Bänditoiminta ›

Tässä siis lyriikasta enimmäkseen kyse.
 
Mitä tehdä, jos sanoittaja on kommunisti ja laulaja äärioikeistolainen? Tai sama asetelma filosofisella idealismilla ja materialismilla, tai vaikka erilaisilla seksuaalisilla suhtautumisilla?
 
Miten on, täytyykö sanoittajan kirjoittaa näissä tapauksissa vain tasapaksua kliseetä kaikkien hyväksymistä aiheista? Pitääkö joku potkia ulos? Vai pitäisikö bändiä perustettaessa vain kylmästi todeta että tehään vain yhtä aattetta puolustavia kappaleita?
 
Mitä tekee säveltäjä kun paljastuu että yhtyeessä onkin pari uusnatsia kirjoittamassa sanoja tämän biiseihin?
 
Keskustelua!

Hyvä keskustelunavaus, tää.
 
Diipadaapaahan suurin osa lyriikasta kumminkin on, jos ruma sana sanotaan niinkuin se on. Biisintäytettä, koitettiinpa siitä sitten tehdä miten hienoa ja syvällistä hyvänsä. 90 prossalle jengistä on varmaan ihan sama mitä biiseissä lauletaan, kunhan jotain mölistään. Valitettavasti.
 
Henkilökohtasesti olisin sitä mieltä, että tärkeempää kuin se mitä sanotaan on se miten sanotaan. Jos mun omista poikkeavia aatteita sisältävä teksti puetaan semmoseen muotoon että se ei kuulosta yksinomaan tyhmältä, niin ei mulla oo mitään sitä vastaan. Itte nykysellään teen aika paljon lyriikkaa, mutta oon kyllä aina laulanu sujuvasti mistä vaan. Samassa setissä saatto joskus olla hyvinkin koskettava biisi eläinrääkkäyksen kauhuista ja sen perään kipale Katri-Helenan raiskaamisesta.
 
Edit: En kyllä tiedä mitä tapahtuisi jos joku ilmottais, että hän ei hyväksy tollasta tekstiä jonka olen kirjottanu. Sit jätettäis se biisi varmaan soittamatta, vesittämään en alkais kumminkaan.

Eikös Ramones paininu ainakin jossain määrin tämän kysymyksen parissa koko uransa. Siis Johnny vs. Joey.

joku selkeästi kattonu ramones dokumentin..

Mä en yleensä laula mitään, mutta soittamisen ja musan näen ainakin jossain määrin irrallisena omista aatteista. Vähän kuin teatteri, jossa voi olla monenlaisia rooleja, jotka näyttelijä esittää niin hyvin kuin osaa.
 
Jos tulisi laulettua julkisesti, niin varmaankin kiinnittäisin huomiota, miten sanoitukset sopivat omaan persoonaani. Soittaessa en kiinnitä niin paljon huomiota sopiiko sanat persoonaani vai ei, vaan soiton sopimiseen sanoihin.

Jättäkää poliitiittinen ajattelu ym. paska pois bänditouhuista. Keskittykää musiikkiin.

Jättäkää poliitiittinen ajattelu ym. paska pois bänditouhuista. Keskittykää musiikkiin.
 
Tähän olen pyrkinyt. Ei politiikkaa, uskontoa/uskonnonvastaisuutta tai muuta vastaavaa musiikissamme/sanoituksissani. Jotain tietysti voi loukata sanotukseni.

Tähän olen pyrkinyt. Ei politiikkaa, uskontoa/uskonnonvastaisuutta tai muuta vastaavaa musiikissamme/sanoituksissani. Jotain tietysti voi loukata sanotukseni.
 
Aika metal.

Aika metal.
 
=D

Toisaalta parhaimmillaanhan tuollaiset ristiriidat voivat olla myös ns. positivista energiaa ja voimaa sille "luomistyölle". Ja toisaalta taas liian samanhenkinen ja yhtenäisesti ajatteleva bändi voi hukkua siihen löysistyttävän omaan konsensukseensakin.

