Aihe: Budjettikitara enemmän soitelleelle.
1 2 3
kulmahiomakone
11.09.2003 17:41:44 (muokattu 11.09.2003 20:09:19)
kivi:
...Ei Helsinki oo mitenkään pakollinen etappi. Jo Seinäjoella/Nurmossa on hyviä (ja/tai edullisia) kitaroita Markun Musiikissa, Musiikki Järvenpäällä ja TopSoundissa. Markulla oli noita Anniversaryja sekä stratoa että teleä kun viimeksi kävin.
 
Jepsjeps. Seinäjoelle/Nurmoon olen tässä suuntaamassakin kunhan flunssasta tervehdyn. Kiitokset Anniversary infosta, toivottavasti sellainen tielleni eksyy, ainakin vertailupohjaa saisin, jos en sitten sellaista ostakaan. Top Sound muuten mainostaa itseään suurimpana soitinliikkeenä kehä III:n pohjoispuolella...
 
moses malone:
Tuota noin, voisitko kertoa tarkemmin mkä puoliakustisessa alkoi tökkiä sillon aikoinaan ja miksi jäit paikoillesi takkuamaan? Olen nimittäin hankkimassa ensimmäistä sähkökitaraani ja olen niin ikään tykästynyt 335-tyyppiseen soittimeen ja niin ikään hakemassa budjettikitaraa. Epiphonen DOT tuntui hyvältä minulle mutta olen kuitenkin vielä harkinnut ja miettinyt olisko Strato-mallinen ehkä parempi monipuolisuutensa vuoksi. Itse olen asettanut hintarajaksi noin 500 eskoa, jolla saisi esim. Mexico Straton, joka myöskin sopi käteen niin sanotusti.
 
Tämä on sitten ihan henkilökohtainen näkemys ja tilitys...
 
Minun tympääntyminen soittamiseen ei ehkä niinkään johtunut itse soittimesta. Kitaransoitto on ylipäänsä harrastus, jossa tietyn tason saavuttaa suhteellisen nopeasti. Jos nuorena aloittaa ja _ahkerasti_ soittaa, niin viiden vuoden kuluttua on jo aika etevä. Kehtaa soittaa jo ihan muiden kuullen :) Eteneminen siitä tietystä tasosta vaatii kuitenkin aika paljon: teoriaa on tankattava "älyttömästi", varsinkin sointujen ymmärtämiseen ja opiskeluun saa kulumaan aikaa. Sitten jos elämässä on muutakin aktiviteettia kuin kitaran soitto, niin saattaa jäädä junnaamaan paikoilleen. Edistystä ei tapahdu, koska ei ole aikaa soittaa ja harjoitella tarpeeksi. Se turhauttaa.
 
Se että haluan pysyä erossa puoliakustisista on siis lähinnä henkistä.
 
Mutta mitä tulee ensimmäisen kitaran hankintaan, niin minulla on tarve puhua läpiä päähäni. Itsehän en ole edelleenkään ensimmäistä kitaraani hankkinut... Jos ensimmäisen instrumentin hankinta ei ole rahasta kiinni, niin kaiketi on parasta ostaa se soitin joka eniten mielyttää. Sen luulisi olevan oman innostuksen ylläpitämiseksi paras ratkaisu.
 
Jos budjetti on rajoitettu, niin asiat eivät ole enää niin yksioikoisia. Kuitenkin lienee niin, että puoliakustinen kitara on tuotantokustannuksiltaan huomattavasti periteistä stratolankkua kalliimpi. Pienemmällä rahamäärällä saa siis todennäköisemmin hyvän lankun kuin hyvän puoliakustisen. Lisäksi puoliakustinen on nimensä mukaisesti akustinen soitin, en väitä etteivätkö lankkukitarat olisi, mutta puoliakustinen on sitä korostuneissa määrin. Akustiset soittimet taas ovat mysteereitä. Kun puiden syyt sattuvat huonosti, resonoinnin, ynnä muiden maalikolle käsittämättömien syiden vuoksi tietty taajuus saattaa kuolla tyystin. Sitten siinä onkin ihmettelemistä kun tietyt nuotit eivät soi.
 
