Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Työjärjestystä mietin tuohon otelaudan tekoon. Upotukset on liimattu, nauhaurat sahattu. Kummin päin teette, ensin radius ja sitten reunalistat vai toisin päin?
Marko

Mulla järjestys on: Otelaudan kanttaus->nauhaurien sahaus->otelaudan pyöristys->upotusten teko->nauhaurien syvennys->reunalistat->liimaus kaulaan->viimeistely. Tosin viimeksi laitoin upotuksen vasta listojen liimauksen jälkeen, silleen hetken mielijohteesta.
 
Nauhaurat kannattaa mun mielestäni syventää oikeaan syvyyteen vasta otelaudan pyöristyksen jälkeen. Ja tämä taas on käytännössä mahdotonta jos reunalistat ovat paikallaan, ellei sitten sahaa uraa listasta läpi. Uran voi kyllä sahata kokonaankin vasta pyöristettyyn lautaan, mutta mä näkisin urien saamisen kohdalleen helpommaksi kun pinta on vielä suora. Joka tapauksessa nauhaurien utlee olla oikeassa syvyydessä ennen reunalistojen liimausta.

Juurikin tuota nauhaurien syvyyttä ajattelin kun kysyin. Voisi nimittäin pää haljeta, kun nauhoitusvaiheessa huomaisin nauhauran olevan liian matala.
Laitoin upotukset pyöristämättömään otelautaan kun on hiukan helpompi tasaiseen ajaa tuolla Dremelin yläjyrsinhässäkällä. Nyt täytyy vaan huolehtia, että ei tule hiottua helmiäisiä puhki.
Marko

Mä ku oon tehnyt radiuksen käsihöylällä ei nauhaurat ole hyvä olla vielä paikoillaan, terä hakkkaa niihin ja repii mahdollisesti reunoja.
Jos upotukset taas tekee tasaiseen lautaan, ei oikein näe miten sitten radius-pyöristys tekee niiden reunoille. Toki pitäähän ne oikaista radiuksellisessakin laudassa. Mutta ainakaan ei reunoista puhkea sitten upotus.
Reunalistat on taas helppo liimata ja siklata mittoihin muuten valmiiseen otelautaan.

Itse tein ensimmäiseeni juurikin noin, että ensin kun ebenlätkän kantit on suorassa, sitten urat, sitten muotoonsa, sitten radius, upotus, urien syvyys ja lopuksi listat. Tämän jälkeen lauta kiinni ja nauhat perään.
Tällä hetkellä menevässä projektissa koikeilin seuraavaa tatsin maksimoinniksi: Kantti suoraksi, urat, muotoon jonka jälkeen kitaraan kiinni. Kaulan lopullinen muotoilu ja radius vasta tämän jälkeen. Lopuksi luonnollisesti urien syvennys (tällä hetkellä tässä vaiheessa) ja sitten listat ja nauhat.

ja sitten listat ja nauhat.
 
Eli jyrsit listoille uran kun otelauta on liimattu kaulaan ja otelaudassa on radius...?

Tuo Hiirenloukun tapa on vissiin ainoa tapa, jos haluaa että reunalista on joka kohdassa tasakorkea. Kun eikös tuo radiustaminen syö otelaudan reunalta vähemmän satulapäästä kuin tallapäästä? Ainakin jos otelauta pysyy keskeltä tasapaksuna.
Marko

"Jos upotukset taas tekee tasaiseen lautaan, ei oikein näe miten sitten radius-pyöristys tekee niiden reunoille. Toki pitäähän ne oikaista radiuksellisessakin laudassa."
Juzzu: mä en ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla oikaisulla.
Marko

Mä ku oon tehnyt radiuksen käsihöylällä ei nauhaurat ole hyvä olla vielä paikoillaan, terä hakkkaa niihin ja repii mahdollisesti reunoja.
 
Ymmärrettävää tuo logiikka. Mutta mä oon parikin kertaa tehnyt uritettuna tilattuun ebenlautaan radiuksen höylällä eikä lohkeamisongelmaa ollut. Höylä oli kyllä terävä.
 
Eli jyrsit listoille uran kun otelauta on liimattu kaulaan
 
Tämä olisi myös ihan käyttökelpoinen tapa mikäli kaulaliitos ei ole tuollainen perinteinen liimamalli, tosin ehkä niin että radius tehdään vasta urien jyrsinnän jälkeen. Esim straton/telen kaulan profiilin voisi muotoilla valmiiksi, jolloin uran teko kävisi erittäin näppärästi pöytään alakautta asennetulla jyrsimellä.
 
Laitoin upotukset pyöristämättömään otelautaan kun on hiukan helpompi tasaiseen ajaa tuolla Dremelin yläjyrsinhässäkällä.
 
