Yleistä keskustelua musiikista ›

Eikö tän ois voinu otsikoida tyyliin "minäkin vihaan Negativea ja muuta teinix-paskaa"?

Niin kyllähän ulkomusiikilliset asiat ehkä lisäävät levyn myyntiä...mutta ei kanna hirveän pitkälle pakosti, onhan melkein jokaisella bändillä jotain ulkomusiikillista...eli mielestäni tämän jutun voi pitää tyylikkäänä...jos hoitaa musiikin teon siinä samalla, ja sitten miettii lavashown sekä promokuvat...eli ensin vahva musa mielessä studiossa, sitten tuohon lavakarismaan...se taas pelaa niin jos bändi todella löytää oman juttunsa, sekä menee sillä eteenpäin...tai sitten on uusiutumiskykyinen kuten RHCP ja Don Huonot joilla on/oli aina jotain uutta mukana...tärkeintä kumminkin että musiikki on tarttuvaa ja sitä esitetään persoonallisesti...silloin se tarttuu ulkomusiikista välittämättä.

Eikö tän ois voinu otsikoida tyyliin "minäkin vihaan Negativea ja muuta teinix-paskaa"?
 
Olisi! Mutta kyseessä ei ollut minun oma mielipiteeni ko. bändeistä, vaan se että en ymmärrä tätä että yllättäen joka helkkarin bändi rupeaa vetämään kilon maskaraa naamaan ja tekemään yltiö romanttista "Antti Tuisku-heviä". (Ei millään pahalla Antti)

Mielestäni ulkomuusikillisia ja sisämusiikillisia tekijöitä ei oikein voi erottaa toisistaan.Etenkin jos kyse on populaarimusiikista ja musiikkibusineksesta ylipäätään.
Aina kun halutaan,että musiikki tavoittaisi muitakin kuin soittajat itsensä, puhutaan musiikin tuotteistamisesta. Kun yritetään myydä keikalle lippuja ja/tai saada musikkia levytetyksi, kyse on kaupallisuudesta tai ainakin siihen pyrkimisestä. Ja silloin kuviossa vaikuttavat suuresti myös ulkomusiikilliset tekijät.
 
Sekin on ulkomusiikillista, ettei muka ole panostettu ulkomusiikillisiin tekijöihin. Esimerkkinä nämä Seattlen Grunge-bändit joitka pukeutuivat flanellipaitoihin.
Ja kuinka monta aivan helvetin rumaa naislaulajaa on maailman listoilla juhlinut?
No, Barbara Streisand, mutta poikkeus vahvistaa säännön.
Aikanaan Elvistä syytettiin siitä, että pärjäsi vain ulkonäön ja irtonaisen lantion ansiosta. Mutta yhtälailla ja miltei enemmänkin nämä Gillespiet, Parkerit sun muut Daviesit kiinnittivät huomiota ulkomusiikillisiin tekijöihin, oli erittäin tärkeää olla tyylikäs ja cool.
 
No miten tämä liittyy näihin kotimaisiin meikki-homo-lurex-bändeihin? Ei mitenkään.
Ne eivät ole tyylikkäitä ja cool.

Mielestäni ulkomuusikillisia ja sisämusiikillisia tekijöitä ei oikein voi erottaa toisistaan.Etenkin jos kyse on populaarimusiikista ja musiikkibusineksesta ylipäätään.
Aina kun halutaan,että musiikki tavoittaisi muitakin kuin soittajat itsensä, puhutaan musiikin tuotteistamisesta. Kun yritetään myydä keikalle lippuja ja/tai saada musikkia levytetyksi, kyse on kaupallisuudesta tai ainakin siihen pyrkimisestä. Ja silloin kuviossa vaikuttavat suuresti myös ulkomusiikilliset tekijät.
 
Asiaa, sait plussan.
 
Mutta tosiaan, ei minunkaan mielestä ulkomusiikkillisia ja musiikillisia tekijöitä erottaa toisistaan. Yleensä eniten olen nauttinut orkestereista joilla on molemmat osaalueet kohillaan.

Ja kuinka monta aivan helvetin rumaa naislaulajaa on maailman listoilla juhlinut?

 
Mutta onneksi listoilla juhlii joka päivä aivan helvetin rumaäänisiä naislaulajia.

Mutta onneksi listoilla juhlii joka päivä aivan helvetin rumaäänisiä naislaulajia.
 
