Kitarat: soittaminen ›

1. Nuotteja on pirun paljon nopeampi lukea. Kuvasta näkee heti, mennäänkö nyt ylöspäin vai alaspäin.
 
Kuten näkee myös tabulatuureista, jos niitä osaa oikeasti lukea.
 
2. Esim sointujen opiskelu on paljon selvempää ja auttaa ymmärtämään, kuinka ne muodostuvat terssipinoineen.
 
Juu tuo on totta, mutta myös tabulatuureista näkee suoraan nuottien väliset intervallit.
 
3. Nuotit osaamalla voit kirjoittaa myös muiden instrumenttien soittajille stemmoja. Nuotit ovat koko maailmanlaajuinen tapa viestiä musaa, eikä se ole soitinrajoitteinen.
 
Tämä on täysin totta. Tabulatuureista ei ole hyötyä jos pitää vaikka saxofonistille tehdä jotain. Tabulatuurit rajoittuvat vain kielisoittimiin, eivätkä toimi edes niillä kaikilla.
 
4. Nuoteista näet etumerkinnän, tahtimerkit, tahtilajin ja koko biisin harmonian sointuineen ja kuinka voit niitä laajentaa. Tabeista uupuu kaikki tämä, kuin myös segnot, pompat jne.
Viemällä bändille nuotin, pääsette heti soittamaan, jokainen soittaja ei tarvitse omaa nuottiaan...tai siis tablaansa
 
Yhtä hyvin ne tahtimerkit, tahtilajit ja soinnut voi merkitä tabulatuureihinkin. Ja tämäkin riippuu totta kai musiikkityylistä. Jossain jazzissa nuotit ovat ylivoimaiset. Päämelodia ja harmonia näkyy, soittajat itse tavallaan sovittavat lennossa. Toisaalta vaikkapa metallimusiikissa ei pelkkä Em-merkintä ja laulumelodia kerro vielä yhtään mitään, kun musiikki perustuu paljolti riffien varaan. eli taas tarvitaan omat nuotit (lähes) jokaiselle instrumentille.
 
5. Nuotteja vihaavilla on yleisesti ottaen heikko asenne koko musateoriaa kohtaan, jolloin sekin asiantila lienee heikoissa kantimissa. Itse en ainakaan ymmärtäisi sointujen muodostusta, ellen osaisi nuotteja lukea.
 
Ilmeisesti tabulatuureja vihaavilla on yleisesti ottaen heikko asenne koko järjestelmää kohtaan. Niitäkin pitää osata lukea, eikä vain painella merkityistä kohdista otelaudalla.
 
Molempi parempi. Minkä takia pitäis rajoittuu ainoastaan yhteen tapaan?

Entä korvat? Miksi pitäisi soittaa nuoteista jos korvat ovat olemassa?

Kyllähän noi tabit voisi olla hyvä lisä korvakuulolla soitteluun, mut kun on niin laiska! Ainoita biisi jonka muistan treenanneeni tabeilla oli eka kertaa kun kitaran sai käteen ja piti opetella CCR:n Who'll stop the rain:in ja jotain Laylaa mutta siihen se on vähän jäänyt tabien hinkkaaminen. Nopeampaa on korvalla soittaa suoraan biisien mukana esim radiosta tai winampista!
 
On kyl tosin tullut välillä semmoinen fiilis että jos jaksais treenata tabeista esim jotain Sultan of Swingin sooloa niin oppis sen nopeempaa kuin yrittää sitä aina vetää korvalla joka kerta vähä eri tavalla, puhumattakaan jostain tosi nopeesta tiluista joita ei kuule miten ne menee.
 
Toisaalta tabeista vois olla hyötyä joissain sormitreeneissä joita voi sit soveltaa biisien sooloihin. Olen kyl huomannut sen että kun vielä on aika amatööri niin tilut on hitaita mut koko ajan kehittyy ja nopeudella saa rakennettua kauniitakin kuvioita :) Ehkä jonain päivänä tehdä jopa kauniimpia sooloja kuin se esikuva jota joskus yrittänyt matkia.
 