Mä tein tollasen jyrsintäalustan: http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00245.jpg . Ei tartte keikutella kaarevalla pinnalla vaikka otelauta olisikin pyöristetty.

Toimivan näköinen hässäkkä.
 
Kun aiheessa ollaan niin mikäs liima on parhainta noiden listojen liimaukseen? Olen käyttänyt UHUn muoviliimaa ja asetoni-reunalista-liuosta. Kumpikaan ei vaikuttanut ihan optimaaliselta tuotteelta ko. hommaan. Oisko hetpitiliima tai epoksi oivaa?
Marko

Toimivan näköinen hässäkkä.
 
Kun aiheessa ollaan niin mikäs liima on parhainta noiden listojen liimaukseen? Olen käyttänyt UHUn muoviliimaa ja asetoni-reunalista-liuosta. Kumpikaan ei vaikuttanut ihan optimaaliselta tuotteelta ko. hommaan. Oisko hetpitiliima tai epoksi oivaa?
Marko
 
No minä taas toitotan tuon Loctiten pikaliiman puolesta, kaikki listat sillä liimannut ja hyvin pysyy, täytyy vaan olla tarkkana ettei kaikki paikat liimaudu..

Juzzu: mä en ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla oikaisulla.
 
Niin, että kun liiimaat upotuksen tasaiseen lautaan, sulla on siinä tasaisen laudan päällä tasaiset upotukset.
Tämän jälkeen kun tehdään vasta radius, pitää löytää sellainen tapa tehdä se radius että työtapa puree samalla lailla niin puuhun kuin upotettuun materiaaliin. Eli esim. höylä ei käy(ne) vaikkapa helmiäisen kanssa, sekun repii helmiäisen taatusti rikki.
 
Toisekseen, myöhemmin radiusta tehtäessä upotuksista lähtee enemmän tavaraa reunoilta kuin keskeltä (josta ei periaatteessa lähde juuri ollenkaan). Joillain helmiäislaaduilla on vähän ongelmia materiaalin homogeenisuuden kanssa, joten radiusta tehtäessä reunoilta lähtee paljon ja keskeltä ei mitään, joten helmiäisen väri saattaa muuttua (Gold mop) tai madonreiät voivat tulla esille (abalone).
Mun mielestä jo radiukselliseen otelautaan upotusten teossa on enemmän pelivaraa, helmiäisen voi asettaa koloonsa vähä eri tyyleillä sen mukaan miten paljon ja mistä haluaa helmiäisestä hiottavan. Tai jos oikein tiukka paikka tulee, vaikka siten että helmiäisenkin korkein kohta on matalammalla kuin otelaudan keskilinja.
Tyylejä ja tapoja nyt on monia, se onkin hienoo tässä touhussa :o)
 
Ja eihän moisia ongelmia tule jos käyttää jotain homogeenista paksua tavaraa upotuksiin, vaikka nyt jotain muovia tms.
 
Se tuossa mun työjärjestyksessä on "ongelmana", että fillatut upotukset joutuu vielä siivoamaan hiomalla, joten radiuksen saa ikään kuin tehdä kahteen kertaa. Tosin, aika kevyellä hionnalla pääsee jo tehdyn aikaisemman radiuksen tasolle. Toki, jos nyt kasaa sentin kasan sitä filleriä upotuksen päälle, ni toki työtä saapi tehdä :o)
 
Höylä oli kyllä terävä.
 
Moisista voin vain itse uneksia :o(

Kiitos valaisusta. Tuo reunojen oheneminen upotuksissa on se ikävä juttu. Täplien kanssa pelatessa tekisin itsekin ensin pyöristyksen, mutta eikö tuollaisissa leveähköissä esmes blokeissa ole ihan sama, milloin sen upotuksen laittaa? Kun ainahan sieltä reunoilta on enemmän tavaraa poistettava kuin keskeltä, eikö?
Upotin nuo 1,5mm paksut helmiäisblokit ihan pintaan asti eli eivät jääneet yhtään koholle. Näin sitä hiomisvaraa on on sen millin verran reunoilla. Tuo on toivottavasti tarpeeksi.
Täytynee pysytellä aika maltillisessa kaarevuudessa niin välttynee ongelmilta.
Mulla menee hiomishommiksi tuo pyöristyksen tekeminen. Onneksi tykkään siitä:)
Marko

Kiitos valaisusta. Tuo reunojen oheneminen upotuksissa on se ikävä juttu. Täplien kanssa pelatessa tekisin itsekin ensin pyöristyksen, mutta eikö tuollaisissa leveähköissä esmes blokeissa ole ihan sama, milloin sen upotuksen laittaa? Kun ainahan sieltä reunoilta on enemmän tavaraa poistettava kuin keskeltä, eikö?
 
