Kitarat: soittaminen ›

Hyvä soolo on mielestäni rakenteeltaan tällainen:
Intro -> johdatus -> nousu -> kliimaksi
 
Soolon tulee olla biisiin sopiva, siis tyyliä ja taitoa. Aina sen soolon ei tarvitse olla nopea, eikä pitkä. Se riippuu niin biisistä mikä mihinkin sopii. Fiilistä ja tyyliä oikean rakenteen kera niin se on hyvä soolo.
 
Eihän esim. kuorolaulussakaan soolon kohdalla tulee mitään Scatman-vetoa tai maailman nopeinta laulantaa. Kauneus ja tyyli ennen tekniikkaa!

Tyylitaju ratkaisee. Ei soolon tarvitse aina olla vaan tilutusta. Kannattaa kuunnella esimerkiksi Sultans Of Swing. Mulle tulee kylmiä väreitä joka kerta, kun kuulen sen.
Ei se ny niin huono oo, että siitä kymiä väreitä tulis.

Sultains of swingin soolot menevät kyllä itselläni helposti top5-listalle. Knopfler on vaan niin äijä.
 
E: Hyvä soolo on sellainen, joka iskee niin syvälle päähän, että ajatuksena on vain "Ei jumalauta miten se voi olla noin hieno"
Hyvässä soolossa tunnetta on mukana enemmän kuin sielu kantaa.
 
Näin.

Hyvä soolo on sellainen, joka iskee niin syvälle päähän, että ajatuksena on vain "Ei jumalauta miten se voi olla noin hieno"
Hyvässä soolossa tunnetta on mukana enemmän kuin sielu kantaa.
Kaikille kaikkia, niin kuin on mainittu, eli tiluttajalle tilulilu-soolo jne.

Hyvä soolo kuulostaa musiikilta eikä siltä, että skebajesse esittelee teknistä tietämystään instrumentista. Toki sitä kikkaillakin saa, mutta musikaalisuus kunniaan sooloillessakin. Sanokaas mulle yksi Laihon Allun soittama soolo joka kuulostaa yhtä musikaaliselta ja tyylikkäältä kuin esim tuo edellämainittu Syksyn Sävelen loistava fiilistelysoolo.

Hyvä soolo kuulostaa musiikilta eikä siltä, että skebajesse esittelee teknistä tietämystään instrumentista. Toki sitä kikkaillakin saa, mutta musikaalisuus kunniaan sooloillessakin. Sanokaas mulle yksi Laihon Allun soittama soolo joka kuulostaa yhtä musikaaliselta ja tyylikkäältä kuin esim tuo edellämainittu Syksyn Sävelen loistava fiilistelysoolo.
 
Kompoti kompoti komppaan täysin.
Nimenomaan, ei se tekniikka ole tärkeintä, vaikka ne sormet kuinka nopeesti vetäis sitä sooloa ja tekniikka olis paras, mutta siitä puuttu tunne, niin ei se hyvältä kuulosta, eikä ainakaan näytä!

Soolossa täytyy olla järkeä ja tunnetta mukana. Pelkkä tilulilu ei yleensä toimi, vaan mukana täytyy olla myös muita aineksia. Joskus yhtäjaksoinen nope tykityskin voi kuulostaa hyvältä, mutta silloin täytyy biisinkin olla samantapainen. Sooloilussa on myös tärkeää, että soolo on oman tyylisesi: älä yritä kopioida toisten sooloja vain siksi, että ne joidenkin mielestä kuulostavat hyviltä. Tietenkin jos kuulet jonkin lickin josta tykkäät, voit tietty opetella sen ja käyttää sitä. Mutta soolon on silti oltava omanlaisesi ja sovittava biisiin. Muistakaa että välillä vastakohta asettelu on erittäin toimiva tehokeino. Puhdas soundiseen ja hitaaseen biisin voi sopia säröllä soitettu osittain tilutus soolo(ei kuitenkaan 48 tahdin yhtäjaksoinen übersahaus ylös-alas kaulaa pitkin.)

