Yleistä keskustelua musiikista ›

Mulla on absoluuttinen sävelkorva, ollut jo lapsesta asti. Kuorossa opettajat aina valitteli jos laulettiin eri sävellajista ku nuotis oli. Jos katoin nuottia niin menin ihan sekaisin eikä laulusta tullut mitään. Päässä soi eri asia ja sillo ei mistää tuu mitään. Opin kaikki biisitkin lapsena korvakuulolta ja myöhemmin ku piti oikeasti harjoitella niin pääsin vähemmällä kuuntelemalla kun muut soittivat. Jos kuulen kappaleen niin tiedän koko ajan mikä sointukäännös se oli ja käteni menevät pianonkoskettimelle päässäni. "Tunnen" kehossani soinnut ja päässäni soi keski C. Ja se on aina oikea.
Joskus mietin et mihin pystyisinkään jos kehittäisin korvaani tietoisesti, tulisin varmaan hulluksi. En osaa selittää. Jotenkin koen musiikin niin lähellä että se vaikuttaa muhun jotenkin niin sisältäpäin, et...äh. Kyl joku tietää mitä tarkoitan. Absoluuttista sävelrakkautta :)
En ole koskaan ollut tyranni teoriatunneilla, vaikka opettajat ovatkin (kielloistani huolimatta) jankuttaneet muille et kuinka lahjakas olen. Opettajien on tarvinnut myös näyttää se muille esim. aina kysymällä jonkun konserton jälkeen että "missä sävellajissa kyseinen teos oli"? Ja sitten kun vastaan oikein niin kaikki muut katsovat mua pitkään, et pirun leso lehmä :)..
Tällainen sai mut vihaa teoriaopettajia yli kaiken. Nyt kun opiskelen uudes koulus ni en ole maininnut korvastani kellekään opettajalle, ihmetelly vaan et "mikä se absoluuttinen korva on, HÄ?" ...tälläst tavallista salaelämää minä ainakin vietän.
 
Joku värinä yhteys suoraan aivojen kuulohermoihin tai sitten kopioi äänen sisäänsä oudosti? Eli samantyylisiä kokemuksia löytyy asiasta. Ainoa, että en kait koskaan kytkenyt surrealistista todellisuuttani pianoon lapsena, kun viime viikolla yhtäkkiä hoksasin...? (voi kuullostaa naurettavalta, mutta en tiedä musiikista mitään ja olen aina pitänyt itseäni siihen täysin kyvyttömänä, ainakin sellainen palaute minulle annettiin,Eettä siksi en pysty ymmärtämään, miksi ihmeessä päässäni soi asteikko ja voin myös soitella erilaisia "konserttoja", kun tuntuu myös musiikkimuisti olevan heikko ja siksi kaikki on ollut vapaassa kaaoksessa.
 
eli koitin viime viikolla pianoa ja huutelin c:een molemmin puolin, kun muut napikat oli tässä 20-30 euron pianossa kaukana, vaihdoin laitteeseen violin tyylisen ääntely väreilyn ja "orinimentaaliin" eli aivoääniluokaksi tuli leveee ääni, suoraan c:een päälle pyörin siinä seen reunoilla ja huutelin ääntä. Olin ihan ihmeissäni, että minäkö se kaikkein laulutatoidottomin ja kuoroon pääsemättömin tässä lurittelen. (kaveri ihmetteli ja sanoi Bruce dikkisoniksi) höhö...
 
Haluan huutaa sellaisia suoria raivokkaita huutoja, mutta en uskaltanut oikein laulaa, kunnolla silleen miten itse sen tekisin, kun olivat sanoneet, että se ei mene... yritin siis ihmisiä miellyttääkseni hakea, surrealistisessa todellisuudessa äänialaa, mistä ei mitään hajua mistä sen poimin, mutta yritin seurata laulajan ääntä ja liittyä siihen, mutta toki pelkäsin itse olevani väärässä ja herkkä ihmisenä en hakenut omaa linjaani vaan huuteli jotakin muuta. koska enhän minä olisi voinut olla oikeassa. (myöskään ei mitään yhteyttä soittimiin ja uskoisin vieraiden kaavojen olevan hepreaa ja se sisäsyntyinen uskoisin olevan toimivinta itselleni, koska se nousee "aivokeskittymähäirön alta" ja on pysyväisemmässä
 
