Kitarat: soittaminen ›

Ei, kun hevi on sellaista fuskaamista. Siinä pyritään yhdellä plektraniskulla soittamaan monta ääntä ja käytetään kaiken maailman vimpaimia, joiden avulla ääntä yritetään saada soimaan kauemmin tekniikkaa mahdollistamaan. Jatsimiehet ja kantrimiehet soittavat ihan oikeasti eivätkä mene piiloon kaiken maailman hämäysten taakse.
 
Kuuntele kantrimiehistä vaikkapa Albert Leetä tai Tony Ricea niin huomaat, että näin on.
 
Toinen tapa vakuuttua on antaa hevimiehelle akustinen kitara käteen ja sanoa että soitapas nyt sitten. Eivät soita.
 
Taidat olla huumorimiehiä? :D
 
Ei hyvä ihme. Mistä lähtien tällaisia "jatsi on vaikeinta" -juttuja on alettu julkaista? Annapa jatsimiehelle Jackson ja sano että soita heviä. Ei soita. Muah. Tää on taas niitä juttuja että alta pois. Mutta toki toki. Jazz perustuu improvisaation, hetken oivallukseen ja jatkuvaan läsnäolemiseen, mikä on kenties vaikeinta musiikin saralla. Mutta jos kunnon hevimiehelle antaa jazz-nuotit eteen ja akustisen syliin ja sanoo että soita, niin varmasti soittaa. Vaikkapa se kaikkien jazzareiden halveksima Laiho osaa jazzia kohtuullisen hyvin.

Taidat olla huumorimiehiä? :D
 
. Mutta jos kunnon hevimiehelle antaa jazz-nuotit eteen ja akustisen syliin ja sanoo että soita, niin varmasti soittaa. Vaikkapa se kaikkien jazzareiden halveksima Laiho osaa jazzia kohtuullisen hyvin.
Tuon nyt ainakin oli pakko olla huumoria

Tuon nyt ainakin oli pakko olla huumoria
 
Ei. Ei se ollut.

Ei. Ei se ollut.
 
Jazzissa sointumaailma on paljon monimuotoisempi ja täytyy tietää ja hallita soittimensa aika hyvin useine skaalanvaihtoineen, jotta soolot irtoaa. Hevissä taas pyöritään harmonisesti aika pientä ympyrää.
 
Eli perusteluja noinkin hurjalta kuuluvaan väittämään olisi kiva kuulla.

Jazzissa sointumaailma on paljon monimuotoisempi ja täytyy tietää ja hallita soittimensa aika hyvin useine skaalanvaihtoineen, jotta soolot irtoaa. Hevissä taas pyöritään harmonisesti aika pientä ympyrää.
 
Eli perusteluja noinkin hurjalta kuuluvaan väittämään olisi kiva kuulla.
 
Laiho on itse asiassa melkoisen monipuolinen kitaristi. Ainakin siihen nähden mikä kuva hänestä on julkisuudessa. Laihohan on soittanut kitaraa pienestä asti ja sortui heviin ja metalliin vasta 16- ehkä 17-kesäisenä. Sitä ennen hän oli melko kauan ehtinyt soittamaan kitaraa, ja tutustui, ainakin omien sanojensa mukaan myös jazziin. Muistan lukeneeni jostain, että Laiho tutustui eri sointukäännöksiin, skaaloihin ja niiden yhdistämiseen juuri jazzinkin kautta. Hän on näet opiskellut teoriaa hyvin paljon. Toki, en väitä, että Laiho olisi ehdottoman loistava jazzari, mutta kyllä hän sitäkin aluetta on tutkinut.
 
Kyllä Laiho on kitaran varressa ehdoton ammattimies, kaikilta osin. Sen monipuolisuuden tuominen esille on kyllä jäänyt melko vähälle, mutta kyllä sen tavallaan ymmärtää, imagostaan on pidettävä kiinni. Mä arvostan Laihoa sekä muusikkona että kitaristina hyvin paljon, vaikken hänen musiikistaan erityisemmin pidäkään, enkä ymmärrä miksi paatuneinkaan jazzari ei arvostaisi, kun jo Lenni-Kalle Taipale ja Marzi Nyman ovat ilmaisseet arvostuksensa Children of Bodomille.

