Etno, proge, latin ›

Wes oli huippu kitaristi ja kuuluu ehdottomasti suuriin suosikkeihini, ja se että tähän sceneen mahtuu erilaisia soittajia on pelkästään rikkaus tälläisessä musiikissa. Jokainen poimikoon oman mieltymyksen mukaan...

Makuasioista kannattaa kiistellä aina.

Makuasioista kannattaa kiistellä aina.
 
Eipäs kannata!

Juu.. enpä ole kaikkia kuullut mutta ainakin kolmea levyä ja joitain irtosiivuja kuunneltuani vetäisin tämän, kenties hivenen äkkipikaisenkin johtopäätöksen.

Noh, kolmen levyn pohjalta en sanoisi kauheasti, puolesta tai vastaan. Näillä konkareilla on kuitenkin pitkä ura takana ja paljon annettavaa.

Joo, siinä on toinen mokoma...

Mokoma? Eihän noilla oo käytännössä paljoaa mitään yhteistä. Kyllä niitä levyjä kannattaa kuunnella. Hae vaikka kirjastosta.

Mä tarjoon tohon kaiken elävän ja kuolleen yläpuolella leijuvaa ja kitara-jazzia hallitsevaa profeetta Wes Montgomerya!!!

Wes on kieltämättä hyvä kakkonen.

Älkää vaan luulko että mä jotenkin aliarvioisin Burrelia tai Greenia, siihen(kään) mulla ei ole varaa eikä ole monella muullakaan mutta mä vaan en diggaile niitten musaa hirveesti, MUN MIELESTÄ liian bluesia otetta.
 
Ei mitn, jokainen dikkaa mistä dikkaa. Mutta jos ukkojen diskografiassa löytyy toistasataa levyä, suosittelisin kuuntelemaan enemmän. Ei se jazzkitara kokonaisuudessaan ole niissä tusinassa Wesin levyssä.

Barney Kessel ja Tal Farlow kehiin....ja vaikka Lenny Breau...

Bluesahtavan menon ystäville vielä esim. Oscar Moore(esim. Nat King Colen triossa) ja Tiny Grimes, hullumpi ei ole Herb Elliskään.
 
Yks kaikinpuolin mukava Burrellin kitarointia sisältävä levy on Jimmy Smithin "Back at the Chicken Shack". Tuollla aika paljon sitä bluesia, mutta kuten sanottu, löytyy Burrellilta tosiaan sellaista boppiakin, että oksat pois.

Barney Kessel ja Tal Farlow kehiin....ja vaikka Lenny Breau...
 
Nää on myös loistavia!! Varsinkin Kessel ekalla poll winners levyllä, Aivan käsittämättömän tautista menoa. ja kessel on usein leimattu jämähtäneeksi studio/sessio muusikoksi. Minusta Barney oli hyvä ja persoonallinen soittaja ja koska levytys ura oli mittava, tältäkin kaverilta löytyy materiaalia moneen lähtöön.

Noh, kolmen levyn pohjalta en sanoisi kauheasti, puolesta tai vastaan. Näillä konkareilla on kuitenkin pitkä ura takana ja paljon annettavaa.
 
Ei mitn, jokainen dikkaa mistä dikkaa. Mutta jos ukkojen diskografiassa löytyy toistasataa levyä, suosittelisin kuuntelemaan enemmän
 
Mun mielestä jos kolme levyä on kuultu ja niin voi heittää jo pyyhkeen kehään, en mä perkele jaksa kuunnella koko tuotantoa läpi ja todeta vasta sitten että en diggaa. Jos jossain vaiheessa tulee muita levyjä eteen ja jaksaa kuunnella niin ehkä sit natsaa, ehkä ei.
 
Ei se jazzkitara kokonaisuudessaan ole niissä tusinassa Wesin levyssä.
 
