Rock, pop, alternative ›

Tämäkin vanhus ylös sadannella viestillä.
 
Nyt olen viimein saanut hankittua Seitsemännen sinetin. On varmaan monipuolisinta Absoa koskaan, etenkin sovitusten puolelta. Liimatan sanoituksissa ihmetyttää tosiaan siirtyminen ihmissuhdepuolelle, mutta kyllähän mies osaa kaivaa sieltäkin teräviä huomioita esiin. Hienoja biisejä, kokonaisuus on vielä hieman hahmottamatta. Kylläpä tuli tältä levyltä taas vuoden nerokkain juttu, nimittäin Käsitys lapsenlapsista - kappaleen lyriikanpätkä:
 
"Kun Juulia näkee minut, hän tuntuu näkevän epäkohdan. Käyrän selittäjän jonka kuihtunut perse istuu kiinteistöomaisuuden päällä."

Nyt olen viimein saanut hankittua Seitsemännen sinetin.
 
Hei kuule se levy on jo ihan out!!
 
Minun Seitsemäs sinetti levyyn tuli juomingeissa pari ikävää naarmua eikä sen takia kuulu Jarrutan soolo ja Käsitys lastenlapsista. Harmittaa. Vieläkin olen masentunut vaikka siitä onkin jo yli kuukausi aikaa. Säälikää minua ja antakaa mulle ehjä Seitsemäs sinetti cd. Aito tietisty.

Pojat ei varmasti tarkoittanu. Mä annan sulle parit pohjat ens viikolla! Piristy. Elämä jatkuu.

Pojat ei varmasti tarkoittanu. Mä annan sulle parit pohjat ens viikolla! Piristy. Elämä jatkuu.
 
"ei tarkotettu"

"ei tarkotettu"
 
No niin. Mää arvasin, että kerrankin kun voitan jotain niin se pitää tahalleen särkeä. Joo, voitte unohtaa sen lauantain 22.11.

Eijeijei!! *nuolee varpaita ilkosillaan* pliis, mitä tahansa muuta!

Eijeijei!! *nuolee varpaita ilkosillaan* pliis, mitä tahansa muuta!
 
Joo, äijä heitti tämän nyt ihan off topikiksi. Tämän kerran olen armollinen ja päästän teidät soittamaan Drankken Seiloorssin erittäin yksityiselle ja salaiselle keikalle.

Minun Seitsemäs sinetti levyyn tuli juomingeissa pari ikävää naarmua eikä sen takia kuulu Jarrutan soolo ja Käsitys lastenlapsista.
 
Janne Tulkin levyt on tarkoitettu pullonalustoiksi, ei Absojen hengentuotteet.

Janne Tulkin levyt on tarkoitettu pullonalustoiksi, ei Absojen hengentuotteet.
 
En omista Janne Tulkin levyjä, mutta ovatko ne oikeasti hyviä pullon alustoja, parempia kuin muut levyt? Ei, en käyttänyt Abson levyä pullonalustana vaan joku oli heittänyt sen sohvalle (siis pelkän levyn, käsittämätön reetaard) ja siinä sohvalla sitten pojat leikki smäkdaunukkeleita. Onneksi se pelastettiin kuitenkin ajoissa ettei se kuitenkaan mennyt poikki tai ihan naarmuille.

Et tullu pelastamaan levyäs kun sulla tais olla jotain tärkeämpää tekemistä, muaha muaha.

Et tullu pelastamaan levyäs kun sulla tais olla jotain tärkeämpää tekemistä, muaha muaha.
 
:D:D

Nostetaanpa tätä ketjuvanhusta vaihteeksi. Syynä Liimatan tuleva soolo. Lainailen tähän tiedotetta.
 
Tommi esittää osan kappaleista yksin, joitakin kappaleita säestää Plastic Eske Band ja lisäksi levyllä soittaa "Test Pressings", jossa soittaa Tommin lisäksi Janne, Tomi ja Nightingalesin Marko Kantola.
 
Ensimmäiset äänitykset olivat viime viikonloppuna ja juuri tällä kokoonpanolla. Siitä on videokin: http://absoluuttinennollapiste.fi/bandi/tommi/TL2-01.wmv
Video on 2,35 MB:n kokoinen ja se kestää vähän alle kaksi minuuttia.

Nyt alkoi kyllä kiinnostaa tuo soololevy toden teolla. Näköjään syksyllä ilmestynee. Nam. Toivottavasti Pan Alleyn kotikutoinen ja rupinen demosaundi ja -toteutus tulee tällekkin soololle. Tulee varmaan. Luotan Liimikseen.

Ite veikkaan että Tommi julistaa Jumalan sanomaa, Tomi mauskuttaa panaania ja Janne vaan skenettää.
 
Toinen videopätkä nyt nähtävissä täällä: http://absoluuttinennollapiste.fi/bandi/tommi/TL2-02.wmv
Kestoa on 4:44 ja Tommin akustinen skitta on hieno.

Kuten aiemminkin Absojen kohdalla, en luota mihinkään enkä odota mitään. Kuitenkin odotukset rikkoontuvat, mutta melkein uskaltaisin odottaa hyvää levyä, heh. Se on aina toteutunut. Kauhia homma kun ilmestyy vasta syksyllä, tekis niin mieli, tekis.

Avataan tämä keskustelu 126 päivää vanhaan ketjuun että säästyy luontoa. Ei tähän kuitenkaan tule kuin 16 kirjoitusta tästä aiheesta.

