Studiotyöskentely ›

Pointti oli vain siinä, että ne vanhat harmaat on oikeasti todella hyviä. Niin hyviä kuin kasettimankasta ikinä saa. Porta-onessa ei oo yhtä kalliita osia, mutta toimiva pelihän sekin on.
 
Varsinainen pointti on siinä että 144 ja 244 edusti aikanaan kotiäänityskehityksen ehdotonta kärkeä ja firman parasta osaamista ja nämä uudemmat vain jo vanhentuneen teknologian tekohengitystä ja keinotekoista eninkaaren pidennystä tavoitteena lypsää viimeiset saatavilla olevat rahat. Ei tarvitse varmaan sanoa että kummassa tilanteessa firma panostaa enemmän komponenttien laatuun.
 
Mitä taas tulee näihin vanhempiin malleihin niin ne on jo yli 20 vuotta vanhoja ja todennäköisyys löytää täydessä iskussa oleva 20v vanha kasettipeli lienee suht vähäiset eikä hounokuntoisen restauroinnissa ole mitää taloudellista järkeä.

Mites nämä fostexin xr5 ja xr7? En tiedä kuinka vanhoja ovat mutta uudempia kumminkin kuin nuo tascam 144 ja 244 eli niitä voi löytyäkkin.

Itselläni on juuri tuollainen Tascamin 244 ja se pelittää hyvin...toimivalta osin. Eli remix puoli ei toimi. Olen jossain vaiheessa aikonut korjauttaa vehkeen jälleen täysin toimivaksi, mutta ilman miksaustakin on suht kelvollista jälkeä syntynyt.
 
Mutta en ole vieläkään sujut laitteen sielunelämän kanssa. Miten tuollaisella laitteella saisi miksattua vaikka kahdelle eri raidalle äänitetyt rummut ja kolmannelle äänitetyn basson yhdelle raidalle? Tosin 244 ei kyllä mahdollista kuin vain kahden raidan yhtäaikaisen nauhoituksen tai sitten pitää valita 4-track-record asento jolloin tulee kaikki raidat käyttöön yhtä aikaa.
 
No jos ei sitten käytetä yhteen miksausta ja hankkisin erillisen mikserin johon saisi mikitettyä rummuistakin useamman kanavan. (Tutkimallahan tämä selviäisi), mutta millaiset ulostulot pikkumiksereissä yleensä on ja millaisia kannattaa käyttää? Eli pitäisikö ottaa stereosignaali ulos ja jakaa se neliraiturin kahdelle raidalle. Ja jos tuossa erillismikserissä panoroisi signaalit niin, että vaikka vasempaan kanavaan ja raiturin ykkösraidalle menisi rummut (miinus basari) ja oikeaan kanavaan sekä sitä myöten raiturin kakkosraidalle menisi basari + basso.
 
Kuinka kannattaisi pikkumikserin ja neliraiturin kanssa puuhastella. Jos joku suosittelee J. Mäkelän "Kotistudio" -kirjaa niin Ok, kirja löytyy hyllystäni ja olen sitä moneen otteeseen lukenut, mutta tätä minun ongelmaani kirja ei ole tarpeeksi hyvin valoittanut.
 
Siksipä olen tähän asti nauhoittanut rummut vain yhdellä mikillä, joko konkkamikillä tai sitten on ollut vain yksi dynaaminen mikrofoni suunnattuna suurin piirtein tomien kiinnitystappiin bassorummussa. Joskus on tullut tuhnua soundia, kerran unelmien virvelisoundi.

Mites nämä fostexin xr5 ja xr7? En tiedä kuinka vanhoja ovat mutta uudempia kumminkin kuin nuo tascam 144 ja 244 eli niitä voi löytyäkkin.
 
Mulla on XR-7 jota käytän joskus mikserinkierrätys- soittimena. Viime kerrasta on tosin aikaa. Enmä muist miltä se mankkana saundasi, siitä on vielä paljon enemmän aikaa... Sympaattiselta kai.
 
XR-5 oli sitä ennen ja siinä oli kyllä jotain hämäriä mekaniikkaongelmia silloin heti uutena. (Mä taisin käyttää noita nauhureina n. 13-15 vuotta sitten... Eli sitä ikäluokkaa ainakin on pelit.)

