Kitarat: soittaminen ›

Vaikka ei opettelisi teoriaa (sellaisena kuin se yleisesti tunnetaan), joutuu varmasti jäsentelemään asiat päässään siten että omaan päähän syntyy eräänlainen oma teoria kaikesta. Se miten nopeasti tällaisen oman teoriapaketin päähänsä saa rakennettua, riippuu sitten lahjakkuudesta ja työn määrästä. Suurimmalla osalla porukasta oman teorian kehittäminen on varmasti hitaampaa kuin yleisesti opetetun teorian opiskeleminen.
 
Jokainen siis joutuu jonkinlaisen "teorian" opiskelemaan. Kyllä niillä teoriaa taitamattomilla huippumuusikoillakin on se oma kokemuksen tuoma teoriapaketti päässä. Kukaan tuskin voi väittää, että ne ihan vaan vaistolla soittaa ymmärtämättä yhtään mistä nämä kauniit äänet syntyvät.

Mitä tulisi osata rockkitaroinnissa? Mitkä rytmit, mitkä skaalat? Mikä on hyvä soolon rakenne (no joo, onhan se makuasia, mutta kun oon niin aloittelija)? Mitkä sointukulut ovat tavallisia? Sooloista vielä. Oon kasannu omat sooloni yleensä (improvisoitua on tullu toki) neljästä lickistä. Oon laittanu ne tiettyyn järjestykseen sillälailla, että alussa tulee joku peruslicki, toka licki lähtee matalalta ja nousee yläkielille bendiin, kolmas taas lähtee alas neloskielelle asti ja neljännessä vetelen loppuun vähän lurituksia E- ja A kielillä ja päätän soolon voimasointuun.
 
Kun rokkia soitetaan ei sitä mietitä vaan skulataan vaan asenteella

Kun rokkia soitetaan ei sitä mietitä vaan skulataan vaan asenteella
 
Aha...kyllä kuule rockissakin joutuu ihan "pikkusen" miettimään kaikenlaista soittoon liittyvää...prkl...tosin kun pidempään on soittanut niin ne tulee sitten selkäytimestä...riippuu vielä siitäkin ollaanko keikalla vai levyä tekemässä...jälkimmäisessä tilanteessa on syytä hiukan pohdiskella...

Käytä rinnakkaisen sävellajin mollipentatonista/ mollia.
 
Näin yleensä teenkin. Vaikka ovatkin sama asteikko, mollin kautta soittaminen ei kuulosta niin... niin... homolta?
 
Tai sitten oon vaan kädetön
 
Niin joo, rokissa auttaa soittoa se että ottaa keikan keskivaiheella paidan pois.

Kukaan tuskin voi väittää, että ne ihan vaan vaistolla soittaa ymmärtämättä yhtään mistä nämä kauniit äänet syntyvät.
 
Kyllä niitäkin ihmisiä löytyy, mutta se on äärimmäisen harvinaista. He kyllä useimmiten hääräävät klassisen musiikin puolella, Mozart oli esimerkiksi tällainen. Eli joo, ei ihan kannata Pekka Perusjätkän ottaa suoraa mallia. Toki Mozartkin opetteli teoriaa, ja paljon, mutta käsittääkseni kaveri oli niin lahjakas, ettei hän tarvinnut sitä varsinaisesti musiikin säveltämiseen, vaan sillan rakentamiseen hänen ja muun maailman välille. Nuotit jne.
 
Rokin puolella ei tällaisia lahjakkuuksia taida pahemmin olla. Vaikka toki se on mahdollista, sillä tottahan se on, että teoria syntyy musiikista eikä toisinpäin. Onhan se mahdollista, että on kavereita, jotka ovat soittaneet niin kauan, että tietävät minkälainen ääni mistäkin löytyy ja on vielä musiikillinen vaisto napata se oikea ääni. Kyllä mullakin alkaa sooloa soimaan päässä, kun kuulen hyviä riffejä. Mä tarviin kyllä teoriaa avuksi napata ne oikeat äänet otelaudalta. Toisaalta ei tuollaisella äänien kuulemisella päässä kovin usein mitään loistokasta muusikon uraa luoda.
 