Pääasia et on KIVAA! Tabit o tylsiä, ainaki minusta, mut ois ne kivoja jos osais soittaa niistä suoraan prima vista ja kuulostaisikin hyvältä! Tällöin tabinlukutaitoa vois verrata nuottienlukutaitoon mut toisaalta tullaan noidankehään kun ei ikinä jaksa keskittyä tabeihin :(

Muuten nyt huomasin yhen jutun. Täällä on parissakin kirjoituksessa tullut vastaan että ei sitä koksaan opi blokkailemaan levyltä biisejä korvakuulolla jos ei sitä tee väkisin ja lopeta tabulatuureista soittamista. Ootte muuten väärässä. Oon aina soittanu pelkistä tabulatuureista ja tämän topicin innostamana kokeilin sitten korvakuulolla uutta mokomaa ja jotain muuta. Se on paljon helpompaa kuin odotinkaan. Nykyään tulee kyllä kuuneltua tarkemmin tota musaa mutta tabulatuureista silti pääasiassa soita ajan säästämisen vuoksi. Yritän koko ajan opetella nuotteja.

Ei tää ole mikään joko-tai -kysymys.
 
Tsekkailkaa ihmeessä tabulatuureja jos siltä tuntuu, ei se ole mikään tie helvettiin. Netistä en suosittele printtailemaan, monissa tuntuu olevan aika lailla virheitä.
 
Perinteistä "vitun-opistonatsi-ammattisoittajapellejokaeiymmärräfiiliksenpäälle" -transkripition tekemistä (eli nuotille kirjoittaen ja siitä opetellen, saa suorittaa) suosittelen kyllä, itselle ko. toiminnasta on ollut kosolti hyötyä, vaikka se aikaavievää onkin. Siinä kehitty mm.
 
1) nuottikorva
2) nuotinluku ja -kirjoitustaito, mikä taas helpottaa muiden muusikoiden kanssa kommunikointia (semmoistakin voi joutua harrastamaan)
3) kitaran otelaudan hahmottaminen, kun sormittaa itse itselleen sopiviksi juttuja
4) tekniikka, oppii löytämään itselleen sopivat tavat soittaa juttuja
5) improvisointikyky, "sanavarastoa" tulee lisää
6) harmonian ja melodian/soololinjan yhteyden ymmärrys
7) biisien rakenteiden hahmottaminen.
 
Ainahan sitä voi jauhaa, että "eihän Hendrixkään nuoteista vedellyt". Nojuu, näinhän se on. Eikä Wes Montgomerykään. Wesillä oli vain pirun hyvä korva, ja se aloittikin soittamisen plokkaamalla ja opettelemalla kaikki Charlie Christianin soolot... mutta eikös se ole aika lailla sama juttu?
 
Eikä transkription tekemisestä ole mitään haittaa, päin vastoin. Onhan semmoisetkin ukot kuin Pat Metheny, Steve Vai, Scott Henderson, Mike Stern ja kaikki muutkin jotka on käyneet vähänkin Berkleetä, MIT:tä tai vastaavaa laitosta harrastaneet moista toimintaa aika ekstensiivisestikin. Mutta niin joo, näähän ei oo "tosisoittajia jotka vetää fiiliksellä"...

Ei tää ole mikään joko-tai -kysymys.
 
+
 
minulla ei muuta.

Olen mukana kamppanjassa sillä tavalla, että kannustan teitä hylkäämään tabulatuurit. Itse taidan vielä soitella niillä, hitto kun saisi aikaa nuottien opetteluun tai korvakuulolta soittamisen harjoitteluun.

Itse en ymmärrä nuoteista yhtään mitään. Ehkä huono juttu, mutta yritän pärjätä korvakuulolla. Teorian opiskelulle ei vain ole tällä hetkellä yhtään aikaa...

No siis tabeja voi tehdä kuuntelemalla korvakuulolta sitä biisiä. Se on ihan yhtä kehittävää kun pelkkä kuunteleminen. Ja siinä huomaa sen että meneekö se biisi varmasti oikein.