Nostalgiasyistä olen ainakin toistaiseksi siirtynyt takaisin kasettineliraituriin. Nyt on juuri tehty akustisen bändin ensimmäinen demo ja lämmintä sekä muhkeaa soundia on ihastellut kaikki.
 
Eväät: Yamaha MT120 neliraituri, johon saa kerralla neljää kanavaa sisään, hemmolta, halpalla. Mackien pikkumikseri jossa kanavakohtaiset ulostulemat. 4 mikkiä huoneeseen osoittamaan keskeltä ulospäin ja soittajat ympärille rinkiin. Sitten vain soitettiin biisit.
 
Siirsin kyllä miksausta varten tietokoneelle Jamahan raitakohtaisista ulostulemista, tuo koneen oma "mikseri" jossa on doplyä ja eq ynnä muuta aiheuttaa vain kohinaa. Niin tietämiskoneessa äänikorttina on sitten MAudio Quattro USB, johon saapi kuin tilauksesta neljä sisäänmenoa kerralla.
 
En muista koska olisi demonteko ollut näin hauskaa, toki kun edellisellä bändillä hinkattiin vuosikin treeniksellä niin aika tehokkaasti söi fiilikset.
 
Mitä tällä pikku tarinalla halusin sanoa, on se että ei nuo neliraiturit ole ollenkaan tällaisessa käytössä vanhentuneita juttuja. Joskus se vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Ja vanha konsti yhdistettynä uusiin se vasta toimiikin.

Mikä olis halvin ulkoinen palikka analogi 4-raiturin ja tietokoneen väliin? Riittää kun olis stereo RCA sisääntulo niin että sais miksattua raiturin kanavat stereona koneen muistiin masteriksi. Oon nähny jotain laatikoita 50 - 100 euron väliltä. Mutta mikä on halvin minkä ootte nähny/ostanu.
 
Sillä vaan kyselin, kun pitäis kanssa tässä keväällä alkaa nauhottaan demoja ja oon aatellu käyttää siinä 4-raituria.

Mikä olis halvin ulkoinen palikka analogi 4-raiturin ja tietokoneen väliin? Riittää kun olis stereo RCA sisääntulo niin että sais miksattua raiturin kanavat stereona koneen muistiin masteriksi. Oon nähny jotain laatikoita 50 - 100 euron väliltä. Mutta mikä on halvin minkä ootte nähny/ostanu.
 
Sillä vaan kyselin, kun pitäis kanssa tässä keväällä alkaa nauhottaan demoja ja oon aatellu käyttää siinä 4-raituria.
 
Halvinta on käyttää tietokoneen sisäänrakennettua äänikorttia, ja ostaa siihen line in -sisääntulon sopiva johto (2xRCA-naaras - 3,5mm stereoplugi). Maksanee Minimaneissa ym pari euroa.

Jep. Mullakin menee vain tuollainen rca -> 3,5 stereopulgi -johto raiturin Tape Cue -liitännästä koneeseen.

Jep. Mullakin menee vain tuollainen rca -> 3,5 stereopulgi -johto raiturin Tape Cue -liitännästä koneeseen.
 
Tape Cue -liitännästä? Miksi haluat käyttää äänitysmonitorointilähtöä päälähdön sijaan?
 
EDIT: Täältä käsin on vähän vaikea nähdä, mutta luulisin, että Tape Cue on äänityspään eikä toistopään kuuntelu, ja sitä on tarkoitus käyttää raiturille äänitettäessä - miksatessa siirrytään sitten Main Mix Out -lähtöön (tjsp.), joka tulee parempisoundisesta toistopäästä.
 
Äänityspää on siis optimoitu äänittämään, ja sen toisto on huonompi, mutta sijaitseepahan samassa kohden kuin äänittävä raita, eli äänitys on timessä. Toistopäähän siirrytään kun miksataan, ja se on optimoitu toistamaan kauniisti.
 
Nauhurin äänipäät ovat järjestyksessä: pyyhkimäpää, äänityspää, toistopää.

Halvinta on käyttää tietokoneen sisäänrakennettua äänikorttia, ja ostaa siihen line in -sisääntulon sopiva johto (2xRCA-naaras - 3,5mm stereoplugi). Maksanee Minimaneissa ym pari euroa.
 