(väsyttää rangasti, että teksi varmaan melko kökköä, mutta voisi ihmetellä elämäänsä, kun tajusin että pianosta voi suuhunsa ottaa ääniä. samantein napsin niitä myös soivasta kansantanhuistamme eli länsirintamapopeistamme ja nappailin niitä 2-30e pianosta) ja kuullostivat oikeilta. Apokalyptikan vetoja en löytännä
 
minulle oli aina huudettu pää punaisena, että et sinä osaa, et sinä osaa. tiedä sitten mihin uskoa? tältä palstalta löysin (mennä viikolla) herzitaajuusvälimittauksen ja olin ihan äimän käkenä, kun kuulin 0.75. olin hetken puulla päähän lyöty. voi mennä paremminkin toisena päivänä, mutta jaksa sitä pi,pip,pi

Joskus mietin et mihin pystyisinkään jos kehittäisin korvaani tietoisesti, tulisin varmaan hulluksi. En osaa selittää. Jotenkin koen musiikin niin lähellä että se vaikuttaa muhun jotenkin niin sisältäpäin, et...äh. Kyl joku tietää mitä tarkoitan. Absoluuttista sävelrakkautta :)
En ole koskaan ollut tyranni teoriatunneilla, vaikka opettajat ovatkin (kielloistani huolimatta) jankuttaneet muille et kuinka lahjakas olen. Opettajien on tarvinnut myös näyttää se muille esim. aina kysymällä jonkun konserton jälkeen että "missä sävellajissa kyseinen teos oli"? Ja sitten kun vastaan oikein niin kaikki muut katsovat mua pitkään, et pirun leso lehmä :)..
Tällainen sai mut vihaa teoriaopettajia yli kaiken. Nyt kun opiskelen uudes koulus ni en ole maininnut korvastani kellekään opettajalle, ihmetelly vaan et "mikä se absoluuttinen korva on, HÄ?" ...tälläst tavallista salaelämää minä ainakin vietän.
 
Itsekin omaan absoluuttisen sävelkorvan ja tuo "absoluuttinen sävelrakkaus" on niin osuva termi kuvaamaan sitä, mitä minä tunnen musiikkia kohtaan. Minun päässäni taas soi a1 ja e1. Ei samaan aikaan, mutta sillä lailla omituisesti. Minulla siitä ei ainakaan vielä ole onneksi ollut haittaa.
Siitä asti kun opin solffanimet, olen osannut solmisoida tuosta vaan oikeastaan mitä tahansa yhtään miettimättä (ei nyt kuulu aiheeseen...).
 
Sain tietää absoluuttisesta sävelkorvastani, kun aloitin teoriatunnit. Opettaja meinasi laittaa mut 1/3 ryhmään. Sanoin, että osaan jo ne jutut ja pyysin päästä 2/3 ryhmään. Opettaja oli vähän epäileväinen, mutta päästi sinne vakuutteluideni ansiosta. Ensimmäisen tunnin jälkeen oli sitten ihan äimän käkenä ja muutaman tunnin jälkeen kysyi, onko minulla absoluuttinen sävelkorva. En tiennyt, koska en oikeastaan ollut asiaa aiemmin miettinyt ja hän sitten sanoi, että pitäisikin joku kerta testata. No, testattiin sitten, että soitti välillä silloin tällöin jonkin äänen ja kysyi, mikä se oli. Oikein kun olivat niin totesimme, että minulla on absoluuttinen sävelkorva.
En ole tuota taitoa erityisemmin mainostanut, ettei joku vaan luule, että kehuskelen. Kerran koulumme musiikkitunnilla, kun kitaraa viritettiin, minä menin tietysti mutisemaan "Se on melkein puoli sävelaskelta liian matala", koska se häiritsi. Kaveri siinä vieressä kuuli sen ja kysyi, että mistä minä sen tiedän. Silloin tietysti vastasin, ei se mikään salaisuus ole, vaikka en sitä huutelekaan ympäriinsä.
 