Heh, en ymmärrä miksi teitte tästä tabit vs nuotit-flamewarin, koska alunperin tässä ei (kai?) ollut kyse siitä. Tabeista ja nuoteista soittamisessa on molemmissa sama ongelma, voit osata soittaa biisin loistavasti NIIN KAUAN KUIN SULLA ON NE LAPUT, mutta jos sulta otetaan ne pois niin olet ulkona. Tämä koskee yhtä lailla opisto-kitaristeja kuin tabeja tietokoneen ruudulta lukevia. Itse olen 100% itseoppinut basisti joka soittaa myös kitaraa. En ole ollut yhdelläkään soittotunnilla, en lue nuotteja (tai no, olen opetellut nekin "hakkaa päätä seinään"-taktiikalla omalla ajalla), en lue tabeja (!) MUTTA se minkä osaan on kuunnella juttuja musiikista ja soittaa mukana jos vaan saan sävellajista kiinni. Olen siis lähes 100% kuuloni varassa soittaessani. Tämä ei ole varsinaisesti haitannut mua koskaan, itse asiassa päinvastoin. Pystyn kuuntelemalla plokkaamaan rytmisiä ja harmonisia asioita joita en olisi pelkästään nuoteista kyennyt oppimaan, tai ainakin opin ne nopeammin näin. Koska en tarvitse uutta biisiä opetellessa nuotteja opin ne usein ulkoa hyvin nopeasti, koska joudun keskittymään ja kuuntelemaan mitä biisissä tapahtuu. Koska olen korvieni varassa soittaessani voin myös soittaa dynaamisemmin, vaihtaa (basso-) linjoja tai soittaa jotain harmonisesti mielenkiintoista mitä ei nuoteissa lue. Sointuteorian osaan, kantapääkoulu kiitos. Ainoa asia missä tabeja tai nuotteja lukeva ohittaa mut on se, etten millään kykene soittamaan ensimmäisellä yrityksellä täysin tuntematonta biisiä kuuntelematta sitä ensin kerran tai kaksi, ellei mulle anneta sointukarttaa. Jokaiselle jotakin siis.
 
Edit: Ettei jää kenellekään epäselväksi niin olen käynyt "bändimuusikon kiertokoulun", käytännössä opetellut soittamaan soittamalla bändissä. En ole kultakorva, alussa en pystynyt soittamaan ollenkaan ellen saanut sointukarttaa. Sitten tein päätöksen josta olen yhä edelleen itselleni kiitollinen, päätin että heitän sointukartankin pois heti kun hahmotan biisin rakenteen. Kappas kummaa, tämä avasi tilaa musiikin kuuntelemisen oppimiseen, ja tätä kautta kuulo kehittyi ja musikaalisuus siinä ohessa. En väitä että olisi ollut helppo tie, mutta silti olen tyytyväinen että näin sen vaivan silloin nuorena. Samaa sanoisin varmasti jos olisin jaksanut opetella soittamaan nuoteista.

noissa tabulatuureissa ei ole mitään muuta huonoa verrattuna nuotteihin kun se, että jos joskus ottaa kitaran/basson rinnalle jonkun toisen soittimen, esim. pianon, niin siinä vaiheessa nuotit ovat miljoona kertaa kätevämmät

Sankoin joukoin tabienvastaiseen taisteluun! Nykypäivän nuoret ovat laiskuuttaan hyljänneet musiikin tärkeimmän osion sen oppimisessa, elikkäs kuuntelun.
 
Kuuntelulla oppii parhaiten, se antaa eniten ja jo pienikin "bongaus" jostakin kipaleesta harjaannuttaa korvaa valtavasti. Itse kun aloitin kitaransoiton menin massan mukana eli kaverini sanoi "se on helppoa, lue tabeja"..hylkäsin kuitenkin tabit piakkoin ja aloitin KUUNTELUN!
 
Kuuntelu tekee paljon rikkaammaksi soittajaksi; se on suht haastavaa ja oppii tuntemaan instrumenttiaan mielettömän paljon. Ja jos nämä perustelut eivät riittäneet, niin kuuntelu on erittäin ROOTSia, (varsinkin nykyään, vaikka sen pitäisi olla perusjuttuja..)BACK TO THE BASICS!
 
Okei, eli kuka on mukana anti-tabi -kampanjassa?
 
Ennen soitin aina tabeista, mut nykyään kitaraopettaja antaa kaikki läksyt nuotteina niin en enää tiiä oikee kummasta soitan mielummin. Tabeil saa kyl ehkä tarkemmin merkittyä just sen miten se biisi tarkalleen menee, mut nuotit sit jättää kyl enemmän varaa soittaa miten haluu.
 
