Kitarat: soittaminen ›

En suunnittele koskaan mitään sähkissooloja..., koska se takuuvarmasti laskee tuotoksien tasoa.
 
Jos näin on, niin olen sitä mieltä että se johtuu vain harjoittelun puutteesta ja siitä johtuvasta kyvyttömyydestä säveltää spontaanin, improvisoidun kuuloisia sooloja. Aluksi säveltäminen, myös ihan vaan kappaleiden, kuulostaa palikkamaiselta ja ankealta, mutta kyllä kovan harjoittelun kautta on mahdollista oppia kirjoittamaan hyviä, musikaalisia sooloja. Tsekkaa vaikka impressionistista klasarimatskua 1900-luvun alkupuolelta, jos ei usko muuten.
 
Jos sävellystyö on hanskassa, pystyy soittamaan myös improvisoidessaan paljon vapautuneemmin - musiikkia eikä pelkästään jotain ennaltaopeteltuja patterneja.

Muuten menee soitto takuulla samojen licksien päättömäksi sahaukseksi.
 
Mulla ei sinänsä ole mitään tietoisia lickejä, enkä mä täsmälleen samoin soita juttuja, mutta ongelmana on se että mitään hirveän omaperäisiä ideoita ei ilman päänvaivaa keksi (no ehkä joskus vahingossa mutta kuitenkin).
 
Itse liian usein vain selvitän yleisesti sävellajin ja sitten pilittelen siihen päälle jotain mitä nyt satun pilittämäänkään sen kummemmin mitään miettimättä (telkkuakin voi katsella samalla tai lukea m.nettiä).. eipä siinä hirveesti mikään kehity, vaikka mukavaa aivolepoa onkin.
 
Haluaisin että soittotyylini kehittyisi enkä junnaisi samalla tyylillä kokoajan. Jollei sormiaan pakota uusiin kuvioihin niin ei ne oikein itsestään improvisoidessa mene kuin korkeitaan vähän ohi tavallisten sormitusten.
 
Martylla esim. on tosiaan melodia hallussa, mikä johtuu paljon siitä että hän seuraa taustan sointukiertoa ja osaa korostaa säveliä jotka kuulostavat kunkin soinnun päällä hyvältä ja silti omaperäiseltä.
 
Rytmi tosin on vähintään yhtä tärkeä juttu kuin pelkkä sävelen korkeus, olenkin viimeaikoina yrittänyt kehittää erilaisia "harjotuksia" kehittääkseni "rytmistä mielikuvitustani". Onkos muilla tällasia, ideoita tai linkkejä tai jotain?

Mulla ei sinänsä ole mitään tietoisia lickejä, enkä mä täsmälleen samoin soita juttuja, mutta ongelmana on se että mitään hirveän omaperäisiä ideoita ei ilman päänvaivaa keksi (no ehkä joskus vahingossa mutta kuitenkin).
 
Itse liian usein vain selvitän yleisesti sävellajin ja sitten pilittelen siihen päälle jotain mitä nyt satun pilittämäänkään sen kummemmin mitään miettimättä (telkkuakin voi katsella samalla tai lukea m.nettiä).. eipä siinä hirveesti mikään kehity, vaikka mukavaa aivolepoa onkin.
 
Haluaisin että soittotyylini kehittyisi enkä junnaisi samalla tyylillä kokoajan. Jollei sormiaan pakota uusiin kuvioihin niin ei ne oikein itsestään improvisoidessa mene kuin korkeitaan vähän ohi tavallisten sormitusten.
 
Martylla esim. on tosiaan melodia hallussa, mikä johtuu paljon siitä että hän seuraa taustan sointukiertoa ja osaa korostaa säveliä jotka kuulostavat kunkin soinnun päällä hyvältä ja silti omaperäiseltä.
 
Rytmi tosin on vähintään yhtä tärkeä juttu kuin pelkkä sävelen korkeus, olenkin viimeaikoina yrittänyt kehittää erilaisia "harjotuksia" kehittääkseni "rytmistä mielikuvitustani". Onkos muilla tällasia, ideoita tai linkkejä tai jotain?
 
Rytmijuttuja on hyvä kehittää sillä tavalla, että kirjoittaa jollain sävellysohjelmalla selkeäkomppisia taustoja, joiden päälle kirjoittelee jo osaamiaan fraaseja niin että aloittaa ne joltain sattumanvaraiselta tahdinosalta. Sitten kuuntelee missä fraasi ei enää kuulosta hyvältä ja muokkaa sitä. Pikku hiljaa oppii kuulemaan musiikin isommissa paloissa, eikä pelkästään tahdin ykköseltä alkavina likkeinä.

Rytmijuttuja on hyvä kehittää sillä tavalla, että kirjoittaa jollain sävellysohjelmalla selkeäkomppisia taustoja, joiden päälle kirjoittelee jo osaamiaan fraaseja niin että aloittaa ne joltain sattumanvaraiselta tahdinosalta. Sitten kuuntelee missä fraasi ei enää kuulosta hyvältä ja muokkaa sitä. Pikku hiljaa oppii kuulemaan musiikin isommissa paloissa, eikä pelkästään tahdin ykköseltä alkavina likkeinä.
 
Moon itte noiden runousopin sääntöjen mukaan tehny rytmikollaaseja, ja sitten yrittäny keksiä fraaseja käyttäen niitä. Eli satunnaisesti valittuja iskualoja yhdistettynä, ja sitten soitossaan käyttää niitä. Välillä lisäilemällä kohoja jne. (vaikkapa Eino Linnalan yleisestä musiikkiopista löytyy nuo iskualamuodot (eli daktyyli, trokee, keskipitkä, nelisävel ja miljoona muuta)).
 