Mullahan onkin tollane johto jo valmiina. Hyvä homma. Sit vaan homma purkkiin KRISTALilla tai Audacityllä.

Äänityspää on siis optimoitu äänittämään, ja sen toisto on huonompi, mutta sijaitseepahan samassa kohden kuin äänittävä raita, eli äänitys on timessä. Toistopäähän siirrytään kun miksataan, ja se on optimoitu toistamaan kauniisti.
 
Jaa, no hyvin on silti matsku ulos tullut.

Olen tuossa erillismiksereitä selaillut, mutta en mieleistäni ole vielä löytänyt. Tarvitsisi saada sellainen mikseri jossa olisi vähintään 6-8 kanavaa, joista neljä XLR -liittimellä, loput plugillisia stereokanavia ja matsku pitäisi saada ajettua pöydästä ulos joko neljään monoryhmään (onko sellaisia muuten) tai ainakin kahteen stereoryhmään, että saisi neliraiturin jokaiseen neljään raitaan menemään jotakin.
 
Toistan, tässä edellistä kysymystäni, mutta mikä tässä tapauksessa mahtaisi olla se paras tapa, että saisi neljälle raidalle ajettua yli neljää soitinta ja pystyä vielä miksaamaan näitä raitoja uudestaan ennen siirtoa tietokoneeseen. Raiturin oma miksaustoiminto ei siis pelitä enkä ymmärrä muutenkaan kuinka raiturilla saisi tehtyä väli-monomiksauksia.
 
EDIT: Torilla näyttäisi olevan juuri kuvaukseen sopiva tarjokas: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=99632

Toistan, tässä edellistä kysymystäni, mutta mikä tässä tapauksessa mahtaisi olla se paras tapa, että saisi neljälle raidalle ajettua yli neljää soitinta ja pystyä vielä miksaamaan näitä raitoja uudestaan ennen siirtoa tietokoneeseen.
 
Ping-pong-välimiksaus -esimerkki: sulla on session alussa neljä raitaa käytössä. Äänität näihin komppikitaran, soolokitaran ja beisin. Tämän jälkeen teet näistä miksauksen jonka äänität (tässä tapauksessa monona) neljännelle raidalle (tämä ei ole loogisin ja paras mahdollinen tapa, tuollainen välimixi kannattaa tehdä kahdelle raidalle stereoksi). Tämän jälkeen sulla on taas kolme tyhjää raitaa käytössä. Jatkat samaan malliin ping-pongaten niin neljällekin raidalle mahtuu melko paljon kamaa, ainakin kaikki tarpeellinen. Tosin välimiksaukset ovat "lopullisia", joten tarkkana niiden kanssa. Viisaammat kertovat varmasti tässä threadissa lisää aiheesta, itse en (valitettavasti) ole tahkonnut perus-neliraiturin kanssa koskaan.
 
Kuten jPekka kirjassaan sanoi: "Neliraiturissa on se hyvä puoli että raidat loppuvat kesken."

Klassinen ping-pongin parannettu versio on ollut käyttää välimiksaukseen erillistä nauhuria (dekkiä, hifi-videonauhuria, dattia, minidiskiä, tietokonetta...).
 
Äänitetään pohjat ensin kaikille 4-raiturin raidoille, hieno stereovälimiksaus toiselle medialle, sieltä siirto kaksiraitaisena takaisin 4-raiturille. Kaksi raitaa jää sitten laululle, taustalaululle ja vaikka perkussioille. Kitarasoolo tietysti äänitetään päälauluraidalle siihen kohtaan missä laulaja pitää paussia.

Itse tuli aikonaan nauhoiteltua perusrokkikokoonpanon treenilivedemoja niin, että rummut ja basso miksattiin lennosta yhdelle raidalle, kitarat kakkoselle ja kolmoselle ja kaikki laulut sitten sinne neloselle.
 
Ihan kohtuusoundiin tuolla lailla pääsi, mutta aika iso homma oli rumpu / bassotasojen ja soundin löytämisessä - nauhoittaa biisin, kuuntelee, säätää, nauhoittaa biisin jne.
 