Ei mutta ne on kaikki hyvää kamaa. Mä kuuntelen ja diggailen paljon muitakin jazz kitaristeija kuin Wesaa. Kuten:(lista ei ole missään järjestyksessä) Pat Metheney, Lee Ritenour, Teemu Viinikainen, Jim Hall, Pat Martino, Jonathan Kreisberg, Bireli Lagrene, Howard Roberts, Jimmy Rainey, Joe Pass, Larry Coryell, Ulf Wakenius, Lenny Breau, George Benson...

Mä kuuntelen ja diggailen paljon muitakin jazz kitaristeija kuin Wesaa. Kuten:(lista ei ole missään järjestyksessä) Pat Metheney, Lee Ritenour, Teemu Viinikainen, Jim Hall, Pat Martino, Jonathan Kreisberg, Bireli Lagrene, Howard Roberts, Jimmy Rainey, Joe Pass, Larry Coryell, Ulf Wakenius, Lenny Breau, George Benson...
 
Entäs John Abercombie ja Ralph Towner? Tai Bill Frisell ja John Schofield?

Entäs John Abercombie ja Ralph Towner? Tai Bill Frisell ja John Schofield?
 
...Scott Henderson, Mike Stern, Allan Holdsworth, Kurt Rosenwinkel...

Mun mielestä jos kolme levyä on kuultu ja niin voi heittää jo pyyhkeen kehään, en mä perkele jaksa kuunnella koko tuotantoa läpi ja todeta vasta sitten että en diggaa. Jos jossain vaiheessa tulee muita levyjä eteen ja jaksaa kuunnella niin ehkä sit natsaa, ehkä ei.

Jokainen taplaa tyylillään, mutta älä ylläty jos joskun alkaa Burrellia kertyy hyllyyn.

Ei mutta ne on kaikki hyvää kamaa. Mä kuuntelen ja diggailen paljon muitakin jazz kitaristeija kuin Wesaa. Kuten:(lista ei ole missään järjestyksessä) Pat Metheney, Lee Ritenour, Teemu Viinikainen, Jim Hall, Pat Martino, Jonathan Kreisberg, Bireli Lagrene, Howard Roberts, Jimmy Rainey, Joe Pass, Larry Coryell, Ulf Wakenius, Lenny Breau, George Benson...
 
nyt mennään ihan offariksi, mutta Larry Coryell... Tää kaveri on jäänyt mulle arvoitukseksi, miten se on ylipäätään ikinä päässyt tähän jazzkitaristien pieneen eliitiin. Oon puolipakolla kuunnellut kaikki mahdolliset levyt mitä on tullut vastaan, ja käynyt jopa kahdesti elävänäkin(??) kattomassa, ei aukee millään. Kerran näin jopa Jimmy Smithin kanssa sen, olipa ankeeta suorittamista. Mut back to Burrell: jees!

Kenny Burrell: First Blue Note Session tuplalevy Cdonissa 10,95 €. Normaali hinta jotain 34 euroa!!!. tarjous tuskin on pitkään voimassa, tasan vuosi sitten oli myös vain hetken alennettu hinta kun hankin omani.
Sisältää mielestäni Burrellin parhaat sessiot.
 
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:nckmu3lkan6k

Osaatteko mainita mitään yhtä chilliä ja täydellisyyttä hipovaa levyä kuin midnight blue? Yritin katsastaa Burrellin muita levyjä, mutta ei ne oikeen miellyttä samalla tavalla. Mutta ehkä joltain muulta pändiltä? Miksikä tuota midnight blueta voi musiikkityylillisesti kutsua?

Mun mielestä jos kolme levyä on kuultu ja niin voi heittää jo pyyhkeen kehään, en mä perkele jaksa kuunnella koko tuotantoa läpi ja todeta vasta sitten että en diggaa. Jos jossain vaiheessa tulee muita levyjä eteen ja jaksaa kuunnella niin ehkä sit natsaa, ehkä ei.
 
Kenny Burrell and John Coltrane, 1958 - Prestige (Orig. Jazz Classics)
 
Tuommonen löytyi koneelta. Tuon pitäis ainakin olla jatsia Burrellinkin osalta. Ei juurikaan bluesia.