaa biisin"
Osaako soittaa kokonaan, tarkasti ja kuulostaako se hyvältä, onko string-noisea jne...
 
Kannattaa pitää sitä taitoa sitten yllä soittamalla säännöllisesti. Minultakin on nyt jäänyt varsinaiset treenit vähiin eikä enää suju tilut ihan niin hyvin kuin joskus. Puolisen vuotta sitten oli tapana soitella väh. tunti päivässä niin alkoi sujua aika vaivattomasti nopeatkin tilut.

Muusikoiden netistä löytyy jo miljoonasta topicista vastaukset kysymyksiisi ja neuvojakin. Tiedä sitten oliko tämä sitä päänaukomista.

Jumanlauta, porukkahan vetää Steve Vaita, Liquid Tension Experimenttiä, Racer X:ää jne.. Kyllähän siinä kateeksi käy. :)
 
Kyllä sanoisin että ERITTÄIN harva esim. noilta tyypeiltä/bändeiltä mitään pahoja juttuja vetelee, ainakaan kovin uskottavasti. Kyllähän muusikoiden.net on pullollaan mm. niitäkin jotka "osaavat" koko bodomin tuotannon. :) Ja ennenkaikkea, ei itseään kannata muihin alkaa vertailemaan, tai tuntea alemmuutta muita kohtaan jos joku sattuu osaamaan jotain mitä ei itse osaa. Senkin ajan minkä käyttää siihen pähkäilyyn että "tuokin vetää tuollaisia juttuja mitä en varmasti ikinä osaa/opi", voi käyttää ennemmin vaikka siihen että treenaa niitä juttuja jotka itseä kiinostaa.
 
Tällainen ohimennen päähän tullut miete vain..

Sanoit tuossa että jos löydät jonkun haastavan tablan et soita sitä loppuun. Miksi et? Ei sitä kehity jos ei ota itseään niskasta kiinni ja harjoittele.

Tsekkailen aina silloin tällöin tabuja, ja sitten kun joku haastava, mutta mahdollinen tabla tulee vastaan, en vain jotenkaan soittaa sitä loppuun. En tiedä miksi.
 
Et voi itsestään oppia asioita, joita et harjoittele. Jos nuoteissa/tabeissa on vaikea kohta ja soitat sen tilalle jotain improvisaatiota, niin riffi ja lickivarastosi ei kehity. Siksi suosittelen, että valitset itsellesi tarpeeksi helpot kappaleet ja harjoittelet ne yksi yhteen levyn kanssa. Ja tarpeeksi hitaasti. Toki jos soitat biisejä keikalla, niin silloinhan on periaattessa ihan sama, miten soitat.
 
Itse olen ainakin huomannut, että tälläinen improvisaatiosoittelu ei ole hirveän kehittävää tekniikan kannalta. Jos harjoittelee biisejä hitaasti metronomin kanssa, biisit oppii paljon nopeammin. Siten saa taas uusia välineita improvisaatioon ja omien riffien sekä soolojen tekoon.

Eli, tekniikkaa ja nopeutta haluan kehittää. Harjoituksia otetaan vastaan, (myös teoriaa, biisintekoa, skaaloja, etc.). Olen kiitollinen niille, jotka vastaavat tähän TOSISSAAN.
 
Ensimmäisenä tuli mieleen, että tekniikkaan liittyy paljon asioita joista ei oikein voi valaista toista muuten kuin puolen metrin päästä itse näyttäen. Pari - kolme soittotuntia joltain tarkkaan valitulta kaverilta saattaa avata monta solmua kerralla. Olen itsekin antanut joskus tyypeille muutaman täsmätunnin siitä aiheesta että "miten ne sormet ja pleku oikein liikkuu". Ja tällaisia tunteja olen myös ottanut itse. Toinen puoli on tietysti se, että kaveri näkee heti että miten sä soitat nyt, ja voi puuttua suoraan ongelmakohtiin.
 
Kysymys ei aina ole siitä että mitä harjoitusta tekee, vaan että kuinka ne sormet tarkalleen ottaen asettuvat kielille, ja plekun asento myös yms. Se on usein pakko näyttää vierestä, ei pysty selittämään pelkästään verbaalisesti.
 
Sitten harjoituksista: Tällainen käsite on kuningas kuin "mekaaninen eristäminen". Mun mielestäni paras treeni on sellainen, että otetaan jostain soolosta yksi kohta treenin alle; ikään kuin mekaanisesti eristetään se, ja tehdään siitä harjoitus - soitetaan eri kohdista otelautaa ja eri kielillä. Tavallaan otetaan siitä kohdasta se periaate, ja työstetään sitä. Samalla tulee haltuun myös se soolo mikä kiinnostaa. Kannattaa pysyä kiinni olemassa olevissa sooloissa, eikä liiaksi liukua periaatteiden ja "pelkkien" harjoitusten maailmaan.

Hommaa jotku ohuet kielet kitaraan ja koita olla käyttämättä liikaa voimaa nuotien soimaan saamiseksi. Kokeile aluksi vetää jotain ihan yksinkertasia yhden kielen juttuja ja saada ne mahdollisimman nopeaksi.

Hommaa jotku ohuet kielet kitaraan ja koita olla käyttämättä liikaa voimaa nuotien soimaan saamiseksi. Kokeile aluksi vetää jotain ihan yksinkertasia yhden kielen juttuja ja saada ne mahdollisimman nopeaksi.
 
Nääh. 11-satsi kiinni ja metronomi naputtamaan. Yhdistä natsikuriin ja tinkimättömyyteen.
 
Muista lisätä vastusta progressiivisesti, ota joka neljäs viikko kevyemmin, ja muista riittävä proteiininsaanti, syöminen n.2-3 h välein - ja tietenkin palautuminen. Vältä lyhytketjuisia hiilareita, alkoholia ja ylimääräistä rasvaa ja nuku kunnon yöunet. Jaksaa jaksaa, kasvaa kasvaa!

Tuohon biisien opetteluun auttaa ainakin bändin hommaaminen, koska silloin vain täytyy opetella biisit. Eihän soittoseuraa välttämättä löydä niin helposti, mutta älä nirsoile. Jos bändin musiikkityyli eroaa siitä, mitä yleensä soitat, kehityt samalla soittajanakin ja monipuolistut. (oikea sana? :)
 
Niin ja voi olla, että vain luulet junnaavasi paikoillaan tai kehittymisesi on kausiluontoista. Itsellänikin joskus tekee mieli heittää kitara nurkkaan ja mennä nukkumaan, mutta välillä taas tuntuu, notta kiesus kun rullaa taas.
Tai sitten vain kehityt niin hitaasti reenin puutteesta... Soita, soita ja soita. Sehän on kivaakin. :)
En tiedä toimiiko muilla, mutta kokeilemisen arvoista on pitää taukoa. En tiedä kehittyykö tauon aikana - kai sitä, kun yölläkin kehittyy - mutta kun kitaraa on kerennyt tulla ikävä, niin sitä soittaa suuremmalla rakkaudella ja jotenkin muutenkin tuntuisi aina sujuvan paremmin.