Jos Laiho on jazzia treenannut, niin sitten se varmaan osaa sitä, ainakin jotenkuten.
Ei se kyllä sitä tarkoita, että jos heviä osaa soittaa, niin sitten osaa jazziakin. Tuollainen viesti edellisestä kirjoituksesta tuli läpi. Kyllä jazz vaatii musiikkityylinä enemmän omistautumista. Heviriffejä ja soolonpätkiä soittavia heeboja on musaliikkeet/netti täynnä. Mutta näytä mulle asiansa osaava jazzkitaristi. Ne on laskettavissa yhden käden sormilla.

....

Jos Laiho on jazzia treenannut, niin sitten se varmaan osaa sitä, ainakin jotenkuten.
Ei se kyllä sitä tarkoita, että jos heviä osaa soittaa, niin sitten osaa jazziakin. Tuollainen viesti edellisestä kirjoituksesta tuli läpi.
 
Hmm. Joo, vähän huonosti tosiaan olin ilmaissut tuon asian. Taisin sanoa, että kunnon hevimies osaa jazzia. Tuolla tarkoitin, että osaava hevimies osaa yleensä myös jazzia. Tosin, osaavat hevimiehet ovat harvassa, ainakin jos heidät rankataan mun näkemysten mukaan ;) Mutta kyllä hevareilla on teoriaosaaminen todella korkealla.

Mutta kyllä hevareilla on teoriaosaaminen todella korkealla.
 
Juuri tätä minä olen kummastellut täällä palstalla ties kuinka monta kertaa! Siis miten monesti hehkutetaan hevikitaristeja ja perustellaan sitä nimenoaan sillä, että on niin äärettömän tärkeää osata/tuntea musiikin teoria. Sitt herjataan esim. blueskitaristeja siitä, ettei nämä ole heidän mielestään vaivautuneet tai kyenneet opettelemaan musiikin teoriaa!
 
Miksei nämä samat ihmiset sitten intoile jazzin perään? Heavyjutut on kuiteski joitain poikkeuksia lukuunottamatta aika peruskauraa verrattuna johonkin jazziin, jos puhutaan nimenomaan teoriaosastolla...
 
Jos jonkun soittajan tyyli taikka tapa soittaa miellyttää minua, niin kyllä se on ihan sama, ymmärtääkö kyseinen soittaja teoriaa vai ei! Oli sitt kyseessä jazz, blues tai heavy! Eli kyse on makuasioista ja miksi niitä pitäisi alkaa perustelemaan muille vaikka jokun teorialliseen nerokkuuteen vedoten?!

Heavyjutut on kuiteski joitain poikkeuksia lukuunottamatta aika peruskauraa verrattuna johonkin jazziin, jos puhutaan nimenomaan teoriaosastolla...
 
Siks onki olemassa semmonen juttu ku progehevi jos teknistä kikkailua ja musiikinteorial pätemistä on välil jopa liiallisuuksiin. Ei kaikki hevi oo sitä pelkkien powersointujen junttausta, joukossa on aika hyvä määrä bändejä jotka ymmärtää ja osaa soveltaa sitä teoriantietämystään hiton taitavasti mm. sointukuluissa ja harmonisoinnissa (parhaana esimerkkinä tulee ny mieleen Opeth) ja kaiken lisäks tää trendi on mun käsittääkseni kasvamaan päin.
 
Jos jonkun soittajan tyyli taikka tapa soittaa miellyttää minua, niin kyllä se on ihan sama, ymmärtääkö kyseinen soittaja teoriaa vai ei! Oli sitt kyseessä jazz, blues tai heavy! Eli kyse on makuasioista ja miksi niitä pitäisi alkaa perustelemaan muille vaikka jokun teorialliseen nerokkuuteen vedoten?!
 
Oon samaa mieltä. Ja mikään ei oo nii rasittavaa ku ylenmalkainen huvin vuoks teorialla kikkailu, hyvä jos sitä osaa ja osaa soveltaa mut ei se oo mikään itseisarvo.