Vaan kun tuota muutaman vuoden harrasti treenikämpällä, aika hyvä rutiini siihen hommaan ehti syntyä ;-)

Vaikka tossa neliraiturihommassa tietty oma nostalginen viehätyksensä onkin niin en minä ainakaan jaksais enää nykypäivänä/tässäiässä alkaa leikkimään pingpongausten ja nykypäivän mittapuun mukaan onnettoman äänenlaadun kanssa kun käytettyjä digiraitureitakin saa pikkurahalla. Itse huusin just Ebay.de:stä Fostexin kuustoistaraitaisen VF16:n ja ulkoisen scsi-cd-polttimen pikkasen reilulla 300 eurolla ja kun huushollista löytyy ennestään ADA8000 niin tuolla paketilla äänittää täydet 16 raitaa kerralla eikä miksaillessakaan paljon välimiksauksia tarvi miettiä vaan voi keskittyä itse asiaan. Äänitettyjen raitojen siirto tietokoneellekin on paljon helpompaa kuin jossain kasettiraiturissa kun raidat voi polttaa CD:lle tai ajaa ADAT-väylää pitkin koneelle jos koneessa sattuu olemaan ADAT-väyläinen äänikortti.

Vaikka tossa neliraiturihommassa tietty oma nostalginen viehätyksensä onkin niin en minä ainakaan jaksais enää nykypäivänä/tässäiässä alkaa leikkimään pingpongausten ja nykypäivän mittapuun mukaan onnettoman äänenlaadun kanssa kun käytettyjä digiraitureitakin saa pikkurahalla.
 
Noissa digiraiturijutuissa ja etenkin tietokoneella tehdessä vain se "helppous" on hyvinkin näennäistä. Kaikki on mukamas helppoa, mutta jostain syystä miksaussessiot venyy kuukausitolkulla kun kaikkea pientä pitää tehdä. "Mä nyt vielä siivoilen noita rumpuraitoja kun se on niin helppoa". Kasetin kanssa tulee meikälle helposti sellainen ilmiö, että soitetaan kerralla purkkiin mitä soitetaan, ei hierota niitten sessioitten kanssa vaan tosta noi biisit talteen noin.
 
Soundit on mielipidekysymys. Taasen. Äkkiä olisin sanomassa perus digidigihuttua onnettomaksi verrattuna kasettiraituriin. Hyvin paljon projektista kiinni mutta kummasti tulee kokoajan vastaan kyselyä että "miten saisin lämpöä digiäänityksiin?"
 
Mutta kyllä tuo kasetti taitaa paremmin soveltua silti vaikkapa tällaiselle nelihenkiselle akustiselle kokoonpanolle kuin perus rokkipumpulle. Meillä kun ei tule mitään pingpongaamisen tarvettakaan.

Noissa digiraiturijutuissa ja etenkin tietokoneella tehdessä vain se "helppous" on hyvinkin näennäistä. Kaikki on mukamas helppoa, mutta jostain syystä miksaussessiot venyy kuukausitolkulla kun kaikkea pientä pitää tehdä. "Mä nyt vielä siivoilen noita rumpuraitoja kun se on niin helppoa". Kasetin kanssa tulee meikälle helposti sellainen ilmiö, että soitetaan kerralla purkkiin mitä soitetaan, ei hierota niitten sessioitten kanssa vaan tosta noi biisit talteen noin.
 
Se on kai enemmän tekijästä kiinni toi kuin raiturin ominaisuuksista, eiks vaan? Kukaan ei kai pakota hieromaan niitä raitoja ikuisesti ja minusta se välimiksausten tekeminen vasta hieromista onkin.
 
Soundit on mielipidekysymys. Taasen. Äkkiä olisin sanomassa perus digidigihuttua onnettomaksi verrattuna kasettiraituriin. Hyvin paljon projektista kiinni mutta kummasti tulee kokoajan vastaan kyselyä että "miten saisin lämpöä digiäänityksiin?"
 
Leikkaa raidoista diskantit kymmenen kilon yläpuolelta ja miksaa vähän kohinaa sekaan niin eiköhän sillä sitä "lämpöä" synnyt.

kasetti taitaa paremmin soveltua silti vaikkapa tällaiselle nelihenkiselle akustiselle kokoonpanolle kuin perus rokkipumpulle
 
Äkkiä ajattellen luulisi nimenomaan akustisten soittimien kärsivän enemmän yläpään vaimentumisesta ja kohinasta.