Sooloilussa on myös tärkeää, että soolo on oman tyylisesi: älä yritä kopioida toisten sooloja vain siksi, että ne joidenkin mielestä kuulostavat hyviltä.
 
Toisaalta oman tyylin kehittämiseksi kannattanee opetella omasta mielestä hyvän kuuloisia sooloja/lickejä muilta ja yhdistellä niistä sitten omia kuvioita lisäilemällä omaan tyyliin sopivaa soitantaa. Lisäksi muiden kitaristien soolojen opettelu on tekniikkaharjoituksena huomattavasti mielekkäämpää kuin esim. asteikkojen sahaaminen tai se iäinikuinen kromaattinen 1234 kaikilla kielillä- harjotus.
 
Jäi edellisestä kirjoituksesta pois, että myös rytmiikan tajuaminen on sooloissa ERITTÄIN tärkeää. Kitarasoolon (niinkuin kaiken muunkin musiikin) tulee mielestäni "hengittää". Esimerkiksi Slash saa myös rytmisellä vaihtelulla ja kuvioinnilla paljon aikaan soitossaan. Menee offtopiciksi mutta soundillakin on tässä se merkitys, että jos kitaran soundi on "lytyssä" liiallisen särön, kompressoinnin tai perseelleen säädetyn vahvistimen takia, niin fiilistä on hankala saada kuulumaan sieltä läpi. Varsinkin noita rytmiiikan pikku nyansseja on hankala saada ulos tukkoon ajetulla soundilla.

Tässä pääasiallinen syy siihen miksi en pidä Line6 Flextone III vahvistimestani.
 
Jeesh. Kannattanee kokeilla tuota HK:n edition tube- komboa.... soundit on hyvät eikä maksa paljoo. 20 watin teho varsinkin lisäkaapin kans on ihan riittävä.... Mutta... siitä puheltaneen enemmän tuolla kitarakamat-osastolla....

Menee offtopiciksi mutta soundillakin on tässä se merkitys, että jos kitaran soundi on "lytyssä" liiallisen särön, kompressoinnin tai perseelleen säädetyn vahvistimen takia, niin fiilistä on hankala saada kuulumaan sieltä läpi. Varsinkin noita rytmiiikan pikku nyansseja on hankala saada ulos tukkoon ajetulla soundilla.
 
Eli meikäläisen soolo toisessa virtsanäyte biisissä on suorastaan kelvoton, koska siinä käytetään H&K:n Tubemanin Hi-Gainia, Noise Gatea todella mauttomasti, delaylla viedään ajan taju ja kaiken kruunaa lähes oksettavan paksu chorus.
 
;

Eli meikäläisen soolo toisessa virtsanäyte biisissä on suorastaan kelvoton, koska siinä käytetään H&K:n Tubemanin Hi-Gainia, Noise Gatea todella mauttomasti, delaylla viedään ajan taju ja kaiken kruunaa lähes oksettavan paksu chorus.
 
Paha mennä sanoon ku en oo kuullu... kunnellaas...
 
E: no ei se ny ihan paska oo. Ihan hyvä fiivistelyhän se. Laulu oli turhan alas miksattu kyllä noissa sun virtsanäytteissä. Jotenkin olin yllättyny ettei siitä kuitenkaan hi-gainilla lähteny ton enempää "terää" sinne yläpäähän... vai olikohan kenties tarkotuskin vetää vähän iisimmällä soundilla... Mikäs kepakko oli käytössä?

E: Laulu oli turhan alas miksattu kyllä noissa sun virtsanäytteissä.
 
Meillä kävi hemmetin kova mäihä, koska saatiin Jim Morrisonin basisti meille sinne laulamaan!
 
Jotenkin olin yllättyny ettei siitä kuitenkaan hi-gainilla lähteny ton enempää "terää" sinne yläpäähän... vai olikohan kenties tarkotuskin vetää vähän iisimmällä soundilla...
 
Noh, ei se sinällään mikään kauhee hi-gain ole, mutta sen oloinen. Siitä ei oikein irtoa yläpäätä, että puraisisi nenää, mutta ihan riittävä omasta mielestä.
 
