Lyriikka ›

Jäljet oli maassa
oli mieli, oli mieskin
paikallista kohti kun hän lähti tuskissaan.
Pientareelta tien
hän nosti hullun-pullo-viestin
aikamieskin eksyä voi
piha-polultaan.
 
Viina-päissään pakkasella
palellu ei huolet,
Silmäkulman mustan
ehkä tuuli turruttaa,
minkä sille voi
jos jäljellä on enää puolet,
toinen jalka haudassa
mies jatkaa kulkuaan
 
valoja ei paljon liene
illoin niillä mailla,
kun ukko-miehet
paikallisen suojiin katoaa,
Vaimo eikä ruokittavat
lapset paljon paina,
raha kun on tienattu
ja ilta janottaa.
 
Kohta jalan alta katkes oksa,
katkes toinen,
juoppo-hullu ojan reunaa
vieri verissään,
Vaikeroiden ukko parka
ojannolla itki,
eipä edes pullo ollut
siinä vierellään
 
Aamulla kun akka tuumi
missäs ukko lienee,
eipä ollut kenkiäkään
tuonut eteiseen.
Iltasella harvoin edes nukahtanut viereen.
"Olkoon missä onkin
mitäs minä sillä teen"
 
Ojannolla piha-polun
vielä makaa äijä.
Risu-kasa karttuu lapset
käyvät kouluaan,
isä-papan ohittavat
tiellä joka päivä.
Aikamieskin hukkua
voi ilta reissullaan.