Jos tehdään aatteelista musiikkia, niin eiköhän ne tyypit joille aate on ongelma poista itse itsensä bändistä. Itse en lähtisi ainakaan sanoituksista tinkimään jos joku tyyppi bändissä tulisi valittamaan että "hei siis kyllähän tää markkinatalous on ihan oikeesti vitun jees juttu, et aina viittis kirjottaa niin negatiivisiä tekstejä". Ei sitä tietenkään tarvi olla täysin samaa mieltä, kyllä mulle sellainen käy että bändikaverit on sellasella "jaa että tämmöstä, no mikäs siinä"-mentaliteetillä. Että joko kunnon kaadereita tai sitten vaan epäpoliittisia hyviä tyyppejä bändikavereiksi, kiitos.
 
Jos on yhteiskunnallista, ideologista tai vaikka uskonnollista sanottavaa, niin kannattaa tuoda sitä esille musiikissa, jos se musatyyliin istuu. Metallibändeillä varsinkin olisi usein riittävän aggressiivinen ulosanti kunnon agitointiin, mutta homma vesitetään yleensä ihan höpöhöpö-sanoituksilla.

Mitä tekee... ...kun paljastuu että yhtyeessä onkin pari uusnatsia...?
 
Mulle ainakin riittää, jos niitä on bändissä edes yks. Siinäkin on jo yks liikaa.
 
Voin sanoa ihan kokemuksesta.
 
Mää kieltäydyin aikoinaan eräässä bändissä opettelemasta erään toisen biisiä, jossa ylistettiin Göbbelsiä, sun muita natseja.
 
Ei se paljon naurattanut, mutt eipä siinä vitsistä ollu kysekkään.
 
Tein kuitenkin kaikkeni, ett sain aina pilattua sen tekeleen. Se kun oli lähinnä ainoa, jonka toinen kitaristi / rumpali veti, joten meikäläinen "rummutti" sen aikana.... ...niin päin helvettiä, kuin vaan pystyin. Mikä oli hyvin helppoa, kun en oikeastaan osannu (silloinkaan) kunnolla rummuttaa.
 
Sen yleisin kommentti olikin "miks sun täytyy koittaa pilata tää mun biisi joka kerta !". Lopulta sitä ei enää soitettu, kun en suostunut vetämään sitä kertaakaan kunnolla läpi.
 
Lensin kyllä pari kuukautta ton episodin jälkeen bändistä pois, toisen kitaristin toimesta, mutt eipä se ihan hirveesti haitannu.

Itse en aina allekirjoita kaikkea mitä laulajamme kirjoittaa, mutta yleensä en puutu asiaan, sillä hänkään ei puutu sävellyksiini. Tosin eipä meillä nyt niiiiin arvelluttavia sanoituksia olekaan.

Tästä vielä bonuskysmys: Kuunteletko musiikkia, joiden esittäjien aatteista et pidä?

Johann Onn:
Mää kieltäydyin aikoinaan eräässä bändissä opettelemasta erään toisen biisiä, jossa ylistettiin Göbbelsiä, sun muita natseja.
---
Tein kuitenkin kaikkeni, ett sain aina pilattua sen tekeleen. Se kun oli lähinnä ainoa, jonka toinen kitaristi / rumpali veti, joten meikäläinen "rummutti" sen aikana.... ...niin päin helvettiä, kuin vaan pystyin. Mikä oli hyvin helppoa, kun en oikeastaan osannu (silloinkaan) kunnolla rummuttaa.
 
Nyt en kyllä ymmärrä. Mikset sä vain sanonut suoraan, että "tuollainen natsimeininki on paskaa, ja itse tykönäs saat ajatella mitä haluat, mutta jos meinaat heittää yhtään lisää natsi- tai rasistiläppää, sitten meidän on pakko tapella"?
:-D
 
Jos olisi kovin eri mieltä olevia soittajia ja kysymys olisi vakituisesta bändistä, en varmaankaan pystyisi olemaan aivan vastakkaista laitaa edustavien ihmisten kanssa yhteistyössä. Kaikki musiikinteko ja koko elämä on kuitenkin politiikkaa, jos kohta ei välttämättä puoluepolitiikkaa - kaikilla elämän valinnoilla on myös poliittinen merkitys.
 