Mutta taisin jo sanoa, että B. B. King ei taida tietää teoriasta juuri mitään. On juuri sellainen jannu, että hetken kuunneltuaan soittaa soolonsa ja laulaa vielä väliin. Sanokaa vaan jos oon väärässä, tää on melkeen luulopuhetta. Ja hei! Charlie Christian oli tällainen myös. Hänethän vietiin milloin mihinkin baariin jazz-yhtyeen luo ja sanottiin että soita. Ja Charlie soitti, kunhan oli ensin kuullut sointukierron läpi. Tosin nämä kummatkin kaverit ovat sooloartisteja, jotka elävät sen vallitsevan sointukierron turvin, eivätkä itse oikeastaan luo spontaanisti musiikkia. Mutta tuleeko kenelläkään muita mieleen?

Diiba daaba.....

Kyllä niitäkin ihmisiä löytyy, mutta se on äärimmäisen harvinaista. He kyllä useimmiten hääräävät klassisen musiikin puolella, Mozart oli esimerkiksi tällainen. Eli joo, ei ihan kannata Pekka Perusjätkän ottaa suoraa mallia. Toki Mozartkin opetteli teoriaa, ja paljon, mutta käsittääkseni kaveri oli niin lahjakas, ettei hän tarvinnut sitä varsinaisesti musiikin säveltämiseen, vaan sillan rakentamiseen hänen ja muun maailman välille. Nuotit jne.
 
Tarkoitin lähinnä sitä, että myös Mozart on kyllä varmasti jossain vaiheessa rakentanut päähänsä kuvan eri nuottien suhteesta toisiinsa ym. Joskus hänkin on saanut ensi kosketuksensa musiikkiin ja soittimiin (olkoonkin se jo vaikkapa kohdussa) ja alkanut kehittää omaa musiikillista ajatusmaailmaansa. Mozartin tapauksessa tämä kehitys on varmasti alkanut todella aikaisessa vaiheessa johtuen poikkeuksellisesta lahjakkuudesta ja siksi päähän (tai pikemminkin selkäytimeen) on kehittynyt "oma teoria" ennen yleisesti tunnettua teoriaa (vaikka ovatkin tietyllä tavalla sama asia). Myöhemmin on tietysti pakko ollut alkaa opetella globaalia teoriaa, jotta pystyy kommunikoimaan muiden muusikoiden kanssa ja ehkä sitä kautta Mozartkin on saanut uusia näkökulmia tekemäänsä musiikkiin.

Mutta taisin jo sanoa, että B. B. King ei taida tietää teoriasta juuri mitään. On juuri sellainen jannu, että hetken kuunneltuaan soittaa soolonsa ja laulaa vielä väliin. Sanokaa vaan jos oon väärässä, tää on melkeen luulopuhetta. Ja hei! Charlie Christian oli tällainen myös. Hänethän vietiin milloin mihinkin baariin jazz-yhtyeen luo ja sanottiin että soita. Ja Charlie soitti, kunhan oli ensin kuullut sointukierron läpi. Tosin nämä kummatkin kaverit ovat sooloartisteja, jotka elävät sen vallitsevan sointukierron turvin, eivätkä itse oikeastaan luo spontaanisti musiikkia. Mutta tuleeko kenelläkään muita mieleen?
 
Lukematon määrä blues- ja jazzmuusikoita. Toihan on ihan perustavaa laatua oleva kyky em. musiikkilajeissa.

Lukematon määrä blues- ja jazzmuusikoita. Toihan on ihan perustavaa laatua oleva kyky em. musiikkilajeissa.
 
Jokainen jazz- ja bluesmuusikko, josta olen lukenut, on käyttänyt lukemattomia tunteja teorian opiskeluun.

Mitenkä hyödyllistä se kaikenlaisten skaalojen opettelu on? Todella hyödyllistä?

Rock-kitaroinnissa on tärkeintä rytmi ja ajoitus. Yksinkertainen juttu jossa on joku rytminen idea voittaa monimutkaisimmatkin juoksutukset.

Mutta taisin jo sanoa, että B. B. King ei taida tietää teoriasta juuri mitään. On juuri sellainen jannu, että hetken kuunneltuaan soittaa soolonsa ja laulaa vielä väliin. Sanokaa vaan jos oon väärässä, tää on melkeen luulopuhetta. Ja hei! Charlie Christian oli tällainen myös. Hänethän vietiin milloin mihinkin baariin jazz-yhtyeen luo ja sanottiin että soita. Ja Charlie soitti, kunhan oli ensin kuullut sointukierron läpi. Tosin nämä kummatkin kaverit ovat sooloartisteja, jotka elävät sen vallitsevan sointukierron turvin, eivätkä itse oikeastaan luo spontaanisti musiikkia. Mutta tuleeko kenelläkään muita mieleen?
 