Taidat olla huumorimiehiä? :D
 
Ei hyvä ihme. Mistä lähtien tällaisia "jatsi on vaikeinta" -juttuja on alettu julkaista? Annapa jatsimiehelle Jackson ja sano että soita heviä. Ei soita. Muah. Tää on taas niitä juttuja että alta pois. Mutta toki toki. Jazz perustuu improvisaation, hetken oivallukseen ja jatkuvaan läsnäolemiseen, mikä on kenties vaikeinta musiikin saralla. Mutta jos kunnon hevimiehelle antaa jazz-nuotit eteen ja akustisen syliin ja sanoo että soita, niin varmasti soittaa. Vaikkapa se kaikkien jazzareiden halveksima Laiho osaa jazzia kohtuullisen hyvin.
 
Huumorimiehiä olen ehdottomasti. Tällä kohden kylläkin leikissä on paljon totta seassa.
 
Kysyt, mistä lähtien on alettu ajatella, että jatsi on vaikeinta. Sitähän se tietysti on. En nyt aio kirjoittaa tähän kirjaa jatsin vaikeudesta, totean vain, että jatsi edellyttää teoreettista briljanttiutta ja teknistä täydellisyyttä.
 
Jos kunnon hevimiehellä tarkoitat sellaista hevimiestä, joka osaa jatsia niin be my guest. Valitettavan harvoin hevimiehet sentää jatsareita ovat. En sano, etteivät voisi olla - mikäs looginen mahdottomuus se olisi.
 
Toisaalta on niinkin, että jatsiin kykenevät sankarit harvoin tyytyvät niin naiviin kamaan kuin heviin.

Diiba daaba dii.....

Toisaalta on niinkin, että jatsiin kykenevät sankarit harvoin tyytyvät niin naiviin kamaan kuin heviin.
 
Mut näemmä korvaa sen laukomalla sitäkin naiivimpia kommentteja.

Mut näemmä korvaa sen laukomalla sitäkin naiivimpia kommentteja.
 
Ehkä haluat täsmentää hieman?

Ehkä haluat täsmentää hieman?
 
Ehkä ei tarvitse.

Humu:
Juuri tätä minä olen kummastellut täällä palstalla ties kuinka monta kertaa! Siis miten monesti hehkutetaan hevikitaristeja ja perustellaan sitä nimenoaan sillä, että on niin äärettömän tärkeää osata/tuntea musiikin teoria. Sitt herjataan esim. blueskitaristeja siitä, ettei nämä ole heidän mielestään vaivautuneet tai kyenneet opettelemaan musiikin teoriaa!
 
Miksei nämä samat ihmiset sitten intoile jazzin perään? Heavyjutut on kuiteski joitain poikkeuksia lukuunottamatta aika peruskauraa verrattuna johonkin jazziin, jos puhutaan nimenomaan teoriaosastolla...
 
Jos jonkun soittajan tyyli taikka tapa soittaa miellyttää minua, niin kyllä se on ihan sama, ymmärtääkö kyseinen soittaja teoriaa vai ei! Oli sitt kyseessä jazz, blues tai heavy! Eli kyse on makuasioista ja miksi niitä pitäisi alkaa perustelemaan muille vaikka jokun teorialliseen nerokkuuteen vedoten?!
 
Jep, tämä on aivan totta. Mutta mä puhuin hevin ammattilaisista, siis niistä todellisista osaajista. En tulevaisuuden laihoista, joista osa on täsmälleen yhtä persesilmäisiä kuin ystävämme Bertrand. Puhuvat siihen tyyliin että hevi on paskimmillaankin parasta. Bertrand sitten siihen tyyliin, mitä olemme saaneet lukea.
 
Bertrandilta on pakko kysyä, että miksi jazzarin on vaikea arvostaa Children of Bodomia, kun Suomen, ellei paras niin ainakin tunnetuin, jazzari L-K Taipale arvostaa.
 
Landola:
Tästä voit tehdä kyselyn tuolla raskaamman musiikin puolella. Osaavia sieltä löytyy, mutta ns. tulevaisuuden laihot ovat kyllä aika osaamattomia teorian kanssa.
 