Että sellaisia kokemuksia. Turhaa horinaa aika pitkälti, mutta tulihan vastattua...

Eräs dokumentti aiheesta tuli katsottua ja siinä joku ranskalaispoika, jolla oli absoluuttinen sävelkorva sanoi, että hän kun kuulee jonkun äänen pystyy heti sanomaan mikä nuotti se on. Hän sanoi, että hänelle äänet ovat värejä esim. punainen vastasi C:tä jne.
 
Hei tää onkin jännä, meinaan Jimi Hendrix sanoi kirjassaan että ajattelee eri äänet eri väreinä ja ettei ajattele niitä nuotteina vaan väreinä. Ja Jimi Hendrixhän mainittiinkin tuossa Celebrity listassa ekalla sivulla. Joku yhtenäisyys väreillä ja abs. -sävelkorvalla ehkäpä?
 
Editttt: kirpoitus virpeitä.

Tossa ekalla sivulla oli lueteltu tunnettuja ihmisiä joilla on tämä lahja, niin mitä Chevy Chase tekee joukossa? Onko se joku muusikkokin tms?
 
Steely Danin erään prototyypin rumpali.

Hän sanoi, että hänelle äänet ovat värejä esim. punainen vastasi C:tä jne.
 
Tämä on nimeltään synestesiaa.

En millään jaksanut lukea kaikkia kaheksaa sivua läpi vaikka tosissani yritin. Aika pahasti eri käsityksiä voi olla absoluuttisen sävelkorvan luonteesta.. Mietin vain että onko mulla sellainen? Oon tähän asti ajatellut että mulla on relatiivinen, mutta en oo ikinä perehtynyt asiaan.
 
Mä pystyn tunnistamaan yksittäiset sävelet (olipa sitten jollain instrumentilla tai vaikka mopon moottorista) sekä soinnut. Pystyn myös laulamaan minkä tahansa sävelen jos multa pyydetään. Mä en oo mitenkään ikinä opetellut tätä, jossain vaiheessa ala-asteella mä vaan hiljalleen tajusin, että mä pystyn tommoseen, ja ajan myötä entistä paremmin.
 
Mun korva ei kuitenkaan oo mitenkään erityisen tarkka. Joinakin päivinä kitaran virittäminen voi olla hyvinkin tuskallista :) Lisäksi joskus käy niin, että jos on (tosi) pitkään soittanut kitaralla Eb eli puolen sävelaskeleen alavireessä, niin saatan luulla vaikka G:tä G#:ksi. Se voi johtua siitä, että kitaraa soittaessa en pysty ajattelemaan soittaessani E-molli-otteella, että se onkin Eb, siinä menee soitto ihan sekasin. Siispä mä vähän pakotan itteni ajattelemaan, että se on E ja sitten korva tai aivot tottuu muistamaan sen. En sitten tiedä käykö oikealla absoluuttisella silleen.
 
Ja se perinteinen: Mua kyllä häiritsee laulaa nuoteista, jotka on transponoitu eri sävellajiin, kuin mitä on kirjoitettu, kun tiedän kokoajan, mistä se kuuluisi laulaa.
 
Onko tää absoluuttinen vai pitkälle kehittynyt relatiivinen?

Mä pystyn tunnistamaan yksittäiset sävelet (olipa sitten jollain instrumentilla tai vaikka mopon moottorista) sekä soinnut. Pystyn myös laulamaan minkä tahansa sävelen jos multa pyydetään. Mä en oo mitenkään ikinä opetellut tätä, jossain vaiheessa ala-asteella mä vaan hiljalleen tajusin, että mä pystyn tommoseen, ja ajan myötä entistä paremmin.
 