Mites mulla on sellanen muistikuva, että ainakin B. B King osaa teoriaa.

Jokainen jazz- ja bluesmuusikko, josta olen lukenut, on käyttänyt lukemattomia tunteja teorian opiskeluun.
 
No et kyllä ole sitten kovin monesta (ainakaan bluesmuusikosta) lukenut.. Bluesin puolella koulutetut kaverit edelleen melko vähissä. Genre pohjaa hyvin pitkälle sangen epävirallisen itseopiskelun ja korvakuulolta soittamisen perinteelle.Jazzissa heitä löytyi alkuvuosikymmeninä jonkinverran, nykyään toki lähes kaikki koulutettuja.
 
BB. tosiaan on noista bluesnimistä varmasti niitä teorian parhaiten tuntevia, hän osaa lukea nuottejakin.

Mites mulla on sellanen muistikuva, että ainakin B. B King osaa teoriaa.
 
Ei mielestäni, mutta T-bone Walker taisi osata teoriaa jonkun verran. Eihän noi blues äijät teoreettisesti osaa paljoakaan. Hienous tulee siitä laulun ja kitaran yhteistyöstä.

Ei mielestäni,
 
Joo näin minäkin muistelen. Jollain filmillä jutteli että "opetelkaa nuoret ne teoriat jne..., minä en koskaan opetellut" tai jotain... En laita kyllä päätäni pantiksi.

Mä en ymmärrä alkuunkaan miksi teoria pitää aina jotenkin eristää muusta kokonaisuudesta, ikäänkuin se olisi joku aivan erillinen "oppiaine". Kuitenkin se on aivan olennainen osa instrumentin kokonaisvaltaista hallintaa ja helpottaa sitä korvakuulolta soittamista ihan mielettömästi. Ja kun ne musiikinteorian perusjutut eivät todellakaan ole mitään suurta salatiedettä vaan ihan järkeenkäypää asiaa.

Joo näin minäkin muistelen. Jollain filmillä jutteli että "opetelkaa nuoret ne teoriat jne..., minä en koskaan opetellut" tai jotain... En laita kyllä päätäni pantiksi.
 
Kyllä se BB nuotteja lukee ainakin omien sanojensa mukaan, joskin hitaasti. Sikäli kun sillä mitään väliä on;). Mutta varmasti on huomannut omaa tasoaan paremmasta teoriaosaamisesta ja nopeasta nuotinluvusta olevan hyötyä niissä monissa musiikillisissa tilanteissa, joihin on joutunut pitkän uransa varrella ja siksi aiheellisesti "ojentaa" seuraajiaan.

Höm, pistänpäs tähän ketjuun kysymyksen, kun noita samanlaisia nyt on miljoona ja loppupelissä ihan sama mitä käyttää :D
 
Saattaapi olla hieman tyhmähkö kysymys, mutta on mietityttänyt jo pidemmän aikaa. Eli esimerkin vuoksi, E-mollipentatoninen:
 
E, G, A, H, D, E
 
Onko siis nyt niin, että voin vetää tuolla E-mollipentatonisella sointujen E, G, A, H, D, E (seiskat, vitoset, ysit yms.) päälle?
 
Jos sointukierto on esim:
 
A, D, G, niin mollipentatoninen toimii noissa kaikissa, eli ei ole välttämätöntä vaihtaa toiseen sävellajiin?

Onko siis nyt niin, että voin vetää tuolla E-mollipentatonisella sointujen E, G, A, H, D, E (seiskat, vitoset, ysit yms.) päälle?
 
Noihan on niinkuin säveliä, jotka kuuluu E-mollipentatoniseen skaalaan. Periaatteessa tuon skaalan pitäisi käydä niiden sointujen päälle, joissa noita tiettyjä säveliä käytetään. Esimerkiksi Em soinnut (E, G, H) tai G (G, B, D) käyvät, mutta eihän sitä noin mustavalkoisesti voida sanoa.