No mun mielestä just toisinpäin, täplät ois helpot. Ja jos blokki-helmiäinen on tarpeeksi paksu, voi sen asetella vaikka siten että ottaas sekä reunoilta että keskeltä. Tai jos ei riitä pelimerkit blokkien kanssa, laittaa se siten että jää keskeltä "kuopalle", riippuen minkälaista stuffia on.
 
Täytynee pysytellä aika maltillisessa kaarevuudessa niin välttynee ongelmilta.
 
No elä nyt upotusten takia radiusta valitse, se kun vaikuttaa soitettavuuteen niin dramaattisesti. En mä ainakaan haluis soittaa jollain 16"-20" tiluihmeellä vain sen takia, että siihen ny sai helposti upotukset :o)
Ja radius vaikuttaa tallavalintoihinkin, TOMit on vakiona 12" radiukselle.
 
Mulla menee hiomishommiksi tuo pyöristyksen tekeminen. Onneksi tykkään siitä:)
 
Niin mäkin, eilen taas 2-3 tuntia hion. Yhh!

No juu en valitse radiusta tuon takia. Täytyy mittailla tuo TOM- bassotalla ja sen mukaan laittaa. Mitä katselin niin hyvin riittää tavaraa hioa ilman että helmiäinen puhkeaa. No, se on huomisen hommia se. Nyt lähden avantoon!
Marko

Mä tein tollasen jyrsintäalustan: http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00245.jpg . Ei tartte keikutella kaarevalla pinnalla vaikka otelauta olisikin pyöristetty.
 
Ei nyt kuulu varsinaisesti aiheeseen, mutta mistä tuo "yläjyrsinpöytä" ? Dremelin versio maksaa niin pirusti ettei siihen viitsisi rahojaan laittaa, mutta en muitakaan ole tähän mennessä onnistunut löytämään.

Se tuossa mun työjärjestyksessä on "ongelmana", että fillatut upotukset joutuu vielä siivoamaan hiomalla, joten radiuksen saa ikään kuin tehdä kahteen kertaa.
 
Mä ajattelin seuraavaksi kokeilla sellasta, notta ensin radiuksen karkea työstö (esim. höylä ja 60 tai 80 paperi), sitten upotukset ja vasta sitten radiuksen viimeistely. Ei tulis sitä kaksinkertaista työtä sillä tavalla.
 
Moisista voin vain itse uneksia :o(
 
Ite pitää miehen höylänsä teroittaman. Ja sillon tällön muittenkin höylät...
 
Ei nyt kuulu varsinaisesti aiheeseen, mutta mistä tuo "yläjyrsinpöytä" ? Dremelin versio maksaa niin pirusti
 
Se on Dremelin leikkausalusta (n. 15e, sikahintainen sekin), joka on liimattu rei'itettyyn akryylinpalaan kiinni. Vehje toimii, mutta korkeutta saisi olla pikkasen vähemmän. Terän joutuu jättämään vähän turhan pitkäksi. Näkyvyyskään ei ole paras mahdollinen. Mun on pitänyt laittaa siihen jonkinmoinen kohdevaloledihässäkkä mutta toteuttamatta on jäänyt. Tossa lähikuva nyrsinnästä: http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00246.jpg

Eli jyrsit listoille uran kun otelauta on liimattu kaulaan ja otelaudassa on radius...?
 
En. Otelauta on oikean kokoinen ja kaula listan verran leveämpi.
 
ED: Kun eikös tuo radiustaminen syö otelaudan reunalta vähemmän satulapäästä kuin tallapäästä? Ainakin jos otelauta pysyy keskeltä tasapaksuna.
 
Ei. Jos tekee muutuvan radiuksen. Eli ei käytä palikoita tai muita (niinkun minä laiskana miehenä en niitä jaksa tehdä) vaan pitkällä palikalla ja hiomapaperilla radiustaa siihen asti kun on tyytyväinen. Tästä muuttuvasta radiuksesta vissiin on ihan hyötyäkin.. Esim. radiuspalikalla hiottaessa kyllä käy kuten uumoilit.

Liimasta vielä: Onko siis näin että hetpitiliima on se ultimaalinen liitosaine? Kun ainoastaan jarmos on tuota kommentoinut. Muut, mikä on raadin tulos?
 
Bodin reunalistan liimauksesta sen verran että olisiko järkeä vetäistä ohut sellakka uraan ja sen lähistölle ennen liimausta? Näin pikaliima ei imeytyisi kokonaan puuhun ja samoin pursuava liima ei jättäisi tahroja listan lähistölle. Vai onko tuo turhaa? Maailmalla laitoivat listoja niin, että kuivana teippasivat kohdalleen ja sitten ohutta pikaliimaa saumaan imeyttämällä lista kiinni. Kuullostaisi sikäli turvalliselta, että ei olisi vaara yhdistyä osaksi soitinta.
 
Marko