Joko työ ootte tuota Tropicaalia kuunnellu. Yllätti tuo telecasterrokki meininki. En ole varma oliko se semmoista edes, kun siitä on jo nyt reilu pari tuntia kun kuuntelin viimeeksi. Mutta kehityksen huomaa kun vertaa Pan Alleyn ja Tropical Cocktailin takakannen kuvaa.

Joko työ ootte tuota Tropicaalia kuunnellu.
 
Eipä olla, mutta nyt pitäisi lähteä kauppaan hakemaan. Ja illalla Semifinaaliin. Levyhän kehuttiin pystyyn uudessa Soundissa.

Joko työ ootte tuota Tropicaalia kuunnellu.
 
Muutama kuuntelu takana ja sanoisin että hienoja biisejä! Ekalla kuuntelulla en saanut niin paljon irti sanatulvien takia, mutta nyt monet sävellykset ovat osoittautuneet kauniiksi ja tarttuviksi. Saundi on kivan hiomaton. Hastin trumpetti tuo pariin biisiin tosi hienon tunnelman.
 
Sanoituspuolella ei olla yhtään niin vakavissaan kuin Mahlanjuoksuttajalla. Olin jo luullut ettei Liimatta enää palaisi Pan Alleyn tapaiseen "hajanaiseen" huumorilyriikkaan mutta mukava huomata että olin väärässä. Hauskoja biisejä, yllätti oikein iloisesti! Kehitystä sanoittajana on toki tapahtunut 10 vuoden takaisiin aikoihin, sen huomaa kyllä... laulut muodostavat tätä nykyä selkeitä kokonaisuuksia.

Tulihan tuo Tropical Cocktail ostettua, heti keskiviikkona sännättyä kauppaan. Nyt, kun se on pyörähtänyt soittimessa parisenkötä kertaa, uskaltaa ehkä jo sanoa jotain. (Ensimmäistä Liimatan soololevyä minulla ei ole, joten en siihen voi verrata).
 
Absoluuttisen nollapisteen tuotannosta tätä voisi verrata Neulaiseen jerkuseen ja Mahlanjuoksuttajaan. Jerkuseen Mahliksen toteutuksella. Mutta sen verran omanlaistaan tämä on, että on vähän typerää lähteä vertaamaan Absojen tuotantoon: tässä on ihan toiset tyypit olleet sovittamassa biisejä. Levyllähän siis soittaa kaksi bändiä (vahvistettuna Liimatalla): The test pressings ja Plastic eske band; ne vastaavat sovituksista. Ensimmäisellä kuuntelulla korvaan pistikin se, kuinka erilaisia maisemia levylle on saatu. Avausbiisi on kuin Peitsamoa, "Suojaus murtuu" twistiä, "Jos ei todellakaan olisi" taas melankoliaa sinisehköllä otteella.
 
Sävellystyö on ehtaa Liimattaa: sointuvaihdoksia, hurjiakin, riittää. Sopivasti seassa on myös easylisteningiä, kertosäkeet ovat useimmissa biiseissä hyvin rallatusmaisia. Uusia ideoita vanhoissa kuorissa, voisi sanoa, mutta kyllä muotorakennettakin on kivasti läpi levyn rikottu. Kappaleiden lyhyys hämmästytti aluksi, ja olisin toivonut monesta kappaleesta pidempää. "Jos ei todellakaan olisi" -kappaleen Johnny Pallari -soolokitaroinnit ovat todella hienoa kuultavaa, vertasin leikilläni että ovat Comfortably numbin tasoa, mutta eivät aivan High hopesia.

Sanoituksista joku jo mainitsikin, että tämä on humoristisempaa Liimattaa. Ironia ja naiivius todella kukkii levyllä, niin soitossa kuin sanoituksessa. Liimatta kuvaa lasten maailmaa levyllä loistavasti: Bildungsrock on hyvin oivaltava pikkulapsen näkökulmasta, pienetkin askeleet tuntuvat suurilta: "En työntänyt esinettä suuhun / en kiihtynyt kun esine katosi". Roolinotto on uusi asia: "Luulin muiden näkevän samoin kuin minä". Tahrainen rekisteri -kappaleesta Jussiohman totesi osuvasti: "tahraisessa rekisterissä on semmosia riimejä mitkä tekee joko ala-asteelainen tai sitten 30-vuotias nero.".
 
Levyn teemana lienee kehitys: lapsen maailmasta nuoren ja sitten aikuiseen, lopulta hautaan. "Jos ei todellakaan olisi" käsittelee ystävyyden ongelmaa, "Suojaus murtuu" ihmiskontaktien puutetta - ihmissuhteet ovat kehityksessä tärkeässä osassa. Lopulta "Edustusvaimo" ja "Tämä vielä ja sitten se kukitus" tuovat raadollisesti esiin sen, mitä on kun on jälkeläisiäkin onnistunut saamaan. Läpi levyn mukana ollut itsekkyys on yhtä mukana: "Koulutan jälkeläiseni piittaamaan minusta / ja kaappaamaan vartalollaan / minulle tarkoitetun luodin" - se aiheuttaa toisaalta katkeruutta ja toisaalta itsesääliä ja pyrkimystä miellyttää, mutta tuntuu siltä, että levyn päähenkilö jatkuvasti epäonnistuu niissä pyrkimyksissään. Levyn viimeinen kappale on kukitus. Uskon sen olevan haudan kukitus, eikä esim. ekaluokkalaisten kukitus.