Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Jep, vähän tuohon suuntaan minäkin ajattelin.
 
Olen vaan miettinyt tällaista vanhaa ideaa, jota kokeiltiin aikoinaan yhden bändini (Funcunt/F 90-luvun alussa) kanssa monelta eri kantilta.Osteltiin Bebecistä silloin iso kasa noita melkein ilmaisia piezo-levyjä, joista sitten rakenneltiin tirggereitä rumpuihin (siihen aikaan kun ei vielä kaupallisia järkeviä löytynyt) ja tungettiin niitä vähän joka paikkaan (öljytynnyreistä kitaroihin ja kaikkea siltä väliltä) ja mulla ainakin jäi todella hyvä maku noiden käyttämisestä kitaran yhteydessä. Nyt kun rakentelen tuota kitaraa (signaturessa blogi), tuli taas tämä sama kuvio mieleen. Voisi heittää ainakin pari piezoa johonkin kohtaan runkoa ja liittää nämä omilla potikoilla magneettimikkien kanssa yhteen, jolloin voisi tarvittaessa yhdistää näiden signaalia normaalien mikkien signaaliin. Yksi paikka olisi ehkä lähellä kaulan liitoskohtaa ja toisen voisi pistää johonkin tallan seutuville, paikat haen kyllä sitten ihan kokeilemalla kun kitara on ensimmäisen kerran kaula paikallaan ja kielet asennettuna. Se mikä näissä levyissä on tietysti haittapuolena on se, että ne tekevät ikäänkuin koko soittimesta yhden mikin, eli kaikki käsittelyäänet kuuluvat selvästi piezon kautta, sekä häiriöäänien kanssa eläminen. Toisaalta juuri sitä soundia mä lähden tavoittelemaankin! F. Zappahan käytti aikoinaan tällaista tekniikkaa joissain kitaroissaan (oli ainakin piezo oteleudan alla muistaakseni).