Tilapäispestissä voin soittaa melkein kenen kanssa vaan, kunhan ollaan rehellisiä. Mutta jos bändi on kuin perhe, nousevat tällaiset asiat enemmän esiin.

Meikäläisen julkinen musisointi keskittyy lähes tyystin tuohon hengelliseen puoleen ja kyllä se ihan totta on, että jos bändi on aattellinen ja lauluissa jokin "vakava" sanoma, niin kyllä mun näkövinkkelistä on pienimuotoinen pakko sitouttaa koko porukka siihen sanomaan...
 
Ainakin gospel puolella on aika falskia jollottaa uskosta, rauhasta ja rakkaudesta, jos ei koko jutusta piittaa pätkääkään... Toisaalta käänteisesti en minä sitten pysty vetämään Natsi-saatanan palvonta-huume-ryyppy -juttuja ylistävää tai ihannoivaa biisiä, joka siis sotii mun omaa ideologiaa vastaan... falskilta sekin tuntuu.
 
Eikös hyvä musiikki kumpua soittajan sisikunnasta? Voiko siis soittaa hyvää musiikkia, jos kappale esim sanoituksen osalta sotii omaa sisikuntaa vastaan?
 
Tai käänteisesti, jos sisällä soi Hard Rock, niin voiko soittaa upeasti humppaa??? Teknisesti ehkä kyllä, mutta kyllä kai se musatyyli parhaimmalta aina kuulostaa, joka tulee soittajan sydämestä?
 
...vai oonko turhan idealistinen romantikkonössö??? =)

Tähän olen pyrkinyt. Ei politiikkaa, uskontoa/uskonnonvastaisuutta tai muuta vastaavaa musiikissamme/sanoituksissani. Jotain tietysti voi loukata sanotukseni.
 
Joo, näinä aikoina kannattaa olla varovainen ettei kukaan loukkaannu. Miten se sepulturakaan enää uskaltaa..

Eikös hyvä musiikki kumpua soittajan sisikunnasta? Voiko siis soittaa hyvää musiikkia, jos kappale esim sanoituksen osalta sotii omaa sisikuntaa vastaan?
 
Tai käänteisesti, jos sisällä soi Hard Rock, niin voiko soittaa upeasti humppaa??? Teknisesti ehkä kyllä, mutta kyllä kai se musatyyli parhaimmalta aina kuulostaa, joka tulee soittajan sydämestä?
 
...vai oonko turhan idealistinen romantikkonössö??? =)
 
Olet, mutta niin pitääkin.
 
Musiikki on henkimaailman juttu, ja vaikka mä olen ihan tietoisen varovainen kysellessäni soittajatovereiden kantoja esim uskonkysymysten tai armeijan suhteen, niin aika harva tutuista on armeijaa käynyt tai kristitty. Ja yleensä ne armeijan käyneet tulevat itse pyytelemään sitä anteeksi, että "ei kai mua häiritse"... eihän mua, en mä ole kiinnostunut sivarijutuistakaan.
:-D
 
Enkä siis todellakaan käsittele em. asioita musiikissa juurikaan, ihmisen itsetutkistelua ja filosofis-teologisia kysymyksiä kyllä, mutta enemmän siltä kannalta, että "miten mun elämääni nyt vaikuttaa, kun en hyväksy armon käsitettä, vaan vain anteeksiantamuksen, jos nyt tässä paikassa kuolen"
;-)
 
Samoin mun nähdäkseni on ihan terveellistä ajatella, mikä se oma osaaminen on, jonka voi musiikille tarjota, ja millä tavalla siis voi parhaiten palvella musiikin asiaa. Se voi olla mainio soittotaito, tai se voi olla hiomattomuuden kautta syntyvä uskottavuus, esimerkiksi.

Tästä vielä bonuskysmys: Kuunteletko musiikkia, joiden esittäjien aatteista et pidä?
 
Kyllä jotain, kaikki blakkis ei mee sanotusten puolesta täydestä mut se kuuluu hintaan. Jostain syystä jeesus-sanotuksia on vaikeempaa sulattaa, ehkä siks ku niit ei oo niin helppo ottaa vitsillä.