Edellinen on osin tyhmää pelottelua, mutta on siihen varmasti vahingossa tarttunut mukaan häivä totuudestakin. Joka tapauksessa suosittelen soittamaan pitkään ja hartaasti akustista soitinta ennen sen ostamista (niin siis, että soittimen hyvyydestä varmistuu henkilö, jolla on runsaasti kokemusta akustisista soittimista). Ja sitten se hyväksi havaittu ostetaan, ei sitä saman mallista, jonka myyjä hakee varastosta. Se on eri soitin ja mahdollisesti ihan paska. Esittelykappaleesta voi tingata alennustakin :)
moses malone
12.09.2003 09:59:25

 
Minun tympääntyminen soittamiseen ei ehkä niinkään johtunut itse soittimesta.
 
Se että haluan pysyä erossa puoliakustisista on siis lähinnä henkistä.

 
Luulenpa ymmärtäneeni mitä tarkoitat.
 
Jos ensimmäisen instrumentin hankinta ei ole rahasta kiinni, niin kaiketi on parasta ostaa se soitin joka eniten mielyttää. Sen luulisi olevan oman innostuksen ylläpitämiseksi paras ratkaisu.
 
Niinpä!
 
Pienemmällä rahamäärällä saa siis todennäköisemmin hyvän lankun kuin hyvän puoliakustisen.
 
Tätä juuri olen omassa pienessä mielessäni miettinyt ja yrittänyt saada selville, että onko näin. Kaiken (maalais-)järjen mukaan puoliakustinen on monimutkaisempi ja täten kalliimpi valmistaa kuin lankku kitara.
 
Joka tapauksessa suosittelen soittamaan pitkään ja hartaasti akustista soitinta ennen sen ostamista (niin siis, että soittimen hyvyydestä varmistuu henkilö, jolla on runsaasti kokemusta akustisista soittimista). Ja sitten se hyväksi havaittu ostetaan, ei sitä saman mallista, jonka myyjä hakee varastosta.
 
Totta tämäkin, mutta kovin monessa suomalaisessa musiikkiliikkeessä ei ole puoliakustisia varastossa, on vain ne kappaleet jotka ovat esillä.
 
Mietin siis edelleenkin, että kummassa on ns. "enemmän" kitaraa n.500 €:n puoliakustisessa esim Epin DOT vai suurinpiirtein saman hintaisessa esim. Fender Mexico Stratossa. En mieti onko toinen kauniimpi tai rumempi kuin toinen tai tms vaan puhtaasti hinta/laatu suhdetta.
 
Mainittakoon, että soittelen blues-rock(-rautalanka)-linjalla vaikka tässä hinta-laatu puntaroinnissa sillä ei pitäis olla merkitystä. Olen päälle 3-kymppinen kotitarvesoittaja joka on soitellu pari vuotta akustista ja haluaisi sähköisen soittimen, jolla voisi kepitellä loppuikänsä.
En siis itse ole otsikon mukainen "enemmän soitellut".
M-Juhana
19.09.2003 11:09:53
 
 
Erittäin mukava ja asiallinen ketju :) ++
 
Omana huomionani toteaisin, että sen "hyvän" käytetyn löytäminen on kyllä hankalaa. Sellaisena karkeana "mutu" mielipiteenäni on, ettei niitä hyviä oikein kaupoissa seiso. Suoraan myytynä on vähän tilanne sama, ei monikaan hyvää kitaraa pois myy. Joskus varmaankin pääsee apajille, kun joku ns. rahapulassa myy, ei ole vaan kohdalle sattunut. Tarkoitan tässä näitä n. 500€ kitaroita.
 
On varmaankin vaikeaa tehdä päätöstä, kun hankkii ensinmäistä / budjetti-kitaraa (itsellänikin), uusi vai käytetty. Polte on kova ja käytettyä ei löydy. Joten kaupassa roikkuvat uudet kiehtoo. Ei ole helppoa :)
 
PS. Lusikka soppaan, IMO , itse olen kovasti mieltynyt Ibanezin RG sarjan kitaroihin, niistäkin löytyy mukavia n. 500€ hintaluokassa. Olen kyllä enempi rock/blues henkinen ja RG:t on aika"hevi", mutta silti..:)
Koskaan ei ole myöhäistä......soittaa rokkia ...
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2 3
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)