Koskettimet ›

Koskettimien vahvuus on siinä, että niillä voi soittaa niin eri tavoilla - yhden hengen bandistä erilaisten kokoonpanojen jäseneksi ja soloistiksi. Musiikkityylistä ja muiden soittajien roolista riippuen oktaavibassot tai Baronin vain-terssejä-ja-seiskoja-kvintit-vain-muunneltuina-tyyli voivat kuullostaa hyvältä tai huonolta. Ei näissä mitään yleispäteviä sääntöjä ole.
 
Jazz-pianossa perussävel jää basistille ja kvintin voi usein jättää kokonaan poiskin. Pianisti voi todella herkutella niillä sävelillä, joissa on eniten luonnetta ja joilla saadaan tyylille ominaiset harmoniat esille. Rock-musiikissa taas Power-soinnuilla (vain perussäveliä, kvinttejä ja oktaaveja) haetaan omaa mattoefektiään, joka jatkuvasti käytettynä alkaa maistua puulta. Yhteissoiton pitäisi soittimien tyypistä riippumatta perustua siihen, että kuultavassa kokonaisuudessa eri soittimet muodostavat harmonisen kokonaisuuden, eikä niin, että kaikki soittavat sointujen kaikki sävelet. Tässä mielessä 4-äänikuoron ja rock-orkesterin sovittaminen ei poikkea toisistaan. Kuorolla ei vain tule kiusausta räimiä 6-äänisiä sointuja nupit kaakossa.
 
Koskettimilla mahdollisuus soittaa soinnut eri paikoista, sointujen eri käännöksinä antaa paljon erilaisia sormitusmahdollisuuksia. Kannattaa opetella soittamaan kaikki keskeiset soinnut molemmilla käsillä kaikkina eri käännöksinä. Harjoittelun myötä vaikkapa Am7 löytyy enempiä hakematta mm. sävelillä A-C-E-G, C-E-G, E-G-A-C, G-C-E, C-G. Jazzari voisi ehdottaa esim G-H-D (=Am11 soinnun sävelet 7, 9 ja 11, jotka voi toisinaan hyvin soittaa tuon seiskasoinnun tilalla) Jos tämän viimeisen kanssa ei basisti tai joku muu bändissä soita sitä A:ta ja C:tä, niin sointu kuullostaa G-duurilta, koska sehän se on. Oikea valinta on kiinni kontekstista ja soittaessa näitä otteita voi vaihdella tilanteen mukaan. Monasti pyritään siirtymään seuraavaan sointuun mahdollisimman pienillä liikkeillä, soittaen sointujen välillä samoina pysyvät sävelet samasta kohtaa, mutta ei tätäkään tarvitse orjallisesti noudattaa. Ihan sama on tietysti mahdollista kitarallakin, mutta 10 sormea pianon koskettimilla pystyy toteuttamaan helpommin erilaisia variaatioita.
 
Jos normaalista bändikokoopanosta sattuu joskus joku muu vakiojäsen puuttumaan, niin huolellisesti opeteltu säestyskulku voi kuullostaakin ohuelta ja elottomalta. Kosketinsoittajalla on mahdollisuus pelastaa keikka soittamalla täyteläisempiä sointuja tai vasurilla vahvempaa bassomateriaalia. Piano voi lyömäsoittimena muutenkin tarvittaessa tukevoittaa rumpujen ja basson rytmipohjaa.
 
Soitettavien sävelien määrä on kiinni myös soittimesta. Pianolla edellämainittu Am7 voi vasurilla soitettuna A-C-G kuullostaa ihan hyvältä, mutta hammondilla drawbarit 888888888-asennossa aiheuttaa tuolla soinnulla aikamoisen kakofonian, jota ei välttämättä haluttukaan.
 
Jos oppimisella ei ole kauhea hoppu, niin itse harjoittelemalla ja äänitteitä plagioimalla pääsee eteenpäin. Kirjakaupasta voi etsiä säestykseen ja improvisointiin ohjaavia kirjoja. Jos on kiire, niin opettajan puheille.