Mikäs kepakko oli käytössä?
 
Epiphonen Flying-V '58. Tallamikkinä SD:n Distortion ja kaulassa DiMarzion Humbucker from Hell. Kitaran omistaa tätä nykyä jäsen Spike.
 
EDIT: Ja tubemanin asetuksia en muista tarkalleen, mutta middleä on aika reilusti, treble siellä koillisessa ja bassoa lounaan verran. Voicing taisi olla tasan tarkalleen keskellä. Säröt tiätysti täpöllä.

Säröt tiätysti täpöllä.
 
Oho perkele. Ite tolla Edition Tubella soitellessa sain kyllä enemmän purentaa irti vaikken ihmeemmin sitä säädellyt. Keppinä oli miedonnetulilla P-90 tyylisillä mikeillä varusteltu LP Deluxe, ja säröt ei kyllä mielestäni ollu ku ehkä puolivälissä... En omalla duncan varusteisella kepillä oo vielä tuota tyypannut, mutta kuulostaa kummalta... Ettei vaan ehvektit söis sgnaalia... :-P
 
Ja eikä ollu muuten käytössä ku muistaakseni 1x10 keinokuormalla

Total offtopic:
 
Epiphonen Flying-V '58.
 
Milllaisia nuo lentoveet ovat sylissä soitettavina? Onnistuuko vai onko tuskaa?

Oho perkele. Ite tolla Edition Tubella soitellessa sain kyllä enemmän purentaa irti vaikken ihmeemmin sitä säädellyt. Keppinä oli miedonnetulilla P-90 tyylisillä mikeillä varusteltu LP Deluxe, ja säröt ei kyllä mielestäni ollu ku ehkä puolivälissä... En omalla duncan varusteisella kepillä oo vielä tuota tyypannut, mutta kuulostaa kummalta... Ettei vaan ehvektit söis sgnaalia... :-P
 
Unohtu sanoa, että välissä oli EQ korostamassa keskialuetta ja leikkaamassa yläpäätä.. että tuota. Mutta ei tolla tubemanin 3 kanavalla sitä yläpäätä irtoa liikaa tosiaankaan, ei oo sellainen rouhea se soundi. Kakkoskanava on enempi rock. Ja kyllä, efektejä oli välissä ja niiden välissä hävettävät piuhat, mutta ihan jees siitä tuli silti.

Milllaisia nuo lentoveet ovat sylissä soitettavina? Onnistuuko vai onko tuskaa?
 
No mä ite tykkään lentoveestä niin paljon, että rungon muoto ei aiheuta mitään paniikkia edes paskalla soittaessa. Tottumiskysymys, täysin. Noissa epiphoneissahan on vielä se kumimatto siinä alasiivessä jarruttamassa.

Täähän meni ihan kamarunkuttamiseks.. laittakaa pikaviestiä, jos kiinnostaa jutella lisää.

Kävin tossa illalla kattomassa yhden musikaalisen keikan ja kotiin ajellessa kuuntelin jotain rokkiballadikokoelmaa, josta jäi kaaliin soimaan Chris Rea'n "Fool ( If You Think It's Over)". Ensittäinkin siksi, että biisi kolahtaa tällaiselle popparille ihan täysiä ja näin jälkeenpäin, sooloista puheenollen pölähti mieleen hieno fonisoolo joka istui kuin suutarin sormi räätälin pers...
 
Mun mielestä esim. tuossa on homma osattu toteuttaa niin hienon musikaalisesti, ettei soolo millään muotoa hyppää silmille vaan on luontevaa jatkoa lauluosuudelle. Sama pätee siihen kuinka biisi etenee soolon jälkeen.
 
Se siitä! Tokkopa hyvään sooloon löytyy mitään yleispätevää reseptiä. Toisekseen, on suuri vaara että varsinkin itsetarkoituksellinen soolo tärvelee muuten ihan kelvon biisin.

Hyvässä soolossa on semmosta joka nostaa karvat pystyyn ja jolla on sanottavaa.