Etno, proge, latin ›

Hiivatti kun kiinnostaisi tulla paikalle. Tuollaisia spektaakkeleita (testaakkeleita) todistaisi mielellään. Kuulemma Saksassa ollaan kans järjestämässä joku Lamb Lies Down on Broadway-uudelleennäytös, tällä kertaa kuulemma ihan itsensä Genesiksen jäsenten hyväksymä tai jotain.

Vaan kukapa soittaisi Beingin livenä kokonaisuudessaan, pitääkö perustaa bändi joka tekee sen itse?

Vaan kukapa soittaisi Beingin livenä kokonaisuudessaan, pitääkö perustaa bändi joka tekee sen itse?
 
Jos ei itse iso W:kään tuohon pystynyt (eikös rajoitteena ollut juuri kappaleiden vaikeus), niin saatpa todennäköisesti aika kauan etsiä sopivia soittajia. =)

Vaan kukapa soittaisi Beingin livenä kokonaisuudessaan, pitääkö perustaa bändi joka tekee sen itse?
 
Minä ilmoittaudun. Voin soittaa Maestro Mercyn akustiset kitarat.

Jos ei itse iso W:kään tuohon pystynyt (eikös rajoitteena ollut juuri kappaleiden vaikeus), niin saatpa todennäköisesti aika kauan etsiä sopivia soittajia. =)
 
...ja pitäisi itsekin ensin opetella soittamaan.

Rivendell soittaa tavaraa Close To The Edgeltä.
 
Olis kyllä mielenkiintoista kuulla tuota meininkiä mutta täältä Oulusta asti ei nyt yhtäkkiä oikein hesaan jaksa lähtä
 
:(

Minulla oli sellainen kuva, että Rivendell olisi ollut todellinen coverbändi, mutta totuus olikin, että he soittivat yhden biisin Yessiltä (Close to the edge).
 
Rivendell oli hyvä yritys. Verrattuna Revelationiin he olivat kyllä lähinnä harrastelijoita.
 
Revelation oli uskomaton poppoo.
 
http://www.revelation.it/
http://www.timehouse.fi/rivendell/

Joo, soittivat tosiaan vain Close to the edgen. Olisin mielelläni muutakin kuullut...
 
Tosin Rivendellin oma materiaali jopa yllätti minut. Tämä oli ensimmäinen kerta kun bändiä kuulin ja meininki vakuutti siinä määrin, että pitänee tutustua heidän tavaraansa tarkemmin.
 
Ja mitä tulee Rivendellin Yes-vetoon, niin voisi sanoa että jos ei aivan tarkkaa ja uskollista Yes -imitaatiota odottanut, niin ei hirveästi pettynyt. Ehkä ei ollut ehditty treenata ihan tarpeeksi. Tosin Yesin materiaali vain yksinkertaisesti on hyvin vaativaa soitettavaa ja Close to the edgen kaltainen pitkä moniosainen teos vaatii niin paljon soittajilta, että pelkästään sitä saa varmaan treenata ja soittaa keikoilla melkoisen paljon, ennen kuin se alkaa täysillä toimia.
 
Revelation taas oli taattua laatua. Kuten jo mainitsin, näin heidän Lamb-keikkansa muutama vuosi sitten ja se antoi luvan odottaa huikeaa esitystä tälläkin kertaa. En joutunut pettymään. Ikinä ei ole puolitoistatuntinen kulunut yhtä nopeasti. Piste iin päällä olivat laulajan esiintymisasut ja rekvisiitat, jotka olivat kuin suoraan Gabrielin kaapista 1970-luvulta. Biisit tulivat varmuudella ja tarkkuudella, johon ei Genesiskään aina aikoinaan yltänyt. Soittajista myös kuvastui aito innostus biiseihin ja esiintymisen ilo. Ja sen verran hyvin oli yleisö jälleen mukana, että kuvittelisin bändin tulevan mielellään neljännenkin kerran Suomeen jossakin vaiheessa.
 