Mun korva ei kuitenkaan oo mitenkään erityisen tarkka. Joinakin päivinä kitaran virittäminen voi olla hyvinkin tuskallista :) Lisäksi joskus käy niin, että jos on (tosi) pitkään soittanut kitaralla Eb eli puolen sävelaskeleen alavireessä, niin saatan luulla vaikka G:tä G#:ksi. Se voi johtua siitä, että kitaraa soittaessa en pysty ajattelemaan soittaessani E-molli-otteella, että se onkin Eb, siinä menee soitto ihan sekasin. Siispä mä vähän pakotan itteni ajattelemaan, että se on E ja sitten korva tai aivot tottuu muistamaan sen. En sitten tiedä käykö oikealla absoluuttisella silleen.
 
Ja se perinteinen: Mua kyllä häiritsee laulaa nuoteista, jotka on transponoitu eri sävellajiin, kuin mitä on kirjoitettu, kun tiedän kokoajan, mistä se kuuluisi laulaa.
 
Onko tää absoluuttinen vai pitkälle kehittynyt relatiivinen?
 
Jaa-a, sanoisin että lähempänä absoluuttista ehkä, mutta vähän tuollainen sekoitus kai ;D
Itse uskon, että omaat "ainekset" absoluuttiseen sävelkorvaan, mutta se ei vielä ole ihan kehittynyt. En silti ole mikään asiantuntija, joten älä usko liikaa... =)

Osaako kukaan nimetä ketään (tunnettuja) soittajia/artisteja jolta tuo kyky löytyisi?
 
Olen antanut kertoa itselleni että Pave Maijasella on absoluuttinen sävelkorva. Tuottajan hommissa tuosta on varmaan etua?

Olen antanut kertoa itselleni että Pave Maijasella on absoluuttinen sävelkorva. Tuottajan hommissa tuosta on varmaan etua?
 
Sopiva lähtömoduli varmasti "kaikelle korkeusmääritykselle". Toki se oma sellainen sisäinen "oikein laulanta olisi se tärkein pointti kait" ja tehdä sen varaan biisin. Coverihomma on melkolailla vissiin relatiivista suoritetta?
Syväporaa sen laulun ulos
 
---tiukkaa factaaaaa.----
 
- Huvikseni olen nyt tutustunut aihepiiriin, ja havainnut eritekijöitä, jotka aiheuttavat virhettä ihmisen kallossa, kuuloaistimuksessa.
 
- "Normaalin aivokierrännäisen" alle pysyy sijoittamaan "pysyväisyyksiä" tai ainakin olen havainnut, että kykenen asettamaan oman soivan ääniasteikon. Toki varmasti se voi olla epäyhteisöllinen, mutta aivoympäristömuuttujat kääntää tukemaan pointtia, niin pääsee lähemmäksi ideaa.
 
- Neroistaminen ja kaottisuus on sitä nykyajan muutosta ja myös ns. neroutta. Se on kuin tuulitunneli. Ei sen kautta voida hakea pysyväisyyttä. On rajattava ensin ympäristötekijät.
 
- Toki luonnollisesti ilmeisesti on kuultava hieman ääniä päässään. Valitetttavaa, mutta vaikuttaa siltä. Ja niiden pitää olla sinun hallussasi, vapaa riita vastaa jälleen tuulitunnelia.
 
.......
 
Varmasti moni "pianisti" on asettunut tietylle tarkuudelle ja se ei häivy muistista. Onhan se mahdollista toki olla myös tiedostamatta, mistä oikeasti on kysymys, siinä mitä/miten tapahtuu.
 
virheiden avulla pääseeN näkemään sen, mitä tapahtuu.

Itse saan E-kielen (yleensä) täysin oikeaan vireeseen, jos ensin kuuntelen A:ta ja kuulen kyllä jos jossain kappaleessa lauletaan epävireessä, mutta mitään "tämä kappale on yhden neljännesosa sävelaskeleen alavireessä" huutoja en huutele.

Jos mulla ois absoluuttinen sävelkorva ni ryhtyisin Nylon Beatin Erinin henk. koht. viritysmittariksi.
 
Viisari kun värähtää niin viulu on vireessä.

neljännes osa sävel askeleen alavireessä
 
Mun absoluuttinen kielikorvani ei kestä tällaista rääkkäämistä.