Totta, ikävä kyllä.

minusta on turha rajata ulkomusiikilliset tekijät pelkästään meikkaamiseen, tällaisiin "uusglam -bändeihin". yhtälailla voisi rinnastaa esim. ramonesin nahkatakki/converse imagon, grungen flanellipaidat(kuten joku viisas jo edellä mainitsi), hevibändien tapparakitarat, mustat pitkät letit sekä matti ja tepon jakkupuvut. yhtälailla mietittyjä ulkomusiikillisia juttuja ne on minusta...

Enkä myöskään tajua kielikorun ihanuutta, johtuu varmasti siitä kun sitä ei mulla ole.
Mulla oli joitakin vuosia sellanen, otin pois kun luovuin periaatesyistä kaikista lävistyksistä. Kylläpä suu tuntuu tilavalta ja kieli kevyeltä! Vaikka tästä on jo pari vuotta kun otin sen pois niin voin vieläkin tuntea sellasen "kepeyden" kun ajattelen sitä tappia ja boltsia kielessä ja tunnenkin että eihän se olekkaan siellä =)
 
Edit: olen muuten ajatellut, että varmaankin noin viiden vuoden päästä kaikki noi meikkirokkarit on naurettu pihalle ja grunge-jutska tulee taas muotii. Jonkin näköinen 2000-luvun versio grungepukeutumisesta missä vaatteet on jo kaupasta ostettuna über-repaleisia (enemmän kun nyt, vaik kyllähän noita saa jo aika runneltuina ostettua) ja fleda värjätään tarkoituksella epätasaisesti jollai täysin luonnottomalla värillä.
 
Taitaa tulla aina muotiin se mikä on 15-20 vuotta sitten cool, eihän tästä oo kauaa kun oli se hippijuttu ja nyt on tää glam-homoilu. Kohta on runke. Oksettavaa kyllä miten paljon noita glam-bändejä on siis esim kun tsiigaa tota Ääni & Vimma-skaban tarjontaa. Hemmetin tylsää ja kliseistä dyydyydyydyydaadaadaadaa-settiä valuu joka nurkasta ja jätkillä on tukat kun kananpojan arse...

Aikanaan Elvistä syytettiin siitä, että pärjäsi vain ulkonäön ja irtonaisen lantion ansiosta.
 
Nykypäivänä onneksi Elvis muistetaan muustakin. Mitäs veikkaatte näistä nykypäivänä pinnalla olevista bändeistä? Mistähän ne muistetaan vaikapa jo kahdenkymmenen vuoden päästä?

Mitäs veikkaatte näistä nykypäivänä pinnalla olevista bändeistä? Mistähän ne muistetaan vaikapa jo kahdenkymmenen vuoden päästä?
 
Ulkomusiikillisista tekijöistä, jos niistäkään.

Ei niitä muisteta
 
Mun arvaus taas on, että ne ketkä muistaa, muistaa ne oman aikansa muoti-ilmiönä, ja nimenomaan pahassa merkityksessä. Tyyliin "muistaksää sen paskan kasaribändin, mikä oli ihan paska mutta soli sillon kova juttu", ei ollenkaan silleen "vitsi tää Duran Duran on hyvää kasaripoppia"-meiningillä. Ja sitten on vähemmistö, minkä mielestä se oli oikeesti kova juttu, ja loput lähti uusien muoti-ilmiöiden mukaan.

Eihän ulkomusiikillisilla tekijöillä ole muuta merkitystä kuin jakaa skenejen ihmiset ulkomusiikillisten tekijöiden osalta eri ryhmiin. Ainoastaan muusikot yms. juoksevat keikoilla musiikin takia. Muilla kyseessä on sosiaalinen tapahtuma, kaverit, vastakkainen sukupuoli, tietyille aatteille samaistuminen...
 
Ihmiset ovat stereotyyppien orjia, ihmiset liittävät tietynlaisia ennakko oletuksia hevi-skenen edustajalta näyttävään henkilöön ja toisenlaisia vaikkapa hip-hop skenen edustajaan tai punkkariin. Lisäksi sopasta tekee hauskan se seikka ettei kukaan halua olla stereotyypi, pyritään erottumaan skenen sisällä, joko henkisiltä tai ulkoisilla ominaisuuksilla.
 
Eikös tämä nyt kuitenkin ole ihan triviaalia? Visuaaliset ärsykkeet muodostavat kommunikaatioon perustumattoman ensivaikutelman. Sosiaalisen menestyksen määrää se kuinka hyvin osaa näyttää siltä mistä haluttu ihmisryhmä kiinnostuu.

Ainoastaan muusikot yms. juoksevat keikoilla musiikin takia.
 
Onneksi tämä ei pidä paikkaansa.