Bassot ›

Kiitokset, kuulostaa oikein hyödylliseltä! Tuo sointuhomma vaan on minulle vielä hieman hämärää.
 
Jos soittelen (Huom! itsestäni puhuessani käytän soittaa-verbiä sen laajimmassa mahdollisessa merkityksessä) jotakin yksinkertaista melodiaa, vaikkapa obladiita, niin mietin esim. että kas vain, tuossa mennään asteikkoa pitkin ja tuossa tuli priimi, terssi ja kvintti jne.
 
Mutta pystyisitkö hieman vielä valottamaan tuota sointuasiaa ja ehkä antamaan konkreettisen esimerkin jonkun tutun biisin pohjalta.
 
En tiedä, onko tuttu, mutta tuossa nyt kumminkin esimerkkibiisi, jonka löysin. Ihana jazzimussiikin standardikipale. Miinusmerkki soinnussa tarkoittaa tässä mollia.
 
http://www.justinguitar.com/Guitar_ … Jazz/JazzStandards/autumnleaves.gif
 
Ensimmäinen tahti siis on A-molliseiska, ja melodiassa on C, eli A-molliseiskasoinnun pieni terssi. Kun sointu vaihtuu D7:ksi seuraavassa tahdissa, melodiassa C soi vielä, eli D7-soinnusta katsoen se onkin pieni septimi. Sitten melodia lähtee D7-soinnun pohjasävelestä asteikkoa pitkin ylöspäin: priimi, sekunti, terssi. Seuraava tahti Gmaj7, melodia kummittelee taas soinnun terssissä.
 
Korvaa helpottaa, jos pystyy samaan aikaan soittamaan hiukkasen pohjasäveltäkin. eli ekassa tahdissa vapaa A-kieli kehiin *DOING* ja sitten vähän fiilistelet, miltä se terssi siihen lisättynä kuulostaa. Sitten D, *DOING* ja sama melodiasävel saakin uuden viiliksen.
 
Voi myös bonuksena raplata sointuihin liittyviä asteikoita edestakaisin samalla kun testailee melodiaa, niin saapi melodiasäveleen hieman vertailukohdetta. Ensimmäisessä tahdissa siis A-mollia (paitsi, että näihin passaa monesti paremmin doorinen, eli kuten luonnollinen molli, mutta seksti onkin suuri eikä pieni), seuraavassa tahdissa D7:aan sopivaa asteikkoa (D-duuriasteikko, mutta septimi onkin suuri eikä pieni. Fiinimpi nimitys on miksolyydinen asteikko), sitten Gmaj:hin passaavaa asteikkoa, joka on ihan tavallinen duuriasteikko.
 
Extrabonuksena voi ottaa hiukkasen selvää sävellajien sointuasteista ja superhyper-extrabonuksena myös kirkkosävellajeista. Kirkkosävellajit eli moodit ovat oikeastaan läjä asteikkoja, jotka liittyvät suoraan noihin sointuasteisiin: esmes nuo mainitsemani duuriasteikko (eli jooninen), luonnollinen molli (aiolinen), doorinen ja miksolyydinen kuuluvat niihin.
 
Innostuin taas höpisemään hieman pitemmälle kuin oli tarkoitus, mutta kun nämä musateoria-asiat tuntuvat olevan yksi yhtenäinen köntti, jota sitten pyöritellään ja hämmennellään. Kaikki jutut liittyvät toisiinsa, ja tietysti kuuntelemiseen ja soittamiseen. Nuo mainitsemani extrabonushommelit vaativat hieman pähkäilyä, mutta eivät ole mitään rakettitiedettä. Kolmisoinnut kun aluksi tunnistaa, niin siitä voi lähteä syventelemään tietoa pikkuhiljaa.