Mutta tommosta harjotusta eio tullu mieleen, pitääkin kokeilla, kiitos!

..Itse liian usein vain selvitän yleisesti sävellajin ja sitten pilittelen siihen päälle jotain mitä nyt satun pilittämäänkään sen kummemmin mitään miettimättä (telkkuakin voi katsella samalla tai lukea m.nettiä).. eipä siinä hirveesti mikään kehity, vaikka mukavaa aivolepoa onkin.
 
Liian usein menee mullakin just noin..
 
Rytmi tosin on vähintään yhtä tärkeä juttu kuin pelkkä sävelen korkeus, olenkin viimeaikoina yrittänyt kehittää erilaisia "harjotuksia" kehittääkseni "rytmistä mielikuvitustani". Onkos muilla tällasia, ideoita tai linkkejä tai jotain?
 
Nää voi olla hiukka itsestäänselviä ja sulle tuttuja, mut kuitenkin:
 
Joskus lainaan Danny Gattonin käyttämää kikkaa: Kuvittelen soittavani toista soitinta. Esim. jotain Lester Young -tyyppisiä todella pitkiä soljuvia fraaseja tai sitten jotain kiippari/hammond -juttua.
 
Bluesissa taas joskus paljon nopeita "nuottiryppäitä" (välissä kuitenkin paljon tilaa, monet fonistit käyttää myös tätä) ja sitten taas sellaiseen tasaiseen fraseeraukseen. Soittoa hieman biitin perässä a'la Jimmie Vaughan tai double timenä a'la T-Bone Walker. Sormien käyttö tuo myös sinällään usein rytmisiä variaatioita(esim Albert Collins).

Minusta sooloja ei sävelletä. Soolot vedetään hatusta, väliosat sävelletään.

Minusta sooloja ei sävelletä. Soolot vedetään hatusta, väliosat sävelletään.
 
Se riippuu ihan siitä, miten saa järkevimmän lopputuloksen aikaan - ei se, miten, vaan mitä. Yltiöpäinen periaatteellisuus ei muutenkaan aiheuta mitään muuta kuin ongelmia. Jos joku ei vaan saa improvisoitua riittävän hyvää kamaa, mutta saa sävellettyä mieleistään tavaraa, niin miksi niin ei voisi tehdä? Vain siksikö, ettei niin nyt vaan voi tehdä??? Eikö tärkeämpää ole se, miltä musiikki kuulostaa, kuin se, miten se on tehty?

Joo pitäs tehä joku "muistilista" näistä ideoiosta, jonka sitten pistäis eteensä ettei unohtuisi improvisoidessaan "junnaamaan" liikaa.. Joskus teinkin jonkinlaisen mutta se hukkui ja samalla sen idea unohtui :P

Normaalisti vaan sahaan jotain bluespohjasta. Toinen vaihto ehto on pistää efektit päälle ja tehdä sellanen trippailuälämölö soolo. Soolojen säveltäminen niille jotka osaa.

Lähden sointukulusta ja teen jonkinlaisen rungon sen pohjalta. Varioin sitten rungon pohjalta viiliksen mukaan, myös keikalla. Pysyn perusasioissa, mutta käytän kaikenlaisia pikkukikkoja, joilla saa väriä touhuun.

Välillä tulee mietittyä etukäteen jotain koukkuja, mutta varsinaisia sooloja en ole läpisälvetänyt.

Joskus se improttu soolo saattaa vakiintua ja vedän sen suht samalla tavalla pienillä muutoksilla aina.
 
Hyvin usein näin. Aiemmin tuli paljon suunniteltua ja sävellettyä sooloja ja ne on edelleen omaperäisimpiä juttuja. Nykyisin kehittyvät pikkuhiljaa improvisoimlla.

En sävellä sooloja.Kunhan vaan vetelen...
 
Joo. Se syntyy soitellessa. Ei sitä parane alkaa liikoja miettimään.

Mä en oikeestaa koskaa yritä improvisoida koska silloin on mahdollista että joka soolo on samanlainen mä ainaki alan hakee tuntumaa eri skaaloista ja mietin mikä mihinki kohtaa sopis (bendi, nopee pikkaust) mul on ikäänku semmone visio mun päässä minkälaisen mä haluun mun sooloista tulevan

Soolot lähtee pentatonisista asteikoista, ainaki mulla ja niitä tahkoessa oon siite oppinu liikkumaa asteikosta toiseen ympäri kitaraa. Kannattaa kokeilla.....
Improvisoin aina!!!!

En sävellä sooloja.Kunhan vaan vetelen...
 
Ja paskasti vedänkin

monimutkaisemmissa sointukuluissa sitte tulee käytettyä ''mosaics'' taktiikkaa jotta sais ees jonku kuulosta.
 
Mitäs tarkoittaa "mosaics" taktiikka?

Oi suuret Mnettiläiset, kuinka teette soolonne? Pläräätte vaan jotain kitaran otelaudalle ja jos jotain syntyy, niin siinä on soolo? Improvisoitko keikoilla?
 
Oon pari kertaa kokeillu säveltää sooloa mutta ei se vain yksin kertaisesti suju.
Improvisoimalla olen kaikkiin biiseihin sooloillut. Keikalla en oo ollut mutta improna vetäisin sielläkin. En edes jaksa opetella muiden biisien sooloja vaan sähellän ne samalla lailla niin ei ainakaan kukaan pääse haukkumaan ideattomaksi. Paras ku soittaa sellaisen soolon johon taidot riittää. Master of puppetsissakaan ei kannata vetää mitään valonnopeustilua jos ei siihen kykene. Vaikka soolossa ei olisikaan miljoonaa nuottia sadasosasekunnissa niin voi se silti olla nopea.