Oikeastaan sama vastaus kuin Humullekin. En puhunut tulevaisuuden laihoista, vaan ammattilaisista. He osaavat arvostaa teorian tuntemista. Aloittelevien hevistien kannalta tilanne onkin usein vähän heikompi. Mutta perkele, on sitä rokkareidenkin puolella, huomattiinhan se rokin soittamista koskevassa keskustelussa. On siis aika turha vetää suoria linjoja musiikkityylien välille. "Hevarit ei osaa teoriaa, jazzarit on teorian tietosanakirjoja jne."

Ei kaikki hevi oo sitä pelkkien powersointujen junttausta, joukossa on aika hyvä määrä bändejä jotka ymmärtää ja osaa soveltaa sitä teoriantietämystään hiton taitavasti mm. sointukuluissa ja harmonisoinnissa (parhaana esimerkkinä tulee ny mieleen Opeth) ja kaiken lisäks tää trendi on mun käsittääkseni kasvamaan päin.
 
No jos yleistin niin vedän sen takaisin...on tottakai muutakin. Olkoonkin sitten niin, että joidenkin heavybändien kappaleissa on käytetty rakenteellisesti monimutkaisempia elementtejä, niin kyllähän heavy noin yleisestiottaen on kuiteski vain hieman monimutkaistettua rockmusaa. Onhan toki simppeliäkin jazzia olemassa, mutta kyllä jazzbiisit noin yleensä ovat rakenteellisesti huomattavasti monimutkaisempia.
 
Ei minusta heavymusassa useinkaan nyt niin hirveesti korostu se, että sen soittajat olisivat mitenkään poikkeuksellisen hyvin perehtyneitä johonkin musiikin teoriaan. Ei ainakaan samalla tavalla, kun jazzmusassa. Eiköhän monet heavymiehet ole oppinut "ammattinsa" ihan samalla tavalla, kun esim. monet bluessoittajat, eli elämänkoulussa ja kuuntelemalla idoleitaan.
 
Esim. Megadethiä pidetään heavypiireissä varsin teknisenä bändinä ja siitä huolimatta Dave Mustaine on kertonut, ettei edes tiedä nimiä niille jutuille, joita hän itse tekee.
 
Mitä väliä? Heavyn tärkein olemus lienee kuitenkin se asenne ja energia, mikä musasta välittyy!

Äijät, ei nyt pilata hienoa TE-topiccia tällä perus "hevi-blues-jazz-klassinen-teoria"-väittelyllä.

Ehkä haluat täsmentää hieman?
 
Mielelläni. On olemassa hyvinkin monta hevibändiä jotka ei vain hivo musiikillista neroutta vaan vetää suoraan siitä läpi, niin tekniikan, teoriantietämyksen ja kaiken tommosen diipadaapan saralla kun taas upean tunnelman ja mahtavan musiikillisuudenkin, bändejä, joiden musiikki on käsittämättömän kaunista ja monipuolista ja ei todellakaan mitenkään 'helppoa'. Jos haluaa olettaa et kaikki hevi on sellasta kasarijunttausta tai tukkahevii eikä viitti ottaa selvää sen enempää ennen kun alkaa tekee hätäisiä ylimalkasia arvioita kokonaisista musiikinhaaroista ni se osottaa sitäkin suurempaa naiiviuutta ja ahdasmielisyyttä. Eihän kaikki jazzjätkätkään oo itseriittosia?
 
PS. En mieti musiikkia mistä pidän genremääritelmien kautta vaan kaikki hyvä musiikki on hyvää musiikkia, oli laji mikä hyvänsä, enkä ala lyömään leimaa kokonaisten genrejen päälle et 'hyvä' tai 'täyttä paskaa'. Suosittelsin samaa, mutta tee kuten haluat.
 
Esim. Megadethiä pidetään heavypiireissä varsin teknisenä bändinä ja siitä huolimatta Dave Mustaine on kertonut, ettei edes tiedä nimiä niille jutuille, joita hän itse tekee.
 
Ei Megadeth ainakaan mun mieliin tekninen bändi ole. Jos oikeeta teknisellä taituruudella ja musiikinteorian tietämyksellä (liiallistakin) kikkailua haluut kuulla ni perehdys sellaseen bändiin kun Dream Theater. Kolme jäsenistä ollu Berkleyssä (kitaristi, rumpali ja basisti) ja yks Juilliardissa (syna), joten eiköhä se oo vähän eri sfääreissä ton teorianosaamisen kannalt.