EDIT: ja sori etten lukenu ketjua :D

Mä en ihan antitab -kampanjaan asti ole liittymässä. IMO nuotit antavat aika pal enemmän tilaa soittamiseen, varsinkin kun netistä löytyvät tabit ovat aika lailla mitä ovat - miten joku voi tabittaa AC/DC:n riffejä väärin? Samoin sormitukset ovat välillä kohtis mielenkiintoisia; omalle kohdalle on tullut aikamoinen määrä tabeja, joista ei ole jäänyt kuin kipeät sormet ja paha mieli. Korvan kanssa opeteltuna juttu / riffi / soolonpätkä onkin sitten ollut yllättävän helppo kun on hakenut oman sormituksensa.
 
Tunteella, ei opistolla kampanjaan osallistun sen verran, että jos covereita soitetaan, ei ehkä ole mielekästä kopioida 1 / 1 alkuperäistä biisiä. Sointukartta auttaa pirusti, mutta olkoon soittajilla tilaa kokeilla ja irrotella. Hyvä coveri IMO ei ole toisinto levytetystä versiosta.
 
Ja vielä lopullinen tiivistelmä: Teorian, nuottien tai tabien lukutaito ei ole hyvän soittamisen edellytys. Kyseessä on kuitenkin (yleensä) helpottava tekijä uutta biisiä treenatessa. Pelkkään prima vistaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan olisi treenattava oma korva mukaan soittamiseen. Highway to Hellissä ei todellakaan missään vaihessa ole F# -sointua, vaikka niin joissain tabeissa väitetäänkin.

Justiin hain Lady In Blackin tabit... Helvetin vaikee biisi:p
Mut ku mä niin haluan sen osata soittaaa...
 
Muuten tabit on perseestä ja käytän korvakuuloa...
 
Joopajooo..

Käytän tabulatuureja ja nuotteja mutta ne ovat kaikki omatekemiäni. Hyvä kompromissi koska näin en mene siitä mistä aita on matalin biisin opettelun suhteen ja opin samalla nuottien/tabulatuurien kirjoittamista.

Hmmm... itse en yleensä käytä tabeja, eli korvakuulolta menee suurin osa biiseistä. Riippuu myös kappaleen vaikeustasosta käytänkö tabeja. Eli bluesrock -pohjaiset biisit (Hendrix, SRV, Cream jne.) menevät korvakuulolta mutta monimutkaisemmat tai nopeammat biisit (Symphony X, Vai, Malmsteen tms.) on helpompi treenata tabeista. Tosin kaikkea ei edes tabeina löydy, esimerkkinä vaikkapa James Byrdin biisit. Silloin täytyy mennä korvakuulolla ja hitaammin. Kummastakin tavasta löytyy omat hyvät ja huonot puolensa.

Itehän oon tabeista paljon soitellu mutta nyt oon pääsemässä niistä eroon. Ei vaan jaksa ettiä tabeja kun kaikki jotain guitar pro kamaa ja tajusin miten helppoa se loppujenlopulta on ja kuinka hienoa on kun saa opeteltua jonkun biisin kokonaan kuuntelemalla. Hyvää harjoitustakin tuo.

Samoin sormitukset ovat välillä kohtis mielenkiintoisia; omalle kohdalle on tullut aikamoinen määrä tabeja, joista ei ole jäänyt kuin kipeät sormet ja paha mieli.
 
Ei kai niitä tabejakaan tarvitse niin orjallisesti noudattaa? Mielestäni ne auttavat usein hahmottamaan, miten joku juttu "suurinpiirtein pitää soittaa". Sitäpaitsi jos sormet kipeytyvät soitossa, luultavasti tekniikassasi on jotain vikaa.

Tottapa totta, sekä omat tekniikan häirät, että turha orjallisuus on syntiä. Pohdinpa vain sitä, että eikö tabeissa aika tarkkaan lue juuri se, miten ja mistä kohtaa kaulalta ko. lickki vedetään. Ymmärtääkseni siinä on jopa koko homman ydin.
 
Toistaminen on tylsää, mutta kertaanpa vielä, mikäli olin edellisessä postissa epäselvä. Tabien orjallinen noudattaminen ei kaikissa tilanteissa ole järkevää, senpä takia preferoin nuotit ja korvakuulon tabloihin. Ei tarvitse lähteä soveltamaan valmiiksi sovelletuista.
 
Varsinkin kun tabulatuurien maailma on aika jakaantunut: on hyviä tabloja, melko hyviä ja sitten niitä, joiden avulla ei löydä edes omaa takamustaan - vaikka etsisi molemmilla käsillä.