Revelation esitti myös oman osuutensa Colossus ry:n tuottamasta Kalevala-aiheisesta kokoelmasta. Biisi oli pitkä, ja olisi suurelta osin voinut olla Genesiksen 70-luvulla tekemä. En tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia...
 
Soundit olivat molempien bändien osalta aika hyvin hanskassa. Molempien biisit ovat miksaajalle vaativia, mutta miksaus oli onnistunut. Kokonaissoundi oli hyvä jopa aivan lavan edessä, missä itse seisoin. En tiedä, oliko bändeillä omat miksaajat, mutta joka tapauksessa tiskin takana olleet henkilöt tiesivät, mitä tekivät. Bändien omat souditkin toimivat, varsinkin Revelationin, jolla oli lavalla jopa aito vanha Hammond. Kitara ja basso toimivat täysillä. Ja varsinkin bassopedaalit! Voi sitä jytinää.
 
Että semmoinen keikka. Ei ihan heti kyllä häviä mielestä. Eikun seuraavaa kertaa odottelemaan.

YES, terve ihmiset!
 
Tämä tulee nyt melkein kuukauden myöhässä, mutta ...
 
Oli sovittu tapahtuman järjestäjän kanssa, että vedetään YES'in CTTE ja omaa kamaa, mutta tämä seikka oli jäänyt mainotuksesta puuttumaan. Ja se jos mikä oli harmillista. Meidän omat biisit on erilaisia kuin Yes'in musa, eikä me halutakaan kopioida sitä eikä muitakaan bändejä. Jos, niinkuin aina jos, aikaa olisi tarjottu enemmän, olisimme soittaneet koko levyn.
 
Joku urputti meidän harrastelijamaisuudesta ja Yes'in tyylin kopioimattomuudesta. Yes vasta olikin harrastelijabändi, joskin maailman paras ja Ammattitaitoisinsellainen. Genesis oli ihan eri linjoilla. CttE oli meidän tulkintamme kun taas Revelation soittaa kaiken 1:1. Rockasiko tulkintamme? Oliko tapahtuma mainitsemieni seikkojen suhteen onnistunut ja tarpeeksi kirjava? Ainakin oli tajuttoman nastaa soittaa, you know.
 
Kiitos palautteesta.
 
- Mixa McEla @ basshell

Niin, siis tarkoitukseni ei missään nimessä ollut moittia teitä siitä, että ette esittäneet sataprosenttista kopiota Yesin esityksestä. Itse olen sitä mieltä, että CTTE:n kaltaiset "teokset" tulisi käsittää samalla tavalla kuin klassisen puolen sävellykset. Siis, että musiikki on kirjoitettu ylös aikoinaan, ja kulloinenkin esittäjä tekee siitä oman tulkintansa. Ja jos kuuntelee vaikka Yesin itsensä esittämiä tulkintoja kappaleistaan vuosien varrella, ei vastaan tule kahta samanlaista versiota. 30 vuotta on muuttanut biisien tulkintoja melkoisesti. Onhan Yes aina ollut vähän sellainen pelimannihenkinen bändi, kai sitä tietyksi "harrastelijuudeksikin" voi kutsua. Genesis taas oli ennen kaikkea biisintekijäporukka, joka alunperin alkoi soittaa biisejään livenä vain siitä syystä, ettei löytänyt ketään muuta niitä esittämään.
 
Mielestäni sekä Yes-coverointinne että ennen muuta omat biisinne rokkasivat täysillä. Ehkä keskityin aiemmassa kirjoituksessani kehumaan enemmän Revelationia, mutta vain siitä syystä, että Genesis on minulle se ehdottomasti kovin bändi ikinä :)
 
Pitäkää lippu korkealla, tulen katsomaan, kun seuraavan kerran Stadissa päin keikkailette.