Kitarat: soittaminen ›

"1958 Miten joku saattoi kuulla niin rumassa kaunista
 
29-vuotias Link Wray istui huoneessaan kitara kädessä Pohjois-Carolinassa ja oli tyytymätön. Hän harjoitteli ja repi kitarastaan irti sointuja, mutta jokin mätti. Kitara ei suostunut päästämään ilmoille tarpeeksi räkäistä soundia. Ja vaikka aikalaisensa kehottivat häntä unohtamaan raaemman soundin etsimisen ja suuntaamaan valtavirtaan, Wray halusi jotain muuta. Hän iski veitsellä reikiä kitaravahvistimensa kaiuttimeen ja näin särösoundi oli keksitty. Kappaleellaan "Rumble" Link Wray avasi tien, jota ovat sittemmin edenneet esimerkiksi Beatles ja Rolling Stones, grungemusiikista puhumattakaan."
 
http://www.pfizer.fi/so/ensimmainen/
 
Että näin. Muddy Waters kyllä käytti särösoundia jo 40-luvulla, ja ennen Link Wrayta oli muitakin kitaristeja, jotka tarkoituksellisesti tai vahingossa olivat löytäneet särösoundin, kuten "Jackie Brenston and his Delta Catsin" (= Ike Turner & Kings of Rhythm) kitaristi Willie Kizart 1951 ja Johnny Burnetten kitaristi Paul Burlison 1956. Ja niin edelleen.
 
Kieltämättä Link Wray sopii Pfizerin mainokseen hyvin munakkuuden vuoksi. Tampereen Tulliklubilla nähty joskus -97.

Joo, Linkki oli väh. kymmenen vuotta jälkijunassa ton homman kanssa, vaikka kova jätkä muuten olikin.. Jännää, miten tuota stooria noista valkoisista 50-luvun säröinnovaattoreista (Burlison ja Wray) jaksetaan heittää..
 
Tästä oli keskustelua vähän aikaa sitten.. Oisko ollut joku "kitaransoiton kikkojen ketsijät" tms viestiketju..

Eikös tasan jokainen putkivahvistin ala särkemään kun pistää tarpeeksi kovalle? Pitäisi varmaan miettiäkikin, kuka ensimmäisenä teki kaupallisen äänityksen, jossa särösoundi oli selkeästi haettu lopputulos, eikä vahinko.

Milloin tuli ekat transistorivahvarit ja ketkä niitä käytti ekana?

Yks tarina oli, että jonkun hepun putkivahvari oli kaatunut ennen soittoa ja särissyt sitten sen jälkeen. Putket huonosti paikallaan? tai jotain...
 
Ja luulishan tuota, jossain köyhemmän luokan liiterijameissa mahdollisimman pientä ja halpaa putkikonetta täysillä luukuttaessa on jo pikkurosoa ollut äänessä.

Eikös tasan jokainen putkivahvistin ala särkemään kun pistää tarpeeksi kovalle? Pitäisi varmaan miettiäkikin, kuka ensimmäisenä teki kaupallisen äänityksen, jossa särösoundi oli selkeästi haettu lopputulos, eikä vahinko.
 
Eikö se ole vähän mahdotonta sanoa milloin oli "vahinko" ja milloin "selkeästi haettu"? Jo joku Junior Barnard tai vaikka ihan Charlie Christian soittavat hivenen säröisenä, kitarahan kuullostaa enemmän puhallinsoittimelta silloin.
 
Niin ja mikä on säröisyydeksi laskemisen raja? Bluesmiehethän ovat soittaneet säröllä jo kauvan, ainakin Willie Johnson (Howlin Wolf) ja Pat Hare (Sun records) tulevat mieleen 50-luvulta.

Yks tarina oli, että jonkun hepun putkivahvari oli kaatunut ennen soittoa ja särissyt sitten sen jälkeen. Putket huonosti paikallaan? tai jotain...
 
Ja luulishan tuota, jossain köyhemmän luokan liiterijameissa mahdollisimman pientä ja halpaa putkikonetta täysillä luukuttaessa on jo pikkurosoa ollut äänessä.
 
Jackie Brenstonin Rocket 88. Tosissaan automatkalla studiolle kitaristin vahvari putosi ojaan, ja yksi putki löystyi.

Jackie Brenstonin Rocket 88. Tosissaan automatkalla studiolle kitaristin vahvari putosi ojaan, ja yksi putki löystyi.
 
Jepu, Willie Kizart oli se kitaristi, IIRC.
 
Aiempi keskustelu: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=95777&o=20&#p2929360

Niin ja mikä on säröisyydeksi laskemisen raja? Bluesmiehethän ovat soittaneet säröllä jo kauvan, ainakin Willie Johnson (Howlin Wolf) ja Pat Hare (Sun records) tulevat mieleen 50-luvulta.
 
Pakko päästä kuksimaan pilkkua, Howlin' Wolfin oikea nimi oli Chester Burnett. Ainoa Willie Johnson joka tulee mieleen on Blind Willie Johnson, loistava uskonnollista musaa soitellut slide-kitaristi deltalta. Kannattaa tutustua, harva varmaan lämpee mutta ne jotka sitten lämpee niin lämpee kunnolla. :)
Ja tosiaan kyllä kaiketi kaupalliseen tuotantoon tota säröä käytteli ensimmäisinä bluesmiehet, lähinnä Chicago -osasto, Waters, Wolf etc. Levisi sieltä sitten muualle.